Lue keskustelun säännöt.
Naiset; onko sinulle tärkeää saada tyttölapsi/onko tyttö jotenkin tärkeämpi kuin poika?
28.06.2020 |
Tiedän että tämä aihe on kulunut iltapäivälehtien sivuilla, mutta olen viimeisen puolen vuoden aikana kuullut tätä tyttö-mantraa niin paljon että alkaa jo kunnolla ketuttaa.
Eilen oli isäni 60v juhlat ja 3 eri mummelia kävi päivittelemässä että milloinkas meille tulee tyttö
(Meillä kaksi poikaa.) Olen aina yhtä hämilläni tästä, koska emme ole ajatelleet tehdä enää yhtään lasta. Vastaukseksi ei riitä se että emme halua kolmatta lasta, vaan sitten alkaa päivittely siitä kuinka kurjaa minulla on ilman omaa tytärtä. Minä itse ole ollut aina isintyttö ja äitiini minulla on hyvin nihkeät välit. Lisäksi molemmat poikani ovat rauhallisia ja pitävät samoista jutuista kuin minä (ja tietysti mieheni). Kaikilla meillä on eri soitinharrastus ja kaikki harrastamme yleisurheilua. En koe mitenkään jääväni pois mistään ilman tyttöä, mutta jotkut ihmiset eivät tunnu ymmärtävän tätä. Huomaan lisäksi että esim juuri juhlissa tyttölapset keräävät kehuja ja ihastelua ja pojat jäävät aina varjoon (vaikka olisivat kuinka kiltisti tai söpöjä tahansa).
Mut laittakaapa naiset otsikon kysymykseen vastauksia. Olisi kiva tietää että mikä tekee tytön saamisesta erin kuin poika? Ja jos joku teistä päivittelee pojan äidille että pitää vielä tyttö saada niin kertokaa miksi näin ajattelette?
Miehenikin on ihan kypsä tästä ja sanoi eilen yhdelle kyselijälle että "tee itse poika, varmaan kurjaa kun ei ole poikia". Tämä muori meni ihan vaikeaksi ja mutisi jotain että he aina toivoivat tyttöjä ja onneksi saivat. Jotenkin tosi kummallista...Jos itsellä on kaikki hyvin ja on tyytyväinen itseensä niin tarviiko silloin kommentoida tollasta? En voi olla ajattelematta että heitä jotenkin harmittaa että ovat saaneet tyttöjä...!? Voisiko olla? Itse kun olen todella onnellinen perheestäni niin ei tulisi mieleenkään sanoa esim siskolleni että kai te vielä poikaa yritätte.
Kommentit (56)
Joillain on tuollaisia päähänpinttymiä suuntaan tai toiseen, älkää välittäkö. Kieltämättä olen itse tyytyväinen tilanteeseen, että on molempia, mutta nyt tulee se iso mutta: lapsi ei siitä kärsi tuosta mitenkään. Lisäksi elämä menee vinhaa vauhtia eteenpäin. Mitäs jos tulevaisuudessa teillä on lapsenlapsina tyttölauma? Älkää välittäkö möläyttelijöistä! Nauttikaa vaan poikien vanhempina, se on täysin sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan sellaista vastakkainasettelua että poikienäidit vaihaisi tyttöjä tai tyttöjenäidit poikia. Äidit joilla on molempia sortteja kehuvat aina sitä sukupuolta kumpaa kaverilla ei sattumalta ole. Tämän olen huomannut työskennellessäni 20v lapsiperheiden parissa.
Ihana lapsi voi olla poika tai tyttö. Ihana lapsi on työntekijän näkökulmasta muut huomioiva, reilu kaveri, kohtelias ja positiivinen. Näitä ihania lapsia tulee vastaan aina silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on tuollaisia päähänpinttymiä suuntaan tai toiseen, älkää välittäkö. Kieltämättä olen itse tyytyväinen tilanteeseen, että on molempia, mutta nyt tulee se iso mutta: lapsi ei siitä kärsi tuosta mitenkään. Lisäksi elämä menee vinhaa vauhtia eteenpäin. Mitäs jos tulevaisuudessa teillä on lapsenlapsina tyttölauma? Älkää välittäkö möläyttelijöistä! Nauttikaa vaan poikien vanhempina, se on täysin sallittua.
Voitko avata tuota "Kieltämättä olen itse tyytyväinen tilanteeseen, että on molempia".
Miksi se on mielestäsi hyvä asia?
Ap
Toivoin aina omaa poikaa, en saanut lasta ollenkaan.
Nyt olisi ihan sama kumpi tulisi, mutta ei tule.
Minulla on yksi tyttö (2v).
Toivoin tyttöä ja ostelin mekkoja ja rimpsuja jo ennen kuin tiesin että lapsi on tyttö.
Nyt kun lapsi on jo 2, alkaa se tyttöhuuma jo laskea hieman. Huomaan että kyse oli omalla kohdalla materialistinen. Toisaalta kaverilla samanikäinen poika ja hän pukee lastaan aivan superihanilla vaatteilla. Nyt on ilmassa siis pientä poikakuumetta. Taas kyse siis vaatteista ja asusteista sekä mielikuvista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin tytön ja pojan siksi, että poika olisi minulle ja tyttö isälle :D No ei, ihan vitsi tuo oli, mutta omassa lapsuudenperheessä se meni nuin. Tytöistä tuppaa usein tulemaan ihan äidinsä vastakohtia joten en ymmärrä puheita tiiviistä äiti-tytär-suhteestä. Ainakaan omista ystävistäni ei kukaan ole enää teini-iän jälkeen viettänyt aikaa äidinsä kanssa...
Meillä esikoinen on poika. Toista lasta odottaessa hämmensi muutamat "no niin, nyt tulee toivottavasti sitten tyttö" -kommentit. Oikein loukkaannuin pienen ihanan poikani puolesta. Mikä vika hänessä muka oli? Pikkuveli olisi ollut meille ihan yhtä toivottu kuin pikkusisko. Tyttö sitten tuli. Aivan yhtä ihana hänkin. Lapsen sukupuoli on todella merkityksetön asia. Mutta jotkut olivat tyytyväisiä kun "on sitten molemmat". Itselleni sukupuoliasialla ei ollut mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo varsinaisesti liity siihen, että pitäisi olla tyttö tai edes poika, vaan jos nyt sattuu olemaan vain yhden sukupuolisia lapsia, niin ihmiset alkavat hiillostamaan, että tuleeko perheeseen vielä se puuttuva sukupuoli. Mulla on kolme tyttöä ja sitä sai esikoisen jälkeen kuulla muina raskausaikoina, että josko tulisi se poika ja nyt kysellään, että vieläkö yritettäisiin neljättä, jotta saataisiin se poika. Minusta oli jo lähes loukkaavaa, kun ihmiset niin avoimesti toivoivat mun odottaessa vauvaa, että kumpa se olisi poika. Ihan kuin tyttölapsi ei kelpaisi enää sen ekan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin pojan. Olen itse nainen. Tytöt/naiset ovat todella hankalia otuksia. Olen aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa.
Tämäkin on toisaalta sitten taas hirvittävän yleistävä ja inhottava kommentti. Miksi ei voi vain rakastaa lastaan ja sitä sukupuolta mitä se oma lapsi on ilman että pitää alkaa haukkumaan toista sukupuolta? Minäkin tunnen paljon hankalia poikia, myös tyttöjä. Jos antaisi vain kaikkien kukkien kukkia ja hyväksyisi että erilaisia me kaikki ollaan, sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tekisin mitä vain että saisin kaksi poikaa. Ollaan yritetty lasta kohta 1,5v ja hoidot edessä.
Haaveeni oli joskus olla perheen ainoa tyttö, mutta nyt en haaskaa yhtään ajatusta sukupuolesta jolla ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on tuollaisia päähänpinttymiä suuntaan tai toiseen, älkää välittäkö. Kieltämättä olen itse tyytyväinen tilanteeseen, että on molempia, mutta nyt tulee se iso mutta: lapsi ei siitä kärsi tuosta mitenkään. Lisäksi elämä menee vinhaa vauhtia eteenpäin. Mitäs jos tulevaisuudessa teillä on lapsenlapsina tyttölauma? Älkää välittäkö möläyttelijöistä! Nauttikaa vaan poikien vanhempina, se on täysin sallittua.
Voitko avata tuota "Kieltämättä olen itse tyytyväinen tilanteeseen, että on molempia".
Miksi se on mielestäsi hyvä asia?Ap
No ainahan se on hyvä nähdä ne oman tilanteen hyvät puolet eikä jäädä murehtimaan mitä ei saa? Sama kun teillä. Eikö ole ihana katsoa veljeksiä yhdessä ja toivoa heille mahdollisimman läheistä suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle lääkäri sanoi että näyttäisi tulevan tyttö joten varauduin siihen. Olin aina ajatellut lapseni tytöksi, en tiedä miksi. Ehkä siksi että minulla oli vain sisaria ja lapsena vähän pelkäsin poikia. Sitten sainkin pojan. Minua jännitti mutta rakas lapsi oli heti synnyttyään. Mietin osaanko kasvattaa poikaa...se oli kuitenkin aika helppoa. Poika on ollut aivan ihana tähän päivään asti. En tiedä millaista olisi elämä tytön kanssa ollut.
MInulla on 2 lasta tyttö ja poika ja olen iloinen, että näin on. Mutta kun oli yksi, olin iloinen hänestäkin, poika oli eka. Ja tietysti ajateltiin, että yhtä lailla hyvä, kumpi tulee toiseksi, mutta sitten oltiin iloisia, että oli tyttö.
Mutta tässä on nyt varmaan sellainen juttu, että kun se lapsi on syntynyt ja hänet näkee, niin just tuollainenhan se meille pitikin tulla. Toinen poika olisi varmasti antanut saman ajatuksen.
Ystävälläni on neljä tytärtä ja yhdellä taas 2 poikaa ja heidän mielestään just oiken, tosin tietysti kaikki eivät välttämättä myönnä, jos toive olisikin toisesta sukupuolesta.
Ymmärrän oikeastaan sen raskaudenajan toiveen, mutta kun lapsi on syntynyt, niin ihan on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama kumpi tulee, jos ikinä lapsia haluan. Miesystävä kyllä toivoisi, että meillä olisi pieni prinsessa tulevaisuudessa. 😐
Tärkeintä olisi antaa jokaisen lapsen olla oma itsensä. Parhaiten siinä onnistuvat tutkimuksien mukaan ne perheet, joissa kaikki lapset ovat samaa sukupuolta.
Jos perheessä on sekä tyttö että poika, ovat perheen sisäiset sukupuoliroolit ahtaammat kuin jos on vaikka kolme tyttöä tai poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on tuollaisia päähänpinttymiä suuntaan tai toiseen, älkää välittäkö. Kieltämättä olen itse tyytyväinen tilanteeseen, että on molempia, mutta nyt tulee se iso mutta: lapsi ei siitä kärsi tuosta mitenkään. Lisäksi elämä menee vinhaa vauhtia eteenpäin. Mitäs jos tulevaisuudessa teillä on lapsenlapsina tyttölauma? Älkää välittäkö möläyttelijöistä! Nauttikaa vaan poikien vanhempina, se on täysin sallittua.
Voitko avata tuota "Kieltämättä olen itse tyytyväinen tilanteeseen, että on molempia".
Miksi se on mielestäsi hyvä asia?Ap
No ainahan se on hyvä nähdä ne oman tilanteen hyvät puolet eikä jäädä murehtimaan mitä ei saa? Sama kun teillä. Eikö ole ihana katsoa veljeksiä yhdessä ja toivoa heille mahdollisimman läheistä suhdetta?
Ja tarkennan, että ihmiseen toki vaikuttaa se kasvuympäristö eli minä iloitsen siitä, että lapseni saavat oppia paljon vastakkaisen sukupuolen maailmasta. Onhan selvää, että ainoa tyttö viiden veljen seurassa kasvaa erilaisessa ympäristössä kuin esim parin siskon kanssa tai ainoana lapsena.
Mutta jos on samaa sukupuolta, voi taas nauttia siitä, että usein lapset toivovat "kaveriksi" nimenomaan samaa sukupuolta olevaa sisarusta. Hyvin usein näin. Ja samaa sukupuolta olevilla monenlaisia muitakin etuja.
Itse toivoin teinistä asti kolmea poikaa. Kasvoin vähän vanhoilliseen ajatukseen siitä että vain pojat ovat jotain.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä olisi antaa jokaisen lapsen olla oma itsensä. Parhaiten siinä onnistuvat tutkimuksien mukaan ne perheet, joissa kaikki lapset ovat samaa sukupuolta.
Jos perheessä on sekä tyttö että poika, ovat perheen sisäiset sukupuoliroolit ahtaammat kuin jos on vaikka kolme tyttöä tai poikaa.
Haluaisin todella nähdä tällaisia tutkimuksia!
Jos miettii ihan omaa lapsuuttaan ja lähi-/tuttavapiiriä, niin kyllä on aivan päinvastaisia kokemuksia. Esim pojat saattoi pukea mekkoja tai kokeilla huulipunaa ja olivat tyttöjen kampausleikeissä ja tytöt leikkivät "poikien leluilla" ja tavoilla.
Onpa todella erikoista, jos on noin kuten sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika. Toista lasta odottaessa hämmensi muutamat "no niin, nyt tulee toivottavasti sitten tyttö" -kommentit. Oikein loukkaannuin pienen ihanan poikani puolesta. Mikä vika hänessä muka oli? Pikkuveli olisi ollut meille ihan yhtä toivottu kuin pikkusisko. Tyttö sitten tuli. Aivan yhtä ihana hänkin. Lapsen sukupuoli on todella merkityksetön asia. Mutta jotkut olivat tyytyväisiä kun "on sitten molemmat". Itselleni sukupuoliasialla ei ollut mitään merkitystä.
Tämä vaan perustuu siihen tiettyyn mallikuvastoon, 1,8 lasta ja molemmat :D farkkuauto ja labbis omassa pihassa. Ei siinä muuta.
Minä halusin pojan. Olen itse nainen. Tytöt/naiset ovat todella hankalia otuksia. Olen aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa.