Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset; onko sinulle tärkeää saada tyttölapsi/onko tyttö jotenkin tärkeämpi kuin poika?
28.06.2020 |
Tiedän että tämä aihe on kulunut iltapäivälehtien sivuilla, mutta olen viimeisen puolen vuoden aikana kuullut tätä tyttö-mantraa niin paljon että alkaa jo kunnolla ketuttaa.
Eilen oli isäni 60v juhlat ja 3 eri mummelia kävi päivittelemässä että milloinkas meille tulee tyttö
(Meillä kaksi poikaa.) Olen aina yhtä hämilläni tästä, koska emme ole ajatelleet tehdä enää yhtään lasta. Vastaukseksi ei riitä se että emme halua kolmatta lasta, vaan sitten alkaa päivittely siitä kuinka kurjaa minulla on ilman omaa tytärtä. Minä itse ole ollut aina isintyttö ja äitiini minulla on hyvin nihkeät välit. Lisäksi molemmat poikani ovat rauhallisia ja pitävät samoista jutuista kuin minä (ja tietysti mieheni). Kaikilla meillä on eri soitinharrastus ja kaikki harrastamme yleisurheilua. En koe mitenkään jääväni pois mistään ilman tyttöä, mutta jotkut ihmiset eivät tunnu ymmärtävän tätä. Huomaan lisäksi että esim juuri juhlissa tyttölapset keräävät kehuja ja ihastelua ja pojat jäävät aina varjoon (vaikka olisivat kuinka kiltisti tai söpöjä tahansa).
Mut laittakaapa naiset otsikon kysymykseen vastauksia. Olisi kiva tietää että mikä tekee tytön saamisesta erin kuin poika? Ja jos joku teistä päivittelee pojan äidille että pitää vielä tyttö saada niin kertokaa miksi näin ajattelette?
Miehenikin on ihan kypsä tästä ja sanoi eilen yhdelle kyselijälle että "tee itse poika, varmaan kurjaa kun ei ole poikia". Tämä muori meni ihan vaikeaksi ja mutisi jotain että he aina toivoivat tyttöjä ja onneksi saivat. Jotenkin tosi kummallista...Jos itsellä on kaikki hyvin ja on tyytyväinen itseensä niin tarviiko silloin kommentoida tollasta? En voi olla ajattelematta että heitä jotenkin harmittaa että ovat saaneet tyttöjä...!? Voisiko olla? Itse kun olen todella onnellinen perheestäni niin ei tulisi mieleenkään sanoa esim siskolleni että kai te vielä poikaa yritätte.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on tuollaisia päähänpinttymiä suuntaan tai toiseen, älkää välittäkö. Kieltämättä olen itse tyytyväinen tilanteeseen, että on molempia, mutta nyt tulee se iso mutta: lapsi ei siitä kärsi tuosta mitenkään. Lisäksi elämä menee vinhaa vauhtia eteenpäin. Mitäs jos tulevaisuudessa teillä on lapsenlapsina tyttölauma? Älkää välittäkö möläyttelijöistä! Nauttikaa vaan poikien vanhempina, se on täysin sallittua.
Voitko avata tuota "Kieltämättä olen itse tyytyväinen tilanteeseen, että on molempia".
Miksi se on mielestäsi hyvä asia?Ap
Mä olen tyytyväinen tilanteeseen sen vuoksi että on ollut mahdolllusuus saada tutustua sekä tyttöjen että poikien elämään. Ja onhan tuossa keskimäärin eroavaisuuksia vaikka esim. oma tyttäreni on melko poikamainen. Kavereiden kautta taas löytyy niitä hyvinkin tyttömäisiä tyttöjä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä olisi antaa jokaisen lapsen olla oma itsensä. Parhaiten siinä onnistuvat tutkimuksien mukaan ne perheet, joissa kaikki lapset ovat samaa sukupuolta.
Jos perheessä on sekä tyttö että poika, ovat perheen sisäiset sukupuoliroolit ahtaammat kuin jos on vaikka kolme tyttöä tai poikaa.
Todella vaikea uskoa. Miettikää nyt jotain Sara Parikan prinsessahöttöä.. Tällaista on paljon. Moni identifioi itsensä "prinsessaperheeksi" tai "äijälaumaks", jos on vaan toista sukupuolta. Varsinkin jos on useita lapsia. Myös toisinaan vanhempi, joka on ainoa sukupuolensa edustaja, on myöntänyt usein olevansa vähän alakynnessä...
Miksi loukkaannutte näistä ihmisten tyttö/poika-kommenteista? Eivät ne niillä pahaa tarkoita. Ja ap: tuskin tytön saaneet ovat harmissaan siitä, että ovat itse saaneet tytön. Uskon että kommentoivat siksi, että ajattelevat, mitä olisivat menettäneet, jos heillä ei olisi tuota tyttöä. Sinä ap et tietenkään ole mitään menettänyt, koska sinulla ei tyttöä ole. Mutta varmaan osaat kuvitella, mitä olisit menettänyt, jos ei sinulla olisi juuri niitä poikia, jotka olet saanut.
Mulla ei ollut toivetta lapsen sukupuolen suhteen, nyt 2 poikaa ja musta on mahtavaa olla poikien äiti. Itse olin lapsen todella tyttomäinen tytto ja on ollut hienoa päästä sukeltamaan pienten poikien maailmaan joka on aika lailla erilainen vaikkei mitään poikien ja tyttojen juttuja olla heille koskaan tuputettukaan.
Minulla on esikoinen tyttö ja kuopus poika. Esikoisesta oli ihan sama kumpi olisi tullut, mutta kuopuksesta toivoin samaa sukupuolta kuin esikoinen. Ajattelin jotenkin että voisivat olla extraläheisempiä, pienellä ikäerolla kun ovat. Olen ihan tyytyväinen että minulla on kaksi lasta.
Olen itse aikamoinen poikatyttö ja opetellut mekkoihin ja korkkareihin vasta aikuisena, tytär on aina rakastanut rimpsuja ja mekkoja ja meikkiä yms. Poika on aina ollut helppo puettava, kroppa on sen mallinen että kaikki näyttää päällä hyvältä ja rakastaa olla tyylikäs. Pojalle on ollut helpompi ostaa vaatteita, tytölle kävisi vain pikkuiset mekot kesät talvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut mikään rimpsuhelma ja olen aina ajatellut, että jos haluan/saan lapsia, toivon heidän olevan poikia. Nyt minulla on kaksi poikaa ja enkä voisi olla onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on poika ja tyttö. En varsinaisesti toivonut tyttöä/poikaa, koska minulle lapsen sukupuolella ei ole väliä. Enemmän toivoin lapseni olevan terveitä ja onnellisia. Typerää lähteä kenenkään lapsista sanomaan yhtään mitään, näistä asioista kun voi olla niin eri mieltä, kuten vaikka lapsiluvusta. Joillekin riittää yksi lapsi, toiset haluavat isomman katraan. Kaikki lapset ovat lahjoja.
Minä olen nainen ja aina ajatellut, että olen ns. poikien äiti. En jostain syystä ole nähnyt itselläni tytärtä. En osaa sanoa mistä tämä johtuu. Toki olisin ikionnellinen tyttölapsesta, mutta ajatus tuntuu jotenkin kovin vieraalta. Olemme miehen kanssa yrittäneet lasta pari vuotta, joten oikeasti minulle olisi ihan sama mitä sieltä tulisi, jos nyt vaan tulisin raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivoin aina poikaa. En tiedä miksi. Raskaana ajattelin että olen pettynyt jos se on tyttö mutta en olisi kertonut tätä ikinä kenellekään. Samaan aikaan vakuuttelin kaikille että ihan sama kumpi lapsi on.
Poika tuli. Jälkeenpäin mietin, että tottakai olisin rakastanut yhtä paljon tyttöäkin. Jotenkin näin itseni enemmän kuitenkin pojan äitinä. Myös oma äitini tuntui arvostaneen poikia enemmän, toki olen ymmärtänyt ettei pojat ole yhtään sen arvokkaampia, mutta oma äiti-tytär suhde ei se paras mahdollinen, joten ehkä siksi ajattelin pojan kanssa olevan helpompaa.
"Hauskinta " tässä on se että poika on nyt teini, muistuttaa minua monin tavoin ja otamme yhteen lähes päivittäin :D En usko että tyttären kanssa olisi yhtään tämän helpompaa!
Haluaisin ehdottomasti pojan mutta myös tytön. Oikeastaan molempia sukupuolia useammankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilta kyselijöiltä itseltään voisi kysyä vinkkejä, kuinka se tyttö tai poika tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Noilta kyselijöiltä itseltään voisi kysyä vinkkejä, kuinka se tyttö tai poika tehdään.
Se on helppoa. Pitää tuntee vaan oma kroppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä olisi antaa jokaisen lapsen olla oma itsensä. Parhaiten siinä onnistuvat tutkimuksien mukaan ne perheet, joissa kaikki lapset ovat samaa sukupuolta.
Jos perheessä on sekä tyttö että poika, ovat perheen sisäiset sukupuoliroolit ahtaammat kuin jos on vaikka kolme tyttöä tai poikaa.
Mulle tämä on loogista. Itselläni on kaksi poikaa, muistan kun esikoinen oli pieni ja ystävät puhuivat satubaletista jonne olivat menossa tyttäriensä kanssa. Mietin että onpa harmi kun mulla ei ole tyttöä, jonka kanssa menisin. Toinen kaveri taas kertoi tyttöjen reissuista, joita tekevät tyttären ja mummon kanssa. Perheen pojat sitten vastaavia poikien reissuja isänsä kanssa. Taas pohdin että harmi kun jään tällaisistakin paitsi. Sittemmin ymmärsin että satubalettia voi katsoa ihan riippumatta vehkeistä ja kahdenkeskinen aika / reissut ovat ihan yhtä tärkeitä kaikille lapsille sukupuolista riippumatta.
Näitä olen nyt poikieni kanssa pyrkinytkin toteuttamaan. Mutta jos mulla olisi molempia sukupuolia, niin helposti voisi mennä siihen että tytön kanssa tehdään (osittain) yhtä ja pojan kanssa toista. Ja toki tähän tulee nyt kymmenen ihmistä sanomaan että ei heillä ainakaan näin mene, mutta veikkaisin että keskimäärin tämä ei ole mitenkään tavaton ilmiö.
Jos joskus saan lapsen, niin toivoisin lapsen olevan tyttö. Uskon olevani huomattavasti parempi äiti tytölle.
Taustalla on hyvinkin kurjia kokemuksia miehistä. Oma isäni häipyi kuvioista, kun olin vasta pikkulapsi, eikä hän halua pitää mitään yhteyttä. Mitä olen kuullut, niin isä taisi olla narsisti. Veljen kanssa meillä on ihan ok välit, ei ole ollut mitään riitaa tms., mutta ei häntäkään kiinnosta yhteydenpito. Olen kasvanut äidin kanssa ja meillä on aina ollut hyvin läheiset välit ja sellainen ”kyllä me tytöt pärjätään keskenämme” -asenne. Ainoa turvallinen miehen malli elämässäni oli äidinisä, joka valitettavasti menehtyi, kun olin vasta ala-asteella. Omat miessuhteeni ovat aina epäonnistuneet. Jotenkin alitajuisesti löydän aina juuri ne miehet, jotka eivät yhtään kunnioita kumppaniaan ja kaikenlaista on tullut vastaan, niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Pelkään, etten osaisi olla hyvä äiti pojalle. Että vaikka kuinka yrittäisin, niin siitä huolimatta jotenkin alitajuisesti kohdistaisin poikalapseen negatiivisia ajatuksia ihan vain hänen sukupuolensa takia, koska olen itse joutunut kokemaan niin paljon ikäviä asioita miesten takia.
Ymmärrän itsekin, etteivät ajatukseni kuulosta ihan fiksuilta tai terveiltä. Olin jo menossa terapiaan puhumaan lapsuuden hylkäyskokemuksista ja näistä epäonnistuneista miesjutuista, mutta korona vähän sotki suunnitelmia.
Jotkut tykkää prinsessaleikeistä, kaikki ei niitä kaipaa.
Minä toivoin aina 2 tyttöä ja ne sain :) kamalinta olisi saada monta poikaa, jotka riehuvat ympäriinsä.. tytöt on usein rauhallisempia ja osaavat käyttäytyä, pärjäävät elämässä tasaisemmin.
Ennen kuin minulla oli lapsia, luulin että haluan tytön ja vain tytön. Minulle tuli poika, ihana, ihmeellinen, rakas pikkumies. Enkä näin jälkeenpäin ymmärrä miksi muka halusin tytön niin kovasti. Nyt olen uudestaan raskaana, tällä kertaa toivon poikaa ihan jo sen takia, että samat vaatteet kävisi sitten uudelle tulokkaalle. Toki jos tyttö tulee, yhtä onnellinen olen hänestä.
Itse haluaisin pojan, mutta en sen takia, että tytöt olisivat jotenkin hankalampia vaan ihan sen takia, että minua pelottaisi kasvattaa tyttölapsi tässä yhteiskunnassa, mihin se on menossa. Tytöillä paljon enemmän vaaroja edessä, kuin pojilla
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Vaikea uskoa että esim. poikien talouteen ostettaisiin nukkeja leikittäviksi, mutta sekatalouksista niitä helpommin löytyy.