Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset; onko sinulle tärkeää saada tyttölapsi/onko tyttö jotenkin tärkeämpi kuin poika?
28.06.2020 |
Tiedän että tämä aihe on kulunut iltapäivälehtien sivuilla, mutta olen viimeisen puolen vuoden aikana kuullut tätä tyttö-mantraa niin paljon että alkaa jo kunnolla ketuttaa.
Eilen oli isäni 60v juhlat ja 3 eri mummelia kävi päivittelemässä että milloinkas meille tulee tyttö
(Meillä kaksi poikaa.) Olen aina yhtä hämilläni tästä, koska emme ole ajatelleet tehdä enää yhtään lasta. Vastaukseksi ei riitä se että emme halua kolmatta lasta, vaan sitten alkaa päivittely siitä kuinka kurjaa minulla on ilman omaa tytärtä. Minä itse ole ollut aina isintyttö ja äitiini minulla on hyvin nihkeät välit. Lisäksi molemmat poikani ovat rauhallisia ja pitävät samoista jutuista kuin minä (ja tietysti mieheni). Kaikilla meillä on eri soitinharrastus ja kaikki harrastamme yleisurheilua. En koe mitenkään jääväni pois mistään ilman tyttöä, mutta jotkut ihmiset eivät tunnu ymmärtävän tätä. Huomaan lisäksi että esim juuri juhlissa tyttölapset keräävät kehuja ja ihastelua ja pojat jäävät aina varjoon (vaikka olisivat kuinka kiltisti tai söpöjä tahansa).
Mut laittakaapa naiset otsikon kysymykseen vastauksia. Olisi kiva tietää että mikä tekee tytön saamisesta erin kuin poika? Ja jos joku teistä päivittelee pojan äidille että pitää vielä tyttö saada niin kertokaa miksi näin ajattelette?
Miehenikin on ihan kypsä tästä ja sanoi eilen yhdelle kyselijälle että "tee itse poika, varmaan kurjaa kun ei ole poikia". Tämä muori meni ihan vaikeaksi ja mutisi jotain että he aina toivoivat tyttöjä ja onneksi saivat. Jotenkin tosi kummallista...Jos itsellä on kaikki hyvin ja on tyytyväinen itseensä niin tarviiko silloin kommentoida tollasta? En voi olla ajattelematta että heitä jotenkin harmittaa että ovat saaneet tyttöjä...!? Voisiko olla? Itse kun olen todella onnellinen perheestäni niin ei tulisi mieleenkään sanoa esim siskolleni että kai te vielä poikaa yritätte.
Kommentit (56)
Ihan sama, kumpi tulee, aina tulee kritiikkiä. Täällä maalla varsinkin. Ihmiset haluavat asettua mielellään toisen yläpuolelle ja päteä omilla lapsillaan. Typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelin raskauden alkuaikoina, etten varmaan osaisi olla tytön äiti, jotenkin itselleni tuntui silloin luotevammalta touhuta pojan kanssa. En ole itse koskaan oikein leikkinyt nukkeleikkejä tai tuntenut itseäni kamalan tyttömäiseksi, joten hieman "kauhistutti" ajatus prinsessakauteen ajautuvasta tyttölapsesta.
Kuitenkin, kun kuultiin rakenneultrassa, että tulossa onkin tyttö, asia oli ihan luonnollinen eikä yllättävä.
Eli periaatteessa alkuun toivoin poikaa, mutta raskauden edetässä aloin kuitenkin odottaa tyttöä (siis myös ajatuksissani, ei pelkästään tietoisesti rakenneultran jälkeen). Mitään prinsessakautta ei oikeastaan meille sitten edes tullutkaan, kai tuo on siis äitinsä tyttö.
Mulle oli tärkeää saada tyttö, olinhan itsekin ollut lapsena tyttö. Onneksi eka lapsi oli tyttö niin ei ollut 'paineita' toisen lapsen sukupuolesta. Toki ihan tuuria kumpia tulee, toki olisin rakastanut lapsiani vaikka kaikki olis olleet poikia.
Toiseksi, ihan työni puolesta näen miten vanhusten asioista 90% huolehtii tytär. Siksikin on hyvä olla se tytär, vaikkei se tietenkään takaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut sukupuolella väliä. Vauvat olivat/ovat tervetulleita. Toivomus oli vaan, että ovat terveitä.
Tää on niin pöljä toive. Mitä jos ei olis ollut terve, sitten et olisi rakastanut vaan antanut pois?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat niin raukkamaisia, etteivät voi myöntää suosivansa tyttöjä. Juuri siksi raukkamaisuus ja ämmämäisyys ovat synonyymejä.
Ihan yhtä luonnollista kuin se että miehet toivoo poikaa. Toivoa saa, mut mitä saa ei voi valita.7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai on! Hullua ajatellakaan muuta.
Ei mulle ollut väliä kumpi tulee. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen on kiva kun on molempia. Saa kokea sekä pojan että tytön vanhemmuuden, vaikka ei ne kyllä poikkea toisistaan oikein mitenkään. Olen taas raskaana, ja edelleen on aivan sama kumpi sieltä tulee. Luulen kyllä, että jos mulla ois vain yhtä sukupuolta lapset, niin voisi olla pieni kaipaus sille toiselle sukupuolellekin. Mutta ei mitään niin suurta, että se häiritsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä olisi antaa jokaisen lapsen olla oma itsensä. Parhaiten siinä onnistuvat tutkimuksien mukaan ne perheet, joissa kaikki lapset ovat samaa sukupuolta.
Jos perheessä on sekä tyttö että poika, ovat perheen sisäiset sukupuoliroolit ahtaammat kuin jos on vaikka kolme tyttöä tai poikaa.
Haluaisin todella nähdä tällaisia tutkimuksia!
Jos miettii ihan omaa lapsuuttaan ja lähi-/tuttavapiiriä, niin kyllä on aivan päinvastaisia kokemuksia. Esim pojat saattoi pukea mekkoja tai kokeilla huulipunaa ja olivat tyttöjen kampausleikeissä ja tytöt leikkivät "poikien leluilla" ja tavoilla.
Onpa todella erikoista, jos on noin kuten sanoit.
Niinpä. Vaikea uskoa että esim. poikien talouteen ostettaisiin nukkeja leikittäviksi, mutta sekatalouksista niitä helpommin löytyy.
Olen ostellut kummipojalleni erilaisia tyttäjuttuja kuten pienenä vauvanuken - vanhempien pyynnöstä, koska lapsi on niistä serkkujen luona ollut kiinnostunut, mutt koska iso veljensä ei ole ollut, ei niitä ollut aikaisemmin hankittu - tykkäävät kumpikin kyllä erilaisista korusita, esimerkiksi. Kummipoika on muuten varsinainen vilpertti muuten, vaikka myös innokas bling-blingin ystävä, mutta kaiklle kehittyy omanlaisensa persoonallisuus jos rauhassa annetaan kasvaa.
Usein tuntuu olevan noi anoppi/miniäsuhteet tosi vaikeita ja äidit on enemmän tekemisissä aikuisten tytärten perheiden kuin poikien perheiden kanssa. Toki tämä vain keskimäärin. Selkeästi kuitenkin suunta tämä. Kaikkihan sen tietää.
Itsellä 2 tyttöä ja 1 poika ja tilanteesta tosi iloinen, toki vastaan otettu jokainen lapsi rakkaudella ja toivottuna, sattui nyt vaan menemään sukupuolten kanssa näin.
Oletan että aikuisina ovat tekemisissä kanssani, mutta sen näkee sitten kuinka käy, pyrin olemaan mahdollisimman hyvä äiti ja vaalimaan hyviä suhteita mutta eihän sitä tiedä miten sit tulee toimeen heidän tulevien kumppanien kanssa, muuttavatko kauas ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein tuntuu olevan noi anoppi/miniäsuhteet tosi vaikeita ja äidit on enemmän tekemisissä aikuisten tytärten perheiden kuin poikien perheiden kanssa. Toki tämä vain keskimäärin. Selkeästi kuitenkin suunta tämä. Kaikkihan sen tietää.
Itsellä 2 tyttöä ja 1 poika ja tilanteesta tosi iloinen, toki vastaan otettu jokainen lapsi rakkaudella ja toivottuna, sattui nyt vaan menemään sukupuolten kanssa näin.
Oletan että aikuisina ovat tekemisissä kanssani, mutta sen näkee sitten kuinka käy, pyrin olemaan mahdollisimman hyvä äiti ja vaalimaan hyviä suhteita mutta eihän sitä tiedä miten sit tulee toimeen heidän tulevien kumppanien kanssa, muuttavatko kauas ym.
Kyllä äiti-/tytärsuhteetkin ovat usein hyvin monimutkaisia. Ja siskojen väliset.
Vierailija kirjoitti:
Usein tuntuu olevan noi anoppi/miniäsuhteet tosi vaikeita ja äidit on enemmän tekemisissä aikuisten tytärten perheiden kuin poikien perheiden kanssa. Toki tämä vain keskimäärin. Selkeästi kuitenkin suunta tämä. Kaikkihan sen tietää.
Itsellä 2 tyttöä ja 1 poika ja tilanteesta tosi iloinen, toki vastaan otettu jokainen lapsi rakkaudella ja toivottuna, sattui nyt vaan menemään sukupuolten kanssa näin.
Oletan että aikuisina ovat tekemisissä kanssani, mutta sen näkee sitten kuinka käy, pyrin olemaan mahdollisimman hyvä äiti ja vaalimaan hyviä suhteita mutta eihän sitä tiedä miten sit tulee toimeen heidän tulevien kumppanien kanssa, muuttavatko kauas ym.
Sitä minä en naisena ymmärrä miksi niin moni mies alistuu sivustaseuraajaksi näissä anoppi vs. miniä -valtataisteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin raskauden alkuaikoina, etten varmaan osaisi olla tytön äiti, jotenkin itselleni tuntui silloin luotevammalta touhuta pojan kanssa. En ole itse koskaan oikein leikkinyt nukkeleikkejä tai tuntenut itseäni kamalan tyttömäiseksi, joten hieman "kauhistutti" ajatus prinsessakauteen ajautuvasta tyttölapsesta.
Kuitenkin, kun kuultiin rakenneultrassa, että tulossa onkin tyttö, asia oli ihan luonnollinen eikä yllättävä.
Eli periaatteessa alkuun toivoin poikaa, mutta raskauden edetässä aloin kuitenkin odottaa tyttöä (siis myös ajatuksissani, ei pelkästään tietoisesti rakenneultran jälkeen). Mitään prinsessakautta ei oikeastaan meille sitten edes tullutkaan, kai tuo on siis äitinsä tyttö.
Mitä helkkarin väliä, vaikka olis se prinsessakausi? Yleensä sekin rajoittuu ikävuosille 4-7, suurinpiirtein. Koulussa alkaa jo muut intressit sitten. Mikä tuossa nyt niin monia pelottaa, kauhistuttaa ja jopa välillä tuntuu raivostuttavan et lapsi leikki muutaman vuoden prinsessaa ja on hörhelöä?
Itse olen päiväkodissa töissä, vielä lapseton...mutta olen aina miettinyt että toivottavasti saisin ennemmin tyttöjä kuin poikia.
Keskimäärin pojat ovat paljon rajumpia ja vilkkaampia, leikit raisuja. Jatkuvasti saa olla poikia komentamassa ja ohjaamassa. SIinä kun tytöt piirtelee ja askartelee, pojat sekoilee.
Poikalasten vanhemmat saavat kokoajan kantaa ehjää varavaatetta päiväkotiin, poikien leikeissä kun vaatteet hajoilee eri malliin.
Pojat myös inhoavat kaikkea pukemista paljon enemmän kuin tytöt, ja tästä saa jatkuvasti tapella poikien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia näillä näkymin ollenkaan, mutta jostain syystä mietin välillä hienoja tyttöjen nimiä. Koitan huvikseni keksiä jotain niin kaunista nimiyhdistelmää kuin vain mahdollista. Poikien nimiä harvemmin mietin. Vaikka en kumpaakaan näillä näkymin halua, niin ennemmin varmaan pojan ottaisin, koska en haluaisi tytölle omia piirteitäni, kuten isoa nenää ja huonoa itsetuntoani. Poika varmasti pärjäilisi ison nenän kanssa paremmin. Kai se huono itsetunto paljon helpommin tulee äidiltä tyttärelle kuin pojalle, tai ainakin ulkonäköön liittyvä tyytymättömyys ja epävarmuus. Omalla äidillänikin on ollut tapana aina julkisilla paikoilla kysellä, että näyttääkö hän hirveältä kun tuntuu, että kaikki katsovat. Ja muutenkin arvostellut paljon itseään meidän tyttärien kuullen. Luulen, että pojan kasvatuksessa onnistuisin paremmin.
Meille on syyskuussa syntymässä (esikoinen) poika. Minulle tuli jossain kohtaa vahva fiilis että poika se on, ja niin olikin, ihana ja täydellinen ja ennenkaikkea; terve. Noh, anoppi on toivonut tyttöä ja harmitellut sitä, ja kun suvussa kaikki saaneet poikia, kuulemma vitsillä, mutta itseäni tuommoinen ärsytti. Minä olen oikein onnellinen että saan olla pojan äiti. Lapsen sukupuolta kun ei itse voi valita, ja mielestäni jomman kumman toivominen on turhamaista. Pitäisi olla tyytyväisiä että syntyy terve lapsi, kun niiden saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys vaan maailman arvokkain lahja.
Alue: Aihe vapaa
Ei ollut sukupuolella väliä. Vauvat olivat/ovat tervetulleita. Toivomus oli vaan, että ovat terveitä.