Onko palstalla ketään järkevää miestä, jolla itsetunto kunnossa? Tarvitsisin kommentteja
Minulla on ongelma. Olen eronnut yli vuosi sitten suhteesta, jolla ei ollut kerta kaikkiaan onnistumisen edellytyksiä, mutta yksi asia siinä oli todella hyvin: seksi. Mies oli aivan äärimmäisen taitava rakastaja, hellä ja kunnioittava ja jaksoi todella pitkiä sessioita (ja nautti niistä, kuten itsekin nautin siitä että seksi kestää pitkään). Hänellä oli valtavan laaja, värikäs mielikuvitus, ei tykännyt ollenkaan pornosta ja sen kyllä huomasi seksitavoissakin. Hänellä oli periaate että nainen tulee ensin vähintään kerran, sitten vasta hän. Hän sai minut aivan sekaisin himosta ja nautinnosta ja oli myös perehtynyt seksiin ja seksuaalisuuteen vuosien ajan tieteellisestä näkökulmasta (itämaisen tradtition mukaisesta, jossa naisen tarpeet huomioidaan aivan eri tavalla kuin länsimaisessa). Toisin sanoen on hyvin epätodennäköistä että tulisin enää koskaan saamaan yhtä hyvää seksiä muiden kanssa.
Kun deittailen, minulla on tapana olla rehellinen ja avoin menneisyydestäni. En tietenkään loputtomasti puhu eksistäni, mutta tärkeät perusasiat kyllä kerron, varsinkin jos tapailukumppani kysyy. Yleensä päädyn yhteen sellaisten miesten kanssa, jotka kysyvät ja haluavat tietää, koska menneisyyden tapahtumat tekevät meistä sen, mitä olemme nykyhetkessä. Mies, jolla on terve itsetunto, ei koe entisiä kumppaneita tai heistä puhumista uhkaksi, vaan tavaksi tutustua toiseen syvällisemmin. Tai yleisesti ottaen näin. Nyt en kuitenkaan ole varma, voiko tästä asiasta oikeasti puhua kenenkään miehen kanssa ilman että pilaa orastavan suhteen.
Jos olet tuohon kuvailuuni sopiva mies, voisitko kommentoida tätä jotenkin? Jos aloittaisimme seurustelun, toivoisitko minun olevan rehellinen tästä asiasta vai pitävän sen salaisuutena? Itsestäni tuntuisi pahalta pitää salassa mitään sellaista, joka on itselleni iso ja merkityksellinen juttu, mutta toisaalta ymmärrän että uudesta kumppanista voisi tuntua liian pahalta jos kertoisin asiasta.
N42
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tarkennan vähän kysymystä. Ongelmani on se, että suren tätä menetystä jollain tasolla varmaankin loppuelämäni ajan. Ja kysymys on, voinko kertoa surustani mahdolliselle uudelle miehelle, vai murskaako se hänen itsetuntonsa?
Aion totta kai opettaa uudelle kumppanille niin paljon kuin pystyn, mutta pääasiassa kyse ei ollut asioista joita voi opettaa, vaan asenteesta ja synnynnäisistä ominaisuuksista (ei, en tarkoita vehkeen kokoa - se oli itse asiassa ihan keskiverto - vaan esim. sitä miehen mielikuvitusta). Miettikää vaikka jotain huippu-urheilijaa. Suureksi osaksi hänen kykynsä on tullut harjoittelun kautta, mutta taustalla on myös geneettistä lahjakkuutta, jota ei ole mahdollista mitenkään opettelemalla kehittää. Eikä yli nelikymppisestä tule enää huippu-urheilijaa jos ei ole harjoitellut kovaa nuoresta asti. Tämän eksäni voi ajatella olevan seksuaalisesti vastaavaa tasoa. Siis todella hyvin poikkeuksellinen. Olen aina ennekin saanut suhteissani hyvää seksiä ja ollut tosi tyytyväinen, mutta tämä oli silti aivan omaa luokkaansa. Nyt siis painin sen kanssa, miten voin olla onnellinen tavallisemmassa suhteessa, jossa olisi ns. tavallista hyvää seksiä.
Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. En siis tee mitään noilla "ei ole tervettä" -vastauksilla.
Yleisesti ottaen jos elämässäni on jokin haaste tai suru, haluaisin voida jakaa sen kumppanini kanssa. Jos en tee niin, aihe on omiaan etäännyttämään minua kumppanista henkisesti. Inhoan sellaisia tilanteita, joissa toisella on selvästi joku murhe, toinen kysyy mikä hätänä, ja toinen vastaa "ei mikään, kaikki hyvin", vaikka on selvää että jokin häntä vaivaa. Haluaisin voida kertoa kumppanilleni kaikesta tärkeästä. Mutta miten tehdä se tämän asian suhteen?
ap
Ööööh, sulla ei ole ihan kaikki muumit laaksossa:D Siis aikoisitko henkisesti kastroida sen sun uuden miesystävän, täh... :(
N23
Älä suotta kiihdy, pelkkä provo tässä on kyseessä. Mutta on näitä tällaisia entisestä seksielämästään hölöttäviä pölvästejä ihan tosielämässäkin.
Aijaa, säälin jo sitä Ap:n tulevaa miesparkaa. Koska onhan tuo oikeasti ihan sama kuin se purisi hampaillaan siltä mieheltä kivek set irti:'-(
N23
Kui? Voihan olla, ja usein onkin, että kumppani on harrastanut paljon parempaa seksiä paljon seksikkäämpien ja paremmin varusteltujen miesten kanssa, mutta ei se minulta ole pois. Minä harrastan sellaista seksiä, mitä haluan, ja jos ei naiselle kelpaa, lähteköön kiitään. Kyllä terveitsetuntoinen nainen sen kestää.
M42
Ehkä ajattelin asiaa hieman väärästä perspektiivistä. Eli miten kamalalta minusta itsestäni tuntuisi, jos rakastuisin palavasti ja mun rakkauden kohde vyöryttäisi mun päälle samanlaisen kakan kuin Ap aikoo tulevan miesystävänsä:(
N23
Niinno. Naisilla on usein se ongelma, että ne jäävät koukkuun seksiin. Mies saa olla millainen väkivaltainen mulkku tahansa, mutta jos varustus on iso ja seksitaidot kiitettävät, nainen antaa anteeksi kaiken muun.
En kuulu siihen kategoriaan naisia, koska mulla on liian romanttinen sielu:)
N23
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ollut edellisen miehesi itsetunto-ongelmista, vaan siitä että sinä roikut siinä tantra-mestarissa etkä pääse eteenpäin. Älä laita sitä miehen huonon itsetunnon piikkiin, kun kyse on pelkästään sinusta. Sure surusi yksin ja uuteen suhteeseen sitten kun olet siihen valmis. Miksi edes kyselet täällä mielipiteitä, jos et ole valmis kuulemaan kritiikkiä? "Ei ole tervettä"-neuvoilla et tee mitään? Ne on juuri niitä mitä sinun pitää kuunnella.
Nämä olivat siis yksi ja sama mies. Edellisillä eksilläni ei ole ollut ongelmaa keskustella menneistä suhteista, tälle tantramestarille se tuotti jonkin verran vaikeuksia.
Niille, jotka epäilevät että en itse haluaisi kuulla kumppanini menneistä suhteista: totta kai tämä toimii kumpaankin suuntaan. Olen jokaisen kanssa keskustellut aiheesta ja pitkäaikaisen kumppanini eksiä olen tavannutkin. Ei häiritse ollenkaan, vaikka osa on ollut minua nuorempia ja kauniimpia jne. Mutta se varmaan häiritsisi, jos mies olisi kokenut jonkun kanssa jotain hyvin poikkeuksellista ja surisi sitä, ettei saa vastaavaa enää uudelleen. Toisaalta sekin harmittaisi, jos mies ei voisi niin tärkeästä asiasta kanssani keskustella. Siksi pohdin asiaa.
Ei ole tervettä -aiheiset neuvot tulevat niiltä ihmisiltä, joille tällainen avoimuus on vierasta. Heidän tapansa elää on erilainen kuin minun, kumpikaan ei ole väärin eikä sairasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ollut edellisen miehesi itsetunto-ongelmista, vaan siitä että sinä roikut siinä tantra-mestarissa etkä pääse eteenpäin. Älä laita sitä miehen huonon itsetunnon piikkiin, kun kyse on pelkästään sinusta. Sure surusi yksin ja uuteen suhteeseen sitten kun olet siihen valmis. Miksi edes kyselet täällä mielipiteitä, jos et ole valmis kuulemaan kritiikkiä? "Ei ole tervettä"-neuvoilla et tee mitään? Ne on juuri niitä mitä sinun pitää kuunnella.
Nämä olivat siis yksi ja sama mies. Edellisillä eksilläni ei ole ollut ongelmaa keskustella menneistä suhteista, tälle tantramestarille se tuotti jonkin verran vaikeuksia.
Niille, jotka epäilevät että en itse haluaisi kuulla kumppanini menneistä suhteista: totta kai tämä toimii kumpaankin suuntaan. Olen jokaisen kanssa keskustellut aiheesta ja pitkäaikaisen kumppanini eksiä olen tavannutkin. Ei häiritse ollenkaan, vaikka osa on ollut minua nuorempia ja kauniimpia jne. Mutta se varmaan häiritsisi, jos mies olisi kokenut jonkun kanssa jotain hyvin poikkeuksellista ja surisi sitä, ettei saa vastaavaa enää uudelleen. Toisaalta sekin harmittaisi, jos mies ei voisi niin tärkeästä asiasta kanssani keskustella. Siksi pohdin asiaa.
Ei ole tervettä -aiheiset neuvot tulevat niiltä ihmisiltä, joille tällainen avoimuus on vierasta. Heidän tapansa elää on erilainen kuin minun, kumpikaan ei ole väärin eikä sairasta.
ap
Mua kiinnostaisi tietää, etteikö rakkaus merkitse sulle yhtikäs mitään? Että pyörivätkö ne sun suhteet ihan täydellisesti seksin ympärillä. Entäpä, jos sairastuisit vakavasti? Olisiko kaikki raunioina, mikäli seksi ei välttämättä enää sua tai sun kumppania huvittaisikaan. Kun luen sun kirjoituksia, olen todella iloinen siitä, etten joudu painimaan samanlaisen ongelman kanssa. Jos tuo nyt ylipäätään on edes totta.
N23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ollut edellisen miehesi itsetunto-ongelmista, vaan siitä että sinä roikut siinä tantra-mestarissa etkä pääse eteenpäin. Älä laita sitä miehen huonon itsetunnon piikkiin, kun kyse on pelkästään sinusta. Sure surusi yksin ja uuteen suhteeseen sitten kun olet siihen valmis. Miksi edes kyselet täällä mielipiteitä, jos et ole valmis kuulemaan kritiikkiä? "Ei ole tervettä"-neuvoilla et tee mitään? Ne on juuri niitä mitä sinun pitää kuunnella.
Nämä olivat siis yksi ja sama mies. Edellisillä eksilläni ei ole ollut ongelmaa keskustella menneistä suhteista, tälle tantramestarille se tuotti jonkin verran vaikeuksia.
Niille, jotka epäilevät että en itse haluaisi kuulla kumppanini menneistä suhteista: totta kai tämä toimii kumpaankin suuntaan. Olen jokaisen kanssa keskustellut aiheesta ja pitkäaikaisen kumppanini eksiä olen tavannutkin. Ei häiritse ollenkaan, vaikka osa on ollut minua nuorempia ja kauniimpia jne. Mutta se varmaan häiritsisi, jos mies olisi kokenut jonkun kanssa jotain hyvin poikkeuksellista ja surisi sitä, ettei saa vastaavaa enää uudelleen. Toisaalta sekin harmittaisi, jos mies ei voisi niin tärkeästä asiasta kanssani keskustella. Siksi pohdin asiaa.
Ei ole tervettä -aiheiset neuvot tulevat niiltä ihmisiltä, joille tällainen avoimuus on vierasta. Heidän tapansa elää on erilainen kuin minun, kumpikaan ei ole väärin eikä sairasta.
ap
Viittasin tähän mitä kirjoitit aiemmin:
"Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. "
Eli tarkoitin että jos mies ei halua keskustella aiemman kumppanisi tantra-taidoista ja sinun raastavasta kaipuustasi siihen seksiin exäsi kanssa, niin se ei vielä tarkoita että miehellä olisi itsetunto-ongelmia. Useimmat eivät halua.
Mä aina opetan mun daameille että jokainen on vastuussa omasta orgasmistaan. Sit ollaan yhdessä tutkittu että miten juuri Meidän kehot reagoi toisiinsa ja aina päästy ajan kanssa siihen että kaikki ovat onnellisia suhteen myös tähän puoleen. Kaipa se ap tapauksessa riippuu siitä mitä hän haluaa saavuttaa? Normaalia parempaa seksiä missä hän saa useamman kerran? Useammin kuin kerran Ei ole mikään ihme monellekaan... no jos se on tavoite niin sitten päästään menetelmiin. Entisen hoidon kyvyistä kertominen harvalle toimii. Pikemminkin johdattelet kumppania kertomalla näistä itämaisista tavoista ja positiivisen vahvistamisen kautta ohjaat kumppania itsellesi ja toivottavasti molemmille mieleiseen suuntaan. Jos mies on oikeasti innoissaan aikaisemman hoitosi menetelmistä ja niiden graafisesta kuvauksesta niin sellaiselle suuntaukselle on nimikin.
Missä vaiheessa ja millä lailla sä haluat käsitellä tätä asiaa? Miksi sitä pitää käsitellä sun uuden miehen kanssa? On ihan tervettä ja järkevää huolta suhdetta esim niin ettei sekoita puolisoaan ja terapeuttia. Eli kaada ne surut jonkun ammattilaisen päälle, jos tuntuu että tarttee purkaa. Joo puolisolle ois kiva voida kertoa kaikesta, mutta sillä tavalla ei ehkä saa koskaan toimivaa ja hyvää suhdetta.
Mitä jos sulla olisi pitkä hyvä seksisessio uuden kanssa ja saatte orgasmeja, on kivaa. Seksin jälkeen hän huokaisee haikeasti ja katselee kattoon. Kysyt mikä hätänä kulta ja suutelet miehen poskea.
Mies vastaa "no.. siis tää oli ihanaa, oikeesti tosi kivaa. Mutta kun se Liisa oli vaan uskomattoman tiukka ja kaunis. Siis oot säkin, mutta kun Liisaa rakasteli sen rinnat heilui paljon kauniimmin ja niiden katsominen oli hypnoottista. Ja sen iho oli niin sileä, halusin aina suudella sitä kaikkialle. Ja laukesin tässä, mutta Liisan kanssa ne orgasmit oli järisyttäviä, tuntui että tulen kuin tulivuori. Joskus niille sen kauniille rinnoille mmm..... sillä oli myös vähän muodokkaampi peppu, jota se osas liikuttaa paremmin kun sinä. Arvostan siis toki sun yritystä, ei siinä mitään vikaa oo oikeesti, mutta ei siitä oikein voi puhua samana päivänä kuin Liisan luonnollisesti seksikkäästä liikkeestä. Sillä oli niin paljon parempi ja vahvempi seksuaalinen energia kuin sulla. Säkin olet tosi seksikäs! Älä nyt loukkaannu! Mutta et sä voi oppia olemaan Liisan tasonen! Seksi oli joo kivaa, mutta kyllä mua nyt vähän masentaa että tässäkö tää oli? Että euromarketin piparia on tästä lähin vaan tarjolla, kun on tottunut makeaan kermakakkuun. Surettaa."
Elämästä oppii myös sen että koskaan kaikki hyvä ei tule samassa paketissa. Jos suhteessa saa tajuttoman hyvää seksiä niin joku muu tärkeä asia saattaa jäädä puuttumaan. Mutta olen itse taipuvainen uskomaan oman kokemuksen kautta että hyvää seksiä voi löytyä useammankin kaverin kanssa. Miksi jäisit märehtimään mennyttä?
Ihan ei taida jonoksi asti löytyä niitä "hyvällä itsetunnolla" varustettuja miehiä, jotka jaksaa kuunnella kun murehdit ettei enää saa eksältä melaa.
"Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. "
Oletko muuten kertaakaan miettinyt, että miksi "kaikki aikaisemmat kumppanit" ovat entisiä kumppaneita?
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ja millä lailla sä haluat käsitellä tätä asiaa? Miksi sitä pitää käsitellä sun uuden miehen kanssa? On ihan tervettä ja järkevää huolta suhdetta esim niin ettei sekoita puolisoaan ja terapeuttia. Eli kaada ne surut jonkun ammattilaisen päälle, jos tuntuu että tarttee purkaa. Joo puolisolle ois kiva voida kertoa kaikesta, mutta sillä tavalla ei ehkä saa koskaan toimivaa ja hyvää suhdetta.
Mitä jos sulla olisi pitkä hyvä seksisessio uuden kanssa ja saatte orgasmeja, on kivaa. Seksin jälkeen hän huokaisee haikeasti ja katselee kattoon. Kysyt mikä hätänä kulta ja suutelet miehen poskea.
Mies vastaa "no.. siis tää oli ihanaa, oikeesti tosi kivaa. Mutta kun se Liisa oli vaan uskomattoman tiukka ja kaunis. Siis oot säkin, mutta kun Liisaa rakasteli sen rinnat heilui paljon kauniimmin ja niiden katsominen oli hypnoottista. Ja sen iho oli niin sileä, halusin aina suudella sitä kaikkialle. Ja laukesin tässä, mutta Liisan kanssa ne orgasmit oli järisyttäviä, tuntui että tulen kuin tulivuori. Joskus niille sen kauniille rinnoille mmm..... sillä oli myös vähän muodokkaampi peppu, jota se osas liikuttaa paremmin kun sinä. Arvostan siis toki sun yritystä, ei siinä mitään vikaa oo oikeesti, mutta ei siitä oikein voi puhua samana päivänä kuin Liisan luonnollisesti seksikkäästä liikkeestä. Sillä oli niin paljon parempi ja vahvempi seksuaalinen energia kuin sulla. Säkin olet tosi seksikäs! Älä nyt loukkaannu! Mutta et sä voi oppia olemaan Liisan tasonen! Seksi oli joo kivaa, mutta kyllä mua nyt vähän masentaa että tässäkö tää oli? Että euromarketin piparia on tästä lähin vaan tarjolla, kun on tottunut makeaan kermakakkuun. Surettaa."
En käsittelisi asiaa ainakaan tuollaisin sanoin kuin tuohon kirjoitit. Tuo ei ole rakentavaa keskustelua. Olisit luultavasti osannut kirjoittaa rakentavammankin version, jos olisit halunnut.
Alun kysymyksesi on hyvä. Se on yksi pohdinnan alla olevista jutuista. Yksi vaihtoehto olisi mainita tästä lyhyesti heti ensitapaamisella, jotta mies voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, haluaako jatkaa kanssani. Suurin osa ei varmasti halua. Mutta joukossa voisi olla joku, jolla on niin vahva itseluottamus oman seksuaalisuutensa suhteen, että hänen olisi mahdollista ajatella suhdetta minulaiseni kanssa. Itse asiassa, jos sellainen löytyisi, se ominaisuus itsessään olisi minulle todella seksikästä ja vetoavaa, ja tämä lupaisi hyvää sen suhteen että seksielämästä voisi tulla jotain niin hienoa, ettei menneitä tulisi enää surtua.
Toinen vaihtoehto olisi odottaa suhteen syvenemistä ja kertoa vasta sitten, jos tuntemukseni eivät mene ohi. Pidän sitäkin mahdollisena, että jos rakastun uudelleen ja olen onnellinen ko. miehen kanssa, asia lakkaa häiritsemästä ja surettamasta, eikä siitä siinä tapauksessa tarvitse puhua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pähkillyt ettei kannata kovin retostella menneisyydellä, kun naisella syntyy helposti mielikuva joukon jatkeena yhtenä sadoista.
Ja jonkun hyvä seksin perään haikailu on aika elukkamaista. Kasvappa vähän henkisesti.
Sinä puhut nyt jostain pornojyystämisestä, mikä on ihan eri asia kuin se, mistä itse puhun. Seksi tuon miehen kanssa vaikutti hyvin kokonaisvaltaisesti hyvinvointiini ja terveyteeni. Se oli hoitavaa, huomioivaa, rakastavaa, inspiroivaa, parantavaa monella tasolla. Olen aiemminkin elämässäni saanut oikein hyvää seksiä, mutta ennen tätä en ollut tajunnut, kuinka monia tasoja siinä voikaan olla ja kuinka puhdasta ja kaunista se voi olla. On ihan normaalia että tuollaisen kokemuksen saatuaan sitä jää kaipaamaan ja sen menettämistä suremaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tarkennan vähän kysymystä. Ongelmani on se, että suren tätä menetystä jollain tasolla varmaankin loppuelämäni ajan. Ja kysymys on, voinko kertoa surustani mahdolliselle uudelle miehelle, vai murskaako se hänen itsetuntonsa?
Aion totta kai opettaa uudelle kumppanille niin paljon kuin pystyn, mutta pääasiassa kyse ei ollut asioista joita voi opettaa, vaan asenteesta ja synnynnäisistä ominaisuuksista (ei, en tarkoita vehkeen kokoa - se oli itse asiassa ihan keskiverto - vaan esim. sitä miehen mielikuvitusta). Miettikää vaikka jotain huippu-urheilijaa. Suureksi osaksi hänen kykynsä on tullut harjoittelun kautta, mutta taustalla on myös geneettistä lahjakkuutta, jota ei ole mahdollista mitenkään opettelemalla kehittää. Eikä yli nelikymppisestä tule enää huippu-urheilijaa jos ei ole harjoitellut kovaa nuoresta asti. Tämän eksäni voi ajatella olevan seksuaalisesti vastaavaa tasoa. Siis todella hyvin poikkeuksellinen. Olen aina ennekin saanut suhteissani hyvää seksiä ja ollut tosi tyytyväinen, mutta tämä oli silti aivan omaa luokkaansa. Nyt siis painin sen kanssa, miten voin olla onnellinen tavallisemmassa suhteessa, jossa olisi ns. tavallista hyvää seksiä.
Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. En siis tee mitään noilla "ei ole tervettä" -vastauksilla.
Yleisesti ottaen jos elämässäni on jokin haaste tai suru, haluaisin voida jakaa sen kumppanini kanssa. Jos en tee niin, aihe on omiaan etäännyttämään minua kumppanista henkisesti. Inhoan sellaisia tilanteita, joissa toisella on selvästi joku murhe, toinen kysyy mikä hätänä, ja toinen vastaa "ei mikään, kaikki hyvin", vaikka on selvää että jokin häntä vaivaa. Haluaisin voida kertoa kumppanilleni kaikesta tärkeästä. Mutta miten tehdä se tämän asian suhteen?
ap
Ööööh, sulla ei ole ihan kaikki muumit laaksossa:D Siis aikoisitko henkisesti kastroida sen sun uuden miesystävän, täh... :(
N23
Älä suotta kiihdy, pelkkä provo tässä on kyseessä. Mutta on näitä tällaisia entisestä seksielämästään hölöttäviä pölvästejä ihan tosielämässäkin.
Aijaa, säälin jo sitä Ap:n tulevaa miesparkaa. Koska onhan tuo oikeasti ihan sama kuin se purisi hampaillaan siltä mieheltä kivek set irti:'-(
N23
Kui? Voihan olla, ja usein onkin, että kumppani on harrastanut paljon parempaa seksiä paljon seksikkäämpien ja paremmin varusteltujen miesten kanssa, mutta ei se minulta ole pois. Minä harrastan sellaista seksiä, mitä haluan, ja jos ei naiselle kelpaa, lähteköön kiitään. Kyllä terveitsetuntoinen nainen sen kestää.
M42
Ehkä ajattelin asiaa hieman väärästä perspektiivistä. Eli miten kamalalta minusta itsestäni tuntuisi, jos rakastuisin palavasti ja mun rakkauden kohde vyöryttäisi mun päälle samanlaisen kakan kuin Ap aikoo tulevan miesystävänsä:(
N23
Niinno. Naisilla on usein se ongelma, että ne jäävät koukkuun seksiin. Mies saa olla millainen väkivaltainen mulkku tahansa, mutta jos varustus on iso ja seksitaidot kiitettävät, nainen antaa anteeksi kaiken muun.
En kuulu siihen kategoriaan naisia, koska mulla on liian romanttinen sielu:)
N23
Säilytä tuo asenne! Ap:n tyyppiset naiset ovat niitä joiden kohdalla miehet pysähtyvät hetkeksi, mutta kukaan ei jää pitemmäksi aikaa.
M40
Onpa erikoinen aloitus ja jatkokirjoittelu. Tämähän ei edes ole sukupuolisidonnainen asia, miksi korostat miesten itsetuntoa? On rajatonta ja loukkaavaa hekumoida entisillä suhteilla uudelle kumppanille. Terveen itsetunnon omaava ihminen ei sitä kuuntele vaan jatkaa matkaansa. Aina jos uudelta kumppanilta tavalla tai toisella odotetaan sitä, että tämän kanssa voi surra menetettyä suhdetta, kyseessä on laastarisuhde. Uuden kunppanin kanssa rakennetaan se keskinäinen (seksi)suhde, jos siihen tuo mukaan edes ajatuksen tasolla eksänsä on suhde vaarassa. Jos suret ”loppuelämäsi” menetettä suhdetta, et taida koskaan olla avoin ja valmis uudelle rakkaudelle. Pohdintasi on yritystä perustella oma tuleva loukkaava käytös. Vain huonon itsetunnon omaava jää tuollaista kuuntelemaan, seksi ei ainakaan luista kun vertailukohta on tuotu esiin.
Eli ensin kuunnella miten ihana rakastaja eksä oli ja miten kaipaat häntä. Sitten sämgyssä kesken todeta ”ai sä lopetit, jo no eksäni olisi jatkanut vielä” tai aina voi kannustaa parempaa ”kyllä eksäni teki tuon paljon paremmin, voisitko vähän yrittää edes?”
Ei terve suhde ole sellainen, jossa minä saan aina mitä haluan ja minun halut on tärkeimmät ja minua pitää vaan ymmärtää ja minä minä. Ja sitten jos tämä ei toteudu niin toisella on vissiin vaan huono itsetunto.
Minkä takia se ei riitä että sä puhut seksistä uuden kumppanin kanssa? Mikset voi vain kertoa mistä tykkäät ja ohjata ja neuvoa? Miksi on tärkeää mainita että eksän kanssa oli sellasta ja tällästä. Ei se asia muutu normaaliksi ja terveeksi vain siksi että se olisi sinusta kiva juttu.
Kerro ystävälle sydänsurut jotka liittyy eksään. Kerro nykyisellä ilot ja odotukset, jotka liittyy nykyiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ja millä lailla sä haluat käsitellä tätä asiaa? Miksi sitä pitää käsitellä sun uuden miehen kanssa? On ihan tervettä ja järkevää huolta suhdetta esim niin ettei sekoita puolisoaan ja terapeuttia. Eli kaada ne surut jonkun ammattilaisen päälle, jos tuntuu että tarttee purkaa. Joo puolisolle ois kiva voida kertoa kaikesta, mutta sillä tavalla ei ehkä saa koskaan toimivaa ja hyvää suhdetta.
Mitä jos sulla olisi pitkä hyvä seksisessio uuden kanssa ja saatte orgasmeja, on kivaa. Seksin jälkeen hän huokaisee haikeasti ja katselee kattoon. Kysyt mikä hätänä kulta ja suutelet miehen poskea.
Mies vastaa "no.. siis tää oli ihanaa, oikeesti tosi kivaa. Mutta kun se Liisa oli vaan uskomattoman tiukka ja kaunis. Siis oot säkin, mutta kun Liisaa rakasteli sen rinnat heilui paljon kauniimmin ja niiden katsominen oli hypnoottista. Ja sen iho oli niin sileä, halusin aina suudella sitä kaikkialle. Ja laukesin tässä, mutta Liisan kanssa ne orgasmit oli järisyttäviä, tuntui että tulen kuin tulivuori. Joskus niille sen kauniille rinnoille mmm..... sillä oli myös vähän muodokkaampi peppu, jota se osas liikuttaa paremmin kun sinä. Arvostan siis toki sun yritystä, ei siinä mitään vikaa oo oikeesti, mutta ei siitä oikein voi puhua samana päivänä kuin Liisan luonnollisesti seksikkäästä liikkeestä. Sillä oli niin paljon parempi ja vahvempi seksuaalinen energia kuin sulla. Säkin olet tosi seksikäs! Älä nyt loukkaannu! Mutta et sä voi oppia olemaan Liisan tasonen! Seksi oli joo kivaa, mutta kyllä mua nyt vähän masentaa että tässäkö tää oli? Että euromarketin piparia on tästä lähin vaan tarjolla, kun on tottunut makeaan kermakakkuun. Surettaa."En käsittelisi asiaa ainakaan tuollaisin sanoin kuin tuohon kirjoitit. Tuo ei ole rakentavaa keskustelua. Olisit luultavasti osannut kirjoittaa rakentavammankin version, jos olisit halunnut.
Alun kysymyksesi on hyvä. Se on yksi pohdinnan alla olevista jutuista. Yksi vaihtoehto olisi mainita tästä lyhyesti heti ensitapaamisella, jotta mies voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, haluaako jatkaa kanssani. Suurin osa ei varmasti halua. Mutta joukossa voisi olla joku, jolla on niin vahva itseluottamus oman seksuaalisuutensa suhteen, että hänen olisi mahdollista ajatella suhdetta minulaiseni kanssa. Itse asiassa, jos sellainen löytyisi, se ominaisuus itsessään olisi minulle todella seksikästä ja vetoavaa, ja tämä lupaisi hyvää sen suhteen että seksielämästä voisi tulla jotain niin hienoa, ettei menneitä tulisi enää surtua.
Toinen vaihtoehto olisi odottaa suhteen syvenemistä ja kertoa vasta sitten, jos tuntemukseni eivät mene ohi. Pidän sitäkin mahdollisena, että jos rakastun uudelleen ja olen onnellinen ko. miehen kanssa, asia lakkaa häiritsemästä ja surettamasta, eikä siitä siinä tapauksessa tarvitse puhua.
ap
Sä ehkä kuvittelet että asiasta voi puhua rakentavasti ja sävyisästi, mutta jos ydin nyt kuitenkin on että "eksän kanssa sai parempaa. Sä oot kiva, mutta harmittaa, kun eksän kanssa oli niin kivaa ja sun ei" niin ei se siitä sen nätimmäksi muutu. Voit puhua kiertoteitä, selitellä tuntojasi ja puhua metaforin, mutta toi on silti urpoa ja loukkaavaa. Jotkut asiat on syytäkin pitää omana tietona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ja millä lailla sä haluat käsitellä tätä asiaa? Miksi sitä pitää käsitellä sun uuden miehen kanssa? On ihan tervettä ja järkevää huolta suhdetta esim niin ettei sekoita puolisoaan ja terapeuttia. Eli kaada ne surut jonkun ammattilaisen päälle, jos tuntuu että tarttee purkaa. Joo puolisolle ois kiva voida kertoa kaikesta, mutta sillä tavalla ei ehkä saa koskaan toimivaa ja hyvää suhdetta.
Mitä jos sulla olisi pitkä hyvä seksisessio uuden kanssa ja saatte orgasmeja, on kivaa. Seksin jälkeen hän huokaisee haikeasti ja katselee kattoon. Kysyt mikä hätänä kulta ja suutelet miehen poskea.
Mies vastaa "no.. siis tää oli ihanaa, oikeesti tosi kivaa. Mutta kun se Liisa oli vaan uskomattoman tiukka ja kaunis. Siis oot säkin, mutta kun Liisaa rakasteli sen rinnat heilui paljon kauniimmin ja niiden katsominen oli hypnoottista. Ja sen iho oli niin sileä, halusin aina suudella sitä kaikkialle. Ja laukesin tässä, mutta Liisan kanssa ne orgasmit oli järisyttäviä, tuntui että tulen kuin tulivuori. Joskus niille sen kauniille rinnoille mmm..... sillä oli myös vähän muodokkaampi peppu, jota se osas liikuttaa paremmin kun sinä. Arvostan siis toki sun yritystä, ei siinä mitään vikaa oo oikeesti, mutta ei siitä oikein voi puhua samana päivänä kuin Liisan luonnollisesti seksikkäästä liikkeestä. Sillä oli niin paljon parempi ja vahvempi seksuaalinen energia kuin sulla. Säkin olet tosi seksikäs! Älä nyt loukkaannu! Mutta et sä voi oppia olemaan Liisan tasonen! Seksi oli joo kivaa, mutta kyllä mua nyt vähän masentaa että tässäkö tää oli? Että euromarketin piparia on tästä lähin vaan tarjolla, kun on tottunut makeaan kermakakkuun. Surettaa."En käsittelisi asiaa ainakaan tuollaisin sanoin kuin tuohon kirjoitit. Tuo ei ole rakentavaa keskustelua. Olisit luultavasti osannut kirjoittaa rakentavammankin version, jos olisit halunnut.
Alun kysymyksesi on hyvä. Se on yksi pohdinnan alla olevista jutuista. Yksi vaihtoehto olisi mainita tästä lyhyesti heti ensitapaamisella, jotta mies voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, haluaako jatkaa kanssani. Suurin osa ei varmasti halua. Mutta joukossa voisi olla joku, jolla on niin vahva itseluottamus oman seksuaalisuutensa suhteen, että hänen olisi mahdollista ajatella suhdetta minulaiseni kanssa. Itse asiassa, jos sellainen löytyisi, se ominaisuus itsessään olisi minulle todella seksikästä ja vetoavaa, ja tämä lupaisi hyvää sen suhteen että seksielämästä voisi tulla jotain niin hienoa, ettei menneitä tulisi enää surtua.
Toinen vaihtoehto olisi odottaa suhteen syvenemistä ja kertoa vasta sitten, jos tuntemukseni eivät mene ohi. Pidän sitäkin mahdollisena, että jos rakastun uudelleen ja olen onnellinen ko. miehen kanssa, asia lakkaa häiritsemästä ja surettamasta, eikä siitä siinä tapauksessa tarvitse puhua.
ap
En ehkä jäyhänä miehenä osaisi asiaa sen rakentavammin ilmaista. Miten neuvoisit tässä tilanteessa että saisin kerrottua ajatukseni Liisasta. Kaipaan hänen kosketustaan, suren etten tule enää kokemaan samaa. Miten kertoisin sinulle/uudelle naisystävälle tästä. Kuinka usein olisi sopivaa puhua tästä, käykö viikottain, vai onko sen verran tabu että vain puolen vuoden välein vähän itken Liisan kankkujen perään? Entä onko joku aikaraja kauanko olisi sopivaa tästä puhua? Voinko vielä 10v liiton ja kahden yhteisen lapsen jälkeen ottaa iltaisin Liisankaipuun puheeksi?
Seksi on parisuhteessa todella intiimi asia ja tuollaisten yksityiskohtien kailottaminen törkeää exän yksityisyyden loukkaamista. En jatkaisi suhdetta sillä olisi selvää että tulevaisuudessa minä olen se ex jonka kaikki asiat huudellaan pitkin kyliä. Ja ei, seksitaidot eivät ole verrattavissa urheiluun.
Niinno. Naisilla on usein se ongelma, että ne jäävät koukkuun seksiin. Mies saa olla millainen väkivaltainen mulkku tahansa, mutta jos varustus on iso ja seksitaidot kiitettävät, nainen antaa anteeksi kaiken muun.