Lue keskustelun säännöt.
Onko palstalla ketään järkevää miestä, jolla itsetunto kunnossa? Tarvitsisin kommentteja
28.06.2020 |
Minulla on ongelma. Olen eronnut yli vuosi sitten suhteesta, jolla ei ollut kerta kaikkiaan onnistumisen edellytyksiä, mutta yksi asia siinä oli todella hyvin: seksi. Mies oli aivan äärimmäisen taitava rakastaja, hellä ja kunnioittava ja jaksoi todella pitkiä sessioita (ja nautti niistä, kuten itsekin nautin siitä että seksi kestää pitkään). Hänellä oli valtavan laaja, värikäs mielikuvitus, ei tykännyt ollenkaan pornosta ja sen kyllä huomasi seksitavoissakin. Hänellä oli periaate että nainen tulee ensin vähintään kerran, sitten vasta hän. Hän sai minut aivan sekaisin himosta ja nautinnosta ja oli myös perehtynyt seksiin ja seksuaalisuuteen vuosien ajan tieteellisestä näkökulmasta (itämaisen tradtition mukaisesta, jossa naisen tarpeet huomioidaan aivan eri tavalla kuin länsimaisessa). Toisin sanoen on hyvin epätodennäköistä että tulisin enää koskaan saamaan yhtä hyvää seksiä muiden kanssa.
Kun deittailen, minulla on tapana olla rehellinen ja avoin menneisyydestäni. En tietenkään loputtomasti puhu eksistäni, mutta tärkeät perusasiat kyllä kerron, varsinkin jos tapailukumppani kysyy. Yleensä päädyn yhteen sellaisten miesten kanssa, jotka kysyvät ja haluavat tietää, koska menneisyyden tapahtumat tekevät meistä sen, mitä olemme nykyhetkessä. Mies, jolla on terve itsetunto, ei koe entisiä kumppaneita tai heistä puhumista uhkaksi, vaan tavaksi tutustua toiseen syvällisemmin. Tai yleisesti ottaen näin. Nyt en kuitenkaan ole varma, voiko tästä asiasta oikeasti puhua kenenkään miehen kanssa ilman että pilaa orastavan suhteen.
Jos olet tuohon kuvailuuni sopiva mies, voisitko kommentoida tätä jotenkin? Jos aloittaisimme seurustelun, toivoisitko minun olevan rehellinen tästä asiasta vai pitävän sen salaisuutena? Itsestäni tuntuisi pahalta pitää salassa mitään sellaista, joka on itselleni iso ja merkityksellinen juttu, mutta toisaalta ymmärrän että uudesta kumppanista voisi tuntua liian pahalta jos kertoisin asiasta.
N42
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kerron uusille naisystävilleni kuinka kaunis oli entinen naiseni. Kerron hänen painonsa, pituutensa, ihanat silmät ja huumorintajun. Sen jälkeen kerron hänen korkeushyppy- ja kaunoluisteluharrastuksistaan. Mainitsen joskus sivulauseessa hänen kirurgintyönsä ja urheiluautot.
Jostain syystä joudun kertomaan näitä koko ajan - kerta toisensa jälkeen - aina uusille naisille. Suhteeni tuppaavat jäävän nimittäin kovin lyhyiksi. Miksiköhän?
Minä otan esille myös ex-naiseni pakaroiden upeat muodot, kiinteyden ja tajunnan räjäyttävät suihinottotaidot, koska haluan olla avoin ja rehellinen.
M42
”Pelkään, etten koskaan voi enää nauttia tavallisista suihinotoista, ja haluankin siksi puida asiaa uuden kumppanin kanssa syvällisesti”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisellä naisella varmaan myös itsetunto kunnossa, joten varmaan osaisit ottaa rennosti, kun mieskin kertoo miten suunnatonta nautintoa on aina saanut huomattavasti nuorempien ja todella kiihottavien neitosten kanssa.
Et ole valmis uuteen suhteeseen. Sinun pitää käsitellä tämä surusi ensin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tarkennan vähän kysymystä. Ongelmani on se, että suren tätä menetystä jollain tasolla varmaankin loppuelämäni ajan. Ja kysymys on, voinko kertoa surustani mahdolliselle uudelle miehelle, vai murskaako se hänen itsetuntonsa?
Aion totta kai opettaa uudelle kumppanille niin paljon kuin pystyn, mutta pääasiassa kyse ei ollut asioista joita voi opettaa, vaan asenteesta ja synnynnäisistä ominaisuuksista (ei, en tarkoita vehkeen kokoa - se oli itse asiassa ihan keskiverto - vaan esim. sitä miehen mielikuvitusta). Miettikää vaikka jotain huippu-urheilijaa. Suureksi osaksi hänen kykynsä on tullut harjoittelun kautta, mutta taustalla on myös geneettistä lahjakkuutta, jota ei ole mahdollista mitenkään opettelemalla kehittää. Eikä yli nelikymppisestä tule enää huippu-urheilijaa jos ei ole harjoitellut kovaa nuoresta asti. Tämän eksäni voi ajatella olevan seksuaalisesti vastaavaa tasoa. Siis todella hyvin poikkeuksellinen. Olen aina ennekin saanut suhteissani hyvää seksiä ja ollut tosi tyytyväinen, mutta tämä oli silti aivan omaa luokkaansa. Nyt siis painin sen kanssa, miten voin olla onnellinen tavallisemmassa suhteessa, jossa olisi ns. tavallista hyvää seksiä.
Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. En siis tee mitään noilla "ei ole tervettä" -vastauksilla.
Yleisesti ottaen jos elämässäni on jokin haaste tai suru, haluaisin voida jakaa sen kumppanini kanssa. Jos en tee niin, aihe on omiaan etäännyttämään minua kumppanista henkisesti. Inhoan sellaisia tilanteita, joissa toisella on selvästi joku murhe, toinen kysyy mikä hätänä, ja toinen vastaa "ei mikään, kaikki hyvin", vaikka on selvää että jokin häntä vaivaa. Haluaisin voida kertoa kumppanilleni kaikesta tärkeästä. Mutta miten tehdä se tämän asian suhteen?
ap
Älä jaksa, meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tarkennan vähän kysymystä. Ongelmani on se, että suren tätä menetystä jollain tasolla varmaankin loppuelämäni ajan. Ja kysymys on, voinko kertoa surustani mahdolliselle uudelle miehelle, vai murskaako se hänen itsetuntonsa?
Aion totta kai opettaa uudelle kumppanille niin paljon kuin pystyn, mutta pääasiassa kyse ei ollut asioista joita voi opettaa, vaan asenteesta ja synnynnäisistä ominaisuuksista (ei, en tarkoita vehkeen kokoa - se oli itse asiassa ihan keskiverto - vaan esim. sitä miehen mielikuvitusta). Miettikää vaikka jotain huippu-urheilijaa. Suureksi osaksi hänen kykynsä on tullut harjoittelun kautta, mutta taustalla on myös geneettistä lahjakkuutta, jota ei ole mahdollista mitenkään opettelemalla kehittää. Eikä yli nelikymppisestä tule enää huippu-urheilijaa jos ei ole harjoitellut kovaa nuoresta asti. Tämän eksäni voi ajatella olevan seksuaalisesti vastaavaa tasoa. Siis todella hyvin poikkeuksellinen. Olen aina ennekin saanut suhteissani hyvää seksiä ja ollut tosi tyytyväinen, mutta tämä oli silti aivan omaa luokkaansa. Nyt siis painin sen kanssa, miten voin olla onnellinen tavallisemmassa suhteessa, jossa olisi ns. tavallista hyvää seksiä.
Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. En siis tee mitään noilla "ei ole tervettä" -vastauksilla.
Yleisesti ottaen jos elämässäni on jokin haaste tai suru, haluaisin voida jakaa sen kumppanini kanssa. Jos en tee niin, aihe on omiaan etäännyttämään minua kumppanista henkisesti. Inhoan sellaisia tilanteita, joissa toisella on selvästi joku murhe, toinen kysyy mikä hätänä, ja toinen vastaa "ei mikään, kaikki hyvin", vaikka on selvää että jokin häntä vaivaa. Haluaisin voida kertoa kumppanilleni kaikesta tärkeästä. Mutta miten tehdä se tämän asian suhteen?
ap
Ööööh, sulla ei ole ihan kaikki muumit laaksossa:D Siis aikoisitko henkisesti kastroida sen sun uuden miesystävän, täh... :(
N23
Älä suotta kiihdy, pelkkä provo tässä on kyseessä. Mutta on näitä tällaisia entisestä seksielämästään hölöttäviä pölvästejä ihan tosielämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova on yritys, mutta ei tämä nyt oikein lähde. Jotain vähän vähemmän ilmiselvää ensi kerralla.
Haluaisitko itse kuulla miten paljon tiukempi kroppa miehen exällä oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mulla oli exän kanssa elämäni parasta seksiä"..... kuuluu naisen suusta.
Mitä kuvittelet että mies tykkää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tarkennan vähän kysymystä. Ongelmani on se, että suren tätä menetystä jollain tasolla varmaankin loppuelämäni ajan. Ja kysymys on, voinko kertoa surustani mahdolliselle uudelle miehelle, vai murskaako se hänen itsetuntonsa?
Aion totta kai opettaa uudelle kumppanille niin paljon kuin pystyn, mutta pääasiassa kyse ei ollut asioista joita voi opettaa, vaan asenteesta ja synnynnäisistä ominaisuuksista (ei, en tarkoita vehkeen kokoa - se oli itse asiassa ihan keskiverto - vaan esim. sitä miehen mielikuvitusta). Miettikää vaikka jotain huippu-urheilijaa. Suureksi osaksi hänen kykynsä on tullut harjoittelun kautta, mutta taustalla on myös geneettistä lahjakkuutta, jota ei ole mahdollista mitenkään opettelemalla kehittää. Eikä yli nelikymppisestä tule enää huippu-urheilijaa jos ei ole harjoitellut kovaa nuoresta asti. Tämän eksäni voi ajatella olevan seksuaalisesti vastaavaa tasoa. Siis todella hyvin poikkeuksellinen. Olen aina ennekin saanut suhteissani hyvää seksiä ja ollut tosi tyytyväinen, mutta tämä oli silti aivan omaa luokkaansa. Nyt siis painin sen kanssa, miten voin olla onnellinen tavallisemmassa suhteessa, jossa olisi ns. tavallista hyvää seksiä.
Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. En siis tee mitään noilla "ei ole tervettä" -vastauksilla.
Yleisesti ottaen jos elämässäni on jokin haaste tai suru, haluaisin voida jakaa sen kumppanini kanssa. Jos en tee niin, aihe on omiaan etäännyttämään minua kumppanista henkisesti. Inhoan sellaisia tilanteita, joissa toisella on selvästi joku murhe, toinen kysyy mikä hätänä, ja toinen vastaa "ei mikään, kaikki hyvin", vaikka on selvää että jokin häntä vaivaa. Haluaisin voida kertoa kumppanilleni kaikesta tärkeästä. Mutta miten tehdä se tämän asian suhteen?
ap
Ööööh, sulla ei ole ihan kaikki muumit laaksossa:D Siis aikoisitko henkisesti kastroida sen sun uuden miesystävän, täh... :(
N23
Älä suotta kiihdy, pelkkä provo tässä on kyseessä. Mutta on näitä tällaisia entisestä seksielämästään hölöttäviä pölvästejä ihan tosielämässäkin.
Aijaa, säälin jo sitä Ap:n tulevaa miesparkaa. Koska onhan tuo oikeasti ihan sama kuin se purisi hampaillaan siltä mieheltä kivek set irti:'-(
N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tarkennan vähän kysymystä. Ongelmani on se, että suren tätä menetystä jollain tasolla varmaankin loppuelämäni ajan. Ja kysymys on, voinko kertoa surustani mahdolliselle uudelle miehelle, vai murskaako se hänen itsetuntonsa?
Aion totta kai opettaa uudelle kumppanille niin paljon kuin pystyn, mutta pääasiassa kyse ei ollut asioista joita voi opettaa, vaan asenteesta ja synnynnäisistä ominaisuuksista (ei, en tarkoita vehkeen kokoa - se oli itse asiassa ihan keskiverto - vaan esim. sitä miehen mielikuvitusta). Miettikää vaikka jotain huippu-urheilijaa. Suureksi osaksi hänen kykynsä on tullut harjoittelun kautta, mutta taustalla on myös geneettistä lahjakkuutta, jota ei ole mahdollista mitenkään opettelemalla kehittää. Eikä yli nelikymppisestä tule enää huippu-urheilijaa jos ei ole harjoitellut kovaa nuoresta asti. Tämän eksäni voi ajatella olevan seksuaalisesti vastaavaa tasoa. Siis todella hyvin poikkeuksellinen. Olen aina ennekin saanut suhteissani hyvää seksiä ja ollut tosi tyytyväinen, mutta tämä oli silti aivan omaa luokkaansa. Nyt siis painin sen kanssa, miten voin olla onnellinen tavallisemmassa suhteessa, jossa olisi ns. tavallista hyvää seksiä.
Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. En siis tee mitään noilla "ei ole tervettä" -vastauksilla.
Yleisesti ottaen jos elämässäni on jokin haaste tai suru, haluaisin voida jakaa sen kumppanini kanssa. Jos en tee niin, aihe on omiaan etäännyttämään minua kumppanista henkisesti. Inhoan sellaisia tilanteita, joissa toisella on selvästi joku murhe, toinen kysyy mikä hätänä, ja toinen vastaa "ei mikään, kaikki hyvin", vaikka on selvää että jokin häntä vaivaa. Haluaisin voida kertoa kumppanilleni kaikesta tärkeästä. Mutta miten tehdä se tämän asian suhteen?
ap
Ööööh, sulla ei ole ihan kaikki muumit laaksossa:D Siis aikoisitko henkisesti kastroida sen sun uuden miesystävän, täh... :(
N23
Älä suotta kiihdy, pelkkä provo tässä on kyseessä. Mutta on näitä tällaisia entisestä seksielämästään hölöttäviä pölvästejä ihan tosielämässäkin.
Aijaa, säälin jo sitä Ap:n tulevaa miesparkaa. Koska onhan tuo oikeasti ihan sama kuin se purisi hampaillaan siltä mieheltä kivek set irti:'-(
N23
Kui? Voihan olla, ja usein onkin, että kumppani on harrastanut paljon parempaa seksiä paljon seksikkäämpien ja paremmin varusteltujen miesten kanssa, mutta ei se minulta ole pois. Minä harrastan sellaista seksiä, mitä haluan, ja jos ei naiselle kelpaa, lähteköön kiitään. Kyllä terveitsetuntoinen nainen sen kestää.
M42
Vierailija kirjoitti:
"Minkälaista seksi sun exän kanssa oli?"
"Mnjoo, ihan hyvää."
Piste. Loppu.
Ei, vaan näin:
"Minkälaista seksi sun exän kanssa oli?"
"Ei ole tapanani puhua tuollaisista asioista."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi koskaan suhteeseen naisen kanssa, joka muistelee exänsä kanssa kokemiaan ihania orgasmeja. Eihän siitä tulisi yhtään mitään. Tämä ei liity millään tavalla kenekään itsetuntoon, vaan siihen, kuinka kiinni nainen on vielä exänsä kanssa. Kyllä sun itsesi täytyy nyt katsoa peiliin ja edes yrittää miettiä, mitä sä puhut. T. Hyvän itsetunnon omaava mies.
Ehkä itsellä on hyvä itsetunto. Mutta en todellakaan halua kuulla treffailu/tapailu vaiheessa ex kumppanin taidoista. Parisuhteen aika kyllä voin kuulla mikä oli yleisellä tasolla kivaa exän kanssa ja saada siitä tietoa että miten voisin parantaa itseä parisuhteessa.
Mutta se että hehkuttaa exää tai exän kestoa olisi myrkkyä. Varsinkin kun tuo kesto on harvemmin sellainen asia johon pystyy vaikuttamaan (muulla kuin valitsemalla huonompaa kumppania).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten varmaan löytyy mies joka jauhaa existään loputtomiin ap:lle ja kertoo kerta toisensa jälkeen kuin taivaallista se seksi oli aiemman kumppanin kanssa. ja Ap vaan nyökyttelee tyytyväisenä "Ihhanaa kui ihhanaa, kerro lisää"
seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi seksi
Kyse ei ollut edellisen miehesi itsetunto-ongelmista, vaan siitä että sinä roikut siinä tantra-mestarissa etkä pääse eteenpäin. Älä laita sitä miehen huonon itsetunnon piikkiin, kun kyse on pelkästään sinusta. Sure surusi yksin ja uuteen suhteeseen sitten kun olet siihen valmis. Miksi edes kyselet täällä mielipiteitä, jos et ole valmis kuulemaan kritiikkiä? "Ei ole tervettä"-neuvoilla et tee mitään? Ne on juuri niitä mitä sinun pitää kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tarkennan vähän kysymystä. Ongelmani on se, että suren tätä menetystä jollain tasolla varmaankin loppuelämäni ajan.
Tuo on märehtimistä eli masennusta. Terve ihminen ei juurikaan mieti menneitä, ellei sillä ole tarkoitus asettaa nykyisyys parempaan jamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tarkennan vähän kysymystä. Ongelmani on se, että suren tätä menetystä jollain tasolla varmaankin loppuelämäni ajan. Ja kysymys on, voinko kertoa surustani mahdolliselle uudelle miehelle, vai murskaako se hänen itsetuntonsa?
Aion totta kai opettaa uudelle kumppanille niin paljon kuin pystyn, mutta pääasiassa kyse ei ollut asioista joita voi opettaa, vaan asenteesta ja synnynnäisistä ominaisuuksista (ei, en tarkoita vehkeen kokoa - se oli itse asiassa ihan keskiverto - vaan esim. sitä miehen mielikuvitusta). Miettikää vaikka jotain huippu-urheilijaa. Suureksi osaksi hänen kykynsä on tullut harjoittelun kautta, mutta taustalla on myös geneettistä lahjakkuutta, jota ei ole mahdollista mitenkään opettelemalla kehittää. Eikä yli nelikymppisestä tule enää huippu-urheilijaa jos ei ole harjoitellut kovaa nuoresta asti. Tämän eksäni voi ajatella olevan seksuaalisesti vastaavaa tasoa. Siis todella hyvin poikkeuksellinen. Olen aina ennekin saanut suhteissani hyvää seksiä ja ollut tosi tyytyväinen, mutta tämä oli silti aivan omaa luokkaansa. Nyt siis painin sen kanssa, miten voin olla onnellinen tavallisemmassa suhteessa, jossa olisi ns. tavallista hyvää seksiä.
Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. En siis tee mitään noilla "ei ole tervettä" -vastauksilla.
Yleisesti ottaen jos elämässäni on jokin haaste tai suru, haluaisin voida jakaa sen kumppanini kanssa. Jos en tee niin, aihe on omiaan etäännyttämään minua kumppanista henkisesti. Inhoan sellaisia tilanteita, joissa toisella on selvästi joku murhe, toinen kysyy mikä hätänä, ja toinen vastaa "ei mikään, kaikki hyvin", vaikka on selvää että jokin häntä vaivaa. Haluaisin voida kertoa kumppanilleni kaikesta tärkeästä. Mutta miten tehdä se tämän asian suhteen?
ap
Ööööh, sulla ei ole ihan kaikki muumit laaksossa:D Siis aikoisitko henkisesti kastroida sen sun uuden miesystävän, täh... :(
N23
Älä suotta kiihdy, pelkkä provo tässä on kyseessä. Mutta on näitä tällaisia entisestä seksielämästään hölöttäviä pölvästejä ihan tosielämässäkin.
Aijaa, säälin jo sitä Ap:n tulevaa miesparkaa. Koska onhan tuo oikeasti ihan sama kuin se purisi hampaillaan siltä mieheltä kivek set irti:'-(
N23
Kui? Voihan olla, ja usein onkin, että kumppani on harrastanut paljon parempaa seksiä paljon seksikkäämpien ja paremmin varusteltujen miesten kanssa, mutta ei se minulta ole pois. Minä harrastan sellaista seksiä, mitä haluan, ja jos ei naiselle kelpaa, lähteköön kiitään. Kyllä terveitsetuntoinen nainen sen kestää.
M42
Ehkä ajattelin asiaa hieman väärästä perspektiivistä. Eli miten kamalalta minusta itsestäni tuntuisi, jos rakastuisin palavasti ja mun rakkauden kohde vyöryttäisi mun päälle samanlaisen kakan kuin Ap aikoo tulevan miesystävänsä:(
N23
Ei haittaa mitään.
Mun parhaat muistot sillä saralla taas liittyy aasialaisilla hu_orilla käynteihin. Niillä on tiukka. Ei kai niistä puhuminen haittaa sinua?
Ööööh, sulla ei ole ihan kaikki muumit laaksossa:D Siis aikoisitko henkisesti kastroida sen sun uuden miesystävän, täh... :(
N23