Jos ihminen on välillä ilkeä ja välillä kiva, kumpi hän pohjimmiltaan on?
Kommentit (53)
Pahuutta on siellä missä hyvyys puuttuu kokonaan.
Läpeensä paha voi näytellä kilttiä toisinaan jos se on omien etujen mukaista.
Jos tunnistat aitoa hyvyyttä niin ei ole läpeensä paha.
Kuinka kiva ja kuinka ilkeä, voi olla narsisti joka antaa välillä siimaa ja alkaa sitten taas kelaamaan saalista sisään.
Hirveä koulukiusaaja on inhottava. Mukavat ei sorru siihen. Omat kriteerit aiheesta menee niin.
Narsistilta puuttuu järki. He on hulluja.
Riippuu, onko ihminen 90 % ajasta kiltti ja 10 % "ilkeä" vai 90 % ajasta ilkeä ja 10 % ajasta "kiltti". Oma lukunsa on ihmiset, jotka ovat kilttejä ainoastaan ihmisille, joista arvioivat hyötyvänsä.
Jokaisessa ihmisessä on useampi ulottuvuus. Kaikki ovat välillä kivoja, välillä ilkeitä ja lukuisia muitakin käytösmalleja esiintyy. Jotkut ovat enemmän kivoja, jotkut enemmän ilkeitä. Riippuu monesta muuttujasta tämä.
Vaikea mennä sanomaan. Periaatteessa tällainen ihminen voi olla pohjimmiltaan kiva mutta antaa itsestään välillä ilkeän vaikutelman esim. huonon tilannetajun tai erikoisen huumorintajun takia. Hän voi olla myös perusluonteeltaan ilkeä mutta osaa mielistellä ja haluaa antaa itsestään ulospäin hyvän ihmisen kuvan tietyissä tilanteissa.
Sen verran kuluttaviksi olen tällaiset ihmiset kaikesta huolimatta kokenut, että nykyään olen mieluiten sellaisten ns. tasaisten mukavien kanssa. Toki yksittäiset tiuskaisut, huonot päivät jne. ovat normaaleja ja inhimillisiä, eivätkä ne tee kenestäkään ilkeää. Mutta sellainen "yhtenä päivänä hymyillään ja halitaan, heti seuraavana äyskitään ja piikitellään" -meno on niin hajottavaa, että sitä en enää jaksa. Siinä menee omakin tasapaino pois raiteiltaan hyvin pian.
Toiset ovat joillekin kivoja, sellaisille joiden kanssa heillä ei ole ns mitään yhteistä.
Miksi jotkut haluavat puhua toisten asioista, vaikka en halua kuulla. Ovatko he ilkeitä.
Läheiset tuntee huonon tilannetajun omaavat. Mitään ilkeitä ole.
Ilkeä. Mukavuus on manipulaatiota. Sen sijaan mukava ihminen ei ole ikinä ilkeä, se ei kuulu sen luonteeseen.
Älykäs/ tasapainossa olevan ihmisen ei tarvitse olla ikinä ilkeä.
Ilkeys on tyhmän luonteenpiirre.
Millainen ihminen oli lapsena ja nuorena. Siitä tietää. Jos oli nuorena paha ja ilkeä niin sitten on ilkeä luonne.