Naiset deittipalstoilla: "Ootko vielä töissä vai jo lomalla? Miten meni juhannus, ootko ollu töissä? Mitä teet muuten työksesi?"
Kommentit (465)
Kokemuksen perusteella tapailisin mieluummin nyt sellaista, jolle se työ ei ole niin tärkeää vaan se vapaa-aika olisi tärkeämpää. Seurustelin uraorientoíntuneen kanssa ja hänen elämänsä pyöri kyllä täysin sen työn ympärillä ja hyvä kun muusta osasi edes puhua. Itsellä on ihan hyvä työ, mutta ei se koko elämä ole vaan kyllä se työ jää sinne toimistolle, kun lähden kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksen perusteella tapailisin mieluummin nyt sellaista, jolle se työ ei ole niin tärkeää vaan se vapaa-aika olisi tärkeämpää. Seurustelin uraorientoíntuneen kanssa ja hänen elämänsä pyöri kyllä täysin sen työn ympärillä ja hyvä kun muusta osasi edes puhua. Itsellä on ihan hyvä työ, mutta ei se koko elämä ole vaan kyllä se työ jää sinne toimistolle, kun lähden kotiin.
Tiedän mitä tarkoitat. Kävin kerran treffeillä KTM naisen kanssa joka puhui työstään varmaan sellaiset 80% treffeistä :D Muutenkin olen jostain syystä saanut treffeille useamman KTM naisen ja vaikka en tykkää tehdä ennakko-oletuksia niin ei nämä naiset ole yhtään mun tyyppiä. Tuollainen työ sitä ja työ tätä asenne on turn off. Kaiken kruunasi se, että hän tuntui suhtautuvan alentuvasti mun työhön, ylimielisen ja kylmän oloinen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se särähtää korvaan, jos ihan ensimmäiseksi aletaan kysyä työpaikasta.
"Sä varmaan tienaat nyt jo hyvin..." tokaisi viehkeä hoitsublondu treffeillä, kun oli kysellyt noita asioita.
Sillä sekunnilla päätin ettei mimmi pääse jatkoon. Nusasin muutaman kerran ja sitten "kuule, meidän juttu ei taida toimia"-puhelu. Minä sain mitä halusin, hän ei koska typeryyttään paljasti korttinsa heti alkuunsa.
Just joo ja hilipatihei. Palsta-l@ssukan päiväuni ,ja sitten mä heräsin! :D:D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se on ansiotaso yrittää selvittää. Se on useimmille naisille elintärkeä asia miehessä.
Miten ihmeessä suurin osa tuntemistani hoitsumiehistä on pariutuneet, jos rikas mies on niin monelle naiselle tärkeä asia? Osa pariutuneet jo nuorena, osa vanhempana. Ehkäpä voitaisiin päätyä siihen lopputulokseen, että osa naisista on itsenäisiä ja miehen tuloilla ei ole väliä. Toki jos deittailee vain lompakon perässä juoksevia bimboja, voi saada yksipuolisen kuvan naisista.
Mieshoitsut ovat kuulemma ERITTÄIN haluttuja, enkä ihmettele. Työ vaatii jonkinlaista hoivaviettiä ja empatiaa persoonallisuudessa, kyky nähdä toista ihmistä, mistä kumppanikin tietenkin saa nauttia. Näitä ominaisuuksia ei ole liikaa miehissä yleensä.
Mitä ihmettä. Ei siitä ole kuin vähän aikaa kun luin täältä, että mieshoitsut ovat totaalinen turnoff ja siltä se myös vaikuttaa oikean elämän kokemusten perusteella.
Onkohan tämä nyt taas sitä, että puhutaan yhtä ja tehdään toista. Puheiden tasolla arvostetaan empaattisuutta miehessä, mutta se röyhkeä epäempaattinen tyyppi on lopulta se valinta, koska kipinät ja kemia.
Saattahan se olla joillekin totaalinen turnoff, mutta keskimäärin kuitenkin erittäin haluttuja.
Missä maailmassa on lähihoitaja ja sairaanhoitajamiehet erittäin haluttuja?
Käy lukemassa tämä ketju: https://www.vauva.fi/keskustelu/3784374/missa-ammateissaopiskelualoilla…
Ai missä maailmassa? No, ihan tässä oikeassa reaalimaailmassa. Mieshoitajia ilkkuvat kommentit ovat miesten kirjoittamia. Itse tunnen useita miespuolisia hoitajia 80-luvulta alkaen ja kaikilla heillä on perhe. Ei heitä erota mitenkään ilman työasua muista miehistä.
Mistäköhän johtuu tässäkin ketjussa ilmi tullut ilmiö, että naisille se oma työ ja varsinkin miehen työ on niin tärkeä juttu. Onhan niitä toki urasuuntautuneita miehiäkin mutta naiset tässäkin ketjussa tuntuvat olevan sitä mieltä että se työ määrittelee ihmisen identiteetin. Naisille tuntuu olevan erityisen iso kynnyskysymys se, että mikä mies on. Kerrankin yksi bimbo kysyi treffeillä ihan yllättäen, että "oletko x?" ja kun vastasin että en ole niin hän tokaisi että "mikä sä sitten olet?"
Mitä merkitystä sillä on mitä mä olen, olenko mä jotain vain sen ammatin kautta? Haluaako nainen voida kehuskella muille, että mieheni on ammatissa x.
Joskus luin aihe vapaa palstalta kirjoituksen jossa mies sanoi käyneensä treffeillä naisen kanssa ja nainen oli vaikuttanut siltä että ei pahemmin kiinnosta kunnes nainen kysyi opiskeluista ja mies kertoi olevansa lääkiksessä. Nainen oli kuulemma vaikuttanut heti paljon kiinnostuneemmalta.
Miten miehestä tulee yhtäkkiä kiinnostava vain tuon tiedon perusteella, että hän on lääkiksessä? Sama mies joka ei kiinnostanut aiemmin yhtäkkiä kiinnostaakin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi outoa olla puhumatta työstä. Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Ammatinvalinta kertoo myös ihmisestä paljon. Työ ei ole sivuseikka juuri kenenkään elämässä.
Olen eri mieltä. Monille työ on vain pakollinen paha tai keino rahoittaa harrastukset ja varsinainen elämä.
Tuokin kertoo ihmisestä paljon, koska elämä on niin kallista haluan jatkaa työssä joka on kivaa ja tekisin sitä vapaaehtoisenakin, en jaksa elämässäni elämä on muualla- märisijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän johtuu tässäkin ketjussa ilmi tullut ilmiö, että naisille se oma työ ja varsinkin miehen työ on niin tärkeä juttu. Onhan niitä toki urasuuntautuneita miehiäkin mutta naiset tässäkin ketjussa tuntuvat olevan sitä mieltä että se työ määrittelee ihmisen identiteetin. Naisille tuntuu olevan erityisen iso kynnyskysymys se, että mikä mies on. Kerrankin yksi bimbo kysyi treffeillä ihan yllättäen, että "oletko x?" ja kun vastasin että en ole niin hän tokaisi että "mikä sä sitten olet?"
Mitä merkitystä sillä on mitä mä olen, olenko mä jotain vain sen ammatin kautta? Haluaako nainen voida kehuskella muille, että mieheni on ammatissa x.
Luultavasti nainen arveli ammattisi ulkonäkösi perusteella. Itse tapasin nykyisen hyvän ystäväni aikuisiällä. Hänestä tuli vaikutelma, että hän toimii tietyssä ammatissa. Kysyin hänen ammattiaan ja sehän se oli.
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin aihe vapaa palstalta kirjoituksen jossa mies sanoi käyneensä treffeillä naisen kanssa ja nainen oli vaikuttanut siltä että ei pahemmin kiinnosta kunnes nainen kysyi opiskeluista ja mies kertoi olevansa lääkiksessä. Nainen oli kuulemma vaikuttanut heti paljon kiinnostuneemmalta.
Miten miehestä tulee yhtäkkiä kiinnostava vain tuon tiedon perusteella, että hän on lääkiksessä? Sama mies joka ei kiinnostanut aiemmin yhtäkkiä kiinnostaakin..
Kertoohan tuo paljon miehen älystä ja ahkeruudesta, vaikka mies näyttäisi ja vaikuttaisi lapaselta. Pitkäaikaistyötön lapanen kertoo, että on lapanen myös sisältä.
Yhden loismiehen kymmenen vuotta elättäneenä en enää toista samankaltaista tilalle ota. Loismies on loputon rahareikä, joka sen lisäksi on jatkuvasti vaatimassa tukea kaikkeen muuhun toimintaansa paitsi alkoholin nauttimiseen ja pelailuun. Kotityötkin ovat näille liian rankkoja.
Oma exäni oli aluksi ihan normaali opiskeleva ja sen ohessa töissäkäyvä nuori kuten olin itsekin. Sitä mukaa, kun tuloni kasvoivat, mies vähensi työntekoaan ja opiskeluaan. Parin vuoden jälkeen kumpikaan ei enää sujunut. Itse valmistuin ja siirryin työelämään täysin, jonka jälkeen kotityötkään ei mieheltä enää sujuneet.
En aluksi tajunnut muutoksen pysyvyyttä ja tarkoituksellisuutta, vaan yritin tukea ja pohtia yhdessä miehen kanssa miehen tilanteen juurisyitä. Masennuksen mahdollisuus suljettiin maksamallani yksityislääkärillä pois, otin vapaapäiviä käydäkseni yhdessä miehen kanssa sekä opintojen edistymistä tukevassa neuvonnassa, ammatinvalintaneuvonnassa, työnvälitystoimistoissa yms. (odotin siis ulkopuolella), koska ilman saattamistani mies jätti sovitut tapaamiset väliin. Kotitöitä taulukoitiin ja kalenteroitiin, koska mies ei näkemyksensä mukaan huomannut, mitä kotitöitä tarvitsisi tehdä.
Ex-mieheni on edelleen minulle katkera, koska jätin hänet, vaikka suhteemme päättymistä edelsi jatkuvan loisimisen lisäksi miehen pitkäaikainen sivusuhde ja liika päihteiden käyttö.
Nykyiseen mieheeni olen tutustunut työn kautta ja tiesin jo ennen suhteeseen alkamista, että hän on tehnyt opintonsa loppuun ja ollut vuosikymmeniä työelämässä. Hän jopa osaa tehdä kotitöitä aivan oma-aloitteisesti ja energiaa jää vielä liikunnan harrastamiseen kanssani sekä hänen ikääntyvien vanhempien auttamiseen.
Osaan olla kiitollinen nykyisestä miehestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se särähtää korvaan, jos ihan ensimmäiseksi aletaan kysyä työpaikasta.
"Sä varmaan tienaat nyt jo hyvin..." tokaisi viehkeä hoitsublondu treffeillä, kun oli kysellyt noita asioita.
Sillä sekunnilla päätin ettei mimmi pääse jatkoon. Nusasin muutaman kerran ja sitten "kuule, meidän juttu ei taida toimia"-puhelu. Minä sain mitä halusin, hän ei koska typeryyttään paljasti korttinsa heti alkuunsa.
Just joo ja hilipatihei. Palsta-l@ssukan päiväuni ,ja sitten mä heräsin! :D:D:D
Kun tietäisit mitä kaikkea "palstalassukan unelmaa" olen päässyt tekemään/kokemaan, tukehtuisit pullaasi. Mutta eipä minun tarvitse todistella sen enempää.
20 vuotta avioliitossa kuitenkin on opettanut sen surkean vitsin todeksi: on yhteiset rahat ja naisen rahat. Pistin kultaisen rouvan ostamaan itse unelmiensa soffan ja se huuto "kun sä et halua hankkia mitään tänne...". No en niin, mutta ihmeellisesti vaan on kämppään ilmestynyt huonekaluja joihin hänellä ei olisi koskaan ollut varaa.
Vierailija kirjoitti:
En ihan ensimmäisissä viesteissä alkaisi työpaikasta kysellä vaan mieluummin harrastuksiin ja vapaa-aikaan liittyvistä asioista. Totta kai työasiatkin tulee mukaan jossain vaiheessa.
En jaksa uskoa monenkaan ihmisen aloittavan "Hei, mitä teet työksesi?". Kun taas aloitus "Hei, onko lomat alkaneet vai vieläkö pitää sinnitellä? Itsellä pari viikkoa jo takana." onihan luonnollinen. Uskallan väittää harvalle olevan merkitystä mitä mahdollinen seurustelukumppani tekee työkseen ellei työ ole sellainen, mikä vaikuttaisi pariskunnan arkeen.
Miehen suvussa ei koskaan muusta puhuta. AINA kun tavataan porukalla, mitäs kuuluu -kysymykset liittyyvät työhön. Minä olen tottunut keskustelemaan ihan muista asioista, joten pidän tylsänä ja surullisena, että keskustelun aihe pyörii lähes yhden asian ympärillä. Ikään kuin ihmisessä ei muuta ole kuin se työ.
Normaalia small talkia. Jos se ahdistaa, kannattaa hoitaa ensin päänsä kuntoon ennen kuin hakee seuraa. Ymmärrän kyllä, muakin masentuneena huonossa työssä ahdisti nuo kysymykset. Nyt on uusi työ ja parempi lääkitys.
Nainen joka on työssä ja mies oli työtön kun tavattiin kirjoitti:
Normaalia small talkia. Jos se ahdistaa, kannattaa hoitaa ensin päänsä kuntoon ennen kuin hakee seuraa. Ymmärrän kyllä, muakin masentuneena huonossa työssä ahdisti nuo kysymykset. Nyt on uusi työ ja parempi lääkitys.
Jos small talkia ei osaa kuin yhdestä aiheesta, kannattaa unohtaa sellainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ja kertoo se työ jotain siitä ihmisestäkin.. epäilen, että käytännön ihmisenä kauan viihtyisin jonkun teoreettisen fysiikan tutkijan kanssa.
Aika pahat ennakkoluulot. Meinaan vaan, että stereotypioista huolimatta ammatti ei todellakaan kerro ihmisestä kaikkea. Esim. puisevasta ammatista huolimatta ihminen voi olla vapaa-ajallaan melkoisen villi ja vapaa tai päinvastoin. Ja myös teoreettista työtä tekevät ihmiset voi olla käytännönläheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kertoo se työ jotain siitä ihmisestäkin.. epäilen, että käytännön ihmisenä kauan viihtyisin jonkun teoreettisen fysiikan tutkijan kanssa.
Aika pahat ennakkoluulot. Meinaan vaan, että stereotypioista huolimatta ammatti ei todellakaan kerro ihmisestä kaikkea. Esim. puisevasta ammatista huolimatta ihminen voi olla vapaa-ajallaan melkoisen villi ja vapaa tai päinvastoin. Ja myös teoreettista työtä tekevät ihmiset voi olla käytännönläheisiä.
Just näin. Minä pyörittelen numeroita työkseni, mikä joidenkin mielestä on erittäin tylsää työtä (itse pidän kovasti). Vapaa-ajalla taas keskityn luovaan puoleeni.
NIin, katsos kun he kaipaavat parisuhdetta jossa kumpikin vetää sitä yhteistä rekeä, he eivät kaipaa sitä itseopiskelevaa filosofia joka viettää päivät työttömänä sohvalla kaljapullon kera.
Heillä on visio elämästään jonka haluavat ja siihen kuuluu asioita kuten oma asunto, auto, lomamatkat yms. Se että toinen osapuoli ei kykene osuuttaan hoitamaan tekee noiden toteuttamisesta vaikeata.
Samoin he eivät halua että mahdollinen jälkikasvu joutuu elämään köyhyydessä.
Se että asia ottaa rottailijaa päähän on voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ketjussa eivät oikein tunnu ymmärtävän miesten pointtia ja kokemuksia tuohon kysymykseen liittyen.
Työn kysyminen itsessään on tietenkin täysin ok jos taustalla ei ole mitään motiiveja eli se on vain osa tutustumista, mutta useimmiten työn kysymisen taustalla on se motiivi saada selville onko miehen status tarpeeksi korkea ja onko palkka tarpeeksi hyvä. Tälläkin palstalla on moni mies sanonut, että naiset hiljenee joko ennen treffejä tuosta kysymyksestä tai sitten treffeillä nainen vaikuttaa pettyneeltä vastauksen jälkeen.
Ehkä kaikista räikein esimerkki on tämä kokemani keskustelu naisen kanssa:
Minä: Sopisiko sulle lähteä paikkaan x päivänä x?
Nainen: Ehkä, mutta mitä teitkään työksesi?
Eli työ on se tekijä joka määrittelee pääsenkö tapaamaan naisen kanssa, se ei ollut small talkia.
Joo, sen naisen kohdalla oli ehkä näin. Mutta entä sitten? Onko sinulle jotenkin yllätys, että iso osa ihmisistä, niin naisista kuin miehistä, on vähän törppöjä? Jonkun miehen kanssa sama keskustelu voisi edetä vaikka näin:
Kysymys: Sopisiko sulle lähteä paikkaan x päivänä x?
Vastaus: Ehkä, mutta mikä sun kuppikoko olikaan?
En sano, etteikö kuppikoko tai ammattikaan saisi vaikuttaa parinvalintaan - jos vaikuttaa, niin minkäs me sille voidaan. Tuossa on kuitenkin kyse myös sosiaalisista taidoista, käyttäytymisestä ja kuinka toisen kanssa puhutaan.
Aijoo miehen kanssa juttu voisi mennä toki näinkin:
Kysymys: Sopisiko sulle lähteä paikkaan x päivänä x?
Vastaus: Ehkä, mutta oletko koskaan kokeillut a-se.ksiä?
"Sä varmaan tienaat nyt jo hyvin..." tokaisi viehkeä hoitsublondu treffeillä, kun oli kysellyt noita asioita.
Sillä sekunnilla päätin ettei mimmi pääse jatkoon. Nusasin muutaman kerran ja sitten "kuule, meidän juttu ei taida toimia"-puhelu. Minä sain mitä halusin, hän ei koska typeryyttään paljasti korttinsa heti alkuunsa.