Naiset deittipalstoilla: "Ootko vielä töissä vai jo lomalla? Miten meni juhannus, ootko ollu töissä? Mitä teet muuten työksesi?"

Tuo työstä kysely on jokseenkin raivostuttavaa. Että toisessa tai kolmannessa viestissä kysytään, että mitä teet työksesi. Mä haluan olla siellä omana itsenäni, en missään työpersoonassa. Haluan että jos juttu kulkee, se kulkee jonkun muun asian takia, kuin että mitä mä työssäni edustan. Koska tiedän ammattini herättävän kiinnostusta, vaan kun haluaisin olla kiinnostava sitten kyllä ihan muuten. Niin olen siis ammatiltani lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi outoa olla puhumatta työstä. Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Ammatinvalinta kertoo myös ihmisestä paljon. Työ ei ole sivuseikka juuri kenenkään elämässä.

Olen eri mieltä. Monille työ on vain pakollinen paha tai keino rahoittaa harrastukset ja varsinainen elämä.

On myös ihmisiä, jotka ovat miettineet jo omaakin työvalintaa huolella. Työtehtävä kertoo aika paljon ihmisen henkisistä kyvyistä. On myös ihmisiä, joille työ on intohimo tai mahdollisuus kehittää itseään. Kun ihmisiä on niin erilaisia. Itse en ottaisi miestä, joka vihaa työtään. Se kertoo jo laiskuudesta, ettei halua vaihtaa mielenkiintoisempaan työhön. Monia kiinnostaa samanlaiset arvot.

Vierailija kirjoitti:

Tuo työstä kysely on jokseenkin raivostuttavaa. Että toisessa tai kolmannessa viestissä kysytään, että mitä teet työksesi. Mä haluan olla siellä omana itsenäni, en missään työpersoonassa. Haluan että jos juttu kulkee, se kulkee jonkun muun asian takia, kuin että mitä mä työssäni edustan. Koska tiedän ammattini herättävän kiinnostusta, vaan kun haluaisin olla kiinnostava sitten kyllä ihan muuten. Niin olen siis ammatiltani lääkäri.

Mä voisin lähteä sun kanssa treffeille, jos olisin vapaa, eikä todella kiinnostaisi puhua kummankaan työstä. Sinä tuskin lähtisit minun kanssani, olen nimittäin sairaalahuoltaja, ja se FM-puolikin on humanisti. Onneksi ei ole tarvinnut treffipalveluissa pyöriä, monella kuuluu olevan ammatillisia ennakkoluuloja.

Vierailija kirjoitti:

Tuo työstä kysely on jokseenkin raivostuttavaa. Että toisessa tai kolmannessa viestissä kysytään, että mitä teet työksesi. Mä haluan olla siellä omana itsenäni, en missään työpersoonassa. Haluan että jos juttu kulkee, se kulkee jonkun muun asian takia, kuin että mitä mä työssäni edustan. Koska tiedän ammattini herättävän kiinnostusta, vaan kun haluaisin olla kiinnostava sitten kyllä ihan muuten. Niin olen siis ammatiltani lääkäri.

Sulla on itsetunto-ongelma, joka estää pariutumisen. Et näe itseäsi arvokkaana ihmisenä. Selvitä se. Työssä ihminen on suureksi osaksi päivästä. Naisen on syytä saada selville, oletko työnarkomaani tai matkatöissä, koska ne nyt vaan vaikuttavat parisuhteeseen. Et vaan itse yksin määrittele, minkälainen on hyvä parisuhde, kun se on kahden ihmisen välinen asia. Omaan napaan tuijottelu pois ja avarakatseisuutta elämään.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se on ansiotaso yrittää selvittää. Se on useimmille naisille elintärkeä asia miehessä.

Etenkin, kun etsitään tulevalle lapselle isää. Siinä vaiheessa kun on aika asettua aloilleen ja jaettu perää tarpeeksi bensalenkkareille, paskoille muusikoille ja muille jänniksille, niin tulevan kumppanin tulotaso ja laskunmaksukyky ja -halu ratkaisevat paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se on ansiotaso yrittää selvittää. Se on useimmille naisille elintärkeä asia miehessä.

Etenkin, kun etsitään tulevalle lapselle isää. Siinä vaiheessa kun on aika asettua aloilleen ja jaettu perää tarpeeksi bensalenkkareille, paskoille muusikoille ja muille jänniksille, niin tulevan kumppanin tulotaso ja laskunmaksukyky ja -halu ratkaisevat paljon.

Juuri tämä, en todella olisi tehnyt lapsia ensimmäisten poikakavereiden kanssa, siinä vaiheessa kuin halusin perheen oli kriteerit aivan toiset, toki niissäkin meni osin pieleen, kun kerran ero tuli, nain kiltti miehen kun luulin kohdanneen kiltin miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo työstä kysely on jokseenkin raivostuttavaa. Että toisessa tai kolmannessa viestissä kysytään, että mitä teet työksesi. Mä haluan olla siellä omana itsenäni, en missään työpersoonassa. Haluan että jos juttu kulkee, se kulkee jonkun muun asian takia, kuin että mitä mä työssäni edustan. Koska tiedän ammattini herättävän kiinnostusta, vaan kun haluaisin olla kiinnostava sitten kyllä ihan muuten. Niin olen siis ammatiltani lääkäri.

Mä voisin lähteä sun kanssa treffeille, jos olisin vapaa, eikä todella kiinnostaisi puhua kummankaan työstä. Sinä tuskin lähtisit minun kanssani, olen nimittäin sairaalahuoltaja, ja se FM-puolikin on humanisti. Onneksi ei ole tarvinnut treffipalveluissa pyöriä, monella kuuluu olevan ammatillisia ennakkoluuloja.

Tämähän se ongelma juuri on. Tiedän varsin hyvin, että jos kuulutan tuolla turuilla ja toreilla olevani ortopedian erikoislääkäri, niin seuraa saan varmasti. Mutta kun juuri sitä en missään nimessä halua. Haluan että jos nainen on kiinnostunut minusta, hän on nimenomaisesti kiinnostunut minusta. Pelkästään seuran saaminen ei ole sellainen itseisarvo, että se olisi sen väärti. Ehkä jos vain etsisi ns. sängyn lämmittäjää, mutta kun itse haen parisuhdetta. Sen takia tuo ammatin kertominen ja kysyminen on ongelmallista. Kuten jo sanoin, tiedän sen olevan iso mielenkiinnon kohde. Ei tämäkään lääkäri tyhmä ole. Mutta kun haettaessa parisuhdetta, se ei saa missään nimessä olla asiaan vaikuttava tekijä. Mun pitää olla ihmisenä kiinnostava, ei lääkärinä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset etsii aina vain elättäjää ja hyvätuloista isää tuleville lapsilleen.

Tai sitten jotain hyvännäköistä kaveria, jota esitellä ystävilleen.

Itse miehellä ihmisenä, ei ole naiselle juuri mitään merkitystä, ei sen niin väliä mitä harrastaa tai millainen on luonteelltaan.

Pääasia on miehen tulot ja se millaisella autolla ajaa, se naisille kaikkein naisille tärkein kriteeri.

Ja vielä kysellään n, kolmikymppiseltä mieheltä suoraan, että asutko vuokralla vai onko omistusasunto.

Kyllä on varmempaa pysytellä sinkkuna ja ilman jälkeläisiä,  kuin ottaa ahne nainen puolisoksi.

Kyllä, juuri näin, siksi erosinkin hyvinpalkatusta, 190 cm pitkästä Audi-miehestä. Lopetin pitkän parisuhteen, muutin upeasta kodista pieneen kolmioon lasten kanssa. Varmaan etsin jotain vielä varakkaampaa, mitään muuta selitystä ei voi olla. 

Sinun kannattaa tehdä toisin kuin eksäni, katso jo nyt peiliin ja mieti, mikä minussa on ihmisenä kiinnostavaa, mitä minä tuon parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ensin vongutas että ei saa vastauksia ja mätsejä naisilta ja sitten kun nainen vastaa niin vingutaan ja valitetaan. Pitää varmaan tehdä kuten miehet ja keskustella näin: Moi! Ja ei mitään muuta ja sitten ainoa kysymys on : Ootko mistä?

Miten niin se aluinpaikka jotakin kertoisi, sorsitko joitakin alueita?

saitureilla on suurempi riski muistisairauksiin, joten joutuisitte lopulta lähihoitajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo työstä kysely on jokseenkin raivostuttavaa. Että toisessa tai kolmannessa viestissä kysytään, että mitä teet työksesi. Mä haluan olla siellä omana itsenäni, en missään työpersoonassa. Haluan että jos juttu kulkee, se kulkee jonkun muun asian takia, kuin että mitä mä työssäni edustan. Koska tiedän ammattini herättävän kiinnostusta, vaan kun haluaisin olla kiinnostava sitten kyllä ihan muuten. Niin olen siis ammatiltani lääkäri.

Mä voisin lähteä sun kanssa treffeille, jos olisin vapaa, eikä todella kiinnostaisi puhua kummankaan työstä. Sinä tuskin lähtisit minun kanssani, olen nimittäin sairaalahuoltaja, ja se FM-puolikin on humanisti. Onneksi ei ole tarvinnut treffipalveluissa pyöriä, monella kuuluu olevan ammatillisia ennakkoluuloja.

Tämähän se ongelma juuri on. Tiedän varsin hyvin, että jos kuulutan tuolla turuilla ja toreilla olevani ortopedian erikoislääkäri, niin seuraa saan varmasti. Mutta kun juuri sitä en missään nimessä halua. Haluan että jos nainen on kiinnostunut minusta, hän on nimenomaisesti kiinnostunut minusta. Pelkästään seuran saaminen ei ole sellainen itseisarvo, että se olisi sen väärti. Ehkä jos vain etsisi ns. sängyn lämmittäjää, mutta kun itse haen parisuhdetta. Sen takia tuo ammatin kertominen ja kysyminen on ongelmallista. Kuten jo sanoin, tiedän sen olevan iso mielenkiinnon kohde. Ei tämäkään lääkäri tyhmä ole. Mutta kun haettaessa parisuhdetta, se ei saa missään nimessä olla asiaan vaikuttava tekijä. Mun pitää olla ihmisenä kiinnostava, ei lääkärinä.

Ymmärrän kantasi ja olen täsmälleen samaa mieltä. Et kuitenkaan ole yksin ongelmasi kanssa. Täällä kolikon kääntöpuolella ammatti toi ennen joidenkin silmissä idiootin leiman. Eräällä entisellä kollegallani (nainen) on useammat treffit hyytyneet tähän ammattikeskusteluun, tai ehkä hän on vain onnistunut tapailemaan statuksen perään olevia miehiä, mene ja tiedä. Monelle työ on myös vain tapa maksaa muu ja mukavampi elämä, näiden pitäisi löytää toisensa.

Eikö tuo ole normaali keskustelunaloitus? Olen kuunnellut aamun puhelinpalaverirumbaa ja joka ikisen puhelun ja palaverin alussa käydään tuon keskustelu. Miksi ei siis toimisi muutenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi outoa olla puhumatta työstä. Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Ammatinvalinta kertoo myös ihmisestä paljon. Työ ei ole sivuseikka juuri kenenkään elämässä.

Olen eri mieltä. Monille työ on vain pakollinen paha tai keino rahoittaa harrastukset ja varsinainen elämä.

Olen eri mieltä. Monille naisille mies on vain pakollinen paha tai keino rahoittaa harrastukset ja varsinainen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se on ansiotaso yrittää selvittää. Se on useimmille naisille elintärkeä asia miehessä.

Miten ihmeessä suurin osa tuntemistani hoitsumiehistä on pariutuneet, jos rikas mies on niin monelle naiselle tärkeä asia? Osa pariutuneet jo nuorena, osa vanhempana. Ehkäpä voitaisiin päätyä siihen lopputulokseen, että osa naisista on itsenäisiä ja miehen tuloilla ei ole väliä. Toki jos deittailee vain lompakon perässä juoksevia bimboja, voi saada yksipuolisen kuvan naisista.

Miksikäs eivät pariutuisi. Hoitsumiehet tienaavat vallitsevan diskurssin mukaisesti 20% enemmän täsmälleen samoista hommista kuin hoitsunaiset. Ja tätä ei kuulemma selitetä ylitöillä ja/tai erikoistumisella.

Vierailija kirjoitti:

NIin, katsos kun he kaipaavat parisuhdetta jossa kumpikin vetää sitä yhteistä rekeä, he eivät kaipaa sitä itseopiskelevaa filosofia joka viettää päivät työttömänä sohvalla kaljapullon kera.

Heillä on visio elämästään jonka haluavat ja siihen kuuluu asioita kuten oma asunto, auto, lomamatkat yms. Se että toinen osapuoli ei kykene osuuttaan hoitamaan tekee noiden toteuttamisesta vaikeata.

Samoin he eivät halua että mahdollinen jälkikasvu joutuu elämään köyhyydessä.

Se että asia ottaa rottailijaa päähän on voi voi.

Niin, he haluavat statusta ja rahaa. Kyllä tämä jo tiedettiin. Kerro jotain uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se on ansiotaso yrittää selvittää. Se on useimmille naisille elintärkeä asia miehessä.

Miten ihmeessä suurin osa tuntemistani hoitsumiehistä on pariutuneet, jos rikas mies on niin monelle naiselle tärkeä asia? Osa pariutuneet jo nuorena, osa vanhempana. Ehkäpä voitaisiin päätyä siihen lopputulokseen, että osa naisista on itsenäisiä ja miehen tuloilla ei ole väliä. Toki jos deittailee vain lompakon perässä juoksevia bimboja, voi saada yksipuolisen kuvan naisista.

Miksikäs eivät pariutuisi. Hoitsumiehet tienaavat vallitsevan diskurssin mukaisesti 20% enemmän täsmälleen samoista hommista kuin hoitsunaiset. Ja tätä ei kuulemma selitetä ylitöillä ja/tai erikoistumisella.

Sanotko vielä lähteen tälle tiedolle :D?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika perus small talkia tietää mitä toinen tekee työkseen. Mitä sulta ylipäätään saa sitten kysyä?

Olen mies ja en ole koskaan udellut naiselta hänen työpaikastaan.

Miksi ihmeessä? Minusta olisi hyvin outoa, jos olen treffeillä ja toista ei kiinnosta edes näin oleellinen asia elämässäni.

Oletit nyt väärin. Minulle naisen työpaikalla tai työtehtävillä ei ole merkitystä. Niiden rooli siinä miksi kiinnostuin naisesta on hyvin pieni. Tietenkin jos nainen on intohimoinen työnsä suhteen ja se tuntuu olevan iso osa häntä niin sitten ehdottomasti voin siitä keskustella.

Eri, mutta et ymmärtänyt pointtia. Vaikka työtehtävät eivät varsinaisesti vaikuttaisikaan kiinnostukseen niin, että nainen alkaa himottaa heti kun saat tietää onko tämä vaikkapa personal trainer, kyllähän työ tai sen puute kertoo paljon ihmisestä. Vai eikö se että joku on esimerkiksi personal trainer, saksan opettaja, eräopas, koodaaja tai ammattimuusikko herätä mitään mielikuvia kyseisen ihmisen kiinnostuksen kohteista ja elämäntavasta?

Entä kaupan kassa? Kampaaja, maanrakentaja, asentaja, sihteeri jne. Onko ylipäätään järkeä tehdä ihmisestä olettamuksia työpaikan perusteella? Minusta ei. Sivusta

Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet kertovat ihmisestä enemmän kuin työ.

Tämä pitää paikkansa. Työelämässä olen tylsä kirjanpitäjä, mutta vapaa-ajalla harrastan maalaamista, laulamista, pianonsoittoa, vuoristossa patikointia ja yleensäkin luonnossa olemista, lukemista ja kaikkea muuta mukavaa. En kyllä pidä työtäni itse tylsänä, mutta sellaisen kuvan siitä voi saada. 

Jos menee parisuhteeseen miehen kanssa , jonka arkielämä on kallista. Syö päivit täin ulkona, pitää kallista autoa, haluaa asua ilmavasti pientalossa. Käy Barcelonassa ja Lontoossa noin vain jalkapalloa katsomassa. Kalliit  200 e kengät ym. Pitää ottaa selvää kuka kaiken rahoittaa.  Ei kai se hyvätuloinen nainen ota toosi kallista miestä kotiinsa, vain ollakseen piikana hänelle.  Ei siis kukaan halua laskea elintasoaan maailmassa pelkän parisuhteen takia. Ensin pitää sopia talousasioista. Aikuisten deittailussa kannattaa pitää kiinni omasta elintasostaan ja tyylistään. Nuorena oli eri  asiat tärkeitä. Kiltti ei kuulosta hyvälle, tulee mieleen joku kiltti ja naivi nynnerö, jonka nimiin voi  tehdä itselleen pikavippejä. Terv. sille oudolle kiltille Jonnelle joka valittaa aina jännistä rikollisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika perus small talkia tietää mitä toinen tekee työkseen. Mitä sulta ylipäätään saa sitten kysyä?

Olen mies ja en ole koskaan udellut naiselta hänen työpaikastaan.

Miksi ihmeessä? Minusta olisi hyvin outoa, jos olen treffeillä ja toista ei kiinnosta edes näin oleellinen asia elämässäni.

Oletit nyt väärin. Minulle naisen työpaikalla tai työtehtävillä ei ole merkitystä. Niiden rooli siinä miksi kiinnostuin naisesta on hyvin pieni. Tietenkin jos nainen on intohimoinen työnsä suhteen ja se tuntuu olevan iso osa häntä niin sitten ehdottomasti voin siitä keskustella.

Eri, mutta et ymmärtänyt pointtia. Vaikka työtehtävät eivät varsinaisesti vaikuttaisikaan kiinnostukseen niin, että nainen alkaa himottaa heti kun saat tietää onko tämä vaikkapa personal trainer, kyllähän työ tai sen puute kertoo paljon ihmisestä. Vai eikö se että joku on esimerkiksi personal trainer, saksan opettaja, eräopas, koodaaja tai ammattimuusikko herätä mitään mielikuvia kyseisen ihmisen kiinnostuksen kohteista ja elämäntavasta?

Entä kaupan kassa? Kampaaja, maanrakentaja, asentaja, sihteeri jne. Onko ylipäätään järkeä tehdä ihmisestä olettamuksia työpaikan perusteella? Minusta ei. Sivusta

Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet kertovat ihmisestä enemmän kuin työ.

Tämä pitää paikkansa. Työelämässä olen tylsä kirjanpitäjä, mutta vapaa-ajalla harrastan maalaamista, laulamista, pianonsoittoa, vuoristossa patikointia ja yleensäkin luonnossa olemista, lukemista ja kaikkea muuta mukavaa. En kyllä pidä työtäni itse tylsänä, mutta sellaisen kuvan siitä voi saada. 

Mä taas kokkaan (slow food, hävikin vähentäminen), säilön, sienestän, kalastan ja retkeilen, nyt edessä kuukausi Jäämerellä, kunhan kalusto saadaan kuntoon. Samanhenkisyys on äärettömän tärkeää eikä paljastu ammatin perusteella täälläkään, jos kellään....ehkä niillä, joille harrastus on työ. Se eräopas olisi muuten loistokaveri mulle. :D -Se sahu&FM -yhdistelmä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika perus small talkia tietää mitä toinen tekee työkseen. Mitä sulta ylipäätään saa sitten kysyä?

Olen mies ja en ole koskaan udellut naiselta hänen työpaikastaan.

Miksi ihmeessä? Minusta olisi hyvin outoa, jos olen treffeillä ja toista ei kiinnosta edes näin oleellinen asia elämässäni.

Oletit nyt väärin. Minulle naisen työpaikalla tai työtehtävillä ei ole merkitystä. Niiden rooli siinä miksi kiinnostuin naisesta on hyvin pieni. Tietenkin jos nainen on intohimoinen työnsä suhteen ja se tuntuu olevan iso osa häntä niin sitten ehdottomasti voin siitä keskustella.

Eri, mutta et ymmärtänyt pointtia. Vaikka työtehtävät eivät varsinaisesti vaikuttaisikaan kiinnostukseen niin, että nainen alkaa himottaa heti kun saat tietää onko tämä vaikkapa personal trainer, kyllähän työ tai sen puute kertoo paljon ihmisestä. Vai eikö se että joku on esimerkiksi personal trainer, saksan opettaja, eräopas, koodaaja tai ammattimuusikko herätä mitään mielikuvia kyseisen ihmisen kiinnostuksen kohteista ja elämäntavasta?

Entä kaupan kassa? Kampaaja, maanrakentaja, asentaja, sihteeri jne. Onko ylipäätään järkeä tehdä ihmisestä olettamuksia työpaikan perusteella? Minusta ei. Sivusta

Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet kertovat ihmisestä enemmän kuin työ.

Tämä pitää paikkansa. Työelämässä olen tylsä kirjanpitäjä, mutta vapaa-ajalla harrastan maalaamista, laulamista, pianonsoittoa, vuoristossa patikointia ja yleensäkin luonnossa olemista, lukemista ja kaikkea muuta mukavaa. En kyllä pidä työtäni itse tylsänä, mutta sellaisen kuvan siitä voi saada. 

No kyllä sä nyt ihan itse toit esille olevasi tylsä kirjanpitäjä. Minun kirjanpitotyöni ei ole tylsää.