Naiset deittipalstoilla: "Ootko vielä töissä vai jo lomalla? Miten meni juhannus, ootko ollu töissä? Mitä teet muuten työksesi?"

On se rankkaa, että naiset haluavat jutella kanssasi. Yritä vaikka vähän sääliä niitä u*imiehiä, jotka eivät saa naisseuraa millään keinolla. Jossain toisessa ketjussa todennäköisesti esität sellaista. 

mies_32_v kirjoitti:

Itse ajattelen että suomalaiset naiset ovat vain niin ujoja/huonoja keskustelemaan kun pitäisi tutustua tuntemattomaan, siksi jankuttavat samoista asioista kuten työ, matkailu tai jopa sää. Vaihdoinkin saksalaiseen naiseen jolta löytyy myös keskustelutaitoa.

Kokeilin tinderissä eri keskusteluaiheita. Yleisin vastaus oli "mitä tohon nyt pitäisi sanoa?".

Ei sitten. Ehkä siellä on vaan kiva höpistä helpoista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se on ansiotaso yrittää selvittää. Se on useimmille naisille elintärkeä asia miehessä.

Miten ihmeessä suurin osa tuntemistani hoitsumiehistä on pariutuneet, jos rikas mies on niin monelle naiselle tärkeä asia? Osa pariutuneet jo nuorena, osa vanhempana. Ehkäpä voitaisiin päätyä siihen lopputulokseen, että osa naisista on itsenäisiä ja miehen tuloilla ei ole väliä. Toki jos deittailee vain lompakon perässä juoksevia bimboja, voi saada yksipuolisen kuvan naisista.

Siten ihmeessä, että et imeisesti ymmärrä todennäköisyyksistä mitään. Tuntemasi hoitsumiehet ovat ryhmänä aivan liian pieni otos yhtään minkäänlaisten johtopäätösten tekemiseen.

Kyllähän miehiä on ollut esimerkiksi psykiatrisissa sairaalloissa hoitajina jo iät ajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika perus small talkia tietää mitä toinen tekee työkseen. Mitä sulta ylipäätään saa sitten kysyä?

Olen mies ja en ole koskaan udellut naiselta hänen työpaikastaan.

Miksi ihmeessä? Minusta olisi hyvin outoa, jos olen treffeillä ja toista ei kiinnosta edes näin oleellinen asia elämässäni.

Mikä siinä on outoa? Se nyt on vaan biologinen fakta ettei miestä kiinnosta naisessa hänen sosioekonominen status. Se on suurimmalle osalle miehistä aivan sama missä olet töissä tai oletko missään tai mikä on koulutus tjsp.

Ei minuakaan (naisena) kiinnosta kumppanin sosiaaliekonominen status, ja minullekin on ihan sama, missä toinen on töissä tai onko missään tai mikä on koulutus. Mutta kun kerran ollaan treffeillä tutustumassa, niin kyllähän silloin voi kysellä ja kuulla myös niistä asioista, jotka eivät ole oman kiinnostuksen kannalta ratkaisevia. Ihan sama minulle on sekin, mitä toinen harrastaa, mutta kaikki tällainen tieto kertoo ihmisestä jotain - mitä hän tekee, miten käyttää aikaansa, mistä ehkä on kiinnostunut... ja ainahan siinä jutellessa tutustuu myös persoonaan. Minusta nuo tytöt, harrastukset yms ovat sellaisia helppoja, riskittömiä puheenaiheita, joista puhuessa saadaan keskustelu käyntiin, ja se voi sitten jatkua mihin suuntaan vaan. Noiden aiheiden kautta voi löytyä myös jotain, mikä yhdistää - esim. samanlainen suhtautuminen joihinkin asioihin, samanlainen huumorintaju, samanlaiset tulevaisuudentoiveet... jne.

Helppo ja kiinnostava puheenaihe, en osaisi ottaa loukkauksena.

Mulla ei ole miehelle muita vaatimuksia kuin se, että hän tulee itse toimeen ja että koko elämä ei ole penninvenytystä ja huolta siitä, milloin taas tulee rahaa.

Ja tällainen porsas itse olen taustaltani kun näin hirvittäviä asioita kehtaan vaatia:

-koko lapsuus oli selviytymistä ja pyöri rahan ympärillä siksi, että rahan puute oli suurin erottava tekijä minun ja kaverieni suhteen

-katsoin sivusta, kun muut harrastivat

-olen tehnyt töitä 11-vuotiaasta saakka (jakanut mainoksia, siivonnut, tehnyt puhelinmyyntiä)

-väärensin bussilippuja päästäkseni liikkumaan edes jonnekin koska masentuneella yh-äidillä ei ollut autoakaan

Sittemmin kouluttauduin (tein töitä koko opiskeluajan), rupesin yrittäjäksi (alkuun pienehköpalkkaisen vakkariduunin ohella) ja nyt n. 35-vuotiaana minun ei ensimmäistä kertaa tarvitse miettiä sitä, mitä kaikki maksaa. Monta kertaa olen purrut matkan varrella hammasta ja miettinyt, miten taas kerran jaksan selvitä viikosta ilman vapaapäiviä ja miten selviän vuosista ilman lomia. Pitäisikö minun katsoa läpi sormien jotakin jumittamaan, joka nostaa asumistukea ja haukkuu yrittäjiä yms. keskiluokkaisia ihmisiä yhteiskunnan syöväksi?

Kaikenlaista lokkia on tullut vastaan ja viimeisin oli ehkä kaiken huippu. Ymmärrykselläni ja empatiallani on rajansa ja kun työtön mies kerta toisensa jälkeen ottaa iloisena vastaan ilmaiset lounaat ja nukkuu puoleen päivään 7 päivää viikossa, rajoja todellakin koetellaan. Olisi minunkin elämäni chillimpää sohvalla maatessa, uimassa käydessä ja pleikkaa pelatessa mutta sillä tavalla olen aina ja ikuisesti yhteiskunnan almujen varassa.

Minä kysyn todellakin jatkossa miehen työtilanteesta ja jos vastaus on vähänkään epäilyttävää mutinaa, etsiköön jonkun toisen elättämään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole miehelle muita vaatimuksia kuin se, että hän tulee itse toimeen ja että koko elämä ei ole penninvenytystä ja huolta siitä, milloin taas tulee rahaa.

Ja tällainen porsas itse olen taustaltani kun näin hirvittäviä asioita kehtaan vaatia:

-koko lapsuus oli selviytymistä ja pyöri rahan ympärillä siksi, että rahan puute oli suurin erottava tekijä minun ja kaverieni suhteen

-katsoin sivusta, kun muut harrastivat

-olen tehnyt töitä 11-vuotiaasta saakka (jakanut mainoksia, siivonnut, tehnyt puhelinmyyntiä)

-väärensin bussilippuja päästäkseni liikkumaan edes jonnekin koska masentuneella yh-äidillä ei ollut autoakaan

Sittemmin kouluttauduin (tein töitä koko opiskeluajan), rupesin yrittäjäksi (alkuun pienehköpalkkaisen vakkariduunin ohella) ja nyt n. 35-vuotiaana minun ei ensimmäistä kertaa tarvitse miettiä sitä, mitä kaikki maksaa. Monta kertaa olen purrut matkan varrella hammasta ja miettinyt, miten taas kerran jaksan selvitä viikosta ilman vapaapäiviä ja miten selviän vuosista ilman lomia. Pitäisikö minun katsoa läpi sormien jotakin jumittamaan, joka nostaa asumistukea ja haukkuu yrittäjiä yms. keskiluokkaisia ihmisiä yhteiskunnan syöväksi?

Kaikenlaista lokkia on tullut vastaan ja viimeisin oli ehkä kaiken huippu. Ymmärrykselläni ja empatiallani on rajansa ja kun työtön mies kerta toisensa jälkeen ottaa iloisena vastaan ilmaiset lounaat ja nukkuu puoleen päivään 7 päivää viikossa, rajoja todellakin koetellaan. Olisi minunkin elämäni chillimpää sohvalla maatessa, uimassa käydessä ja pleikkaa pelatessa mutta sillä tavalla olen aina ja ikuisesti yhteiskunnan almujen varassa.

Minä kysyn todellakin jatkossa miehen työtilanteesta ja jos vastaus on vähänkään epäilyttävää mutinaa, etsiköön jonkun toisen elättämään.

Mitenkä siis elätit häntä? Ostitko sen pleikkarin? pyytikö sitä? Pyytikö myös niitä lounaita?

Työ on ainakin minulle tosi tärkeä juttu ja osa minuutta. Se määrittää ison osan valveillaoloajastani ja olen työstäni kiinnostunut ja innoissani. Siksi kyselen aina muiltakin helposti työjuttuja.

En ole sinkku, mutta varmasti aloittaisin tinderkeskustelut työaiheisilla kysymyksillä. Saisin heti tietää, onko tyyppi joku jolle työ on vain pakollinen paha vai suhtautuuko toinen intohimoisesti työhönsä.

:D

Salaa kaipaan sellaista deittipalstaa, jossa voisi suoraan tunnustaa olevansa vähän luuseri ja tavata muita pikkuisen reppanoita. 

Olen kyllä asiani hoitanut, mutta en ole menestynyt elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Naisille tärkeintä on miehen status.

Voi vain arvaille kumpi yhtä mukava mies saa naisen? Mukava putkiasentaja, vai lääkäri?

Kumman kanssa naisen status nousee?

Nainen haluaa heti kättelyssä tietä että onko miehellä varaa häneen.

Toisille naisille riitää sähkärin rahat, ja toiset vaativat toimarin tuloja

Ihan yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa heti kättelyssä tietä että onko miehellä varaa häneen.

Toisille naisille riitää sähkärin rahat, ja toiset vaativat toimarin tuloja

Ihan yksinkertaista.

Sähkäri nolaa naisen. Etenkin ystävättärien silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos olisin sinkku niin mulle tuo olisi tärkeä tieto lähinnä siksi, että tietäisin pystymmekö etenemään. Itse luen ja kirjoitan suuren osan valveillaoloajastani (siis sekä töissä että vapaa-ajalla). Jos toisen mielenkiinnon kohteet olisivat täysin muissa asioissa, esim. vaikkapa eräopas, niin ei yhteiselle elolle olisi tuskin mahdollisuuksia. En haluaisi kuulla kuittailuja omasta elämästäni.

Siis mikä tuossa olisi esteenä? Se eräopas voi olla erittäin fiksu ihminen ja kirjoittaa vaikkapa jotain luonto-opasta vapaa-ajallaan. Hän voi olla korkeasti koulutettu, mutta päättikin tehdä harrastuksestaan työn. 

Niin, tottakai voisi, mutta ei olisi silloin mulle sopiva tyyppi, koska elämäntapa olisi ihan eri kuin mulla. Mulla ei vaan olisi oikein juteltavaa enkä jaksaisi kiinnostua riittävästi luonto- ja eräasioista. Kyseessä ei siis ile älykkyys, koulutus tms. vaan se, olisivatko elämäntapamme ja mieltymyksemme doohen, minkä näemme kivana elämänä riittävän samankaltaiset.

No kyllä multakin joka ikinen mies kysyy mitä teen työkseni. Sehän on yhtä selvä kysymys kuin missä kaupungissa asun tai onko mulla lapsia. Tuskin kellään tulee mieleen että olisin työtön tai mulla ei ois ammattia. Ja ihan hyvässä duunissa olen ja se kai näkyy kuvasta.

Olen elänyt suhteessa, jossa mies oli työtön. Hän ei vain jaksanut etsiä uusia töitä edellisten yt-neuvottelupotkujen jälkeen. Olin ymmärtäväinen, mutta aika nopeasti huomasin, että yhteiselo ei vain suju. Kävin yksin konserteissa ja ulkona syömässä, koska miehellä ei ollut varaa. Miestä ei kiinnostanut edes ilmaiset asiat, esim. lenkkeily... Istui vain telkkarin äärellä. Koin, ettei meillä loppujen lopuksi ollut paljoa yhteistä, joten erohan siitä seurasi.

Töissäkäyminen kertoo monta asiaa: että miehellä on varaa elättää itsensä ja nauttia elämästä sekä hänellä on energiaa olla tärkeä yhteiskunnan jäsen. Jos ei ole harrastuksia, niin olisi edes työ.

Voisihan sitä töihin mennä jos morsian olisi neitsyt. Ja nuori ja kaunis. Käytetyn +30v naisen takia en jaksa.

Eikö puolisoa etsiviä miehiä yhtään kiinnosta tietää, onko treffikumppani esimerkiksi ammattipoliitikko, kersantti, naistutkija, opettaja vai lastenhoitaja? Että sillä ei ole mitään merkitystä, millaiselle uralle nainen on halunnut lähteä?

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt suhteessa, jossa mies oli työtön. Hän ei vain jaksanut etsiä uusia töitä edellisten yt-neuvottelupotkujen jälkeen. Olin ymmärtäväinen, mutta aika nopeasti huomasin, että yhteiselo ei vain suju. Kävin yksin konserteissa ja ulkona syömässä, koska miehellä ei ollut varaa. Miestä ei kiinnostanut edes ilmaiset asiat, esim. lenkkeily... Istui vain telkkarin äärellä. Koin, ettei meillä loppujen lopuksi ollut paljoa yhteistä, joten erohan siitä seurasi.

Töissäkäyminen kertoo monta asiaa: että miehellä on varaa elättää itsensä ja nauttia elämästä sekä hänellä on energiaa olla tärkeä yhteiskunnan jäsen. Jos ei ole harrastuksia, niin olisi edes työ.

Meillä ei ollut yhteistä=Miehellä ei ollut rahaa.

No en mä ainakaan halua tapailla ketään työtöntä vetelehtijää. Joskus parikymppisenä se menetteli, vaikka silloinkin ärsytti kun toisella ei koskaan ollut varaa tehdä mitään. Teen itse melko vaativaa työtä, niin toivon että toinenkin ymmärtäisi kunnianhimon ja uran päälle.

Työ on myös suht neutraali puheenaihe, josta syntyy helposti keskustelua.