Kannattaako nelikymppisen etsiä miestä baarista
Ja miten käyttäytyä, että miehet tulisivat iskemään? Ok näköinen olen, mutta itsetunto on melko nollissa kun rakas jätti.
Kommentit (70)
Jos Vauva-palstan mammoja uskoisi, niin kaikilla näillä 40-50-vuotiailla naisilla on 30-v nuori kolli. Paitsi ettei ole. IKINÄ ei tule tälläisiä pariskuntia missään Suomessa vastaan.
No lenkkipoluilla aloitteen tekeminen puolin ja toisin on epätodennäköisempää. Oletko deittipalveluita kokeillut?[/quote]
Lenkkipolulla näkee mahdollisesti, että onko juoksutekniikka kunnossa. Sitä luulisi ihan itsestään selvyydeksi, mutta käytännössä se on ihan jotain muuta. Onko mukavaa, kun kiva deitti paljastuu pururadalla hirveäksi räpeltäjäksi, ja lapset perivät tämän ominaisuuden.
"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavia ehdotuksia mistä löytää mies: ruokakaupasta, luonnosta, lenkkipolulta... Miten ihmeessä luonnosta löytää miehen? Olet siellä kävelyllä ja joku lähtee hiippailemaan sun perään tai vaanii sua siellä? Onko se siellä jo valmiiksi istumassa oikein iloisena ja sun lähestyessä alkaa kovasti juttelemaan ja hieromaan tuttavuutta? Entä lenkkipolulta sitten? Lähdetkö itse juoksemaan ja seuraamaan jotain vai toisinpäin? Kaupassa onkin todennäköisempää löytää mies. Te varmaan törmäätte toisiinne hyllyjen välissä kun kummankin käsi koskettaa ottaessanne viimeistä suklaalevyä joka sattuu olemaan teidän kummankin lempisuklaa sattumalta. Ja sitten te jaatte sen suklaalevyn ja koko elämänne yhdessä sen jälkeen kun olette kävelleet romanttisesti sateessa hänen merenrantahuvilaansa ja kuivatelleet takkatulen ääressä? Se onkin todennäköisintä.
Minkälainen outo tapaus olet, jos et ymmärrä miten vaikka luontopolulla tai kaupassa voi tutustua? Eihän siinä ole mitään muuta kuin että olet avoimin mielin liikkeellä, katsot ihmisiä silmiin hymyillen ja tadaa, saatat löytää ystävän.
Olen löytänyt moniakin ystäviä niin, ystäviä tai hyviä tuttavia, jotka ovat jääneet elämääni pysyvästi. Muutama vuosi sittenkin näin hieman tutun miehen kaupassa aika usein samaan aikaan kuin minäkin ja aloimme moikata. Moikkauksesta etenimme juttelemaan kevyesti ja kohta huomasin, että olimme jutelleet kaupan käytävällä pitkän aikaa. Minä siis tiesin periaatteessa kuka hän on, mutta mies ei tunnistanut minua. Me molemmat olemme varattuja ja emme edes ajatelleet toista muuten kuin tosi hyvänä juttukaverina, liki ystävänä, mutta tutussa paikassa tutustuminen oli helppoa. Olen löytänyt samalla tavalla myös muita hyviä tuttavia, esimerkiksi yhden mummon, jonka kanssa aloimme juttelemaan pari vuotta sitten perunoita vierekkäin valitessamme. Juttua jatkui aina vaan ja loppujen lopuksi esittelimme itsemme ja olen käynyt mummoa auttelemassa aina silloin tällöin ja välillä ihan vain soittelemmekin puolin ja toisin. Ei se ole niin vaikeaa tutustua ihmisiin kaupassa, ei todellakaan. Kun nostaa katseensa jaloistaan muiden silmiin, niin mitä vain voi löytyä.
Sama juttu läheisellä luontopolulla. Olin siellä taas kerran kävelemässä lapseni kanssa, kun vastaan tuli ikäiseni mies. Moikkasimme vaikka emme toisiamme tunteneetkaan ja aloimme juttelemaan. Juttelimme lähes tunnin ja jos olisin ollut vapaa, niin siitä olisi varmasti tullut jotain enemmän, sillä meitä molempia yhdisti heti alkuun jo se luontopolku, luonto ja kävely.
En ymmärrä miten jotkut ovat unohtaneet normaalin jutustelun taidon. Ei se ole vaikeaa ja vaikka toinen ei olisikaan mieleinen, niin jutustelu ihan kenen kanssa vain on piristävää. Oli vastassa sitten mummo, vaari, mies, nainen, nuori tai vanha, niin on mukavaa vaihtaa pari sanaa jostakin ja juttu lähtee liikkeelle jos on lähteäkseen. Pitää vain hieman itse vaivautua. N46
"
Jaan samoja kokemuksia. Ihan kadulla, kaupassa, kalliolla, bussissa ja peräti kirjastossa ihan oikeasti pääsee helposti juttusille tuntemattomien ihmisten kanssa. Kaikenikäisten ja kaikennäköisten. Se on aina hienoa kun joku tuntematon lähestyy ja alkaa vaihtaa asioita ja ajatuksia. Itse en ole mitenkään sen kummoisempi ihminen, mutta vastaan aina jos puhutellaan, ja toisinaan aloitan jutun itsekin. Kyllä ihmiset pystyvät luontevasti kohtaamaan toisiaan monissa paikoissa. Tosin jos hakee pelkästään seurustelusuhdetta niin eihän toisen toiveita voi puhumatta tietää. Mutta, mitäs sitten? Saa ainakin jakaa jonkun hetken toisen kanssa ☺
N.47 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jotkut ovat unohtaneet normaalin jutustelun taidon. Ei se ole vaikeaa ja vaikka toinen ei olisikaan mieleinen, niin jutustelu ihan kenen kanssa vain on piristävää. Oli vastassa sitten mummo, vaari, mies, nainen, nuori tai vanha, niin on mukavaa vaihtaa pari sanaa jostakin ja juttu lähtee liikkeelle jos on lähteäkseen. Pitää vain hieman itse vaivautua. N46
Tämä on teille ulospäin suuntautuneille aina niin ihanaa ja voimannuttavaa, eli tutustua uusiin ihmisiin paikassa kuin paikassa. Ette te tiedä meidän introverttien elämästä yhtään mitään, ei meitä sinällään kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, tai olla huomion keskipisteenä.
Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä tuttavuutta kaupassa, kirjastossa tai luontopolulla, enkä tykkää yhtään jos joku tuppautuu keskustelemaan kanssani. Deittisovellukset ovat siis oiva apuväline tavata uusia ihmisiä suunnitellusti, ja juuri niin paljon kerrallaan, kuin itse haluaa.
Hei introvertti!
Onneksi jaamme saman toiveen: en minäkään haluisi tutustua sinuun oikeastaan missään. Hyvä että saamme olla toisiltamme rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin niin että baarista löytäisi baareissa viihtyvän miehen jos jonkun, niin en halunnut sieltä etsiä. Mutta jos se baareissa roikkuminen ei haittaa niin kyllä sieltä moni jotain löytää!
Kumpikohan on helpompaa, roikkua baareissa vai tinderissä?
Olen sitä mieltä että ei kannata aikaa tuhlata etsimiseen. Toki jos haluaa niin siitä vain etsimään. Itse en naista etsi. Vastaan tulee joskus jossain jos on tullakseen. Jos ei tule niin sitten ei tule Ei mun elämä siihen kaadu eikä tee mua yhtään onnettomaksi vaikkei koskaan tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että ei kannata aikaa tuhlata etsimiseen. Toki jos haluaa niin siitä vain etsimään. Itse en naista etsi. Vastaan tulee joskus jossain jos on tullakseen. Jos ei tule niin sitten ei tule Ei mun elämä siihen kaadu eikä tee mua yhtään onnettomaksi vaikkei koskaan tulisi.
Samoilla linjoilla olen itsekin. Tosin olen jo henkisesti valmistautunut siihen että ei sitä naista koskaan tullutkaan, ikää on kuitenkin jo 43. Eihän sitä tietysti tiedä jos vanhoilla päivillä, jos luoja suo, törmää elämänsä rakkauteen, mutta en sitten tiedä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri erosi 39-vuotiaana 20 vuoden suhteesta ja alkoi elämään uutta nuoruutta baareissa. Miehiä riitti kunnes löytyi "se oikea" (?) jonka kanssa suunnittelee jo häitä. Asiaa varmasti edisti se että kaveri on vilkas ja puhelias luonne jonka on helppo tutustua ihmisiin. Voi olla ettei käy yhtä hyvä flaksi jos menee baarin nurkkaan mököttämään, ellei ole joku ex-missi.
Mököttämään? Miksi ap menisi nurkkaan mököttämään? Se, että istuu baarissa yksin, ei ole mököttämistä, vaan istumista baarissa.
Niin on, saa siellä istua hiljaa mutta sillä tavalla ei tapaa ihmisiä. Paitsi jos on ulkoisesti niin upea että miehet hakeutuvat luokse, enkä tiedä hakeeko ap sellaista miestä joka on pelkän ulkonäön perässä.
Höpö höpö. Reipas mies tulee juttelemaan ihan tavallisenkin naisen kanssa. Ja voihan ap:kin jossain vaiheessa mennä juttelemaan jonkun kanssa. Ihan rennosti siellä voi olla.
Miksi tulisi? Ensin tarvitaan lupalappu
Tämä on teille ulospäin suuntautuneille aina niin ihanaa ja voimannuttavaa, eli tutustua uusiin ihmisiin paikassa kuin paikassa. Ette te tiedä meidän introverttien elämästä yhtään mitään, ei meitä sinällään kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, tai olla huomion keskipisteenä.
Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä tuttavuutta kaupassa, kirjastossa tai luontopolulla, enkä tykkää yhtään jos joku tuppautuu keskustelemaan kanssani. Deittisovellukset ovat siis oiva apuväline tavata uusia ihmisiä suunnitellusti, ja juuri niin paljon kerrallaan, kuin itse haluaa.