Olen aina ollut kiusattu ja nyt haluan muuttaa sen

Ei kai sitä kiusaamista juuri tapahdu peruskoulun jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin luulin, mutta silti syrjitään ;( Ei nyt suoranaisesti, mutta aika paljon vältellään. Muutuin näkymättömäksi. Voi olla, että supistaan selän takana.

Se supina/juoruilu ja kyräily juuri! En ymmärrä miten se tuntuukin niiin pahalta, vaikka kuinka päättäisi olla välittämättä. "Mitä väliä noilla kommenteilla on? Miksi arvostaisin tuollaisen ihmisen mielipidettä, joka kohtelee muita tuolla tavalla?" Silti, silti en pysty olemaan välittämättä. Pystyn toki esittämään tilanteessa, että en välitä, mutta kotona sitten... Kun on sillä sitten kuitenkin väliä olessa osa samaa yhteisöä, vaikka kuinka yrittäisi väittää muuta. 

Ap

Onko sinulla yhteisö missä tunnet olosi hyväksytyksi? Tuollaisen kyräilykiusaamisen teho loppuu siihen että sinulla on oma porukka ja kiusaajat muuttuu "toisiksi" eivätkä yhteisöksesi. Tosin ei se silti ole terveellistä pitkiä aikoja joten kannattaa etsiä uutta työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin luulin, mutta silti syrjitään ;( Ei nyt suoranaisesti, mutta aika paljon vältellään. Muutuin näkymättömäksi. Voi olla, että supistaan selän takana.

Välttely ei ole kiusaamista. Minunkin työpaikallani on ihmisiä, joiden kanssa minulla ei ole kerrassaan mitään yhteistä. Voin sanoa vältteleväni heitä, koska yhdessä oleminen on niin vaivaannuttavaa. Missään tapauksessa en kiusaa. Sitä paitsi tuo välttely tuntuu olevan molemminpuolista. 

Selän takana supiseminen taas on täysin omaa keksintöäsi, eli tyypillistä uhriutumista. Ryhdistäydy!

Olen ollut myös sellaisessa tilanteessa, jossa välttely on ollut juuri tuota sinun kuvaamaasi toimintaa, eikä se loukkaakkaan. Kyllä sen vaan näkee ja tunnistaa kiusaamisen vaikka selän takana puhutaan. Sinua ei ilmiselvästi ole ikinä kiusattu. Sinä voisit ryhdistäytyä myös ja tajuta, ettei maailma ole mustavalkoinen.

Mitä ap lähdet opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin luulin, mutta silti syrjitään ;( Ei nyt suoranaisesti, mutta aika paljon vältellään. Muutuin näkymättömäksi. Voi olla, että supistaan selän takana.

Välttely ei ole kiusaamista. Minunkin työpaikallani on ihmisiä, joiden kanssa minulla ei ole kerrassaan mitään yhteistä. Voin sanoa vältteleväni heitä, koska yhdessä oleminen on niin vaivaannuttavaa. Missään tapauksessa en kiusaa. Sitä paitsi tuo välttely tuntuu olevan molemminpuolista. 

Selän takana supiseminen taas on täysin omaa keksintöäsi, eli tyypillistä uhriutumista. Ryhdistäydy!

En vastaa siksi, koska haluaisin väitellä kanssasi. Vastaan, koska en halua että väheksyt tämän kommentoijan kokemusta. Syrjiminen ja ulkopuolelle jättäminen ovat kiusaamista. Se ei ole mielipideasia, se on fakta. Kenenkään kanssa ei ole pakko olla parhaimpia ystävyksiä, mutta kaikkien kanssa tulee tulla toimeen. 

Ennen kuin egosi nostaa päätään ja haluat vain väittää olevasi oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä niin mieti hetki tätä. Tulet työpaikalle, tervehdit muita iloisesti. Yhtäkkiä kaikki hiljenevät, katsovat toisiaan ja poistuvat nopeasti taukotilasta. Menet lokerollesi ja olet hieman hämmentynyt. Päätät antaa olla ja vaihdat työvaatteet. Aloitat työpäivän ja tulee tilanne, missä tarvitset apua työtehtävässä kollegalta. Menet kysymään ensimmäiseltä vastaantulijalta. Tämä pakenee nopeasti vessaan nähdessään sinut. Tätä jatkuu ja jatkuu, kunnes et voi enää panna sitä sattuman piikkiin tai huonon päivän. Muita työkaverit kohtelevat täysin eri tavalla kuin olisivat ylimpiä ystäviä keskenään. Alat uskoa, että sinussa on vikaa, vaikket ole tehnyt mitään. Tunnet itsesi ja pieneksi ja mitättömäksi, sillä niin moni kohtelee sinua väärin eikä kukaan puutu asiaan. Kun otat asian puheeksi ja yrität kertoa kohtelusta niin sinua väheksytään, olet vain liian herkkä, kuvittelet kaiken tai sinun pitäisi panna vastaan. Oikeasti et voi sanoa tai tehdä mitään, että käytös muuttuisi. Koska vika ei ole sinussa. Et ole tehnyt mitään. He ovat vain päättäneet ruveta kiusaamaan sinua. Miksi? Koska he voivat. 

Tai mieti, että tämän kohtelun saisivat osakseen oma lapsesi, puolisosi, vanhempasi tai siskosi. Koska kukaan ei ole turvassa siltä. 

Et edes tiedä kommentoijan tilannetta ja väität hänen keksineen asian käskien ryhdistäytymään. Mitä jos se mitä hän kertoo on totta? Miksi laitamme rikokset uhrin viaksi? Miksemme puutu asioihin, mitkä eivät ole oikein? Miksi, kun joku avaa suunsa käskemme hiljentymään? Miksi lakaisemme epäkohdat maton alle? Miksi annamme kaiken jatkua, päivästä ja vuodesta toiseen? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä kiusaamista juuri tapahdu peruskoulun jälkeen?

Tapahtuu. Siitä olen elävä todiste. Edessäni on 3. asteen opinnot. Kyllä sitä tapahtuu myös työelämässäkin. Valitettavasti. 

Ap

No, joissain ryhmissä on kiusaamista ja joissain ei. Vaikea sille on mitään tehdä. Paras jos pystyy vaihtamaan ryhmää. Se, joka sille jotain ehkä voi tehdä, niin on ylempi auktoriteetti ehkä pystyy pakottamaan jotain järkeä toimintaan, jos on jotain keinoja tehdä niin, no esim. työelämässä on keinoja jos niin halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin luulin, mutta silti syrjitään ;( Ei nyt suoranaisesti, mutta aika paljon vältellään. Muutuin näkymättömäksi. Voi olla, että supistaan selän takana.

Se supina/juoruilu ja kyräily juuri! En ymmärrä miten se tuntuukin niiin pahalta, vaikka kuinka päättäisi olla välittämättä. "Mitä väliä noilla kommenteilla on? Miksi arvostaisin tuollaisen ihmisen mielipidettä, joka kohtelee muita tuolla tavalla?" Silti, silti en pysty olemaan välittämättä. Pystyn toki esittämään tilanteessa, että en välitä, mutta kotona sitten... Kun on sillä sitten kuitenkin väliä olessa osa samaa yhteisöä, vaikka kuinka yrittäisi väittää muuta. 

Ap

Tiedän tunteen todella hyvin! Harmi, etten pysty auttamaan. Samassa sopassa ollaan :(

Ehkä tästä ketjusta löytyy vastaus sinullekin :) Mikä sinun tilanteesi on? Oletko opiskelu- vai työelämässä? Nuorena kiusaaminen tuntui kahta kauheammalta. No, senkin takia, että siinä iässä kaikki tuntui niin suuresti ja oli niin epävarma itsestään. Mutta kaikki tuntui myös kestävän ikuisuuden. Nytkin vahvistan itseäni sillä, että se on sen 3 vuotta. Sen se kestää, vaikka menisi miten huonosti. Hoidan sen itse niin hyvin kuin pystyn. Sitten se on ohi. Tietysti jos joutuu tätä ajattelutapaa jatkamaan koko elämän niin onko se elämää ollenkaan? :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin luulin, mutta silti syrjitään ;( Ei nyt suoranaisesti, mutta aika paljon vältellään. Muutuin näkymättömäksi. Voi olla, että supistaan selän takana.

Välttely ei ole kiusaamista. Minunkin työpaikallani on ihmisiä, joiden kanssa minulla ei ole kerrassaan mitään yhteistä. Voin sanoa vältteleväni heitä, koska yhdessä oleminen on niin vaivaannuttavaa. Missään tapauksessa en kiusaa. Sitä paitsi tuo välttely tuntuu olevan molemminpuolista. 

Selän takana supiseminen taas on täysin omaa keksintöäsi, eli tyypillistä uhriutumista. Ryhdistäydy!

En vastaa siksi, koska haluaisin väitellä kanssasi. Vastaan, koska en halua että väheksyt tämän kommentoijan kokemusta. Syrjiminen ja ulkopuolelle jättäminen ovat kiusaamista. Se ei ole mielipideasia, se on fakta. Kenenkään kanssa ei ole pakko olla parhaimpia ystävyksiä, mutta kaikkien kanssa tulee tulla toimeen. 

Ennen kuin egosi nostaa päätään ja haluat vain väittää olevasi oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä niin mieti hetki tätä. Tulet työpaikalle, tervehdit muita iloisesti. Yhtäkkiä kaikki hiljenevät, katsovat toisiaan ja poistuvat nopeasti taukotilasta. Menet lokerollesi ja olet hieman hämmentynyt. Päätät antaa olla ja vaihdat työvaatteet. Aloitat työpäivän ja tulee tilanne, missä tarvitset apua työtehtävässä kollegalta. Menet kysymään ensimmäiseltä vastaantulijalta. Tämä pakenee nopeasti vessaan nähdessään sinut. Tätä jatkuu ja jatkuu, kunnes et voi enää panna sitä sattuman piikkiin tai huonon päivän. Muita työkaverit kohtelevat täysin eri tavalla kuin olisivat ylimpiä ystäviä keskenään. Alat uskoa, että sinussa on vikaa, vaikket ole tehnyt mitään. Tunnet itsesi ja pieneksi ja mitättömäksi, sillä niin moni kohtelee sinua väärin eikä kukaan puutu asiaan. Kun otat asian puheeksi ja yrität kertoa kohtelusta niin sinua väheksytään, olet vain liian herkkä, kuvittelet kaiken tai sinun pitäisi panna vastaan. Oikeasti et voi sanoa tai tehdä mitään, että käytös muuttuisi. Koska vika ei ole sinussa. Et ole tehnyt mitään. He ovat vain päättäneet ruveta kiusaamaan sinua. Miksi? Koska he voivat. 

Tai mieti, että tämän kohtelun saisivat osakseen oma lapsesi, puolisosi, vanhempasi tai siskosi. Koska kukaan ei ole turvassa siltä. 

Et edes tiedä kommentoijan tilannetta ja väität hänen keksineen asian käskien ryhdistäytymään. Mitä jos se mitä hän kertoo on totta? Miksi laitamme rikokset uhrin viaksi? Miksemme puutu asioihin, mitkä eivät ole oikein? Miksi, kun joku avaa suunsa käskemme hiljentymään? Miksi lakaisemme epäkohdat maton alle? Miksi annamme kaiken jatkua, päivästä ja vuodesta toiseen? 

Ap

Ok, en puutu muuhun, mutta tuo lainaamani kirjoittaja sanoi: "Voi olla, että supistaan selän takana." Eli mitään todistetta siitä, että näin oikeasti tapahtuisi, hänellä ei ole. Se että tällaista tulee edes miettineeksi, osoittaa mielestäni jonkilaista uhrimentaliteettia. Itse en todellakaan käytä aikaani miettien, mitä muut minusta ajattelevat. Ja olen kyllä ollut kiusattu, yläasteella 90-luvulla. Lukioon menin eri paikkakunnalle, ja jätin tietoisesti kiusatun identiteetin taakseni. Siis ryhdistäydyin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin luulin, mutta silti syrjitään ;( Ei nyt suoranaisesti, mutta aika paljon vältellään. Muutuin näkymättömäksi. Voi olla, että supistaan selän takana.

Se supina/juoruilu ja kyräily juuri! En ymmärrä miten se tuntuukin niiin pahalta, vaikka kuinka päättäisi olla välittämättä. "Mitä väliä noilla kommenteilla on? Miksi arvostaisin tuollaisen ihmisen mielipidettä, joka kohtelee muita tuolla tavalla?" Silti, silti en pysty olemaan välittämättä. Pystyn toki esittämään tilanteessa, että en välitä, mutta kotona sitten... Kun on sillä sitten kuitenkin väliä olessa osa samaa yhteisöä, vaikka kuinka yrittäisi väittää muuta. 

Ap

Tiedän tunteen todella hyvin! Harmi, etten pysty auttamaan. Samassa sopassa ollaan :(

Ehkä tästä ketjusta löytyy vastaus sinullekin :) Mikä sinun tilanteesi on? Oletko opiskelu- vai työelämässä? Nuorena kiusaaminen tuntui kahta kauheammalta. No, senkin takia, että siinä iässä kaikki tuntui niin suuresti ja oli niin epävarma itsestään. Mutta kaikki tuntui myös kestävän ikuisuuden. Nytkin vahvistan itseäni sillä, että se on sen 3 vuotta. Sen se kestää, vaikka menisi miten huonosti. Hoidan sen itse niin hyvin kuin pystyn. Sitten se on ohi. Tietysti jos joutuu tätä ajattelutapaa jatkamaan koko elämän niin onko se elämää ollenkaan? :/

Ap

Toivottavasti löytyy :) Olen tällä hetkellä opiskelemassa, mutta olen myös työelämääkin kokeillut muutaman vuoden. Totta puhut, että nuorempana syrjiminen ja kiusaaminen tuntui paljon pahemmalta! Ajan myötä se on tuntunut helpottavan. Voi olla, että myöhemmin ei enää välitä ollenkaan. Tai ainakin toivon näin :D Olisi hienoa keksiä ratkaisu tähän ongelmaan, mutta taitaa olla pelkkää haaveilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin luulin, mutta silti syrjitään ;( Ei nyt suoranaisesti, mutta aika paljon vältellään. Muutuin näkymättömäksi. Voi olla, että supistaan selän takana.

Välttely ei ole kiusaamista. Minunkin työpaikallani on ihmisiä, joiden kanssa minulla ei ole kerrassaan mitään yhteistä. Voin sanoa vältteleväni heitä, koska yhdessä oleminen on niin vaivaannuttavaa. Missään tapauksessa en kiusaa. Sitä paitsi tuo välttely tuntuu olevan molemminpuolista. 

Selän takana supiseminen taas on täysin omaa keksintöäsi, eli tyypillistä uhriutumista. Ryhdistäydy!

En vastaa siksi, koska haluaisin väitellä kanssasi. Vastaan, koska en halua että väheksyt tämän kommentoijan kokemusta. Syrjiminen ja ulkopuolelle jättäminen ovat kiusaamista. Se ei ole mielipideasia, se on fakta. Kenenkään kanssa ei ole pakko olla parhaimpia ystävyksiä, mutta kaikkien kanssa tulee tulla toimeen. 

Ennen kuin egosi nostaa päätään ja haluat vain väittää olevasi oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä niin mieti hetki tätä. Tulet työpaikalle, tervehdit muita iloisesti. Yhtäkkiä kaikki hiljenevät, katsovat toisiaan ja poistuvat nopeasti taukotilasta. Menet lokerollesi ja olet hieman hämmentynyt. Päätät antaa olla ja vaihdat työvaatteet. Aloitat työpäivän ja tulee tilanne, missä tarvitset apua työtehtävässä kollegalta. Menet kysymään ensimmäiseltä vastaantulijalta. Tämä pakenee nopeasti vessaan nähdessään sinut. Tätä jatkuu ja jatkuu, kunnes et voi enää panna sitä sattuman piikkiin tai huonon päivän. Muita työkaverit kohtelevat täysin eri tavalla kuin olisivat ylimpiä ystäviä keskenään. Alat uskoa, että sinussa on vikaa, vaikket ole tehnyt mitään. Tunnet itsesi ja pieneksi ja mitättömäksi, sillä niin moni kohtelee sinua väärin eikä kukaan puutu asiaan. Kun otat asian puheeksi ja yrität kertoa kohtelusta niin sinua väheksytään, olet vain liian herkkä, kuvittelet kaiken tai sinun pitäisi panna vastaan. Oikeasti et voi sanoa tai tehdä mitään, että käytös muuttuisi. Koska vika ei ole sinussa. Et ole tehnyt mitään. He ovat vain päättäneet ruveta kiusaamaan sinua. Miksi? Koska he voivat. 

Tai mieti, että tämän kohtelun saisivat osakseen oma lapsesi, puolisosi, vanhempasi tai siskosi. Koska kukaan ei ole turvassa siltä. 

Et edes tiedä kommentoijan tilannetta ja väität hänen keksineen asian käskien ryhdistäytymään. Mitä jos se mitä hän kertoo on totta? Miksi laitamme rikokset uhrin viaksi? Miksemme puutu asioihin, mitkä eivät ole oikein? Miksi, kun joku avaa suunsa käskemme hiljentymään? Miksi lakaisemme epäkohdat maton alle? Miksi annamme kaiken jatkua, päivästä ja vuodesta toiseen? 

Ap

Ok, en puutu muuhun, mutta tuo lainaamani kirjoittaja sanoi: "Voi olla, että supistaan selän takana." Eli mitään todistetta siitä, että näin oikeasti tapahtuisi, hänellä ei ole. Se että tällaista tulee edes miettineeksi, osoittaa mielestäni jonkilaista uhrimentaliteettia. Itse en todellakaan käytä aikaani miettien, mitä muut minusta ajattelevat. Ja olen kyllä ollut kiusattu, yläasteella 90-luvulla. Lukioon menin eri paikkakunnalle, ja jätin tietoisesti kiusatun identiteetin taakseni. Siis ryhdistäydyin.  

Kiusaamista on vaikeaa todistaa. Se voi olla todella hienovaraista. Joskus uhri en itsekään tajua mitä tapahtuu. Hänestä tulee epäilevä, luottamus muihin kärsii. Yleistät, syyllistät ja vedät mutkia suoriksi kommenteissasi. Kaikki tilanteet ja ihmiset eivät ole samanlaisia. Kun ei ole itse käsitellyt asioita tai antanut tilaa tunteille sitä on joskus vaikea myöntää muillekaan. Sitä kovettaa itsensä, koska oli pakko. Ei saanut tilaa omalle surulleen niin sitä on vaikeaa antaa muillekaan. Mutta onko asioiden kieltäminen ratkaisu? Itse näen, että käytät monia defenssejä ja koska kerroit taustasi niin se on hyvin ymmärrettävää. Muutos kuitenkin vaatii, että joku katkaisee noidankehän. 

On ongelmmallista väittää, että ratkaisu olisi kiusatun käytöksen muuttuminen. Kyse kuitenkin on yleensä kiusaajien käytöksestä. Vaikka kiusattu muuttaisi käytöstään niin se vaatii myös kiusaajien käytöksen muuttumista. Usein mainittu kiusatun käyttäytyminen on myös seurausta kiusaajien käytöksestä. Mikä, jos minulta on kysytään on täysin normaali reagointitapa. Miksi vaadimme ja oletamme itsemme kovettamista? Miksi olisi normaalia hymyillä ja jatkaa kuin ei olisikaan ikävän kommentin, kampituksen, virnuilun jälkeen? Miksi se on niin hienoa, jos mikään ei tunnu missään?

Ap

Mun mielestä voisit "kasvattaa munat" ja olla välittämättä ja valittamatta.

Se on juuri niin helppoa toteuttaa kun sanoa.

Yleensä nämä kiusatut tulevat olosuhteista jossa on pienestä pitäen kohdeltu kun 60miljoonan lottolappua, ei mitään kovuutta luonteessa, johtunee pitkälti kotikasvatuksesta.

Hmm. Kehittäisin itseäni. Mua kiusattiin joskus ja koen, että mm. puolisoni eheytti minut. Itsetuntoni kasvoi myös vuosien saatossa ihan vaan elämänkokemusten kautta. Mut siis aktiivisesti kyllä pyrin pääsemään asioista yli, löysin ns itsestänikin kehittämisen varaa jne. Kohdallani kävi niin, että kiusaaminen yksistään ei ehkä silloin kamelin selkää olisi katkaissut, vaikka kamalaa toki olikin, mut klassisesti meidän oma kotielämä oli sitäkin suurempi ongelma, josta kukaan ei tiennyt mitään. Kaikki lapsuuden/nuoruuten ongelmat ja epäterveet käytösmallit. Vanhemman alkoholismi. Jne. Sairastuin syömishäiriöön ja oireilen välillä edelleen. Että tuo on sellainen, johon puuttuisun, jos pystyisin. Varoittaisin siitä, että haluaako kukaan toisen elämää omalletunnolleen? Joskus se on aika pienestä kiinni. Aiheen vierestä meni. Lukuvinkki: Viktor Frankl. Lue ja sovella. Tsemppiä <3

Vääpeli körmy kirjoitti:

Mun mielestä voisit "kasvattaa munat" ja olla välittämättä ja valittamatta.

Se on juuri niin helppoa toteuttaa kun sanoa.

Yleensä nämä kiusatut tulevat olosuhteista jossa on pienestä pitäen kohdeltu kun 60miljoonan lottolappua, ei mitään kovuutta luonteessa, johtunee pitkälti kotikasvatuksesta.

Yleensä kiusaajat tuleevat kuvailemastasi olosuhteista.

Onpa ikävää. 

Jotkut ovat niin poloset kateellisia ja muutenkin tyytymättömiä omaan elämäänsä , että pitää väkisin ýrittää siirtää se oma paha olo muihin. Kannattaa kuitenkin luottaa siihen, että paha saa (ajallaan) palkkansa.

Kostaa ei kannata! Luottakaa Jumalaan, hän näkee jokaisen elämään ja opettaa meitä monella tapaa. Jumala on rakkaus. Jumala on oikeudenmukainen.

Minua kiusattiin peruskoulussa ja lukiossakin oli myrkyllisiä kavereita. Yliopistossa sain vähän kavereita, enimmäkseen olin silti jotenkin näkymätön. Yksi yritti kiusata kerran, välttelin tuota ärsyttävää kovaäänistä ihmistä tuon jälkeen. Hän haukkui hiljaisia ihmisiä ja osoitti ettei oma hyvää empatiakykyä. Yksi toinenkin haukkui ihan samalla tavalla hiljaisia ja ujoja. Välttelin tuotakin ihmistä sen jälkeen. He olivat osa järjestötoimintaklikkiä eli siihen porukkaan en sitten mennyt mukaan.

Eli kyllä kiusaamista on mutta niitä tyyppejä kannattaa vaan vältellä. Eivät ole henkisesti kypsiä vaikka ovatkin suosittuja. Suurin osa on neutraaleja tai mukavia. Jos haluaa paljon kavereita pitää mennä mukaan johonkin toimintaan. Itse halusin olla oman tien kulkija ja aika rauhassa, joten en kaverustunut monen kanssa.

Ja niin käytännön vinkki että itsetuntoa vähän kuntoon ja juttelee mukavia ihmisille, mutta on vähän varuillaan jos huomaa noita ilkeitä tyyppejä. Ja pukeutuu siististi ja sulautuu massaan, ellei ole selvästi joku oma tyyli mitä haluaa pitää. Mutta siis että et erotu joukosta ja omaat perus sosiaaliset taidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä odota keneltäkään yhtään mitään. Luo ympärillesi sellainen "minä pärjään yksinkin" -aura. Käyttäydy kuten kaikki, mitä muut tekevät, olisi sinulle täysin yhdentekevää. Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi olla epäystävällinen. Kohtelias, mutta etäinen käytös on vastaus.

Tämä on ollut taktiikkani jo pitkään. Esitän että ei haittaa, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että haittaa.

Ap

Kukaan ei jaksa kiusata kauaa ellei sillä ole mitään vaikutusta kiusattuun. Jos koet että sinun kiusaajasi ovat poikkeuksia, niin sitten arvelen viestin nro 5 pätevän sinuun. Tai sitten et esitä tarpeeksi hyvin.

Voi kyllä jaksaa ja vaikka millä tavoin -  Kiusaaminen on pahoille ihmisille yhtä tärkeä, kuin ilma, jota he hengittävät!

Sitten vielä sekin että aina ihmiset juoruaa ainakin vähän muista. Olen jo työelämässä ja tuo tympii minuakin mutta se on varmaan ihmisluonteessa. Joku voi puhua sinusta jotain ainakin joskus. Mutta siitä ei kannata välittää. Pahimpia paskanjauhajia kannattaa välttää ja itse ei kannata mennä siihen mukaan. Noin ei pääse suosituksi mutta pärjää.

Vika ei ole kiusatussa koskaan. Mutta kerron vain kokemuksia mikä auttaa ettei häiriintyneet ota heti silmätikuksi.

Ja jos ottaa heti vaan asia eteenpäin, yliopistossakin on tahoja jotka hoitaa jos joku alkaa kiusaamaan. Ja yths apu kannattaa hyödyntää jos on vaikeaa traumojen ja pärjäämisen kanssa. Itse en sitä tehnyt, olisi pitänyt! Tsemppiä

"Kukaan ei jaksa kiusata kauaa ellei sillä ole mitään vaikutusta kiusattuun."

Tosi kiusaajapiru kyllä jaksaa kiusata!