Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä se että on koko elämänsä sinkku?
24.06.2020 |
Ja pliis ei nyt niitä ”koskaan et voi tietää, 99-vuotiaatkin löytää rakkauden” sopaa.
Vaan nyt ihan oikeita neuvoja tai jos joku muu käynyt saman prosessin läpi.
Pari viime vuotta huomannut kuinka alan olla katkerampi ja katkerampi.
Yksinäisyys jo itsessään on tarpeeksi kamalaa, joten en sen lisäksi haluaisi muuttua vielä kamalaksi akaksi!
Kommentit (95)
Välillä käy thaihieronnassa hoitamassa kehoa ni ei sitä mitään suhteita tarvi. Fiksu ihminen osaa elää tasapainoisesti yhteiskunnan normien ulkopuolellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä käy thaihieronnassa hoitamassa kehoa ni ei sitä mitään suhteita tarvi. Fiksu ihminen osaa elää tasapainoisesti yhteiskunnan normien ulkopuolellakin.
Kyllä se auttaa kummasti kun paineet purettu. Voi taas keskittyä johonkin mielenkiintoisempaa primitiivisten viettien sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei sinkkuna menetä mitään, se on jopa parempi juttu. Lapsikin kannattaa tehdä sinkkuna ja tutkimusten mukaan sinkkuäitien lapset ovat tasapainoisimpia.
Itse olin 10 vuotta parisuhteessa ja se ei ollut herkkua. Onneksi lapsia ei syntynyt! Miksen eronnut paljon aikaisemmin? Miehet muuttuvat yleensä muutaman vuoden seurustelun jälkeen puhumattomiksi jääriksi, joita ei seksikään kiinnosta.
Tahtoisin kovasti nähdä nämä tutkimukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä käy thaihieronnassa hoitamassa kehoa ni ei sitä mitään suhteita tarvi. Fiksu ihminen osaa elää tasapainoisesti yhteiskunnan normien ulkopuolellakin.
Kyllä se auttaa kummasti kun paineet purettu. Voi taas keskittyä johonkin mielenkiintoisempaa primitiivisten viettien sijaan.
Ei se ole niin yksinkertaista. Aina kun paineet on purettu (omatoimisesti) niin tilalle jää vain tyhjähkö olo. Silti sitä kaipaisi toisen ihmisen läheisyyttä. Onhan sitä muistaakseni tutkittukin, että keho kyllä tietää onko kyseessä sooloseksi vai ei. Vähiten yleensä ajattelen yksinäisyyttä kun olen ollut muutaman viikon itsetyydättämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei sinkkuna menetä mitään, se on jopa parempi juttu. Lapsikin kannattaa tehdä sinkkuna ja tutkimusten mukaan sinkkuäitien lapset ovat tasapainoisimpia.
Itse olin 10 vuotta parisuhteessa ja se ei ollut herkkua. Onneksi lapsia ei syntynyt! Miksen eronnut paljon aikaisemmin? Miehet muuttuvat yleensä muutaman vuoden seurustelun jälkeen puhumattomiksi jääriksi, joita ei seksikään kiinnosta.
Tahtoisin kovasti nähdä nämä tutkimukset.
Niin minäkin, vakka mies (sinkku) olenkin tai ehkä juuri siksi. - Joskus olen heittänyt ilmoille ajatuksen, että mihinkä minä oikeastaan ketään naista tarvitsenkaan kumppankiksi kun ihan hyvin voisin hankkia lapsenkin (tai lapset) yksin. Olen sitten saanut havaita kulmien kohoamista ja mutinaa.
Sen sijaan ystävättäreni, joka kertoi heittäneenä saman ajauksen ilmoille sai osakseen sympatiaa ja ymmärrystä ja nyökyttelyä; toden totta mihin sitä itsenäinen ja fiksu nainen oikeasti ketään miestä kaipaa/ tarvisee....kumppaniksi
Kyllä minäkin tiedän oikein hyvin, että elämää voi elää ja kokea oikein hyvin ilman kumppania mutta kun on aina eläny sinkkuna aina, niin kyllähän sitä olen saanut tai joutunu myös menemään peilinkin eteen kysyen, että mikä minussa on vikana ja pielessä kun elän ja olen aina vaan sinkku?
Omalla kohdallani osa syy saattanee olla siinä, että olen ja olen ollut liian laiska ja saamaton kun en ole jaksanut tai osannut aloittaa erikseen kumppanin metsästämistä ja hakemista. Oma kohtaloniko sitten on vain ollut julma ja ankara kun ei ole rinnalleni johdattanut ketään, josta sitemmin olisi tullut parisuhdekumppanini
Kyllä minussa varmasti on vikoja ja puutteita, vaan kenessäpä ei?
Välillä olen kokenut kateutta -luojan kiitos en toistaiseksi katkeruutta siitä kun olen huomannut tai nähnyt miten vaivatoman oloisesti osa tuntuu löytävän itselleen kumppanin. - Toki varmasti on niitä reppanoita, joille yksin eläminen on miltei mahdotonta
Täsmennyksenä en tarkoita nyt yksinäisenä elämistä, joka on eri asia kuin yksin eläminen. - Vaan sellaisia yksin elämisen kammoksujia, jotka huolivat melkein kenet vain "kumppanikseen" / vierelleen elämään kunhan vain heidän ei tarvitsisi jatkaa eloaan sinkkuna. - Siis ikäänkuin sinkkuus olisi jokin sairaus tai vaiva, jonka kenen tahansa kanssa yhteen lyöttäytyminen ja parisuhteen muodostaminen poistaisi
Mutta siis kateutta olen kokenut heitä kohtaan jotka vaikuttavat monin tavoin ns. täyspäisiltä Kuienkin jostain syystä heidän parisuhteensa on kohdannut päätepisteen toisen täyspäisen ("fiksun ja filmaattisen") kanssa.
Menee aikaa ehkä puoli vuotta kenties puolioista niin "jo" on taas rinnalla uusi ja fiksu ja monin tavoin miellyttävä kumppani.
Kun taas itse on edelleen sinkku kuen oli jo silloin kun kaveri tapasi exänsä ehkä 5 kenties 15 vuotta sitten.
Mukavaahan sinkkuna olo on,ainakin enimmäkseen tässäkö se vika myös on.
Olisi se silti kenien enemmänkin kuin erinomaista joskus kokea olevansa jollekulle Se yksi ja erityinen. Tai kohdata Hänet, joka on itselle Se oma Rakkain jaa Erityisin. - Kun kuitenkin on asioita, jotka mielestäni kuuluvat ennen kaikkea parisuhteeseen kahden ihmisen välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olisin kaivannut tähän vinkkejä.
Harmi ettei niitä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin kaivannut tähän vinkkejä.
Harmi ettei niitä tullut.
Koska ei niitä ole. Kaikkia ei vaan ole luotu parisuhteeseen, johtuu se sitten ulkonäöstä tai luonteesta. Molemmissa tapauksissa joutuu hyväksymään sen ikävän tosiasian, että ei minulla oikeastaan olekaan mitään annettavaa kenellekään.
Olen itse kaunis nainen, mutta minulla on kaikki yritykset parisuhteeseen kariutuneet siihen, että olen vaan kertakaikkiaan liian hankala luonne. Liian introvertti ja vähälibidoinen. Kyllä mua panettaa ihan järjettömästi kun sille päälle satun, mutta sitten kun ei, en halua nähdäkään miehiä näköpiirissäni. Samalla olen kuitenkin monogaaminen ja perinteisten arvojen kannattaja. En vaan pysty siihen patjaana oloon.
Olen luonteeltani ylianalysoiva, helposti ahdistuva, äkäinen ja kärsinyt masennuksesta aina. Vissiin jo lapsuudesta lähtien. Ei kukaan mies etsi tällaista naista, joten olen tehnyt päätöksen elää erakkona. Yksinäisyyteen tottuu tietyllä tapaa, vaikka ei se koskaan lopeta täysin vituttamasta. Enemmän kuitenkin vituttaa olla jonkun kanssa KOKO AJAN, joten en voi kuin todeta ettei minusta vaan ole siihen. Joten joudun elämään katkerana vanhapiikana seksilelujeni kanssa. Silloin en ainakaan loukkaa enää ketään.
Meiiinatko vieläkin ettten ole selviytyjä luonne? Meilllä oli hyvä luuuntantti joka näki minun lävitseni vaikka olin muuutoin pska valinta muttta valitsi silti minut aliupseerikouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankit elämääsi mielekästä sisältöä ja lakkaat turhanpäiväisen negatiivisessa vellomisen. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on. Parisuhde ei ole mikään elämäntarkoitus.
Nykyään nimellä on hyvin kurjia kokemuksia parisuhteista. Itse olen huojentunut saadessani viimein elää rauhassa ja yksin, toki itselläkin on ollut risa koti ja olen vetänyt puoleeni tyyppejä, joita nyt jälkikäteen kauhistelen.
Toki käsitän ikisinkkuuden karuuden mutta alleviivaan silti sitä, että mies-naissuhteet ovat vaikeita ja seksi sotkee monen päätä. Irtoseksi on myös yksi ratkaisu pitkien suhteiden vaikeuteen. Niistäkin vaan voi saada haavoja.
Yksinoloa on monenlaista. Parhaimmillaan se on sisäistä rauhaa, luovaa tekemistä ja vapautta kuunnella omia tarpeitaan. Aivan liian moni kadottaa itsensä parisuhteissa nykyään. Onnellista voidaan myös esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä käy thaihieronnassa hoitamassa kehoa ni ei sitä mitään suhteita tarvi. Fiksu ihminen osaa elää tasapainoisesti yhteiskunnan normien ulkopuolellakin.
Kyllä se auttaa kummasti kun paineet purettu. Voi taas keskittyä johonkin mielenkiintoisempaa primitiivisten viettien sijaan.
Ai noinko se menee?
Sitten on nää joille mikään viettien purkaminen ei riitä. Porno tai seksiaddiktit. Tuntuu että tuota suorastaan ruokitaan ja ihaillaan. Koukkuhan se on ja aiheuttaa lopulta kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kannattaa muistella realistisesti parisuhteiden huonoja puoliakin joskus sen sijaan etta hehkuttaa itselleen miten ihqua olisi olla jonkun oman nallekarhun kainalossa. Kun se parisuhde harvemmin sellaisena halipusu-onnelana pysyy kovin kauaa. Huonolla tuurilla menee muutama vuosi niin alkaa tosissaan hatuttaa miehen likaiset sukat joka puolella ja oma ilmaisen piian asema suhteessa kun mies se vaan harrastaa illat ja saunoo kavereitten kanssa viikonloput.
Parisuhde ei useimmiten ole naiselle varsinaisesti onnenpotku, joten nauti nyt hitossa sinkkuudestasi kun voit ja lopeta turha valitus.
Elää ja vain on. Ehkä palaset joskus loksahtaa paikalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat sinulle tärkeitä, hanki lapsi. Ilman miestä.
Lapsia en mitenkään erityisemmin halua, varsinkaan yksin.
Kumppania minä toivoisin.
Ap
Kannattaa miettiä mikä siinä kumppanissa on se mitä eniten kaipaisit. Kumppanin haluaminen on toki luonnollista mutta se on myös hyvin yleisluontoinen ilmaus ja tarkoittaa eri ihmisille hyvin eri asioita. Joku haluaa eniten sitä fyysistä läheisyyttä, toinen keskusteluja, kolmas sitä että on vain joku siellä kotona jne.
Eli mikä on se aukko elämässäsi jonka se kumppani sinulla täyttäisi?
Ja kun olet sen ymmärtänyt niin mieti mikä muu asia elämässä voisi antaa sinulle edes osan siitä mitä kaipaat.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tuntuu että käyn läpi sellaista sykliä koko ajan.
Olen yrittänyt hyväksyä asiaa, opetella vain olemaan asian kanssa, hyvällä tavalaa luovuttanut- tarkoittaen etten taistele vastaan enää.Ja sitten PAM! - asiaa vaivaa, kalvaa, itken yksinäisyyttä, välillä saan suht voimakkaita ahdistuskohtauksia jne.
Sitten taas rauhallisempaa ja taas kohta mennään....
En vain pääse siihen pysyvään ja rauhalliseen tilaan missä hyväksyisin asian.
Ap
Ei tähän mitään parannuskeinoa ole. Senkun jatketaan hengitämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei vain ollut riittävän hyviä geenejä tähän elämään.
No kyllähän mä sen nyt tiedän.
Siksi kysynkin miten selvitä elämä.
Todennäköisesti monta vuosikymmentä vielä tätä shaibaa edessä.
Miten teen siitä siedettävämpää??
Kun on ehtinyt kokemaan "rakkautta" ja "parisuhdetta" niin sellaiseen ei missään nimessä kaipaa takaisin. Ihan karseaa elämää haukkumisineen ja jättämisineen : (
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole parisuhdetta saanut niin pitää katsoa itseen ja miettiä miksi ei ole. Oletko ollut kiinnostunut jostain ihmisestä? Oletko lähestynyt häntä asian suhteen. Tapaatko yleensäkään muita vai oletko aina kotona. Pidätkö itsestäsi huolta ja olet siistin näköinen, iloinen ym.
Kyllä, nuo kaikki ja enemmän.
????
Aina ihmetyttää kauniit ja kivat naiset jotka eivät saa ketään.
Kunnon Miesvihat aloittajalla.
Itsepähän vihaa lietsot.
Tämä tyyppi ymmärtää.
Se on aivan kamalaa nähdä muita ihmisiä, pareja ja perheitä.
Muutamat paniikkikohtauksetkin saanut asian takia.
Ehkä ihmisten jotka suht helposti pääsevät parisuhteisiin ja ovat haluttuja, eivät vain voi ymmärtää.
Itse en ole koskaan seurustellut ja kolmen kympin puolessa välissä mennään.