Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä se että on koko elämänsä sinkku?
24.06.2020 |
Ja pliis ei nyt niitä ”koskaan et voi tietää, 99-vuotiaatkin löytää rakkauden” sopaa.
Vaan nyt ihan oikeita neuvoja tai jos joku muu käynyt saman prosessin läpi.
Pari viime vuotta huomannut kuinka alan olla katkerampi ja katkerampi.
Yksinäisyys jo itsessään on tarpeeksi kamalaa, joten en sen lisäksi haluaisi muuttua vielä kamalaksi akaksi!
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole parisuhdetta saanut niin pitää katsoa itseen ja miettiä miksi ei ole. Oletko ollut kiinnostunut jostain ihmisestä? Oletko lähestynyt häntä asian suhteen. Tapaatko yleensäkään muita vai oletko aina kotona. Pidätkö itsestäsi huolta ja olet siistin näköinen, iloinen ym.
Kyllä, nuo kaikki ja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole parisuhdetta saanut niin pitää katsoa itseen ja miettiä miksi ei ole. Oletko ollut kiinnostunut jostain ihmisestä? Oletko lähestynyt häntä asian suhteen. Tapaatko yleensäkään muita vai oletko aina kotona. Pidätkö itsestäsi huolta ja olet siistin näköinen, iloinen ym.
Kyllä, nuo kaikki ja enemmän.
Kerro lisää? Miten niiden kavereiden kanssa, miksi luulet ette niitä ole?
uliuliuli
Luuletko että miehet ovat ihmisoikeus? Mitä sinulla on miehille annettavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei vain ollut riittävän hyviä geenejä tähän elämään.
No kyllähän mä sen nyt tiedän.
Siksi kysynkin miten selvitä elämä.
Todennäköisesti monta vuosikymmentä vielä tätä shaibaa edessä.
Miten teen siitä siedettävämpää??Kehität itseäsi henkisesti, jotta tuon katkeruuden taakka kevenee ja sen seurauksena voit myös löytää helpommin puolison, koska usein katkeruus huokuu ihmisestä. Ihminen ei ole tällöin aidosti avoin kohtaamisille, ei lähestyttävä. Tätä näkee valitettavan usein..
Tuota henkistä ja muutenkin itseni kehittämistä olen jo ja edelleen teen.
Nyt pääasiana olisi se että oma olo helpottaisi.
Parisuhteesta en pahemmin unelmoi enää.Yksinäisyyteen olen ollut terapiassa, meditoin, harrastuksia, olen koiran kanssa ja paapon häntä, olen hyväksymässä asiaa.
Nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen.
Mutta olo on silti usein kamala.Siksi kysyin niiltä jotka olisivat samanlaisen matkan tehnyt tai tekemässä, miten ovat selvinneet.
Itse en oikeasti enää tiedä mitä tehdä.
Ap
Itse olen tehnyt vastaavaa matkaa. Ihminen tarvitsee edes joitakin ihmissuhteita, vaikka ystävistä tai tuttavista. Onko sinulla ystäviä ja / tai sukua?
Saako kysyä miten matkasi edistyy?
Vanhemmat on.
Tullaan ihan ok toimeen toisinaan, mutta ollaan kyllä varmaan liian erilaisia ihmisiä.
Pieni suku, enkä ole heihin yhteydessä.
Ainoa lapsi, ei kavereita.Ihan kuin minä.
No hei sinulle!
Kai hyvä tietää (vaikken toivo tietenkään tätä kenellekään) että en ole ainoa tässä jamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia. Katselen kateellisena ja katkerana, kun muilla ikäisilläni miehillä on norminätit ja painoiset naiset. Tinderissä tuli viimeksi tähtisydän spurgun näköiseltä naiselta, vaikka ikä oli 30. En käsitä miten joku voi näyttää 30 vuotiaana 60-vuotiaalta mummolta. Miehiä on mun ikäluokassa tuhansia enemmän, kuin naisia. Onhan siinä jo itsessään aivan järkyttävän suuri epäsuhta. Ja pliis, älkää ehdottako thaimaan baarityttöjä. Köyhää naista en kelpuuta enkä ala sellaista elättämään. Itseäni oksettaa se vanhan ajan ajattelutapa, että nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies elättää sekä on perheen pää. Tahdon suht tasa-arvoisen suhteen, eli nainen on korkeakoulututkinnolla varustettu, kuten minäkin.
Mutta monesti ne korkeastikouluttautuneet naiset katselevat sitten näitä vähemmän kouluttautuneita gangstereita ja muita jännittävämpiä miehiä, kun me loogis-matemaattisesti älykkäät olemme tylsiä.
M34
Tämän kirjoittaja oli mies, joten alapeukkutulva oli valtava. Mikään muu ei herätä tällä palstalla yhtä raivoisaa vihaa kuin se, ettei mies saa naista, vaikka haluaisi.
Ei, vaan alapeukut saa siitä, että vaatii korkeakoulututkintoa ja katsoo sen tekevän ihmisestä jotenkin paremman. Itselläni ja usealla korkeakoulututkinnon omaavalla kaverillani on mies, jolla ei ole ko. tutkintoa. Me naiset olemme usealta eri alalta: mm. lääkäri, juristi, opettaja ja diplomi-insinööri. Ei tulisi mieleenkään lähteä treffeille miehen kanssa, jolle on tutkinto noin tärkeä. Meidän miehet on kaikki omillaan toimeentulevia alemmasta tutkinnosta huolimatta. Ei myöskään mitään jännämiehiä. Ja niin, itse olemme normaalipainoisia ja norminättejä sekä hyvätuloisia. Tuolla asenteella saa jäädäkin sinkuksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkku on eri asia kuin yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkussa makaa jokainen yksin :) Sinkkuna tullaan ja myös lähdetään :)
Kunnes olet onnellinen ihan itsesikin kanssa, ei onnellisuuteen tarvita toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ei sinkkuna menetä mitään, se on jopa parempi juttu. Lapsikin kannattaa tehdä sinkkuna ja tutkimusten mukaan sinkkuäitien lapset ovat tasapainoisimpia.
Itse olin 10 vuotta parisuhteessa ja se ei ollut herkkua. Onneksi lapsia ei syntynyt! Miksen eronnut paljon aikaisemmin? Miehet muuttuvat yleensä muutaman vuoden seurustelun jälkeen puhumattomiksi jääriksi, joita ei seksikään kiinnosta.
"Jännää: olin sinkkuna vuosikaudet, mutta koin oloni yksinäiseksi vasta kun aloin seurustella."
- Sini, Nemi-albumissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä parisuhde-elämässä sitten niin kiehtoo, että tuntuu oudolta ajatella, että eläisit kuten tähänkin asti.
Minä en ole koskaan ollut vakavassa suhteessa, mutta en ole semmosta kyllä halunnutkaan. Ei tunnu semmoselta elämältä jota haluan, en jaksaisi toista aikuista kotonani.
Elämä on mitä se on, ei se ainakaan parisuhteen avulla paremmaksi tule, useimmille käy päinvastoin.
Yksinäisyys ei ainakaan sillä poistu, jos sellaista tunnet. Jokainen meistä on yksin, syntyy yksin ja kuolee yksin.
Vierailija kirjoitti:
Miten hyväksyä se, että on pilannut elämänsä huonossa parisuhteessa ja kadottanut itsensä? Kuollut sisältä.
Eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jännää: olin sinkkuna vuosikaudet, mutta koin oloni yksinäiseksi vasta kun aloin seurustella."
- Sini, Nemi-albumissa
Huh, juuri olin tulossa sanomaan että kaikkein yksinäisimmäksi sitä kokee itsensä kun on parisuhteessa, tai voi kokea. Yksin eläessä taas ei ahdista paljon mikään, mitä nyt jotkut arkiasiat.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä parisuhde-elämässä sitten niin kiehtoo, että tuntuu oudolta ajatella, että eläisit kuten tähänkin asti.
Minä en ole koskaan ollut vakavassa suhteessa, mutta en ole semmosta kyllä halunnutkaan. Ei tunnu semmoselta elämältä jota haluan, en jaksaisi toista aikuista kotonani.Elämä on mitä se on, ei se ainakaan parisuhteen avulla paremmaksi tule, useimmille käy päinvastoin.
Yksinäisyys ei ainakaan sillä poistu, jos sellaista tunneyt. Jokainen meistä on yksin, syntyy yksin ja kuolee yksin.
Harva syntyy yksin. Siinä on läsnä muitakin. Useimmat eivät myöskään kuole yksin. Mutta kaikkein tärkeintä - elää ei tarvitse yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jännää: olin sinkkuna vuosikaudet, mutta koin oloni yksinäiseksi vasta kun aloin seurustella."
- Sini, Nemi-albumissa
Huh, juuri olin tulossa sanomaan että kaikkein yksinäisimmäksi sitä kokee itsensä kun on parisuhteessa, tai voi kokea. Yksin eläessä taas ei ahdista paljon mikään, mitä nyt jotkut arkiasiat.
Kuinkas pitkä kokemus sinulla on yksin olevan yksinäisyydestä?
T: yli 20v yksin ilman kumppania, kavereita, perhettä, lapsia. Pelkästään päivittäinen ulkona liikkuminen ahdistaa suunnattomasti kun näen ihmisiä puhumassa toisilleen, pariskuntia, perheitä, kaveriporukoita ja tiedän että olen ulkopuolella aivan kaikesta.
Yksin eläminen on ehdottomasti haastavampaa. Paremmin selviät tulevat vuosikymmenet kun hyväksyt tilanteen ja päätät, että parisuhteen puuttumisesta huolimatta tavoittelet itsellesi tärkeitä asioita. Hyvä paikkainen ammatti, jossa on hyvä työllisyystilanne on välttämätöntä, jos et ole perijätär. Vain siten pystyt ostamaan asunnon keskustasta tai unelmatalon ja kustantamaan autot, matkat ja hevosen tms mitä nyt haluatkin. Omaan perheeseen, sukulaisiin ja kavereihin kannattaa pitää välit kunnossa. Ihmissuhteet vähenee iän myötä ja ne on sulle se ”ainoa perhe” koko loppuelämän, vaikka heillä olisi oma elämänsä ilman sua. Lapsi kannattaa tehdä vaikka yksin ja ehdottomasti mieluummin 30v kuin 40+v.
Jos ei ole parisuhdetta saanut niin pitää katsoa itseen ja miettiä miksi ei ole. Oletko ollut kiinnostunut jostain ihmisestä? Oletko lähestynyt häntä asian suhteen. Tapaatko yleensäkään muita vai oletko aina kotona. Pidätkö itsestäsi huolta ja olet siistin näköinen, iloinen ym.