Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten hyväksyä se että on koko elämänsä sinkku?
24.06.2020 |
Ja pliis ei nyt niitä ”koskaan et voi tietää, 99-vuotiaatkin löytää rakkauden” sopaa.
Vaan nyt ihan oikeita neuvoja tai jos joku muu käynyt saman prosessin läpi.
Pari viime vuotta huomannut kuinka alan olla katkerampi ja katkerampi.
Yksinäisyys jo itsessään on tarpeeksi kamalaa, joten en sen lisäksi haluaisi muuttua vielä kamalaksi akaksi!
Kommentit (95)
Eipä tuohon mitään taikakeinoja ole. Pitää vain käsitellä asiat ja hyväksyä ne sellaisina kuin ovat. Tai on myös se toinen vaihtoehto, mutta sitähän sinä et halunnut kuulla, joten jätetään sanomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittele tuota vihasta kumpuavaa katkeruutta ammattilaisen kanssa :)
Voisiko sinulle mahdollisesti kelvata kilttis?
Sure surusi ja hyväksy tilanteesi. Löydä asiasta hyvät puolet ja korosta niitä elämässäsi.
Ja kyllä, rakkaus ja parisuhde voi kuitenkin löytää tien elämääsi. Vuoden tai kymmenen päästä.
Onko sulla mitään kiinnostuksen kohdetta, harrastusta tai intohimoa? Sellaiseen keskittyminen saattaisi auttaa löytämään onnen ihan omasta elämästä ja itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin heti ensimmäisenä että onko kroppa treenattu timmin hoikaksi? Tuo on se helpoin keino päästä pois ikisinkkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sinulle mahdollisesti kelvata kilttis?
Kaikillehan ei niitä jännä poikia riitä, joten siksi ap:n kaltaisia kohtaloita on paljon.
Sehän ei muutu ennen kuin aletaan kelpuuttamaan myös niitä miehiä jotka ei ole väkivaltaisia jännäleukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankit elämääsi mielekästä sisältöä ja lakkaat turhanpäiväisen negatiivisessa vellomisen. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on. Parisuhde ei ole mikään elämäntarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sinulle mahdollisesti kelvata kilttis?
Jos kilttis käy psykiatrilla/psykoterapiassa eikä pura katkeruuttaan ja turhautumistaan naiseen (mikäli sellaisen "saa") joka ei ehkä olekaan ulkoisesti mitään missitasoa.
Itse en ole koskaan nimittäin tavannut fiksua ja normaalia miestä, joka käyttäisi itsestään tuota kilttistermiä.
Ja tietenkin 1 luonteenpiirre (on se sitten aito tai ei) on vain 1 pienenpieni osa kokonaisuutta.
Ei miehille aiemmin keloaamattomankaan naisen tarvitse siihen ensimmäiseen vastaantulijaan herranjestas tyytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kesällä kun karanteenit on takanapäin, mene ulos ihmisten ilmoille. Ota tavoitteeksi tutustua ainakin yhteen uuteen ihmiseen.
Hmm. En tiedä voiko sitä koskaan täysin ”hyväksyä”, mutta tärkeintä olisi pyrkiä elämään elämänsä niin, että se sinkkuus ei ole se asia joka on päivittäisessä elämässä tapetilla. Ei haittaa vaikka kerran vuoteen itkeskelisi surkeuttaan Oikein Kunnolla, kunhan arki itsessään on mukavaa ja mutkatonta.
Olen itse toki siinä määrin huono neuvomaan, että olen lähes ääri-introvertti, enkä oikeasti edes jaksaisi sitä toista ihmistä likellä 24/7. :P Oma ongelmani onkin lähinnä haaveilu ja se mitä parisuhde voisi ”*Parhaimmillaan*” olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuntuu että käyn läpi sellaista sykliä koko ajan.
Olen yrittänyt hyväksyä asiaa, opetella vain olemaan asian kanssa, hyvällä tavalaa luovuttanut- tarkoittaen etten taistele vastaan enää.
Ja sitten PAM! - asiaa vaivaa, kalvaa, itken yksinäisyyttä, välillä saan suht voimakkaita ahdistuskohtauksia jne.
Sitten taas rauhallisempaa ja taas kohta mennään....
En vain pääse siihen pysyvään ja rauhalliseen tilaan missä hyväksyisin asian.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mitään kiinnostuksen kohdetta, harrastusta tai intohimoa? Sellaiseen keskittyminen saattaisi auttaa löytämään onnen ihan omasta elämästä ja itsestään?
No kiinnostuksen kohteita on muutama, en intohimoksi sanoisi.
Olen tätä tehnyt, mutta ei tunnu toimivan.
Tarkoitukseni ei ole olla näin lannistunut, tai vastahankaan, kaikenlaista vain kokeiltu, eikä olo helpota.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankit elämääsi mielekästä sisältöä ja lakkaat turhanpäiväisen negatiivisessa vellomisen. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on. Parisuhde ei ole mikään elämäntarkoitus.
Mutta entäs kun on hankkinut sitä sisältöä?
Mutta se kaikki tuntuu tyhjältä ja turhalta.
Vaikeaa olla kiitollinen kun on yksin, yksin, aina yksin.
Jossain kohdassa yritän kääntää ajatuksia siihen että koenpa millaista on mennä tämä elämänä sinkkuna, tehdä erilailla kuin valtavirta, mutta eipä se kauaa lämmittänyt.
Ap
Jos lapset ovat sinulle tärkeitä, hanki lapsi. Ilman miestä.
Samoja ajatuksia. Katselen kateellisena ja katkerana, kun muilla ikäisilläni miehillä on norminätit ja painoiset naiset. Tinderissä tuli viimeksi tähtisydän spurgun näköiseltä naiselta, vaikka ikä oli 30. En käsitä miten joku voi näyttää 30 vuotiaana 60-vuotiaalta mummolta. Miehiä on mun ikäluokassa tuhansia enemmän, kuin naisia. Onhan siinä jo itsessään aivan järkyttävän suuri epäsuhta. Ja pliis, älkää ehdottako thaimaan baarityttöjä. Köyhää naista en kelpuuta enkä ala sellaista elättämään. Itseäni oksettaa se vanhan ajan ajattelutapa, että nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies elättää sekä on perheen pää. Tahdon suht tasa-arvoisen suhteen, eli nainen on korkeakoulututkinnolla varustettu, kuten minäkin.
Mutta monesti ne korkeastikouluttautuneet naiset katselevat sitten näitä vähemmän kouluttautuneita gangstereita ja muita jännittävämpiä miehiä, kun me loogis-matemaattisesti älykkäät olemme tylsiä.
M34
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat sinulle tärkeitä, hanki lapsi. Ilman miestä.
Lapsia en mitenkään erityisemmin halua, varsinkaan yksin.
Kumppania minä toivoisin.
Ap
En oo ite ainakaan vielä keksinyt miten hyväksyä/olla ok asian kanssa. T. Ikisinkku N31
Sinulla ei vain ollut riittävän hyviä geenejä tähän elämään.
Alue: Aihe vapaa
Tuut vaan asian kanssa toimeen. Minkäs sille voi