Tunnetko ketään joka olisi kuollut anoreksiaan?
Kuinka tilanne eteni ja tapahtuiko lopulta yllättäen? Huolestuneena läheisen puolesta kyselen, on sairastanut pari vuotta eikä näytä parantuvan.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreenikko saattaa tarvita lääkitystä koko ikänsä, mutta hyväksyvä suhtautumistapa ja kannustus auttaa heitäkin. Rajat täytyy laittaa, jos skitsofreenikko ei itse siihen kykene.
Miksi tuota helevetin skitsofreniaa pitää pakottaa joka paikkaan. Skitsofrenikot ovat itsekkäitä joiden elämä pyörii vain OMAN sairauden ympärillä.
V i T t u un tästä langasta nyt!!!!!
Olen ollut opettaja melkein 30 vuotta, ja tiedän 12 oppilaani kuolleen anoreksiaan tai esimerkiksi siitä tulleeseen sydänvikaan. Yksi heistä kuoli sinä aikana, kun oli koulussamme, muut koulun jälkeen, yleensä 25-30-vuotiaina. Heistä kuitenkin yhdeksän sairasti anoreksiaa jo koulun aikana. Apua yritettiin antaa, olivat sairaalahoidossa jne., mutta anoreksia tekee elimistöön pahat vauriot. Surullisin tapaus oli, kun alle 30-vuotias vauvansa keskosena juuri saanut ex-anorektikko kuoli, jokin petti elimistössä. Jäi pieni vauva ilman äitiä.
En tunne henkilökohtaisesti. Carpentersin laulaja, Karen Carpenter kuoli anoreksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 173/49 ja en välitä vaikka kuolisin. Minulla ei ole ketään joka välittäisi, "kaverit" syrjivät ja hierovat tätä naamalleni. Maailma on liian julma paikka elää. Olen kai vain liian herkkä tähän elämään.
Niin ja lihavaksi tunnen itseni. Apua en saa.Oletko kokeillut Sylin tukipuhelinta tai vertaistukiryhmiä?
Tuossa Sylissä ärsyttää se että vetäjä joku langanlaiha joka vielä esittelee sitä kroppaansa netissä, en kerro missä päin. Mutta on selvästi vaan ylpeä ja tekee uraa asialla jolla pitäisi olla ihan toisenlainen terveennäköinen vetäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreenikko saattaa tarvita lääkitystä koko ikänsä, mutta hyväksyvä suhtautumistapa ja kannustus auttaa heitäkin. Rajat täytyy laittaa, jos skitsofreenikko ei itse siihen kykene.
Miksi tuota helevetin skitsofreniaa pitää pakottaa joka paikkaan. Skitsofrenikot ovat itsekkäitä joiden elämä pyörii vain OMAN sairauden ympärillä.
V i T t u un tästä langasta nyt!!!!!
Onhan monella anorektikolla skitsokin.
Sisko kuoli. Oli kamalaa katsella sivusta sitä. Kaikkea yritettiin, mutta sisko ei halunnut parantua. Lopulta oli liian myöhäistä.
En henkilökohtaisesti tunne ketään kuollutta, mutta eräs ystäväni on saanut osteoporoosin anoreksian seurauksena. Lisäksi tunnen erään lähemmäs 60-vuotiaan naisen, jolla myös osteoporoosin oireita, lantio on murtunut jne, edelleen hyvin hoikka, laihuus on tärkeää ja juo epäterveellisen paljon vettä.
Työkaveri on ollut vuosikausia erittäin anorektinen, mutta vielä hengittää.
Tiedän kaksi syömishäiriöön kuollutta
Tunsin. Nuoruudenystävän sydän pysähtyi pari kuukautta yo-kirjoitusten jälkeen sairaalassa. Tilanne oli kestänyt ehkä 4-5 vuotta ennen kuolemaa. Lopussa oli kaikenlaista muutakin - persoonallisuus alkoi muuttua voimakkaasti. Tietty ehdottomuus korostui niin että välit olivat poikki vähän joka suuntaan.
Anoreksia on hyvin vaarallinen sairaus. Kuoleman riski on moninkertainen verrattuna vakavaan masennukseen.
Heh. Jos joku kieltäytyy syömästä ja kuolee siihen, niin häntä säälitään. Jos taas joku kärsii ylipainosta, niin se on hänen oma syynsä, että syö liikaa. Millä perusteella ylipainoinen on syypää lihomiseensa, jos anorektikko ei ole laihtumiseensa, sillä hänhän on sairas?
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia on hyvin vaarallinen sairaus. Kuoleman riski on moninkertainen verrattuna vakavaan masennukseen.
Silti tästä asiasta ei koskaan puhuta esim lehtien palstoilta. Aina vain puhutaan siitä, kuinka laihduttaa, mutta ei koskaan siitä, kun pitäisi syödä enemmän, jotta ei kuole nälkään.
Tajuaako anorektikot, että näyttävät aivan hirveän rumalta siinä tilassa? Ei kukaan halua sellaisen kanssa seurustella.
Psykiatrian osastolla yli 15 vuotta, joten tiedän todella monia ja kaikki aina valitettavia tapauksia. Hengenvaarallinen sairaus aina. Kuolinsyy on varsin usein jokin muu, kun loppuvaiheessa anoreetikon vastustuskyky romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin. Nuoruudenystävän sydän pysähtyi pari kuukautta yo-kirjoitusten jälkeen sairaalassa. Tilanne oli kestänyt ehkä 4-5 vuotta ennen kuolemaa. Lopussa oli kaikenlaista muutakin - persoonallisuus alkoi muuttua voimakkaasti. Tietty ehdottomuus korostui niin että välit olivat poikki vähän joka suuntaan.
Kertoisitko lisää tuosta persoonan muuttumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Tajuaako anorektikot, että näyttävät aivan hirveän rumalta siinä tilassa? Ei kukaan halua sellaisen kanssa seurustella.
Kehonkuva vääristynyt ja mieli järkkynyt. Eivät todellakaan tajua, vaan tuntevat ja näkevät itsensä edelleen lihavina ja ällöttävinä.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on ollut vuosikausia erittäin anorektinen, mutta vielä hengittää.
https://www.ecowatch.com/why-grass-fed-butter-is-one-of-the-healthiest-…
Terveisiä hänelle:-)
tiedän yhden, muistan sen aina.
Sut peitellään nukkumaan, jos itket. Sulle tuodaan valmista ruokaa. Paranet myös henkisesti. Sen jälkeen pystyt itse auttamaan toisia.