Onko eläinten ystävät jotenkin erilaisia ihmisiä?

Ehkä jotenkin antisosiaalisia? Jos siis tosiaan viettävät aikaa mieluummin eläinten kuin ihmisten kanssa.

Itse rakastan eläimiä yli kaiken, etenkin omaa kissaani ja läheisten lemmikkejä, mutta nautin kyllä ihmisten seurasta yhtälailla.

Minä tunnustan: tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä.

Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, joskin olen aika pidättyväinen.

Eläimeen eläytymisen kyky kertoo kyllä toisen erilaisen asemaan asettautumisen kyvystä- sillä varauksella että kohtelee empaattisesti eläimiä ja heidän oman lajinsa mukaan.

Ihminen, joka tykkää eläimistä, ei voi olla täysin paha.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnustan: tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä.

Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, joskin olen aika pidättyväinen.

Tuo tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa saa minut aina poistamaan varmistimen koska jos olisit jossain sovietissa tai natsilassa tekisit samoin eli tulisisit hyvin toimeen...

Itseni on vaikea ymmärtää että joku laittaa eläimet ihmisten edelle, mutta yksi omista lapsistani on tällainen. Hän on vasta 7v poika, mutta on suoraan sanonut että tykkää enemmän eläimistä kuin ihmisistä ja jos esim edes kuulee että jotain eläintä on kaltoinkohdeltu hän menee vähän sekaisin ja saattaa esim sanoa ”tapan ne kaikki” tarkoittaen kaltoinkohtelijoita. Olen miettinyt pitäiskö huolestua...

Ei mielestäni ole tavallista herkempi, ehkä herkempi reagoimaan joihinkin asioihin ja sellainen tunteellinen ja vähän haastavakin luonne.

Mä olen erakkoluonne, joka en kaipaa ihmisseuraa ollenkaan enkä halua sitä arkeeni. Tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen ihan hyvin kun täytyy, mutta mahdollisimman paljon valitsen olla itsekseni. En ole koskaan esim. pariutunut tai hankkinut lapsia, enkä aikuisiällä kaivannut kavereita tai ystäviä. Lemmikkien seurasta kuitenkin tykkään, kun niiden kanssa ei tarvi keskustella eikä tehdä kompromisseja. Minulla on 3 koiraa ja kasvatan myös pienimuotoisesti kennelnimelläni.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka tykkää eläimistä, ei voi olla täysin paha.

Voi se olla toisille ihmisille sitä. esimerkkejä on. Mutta luulisin noin yleensä eläintenkin ystävä on avarampi sielu.

ja onhan siitä tutkimustuloksia miten eläinten huono kohteleminen lapsien tekemänä korreloi psykopatiaan voimakkkaasti.

Tykkään tosi paljon eläimistä, tulee minulta luonnostaan, ei ole kasvatettu ominaisuus. Olen hyvin rehellinen, oikeudenmukainen, kiltti ja mukava ihminen. Tulen hyvin toimeen ihmistenkin kanssa, mutta minua on vedätetty monesti juurikin kiltteyteni ja empaattisuuteni vuoksi, ja siksi luotan enemmän eläimiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erakkoluonne, joka en kaipaa ihmisseuraa ollenkaan enkä halua sitä arkeeni. Tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen ihan hyvin kun täytyy, mutta mahdollisimman paljon valitsen olla itsekseni. En ole koskaan esim. pariutunut tai hankkinut lapsia, enkä aikuisiällä kaivannut kavereita tai ystäviä. Lemmikkien seurasta kuitenkin tykkään, kun niiden kanssa ei tarvi keskustella eikä tehdä kompromisseja. Minulla on 3 koiraa ja kasvatan myös pienimuotoisesti kennelnimelläni.

Tuon ehkä tunnistan näistä ihmisistä joille eläimet ovat erityisen tärkeitä: vaikeaa tehdä kompromisseja. Ovat hieman hankalahkoja luonteita.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka tykkää eläimistä, ei voi olla täysin paha.

Jep. Meidän kulmille muutti jossain vaiheessa karskin näköinen mies. Todella iso, paljon tatuointeja, joskus liivi josta epäilin että onko moottoripyörä- tai rikollisjengin. Pelotti mennä esim. roskakatokseen samaan aikaan sen kanssa, kun mielikuvitus laukkasi, että onko joku juuri vankilasta päässyt paloittelumurhaaja tai muu vaarallinen. No, sitten näin sen ulkoiluttavan pientä valkoista koiraa ja juttelevan sille lempeästi. Siinä vaiheessa minun pelko loppui: ei voi olla kovin paha ihminen, jos haluaa ottaa tuollaisen eläimen huolehdittavakseen, ja vieläpä "pienen ja söpön" eikä jotain pelottavaa kovanrotuista statussymbolikoiraa. Sittemmin olen koirasta ja muusta hänen kanssa jutellutkin ja on oikeasti mukava tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Itseni on vaikea ymmärtää että joku laittaa eläimet ihmisten edelle, mutta yksi omista lapsistani on tällainen. Hän on vasta 7v poika, mutta on suoraan sanonut että tykkää enemmän eläimistä kuin ihmisistä ja jos esim edes kuulee että jotain eläintä on kaltoinkohdeltu hän menee vähän sekaisin ja saattaa esim sanoa ”tapan ne kaikki” tarkoittaen kaltoinkohtelijoita. Olen miettinyt pitäiskö huolestua...

Ei mielestäni ole tavallista herkempi, ehkä herkempi reagoimaan joihinkin asioihin ja sellainen tunteellinen ja vähän haastavakin luonne.

Poikaasi pitäisi kuunnella sinun nyt tarkemmin hän nimittäin oikeastaan tarkoittaa omaa kokemaansa ja heijastaa sen eläimiin. Hän kokee tulleensa jyrätyksi. Ja kertoo noin miten se asia kiukuttaa. Jutteleppa tästä lapsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka tykkää eläimistä, ei voi olla täysin paha.

Voi se olla toisille ihmisille sitä. esimerkkejä on. Mutta luulisin noin yleensä eläintenkin ystävä on avarampi sielu.

ja onhan siitä tutkimustuloksia miten eläinten huono kohteleminen lapsien tekemänä korreloi psykopatiaan voimakkkaasti.

Jos et pidä eläimiä ihmisiä tärkeämpänä, se ei tietenkään tarkoita että kohtelisit eläimiä huonosti. Eläimet vain ovat eläimiä, eivät ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka tykkää eläimistä, ei voi olla täysin paha.

Jep. Meidän kulmille muutti jossain vaiheessa karskin näköinen mies. Todella iso, paljon tatuointeja, joskus liivi josta epäilin että onko moottoripyörä- tai rikollisjengin. Pelotti mennä esim. roskakatokseen samaan aikaan sen kanssa, kun mielikuvitus laukkasi, että onko joku juuri vankilasta päässyt paloittelumurhaaja tai muu vaarallinen. No, sitten näin sen ulkoiluttavan pientä valkoista koiraa ja juttelevan sille lempeästi. Siinä vaiheessa minun pelko loppui: ei voi olla kovin paha ihminen, jos haluaa ottaa tuollaisen eläimen huolehdittavakseen, ja vieläpä "pienen ja söpön" eikä jotain pelottavaa kovanrotuista statussymbolikoiraa. Sittemmin olen koirasta ja muusta hänen kanssa jutellutkin ja on oikeasti mukava tyyppi.

Olen tavannut varmaan saman ihmisen ja on todella mukava heebo. Koira on pieni villakoiramainen ja kuljettelee sitä takapakkarilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erakkoluonne, joka en kaipaa ihmisseuraa ollenkaan enkä halua sitä arkeeni. Tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen ihan hyvin kun täytyy, mutta mahdollisimman paljon valitsen olla itsekseni. En ole koskaan esim. pariutunut tai hankkinut lapsia, enkä aikuisiällä kaivannut kavereita tai ystäviä. Lemmikkien seurasta kuitenkin tykkään, kun niiden kanssa ei tarvi keskustella eikä tehdä kompromisseja. Minulla on 3 koiraa ja kasvatan myös pienimuotoisesti kennelnimelläni.

Tuon ehkä tunnistan näistä ihmisistä joille eläimet ovat erityisen tärkeitä: vaikeaa tehdä kompromisseja. Ovat hieman hankalahkoja luonteita.

Miksi se on hankalaa? Vain jos jotain parisuhdetta pidetään ideaalina mihin kaikkien pitää pyrkiä, niin siltä kannalta toki kompromissihaluttomuus oman arjen suhteen on hankalaa. Mutta jos haluaa elää yksin, ei siinä ole mitään hankalaa. Kyse on lopulta siitä mitä elämäänsä kaipaa ja kuinka paljon. Jotkut haluaa seksiä ja/tai ihmisseuraa arkeen, ja tämän halun vastapainona on valmis tekemään siedettäviä kompromisseja pienten asioiiden suhteen. Mutta itse olen aseksuaali ja erakkoluonne, joten ei ole mitään motiivia haluta suhdetta, en saa siitä mitään positiivista, joten halu tehdä "turhakkeen" edestä mitään kompromissia on olematon. Osaan kyllä tehdä kompromisseja esim. töissä ja muuten, mutta kotielämässäni en tahdo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseni on vaikea ymmärtää että joku laittaa eläimet ihmisten edelle, mutta yksi omista lapsistani on tällainen. Hän on vasta 7v poika, mutta on suoraan sanonut että tykkää enemmän eläimistä kuin ihmisistä ja jos esim edes kuulee että jotain eläintä on kaltoinkohdeltu hän menee vähän sekaisin ja saattaa esim sanoa ”tapan ne kaikki” tarkoittaen kaltoinkohtelijoita. Olen miettinyt pitäiskö huolestua...

Ei mielestäni ole tavallista herkempi, ehkä herkempi reagoimaan joihinkin asioihin ja sellainen tunteellinen ja vähän haastavakin luonne.

Poikaasi pitäisi kuunnella sinun nyt tarkemmin hän nimittäin oikeastaan tarkoittaa omaa kokemaansa ja heijastaa sen eläimiin. Hän kokee tulleensa jyrätyksi. Ja kertoo noin miten se asia kiukuttaa. Jutteleppa tästä lapsesi kanssa.

En kyllä ehkä ihan ymmärrä miten päädyit tuollaiseen analyysiin? Jutellaan toki lapsen kanssa ja hän on vaan sanonut että hänestä tuntuu tosi pahalta jos jollekin eläimelle sattuu jotain. Ei tarvi johtua kaltoinkohtelusta. On myös kovin kiinnostunut eläimistä muutenkin, katsoo mielellään luonto-ohjelmia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erakkoluonne, joka en kaipaa ihmisseuraa ollenkaan enkä halua sitä arkeeni. Tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen ihan hyvin kun täytyy, mutta mahdollisimman paljon valitsen olla itsekseni. En ole koskaan esim. pariutunut tai hankkinut lapsia, enkä aikuisiällä kaivannut kavereita tai ystäviä. Lemmikkien seurasta kuitenkin tykkään, kun niiden kanssa ei tarvi keskustella eikä tehdä kompromisseja. Minulla on 3 koiraa ja kasvatan myös pienimuotoisesti kennelnimelläni.

Tuon ehkä tunnistan näistä ihmisistä joille eläimet ovat erityisen tärkeitä: vaikeaa tehdä kompromisseja. Ovat hieman hankalahkoja luonteita.

Miksi se on hankalaa? Vain jos jotain parisuhdetta pidetään ideaalina mihin kaikkien pitää pyrkiä, niin siltä kannalta toki kompromissihaluttomuus oman arjen suhteen on hankalaa. Mutta jos haluaa elää yksin, ei siinä ole mitään hankalaa. Kyse on lopulta siitä mitä elämäänsä kaipaa ja kuinka paljon. Jotkut haluaa seksiä ja/tai ihmisseuraa arkeen, ja tämän halun vastapainona on valmis tekemään siedettäviä kompromisseja pienten asioiiden suhteen. Mutta itse olen aseksuaali ja erakkoluonne, joten ei ole mitään motiivia haluta suhdetta, en saa siitä mitään positiivista, joten halu tehdä "turhakkeen" edestä mitään kompromissia on olematon. Osaan kyllä tehdä kompromisseja esim. töissä ja muuten, mutta kotielämässäni en tahdo.

Itse näen tuon tahdon elää yksin seurauksena siitä että ei pysty tekemään kompromisseja omassa elämässä töitä lukuunottamatta.

Eivät jaksa jorista turhanpäiväsyyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseni on vaikea ymmärtää että joku laittaa eläimet ihmisten edelle, mutta yksi omista lapsistani on tällainen. Hän on vasta 7v poika, mutta on suoraan sanonut että tykkää enemmän eläimistä kuin ihmisistä ja jos esim edes kuulee että jotain eläintä on kaltoinkohdeltu hän menee vähän sekaisin ja saattaa esim sanoa ”tapan ne kaikki” tarkoittaen kaltoinkohtelijoita. Olen miettinyt pitäiskö huolestua...

Ei mielestäni ole tavallista herkempi, ehkä herkempi reagoimaan joihinkin asioihin ja sellainen tunteellinen ja vähän haastavakin luonne.

Poikaasi pitäisi kuunnella sinun nyt tarkemmin hän nimittäin oikeastaan tarkoittaa omaa kokemaansa ja heijastaa sen eläimiin. Hän kokee tulleensa jyrätyksi. Ja kertoo noin miten se asia kiukuttaa. Jutteleppa tästä lapsesi kanssa.

En kyllä ehkä ihan ymmärrä miten päädyit tuollaiseen analyysiin? Jutellaan toki lapsen kanssa ja hän on vaan sanonut että hänestä tuntuu tosi pahalta jos jollekin eläimelle sattuu jotain. Ei tarvi johtua kaltoinkohtelusta. On myös kovin kiinnostunut eläimistä muutenkin, katsoo mielellään luonto-ohjelmia jne.

No kun lapsi käyttää noin voimallista ilmaisua kuin että jotkut pitää tappaa niin silloin on takana omakohtaista kiukkua siitä miten on itse kokenut asiat. Ihme ettet tätä tajua.

Siis oikea eläinten ystävä on varmaan ystävä ihmisillekkin.

Mutta ei kaikki joilla on eläimiä ole eläinten ystäviä.