Onko eläinten ystävät jotenkin erilaisia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Eläimet ensin-ihmiset ovat usein kokeneet kaltoinkohtelua ihmisiltä, yleensä jo lapsena/nuorena. Traumatisoituneita.

Varmaan heitäkin on monenlaisia, mutta tämän kyllä tunnistan. Moni pettynyt ihmisiin ja siksi mielummin esim viettää aikaa ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläimet ensin-ihmiset ovat usein kokeneet kaltoinkohtelua ihmisiltä, yleensä jo lapsena/nuorena. Traumatisoituneita.

Varmaan heitäkin on monenlaisia, mutta tämän kyllä tunnistan. Moni pettynyt ihmisiin ja siksi mielummin esim viettää aikaa ihmisten kanssa.

Siis viettää mielummin aikaa tietenkin eläinten kanssa 🙈

Mielenvikaisia https://fi.wikipedia.org/wiki/Antropomorfismi samalla tavalla kuin jotkut menee naimisiin eiffel tornejen yms kanssa.

Kyllä mielestäni ovat erilaisia ihmisiä. Olen eläinihminen ja ihmiset ovat mielestäni ällöjä, paitsi yksittäiset ihmiset, jos ymmärrätte. En tunne minkäänlaista rakkautta ihmiskuntaa kohtaan.

Ihmiset on ilkeitä, toisin kuin eläimet.

Asperger?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on ilkeitä, toisin kuin eläimet.

Eihän viruskaan ole "ilkeä", tykkäisitkö koronalemmikistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseni on vaikea ymmärtää että joku laittaa eläimet ihmisten edelle, mutta yksi omista lapsistani on tällainen. Hän on vasta 7v poika, mutta on suoraan sanonut että tykkää enemmän eläimistä kuin ihmisistä ja jos esim edes kuulee että jotain eläintä on kaltoinkohdeltu hän menee vähän sekaisin ja saattaa esim sanoa ”tapan ne kaikki” tarkoittaen kaltoinkohtelijoita. Olen miettinyt pitäiskö huolestua...

Ei mielestäni ole tavallista herkempi, ehkä herkempi reagoimaan joihinkin asioihin ja sellainen tunteellinen ja vähän haastavakin luonne.

Poikaasi pitäisi kuunnella sinun nyt tarkemmin hän nimittäin oikeastaan tarkoittaa omaa kokemaansa ja heijastaa sen eläimiin. Hän kokee tulleensa jyrätyksi. Ja kertoo noin miten se asia kiukuttaa. Jutteleppa tästä lapsesi kanssa.

En kyllä ehkä ihan ymmärrä miten päädyit tuollaiseen analyysiin? Jutellaan toki lapsen kanssa ja hän on vaan sanonut että hänestä tuntuu tosi pahalta jos jollekin eläimelle sattuu jotain. Ei tarvi johtua kaltoinkohtelusta. On myös kovin kiinnostunut eläimistä muutenkin, katsoo mielellään luonto-ohjelmia jne.

Kyllä näkisin lapsesi voi ihan vaan empaattisena ja oikeudenmukaisena. Hän ilmeisesti aika intuitiivisesti tajuaa, että eläin on viaton ja sillä ei oikeasti ole mitään mahiksia ihmistä vastaan, ja siksi suututtaa. Niin kuuluukin, kun tapahtuu jotain epäreilua.

Työskentelen eläinten kanssa ja opiskeluaikana muistan kun juteltiin luennolla. Suurin osa, ellei jokainen, tunnisti tilanteen, että lapsena koki ihan kauheaksi kun televisiossa eläin kuoli, mutta ihmisten kärsimys ei herättänyt suurtakaan reaktiota. On mahdollista, että tämä on ihan kaikille lapsille tyypillistä??? Meistäkin tuli kyllä normaaleja (mikä nyt on normaali...), empaattisia aikuisia.

Mulla on ihan sama juttu. Uutinen vaikkapa auton alle heitetyistä kissanpennuista saa aikaan todella voimakkaan vihan ja surun, siinä missä uutinen, jossa sanotaan että Jemenissä lapsia kuolee nälkään päivissä xxx-kappaletta ei vaikuta minuun millään tavalla, niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Olen aina rakastanut eläimiä, ja eläinrääkkäys saa minussa aikaan todella aggressiivisen reaktion vaikka en muuten olen todella rauhantahtoinen ja konfilkteja välttävä. En ole mielestäni mikään ihmisvihaaja enkä erakkokaan, mutta suhtaudun ihmisiin kyllä melko kyynisen realistisesti. Ihminen kykenee halutessaan aivan hirvittäviin tekoihin, ja olen valitettavasti saanut tästä myös osani.

Varmaan kasvatuskin vaikuttaa. Itse muistan lapsena rakastaneeni eläimiä, mutta oma äitini jotenkin inhosi niitä, enkä koskaan esim saanut omaa lemmikkiä, paitsi kaloja. Hän aina pelotteli meitä että ei saa mennä eläinten lähelle, niistä saa tauteja jne.

Vanhemmiten minulla ei ole erityistä sidettä eläimiin. Luulen että ehkä jos kasvatus olisi ollut toisenlaista niin voisi olla. Meillä on kyllä koira, joka on mielestäni ihan kiva ja jota hoidan tunnollisesti ja lapset rakastavat yli kaiken.