Onko eläinten ystävät jotenkin erilaisia ihmisiä?

Eläimet ensin-ihmiset ovat usein kokeneet kaltoinkohtelua ihmisiltä, yleensä jo lapsena/nuorena. Traumatisoituneita.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ehkä tunnistan näistä ihmisistä joille eläimet ovat erityisen tärkeitä: vaikeaa tehdä kompromisseja. Ovat hieman hankalahkoja luonteita.

Eläinten kanssa joutuu kuule tekemään todella paljon kompromiseja. Luuletko, että eläin on joku hyvin kasvatettu ihminen, joka vain myötäilee? Mitä ihmettä oikein kuvittelet?

Eläinrakkaus on synnnynnäinen ominaisuus, esim minä olin lapsuudenperheessä ainoa joka rakasti eläimiä ja aikuisena olenkin hankkinut niitä perheenjäseniksi. Olen myös lapsirakas ja myönteinen ihmisiä kohtaan. Eläinten ystävissä minua ihmetyttää sellaiset raivoajat, jotka mehustelevat kärsivien lemmikkieläinten kuvilla ja videoilla ja osoittava kauheaa aggressiota ja pyhää vihaa eläinrääkkäystä kohtaan. Vähän samaan tapaan kuin jotkut ihmiset koko ajan tuntuvat miettivät ja raivoavan pedofiileistä tai ovat rasistisessa raivossa koko ajan, muka puolustaessaan jotain heikkoja. Nämä raivoisat eläinten ystävät saattavat ihan huoletta syödä kilokaupalla possua, joka elää kidutettuna kurjan elämän ennen kuin päätyy lautaselle, mutta jonkun koiran vääränlainen tirmmaus aiheuttaa näissä pälleissä suunnilleen tappofantasioiden levittämistä. Nämä "eläintenystävät" ja heidän typerä raivonsa pilaavat vähän eläinharrastusten tunnelmaa. Toinen eläinystävien ikävä jaosto on ankarat koirienkouluttajat jotka mesoavat toistenkin koirien tavoista ja vaativat kovaan ääneen että koira ei saa olla sohvalla ja että koiran paikka ei ole sohvalla jne. Samoin minua hieman huvittaa sellaiset eläinteystävät jotka tulevat meille ja lässyttävät koirilleni, mutta eivät edes moikkaa lapsiani. Mutta leppoisat ja tervejärkiset eläintenytävät ovat aivan mukavia.

Suurin osa lemmikinomostajista on empaattisempia ja varmaan herkempiäkin. Pieni osa ehkä epäsosiaalisia. Lemmikki on ainut kumppani joiden kanssa he pärjäävät, koska se ei esim. puhu tavalla jonka voisi tulkita loukkaavaksi. Jokin osa on pinnallista sakkia jolle rotueläin on statussymboli tai sisustuksen osa. Sitten on vielä narsistit ja psykopaatit joille eläin on samalla vähän kaikkea edelläolevista mutta myöskin oman egon pönkite, vallankäytön kohde ja mahdollinen ase muiden ihmisten hallitsemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ehkä tunnistan näistä ihmisistä joille eläimet ovat erityisen tärkeitä: vaikeaa tehdä kompromisseja. Ovat hieman hankalahkoja luonteita.

Eläinten kanssa joutuu kuule tekemään todella paljon kompromiseja. Luuletko, että eläin on joku hyvin kasvatettu ihminen, joka vain myötäilee? Mitä ihmettä oikein kuvittelet?

Ei läheskään yhtä paljoa, kuin ihmisten kanssa. Eläin tottelee kuitenkin aina lopulta ihmistä, jos on oikein koulutettu. Toista ihmistä taas ei voikaan niin vaan oman mielensä mukaan kouluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lemmikinomostajista on empaattisempia ja varmaan herkempiäkin. Pieni osa ehkä epäsosiaalisia. Lemmikki on ainut kumppani joiden kanssa he pärjäävät, koska se ei esim. puhu tavalla jonka voisi tulkita loukkaavaksi. Jokin osa on pinnallista sakkia jolle rotueläin on statussymboli tai sisustuksen osa. Sitten on vielä narsistit ja psykopaatit joille eläin on samalla vähän kaikkea edelläolevista mutta myöskin oman egon pönkite, vallankäytön kohde ja mahdollinen ase muiden ihmisten hallitsemiseksi.

Ainakin empaattisempia eläimiä kohtaan, ei välttämättä ihmisiä. Empatia voi olla valikoivaa.

No itse olen aika hiljainen ja rauhaa rakastava ihminen. En ihan hirveästi kaipaa muiden ihmisten seuraa, vaikka ihan mukavia suurin osa on ja tulen toimeen muiden kanssa. En osaa sanoa miksi tykkään olla eläinten kanssa paljon enemmän. Jotenkin se, ettei tarvitse esittää yhtään mitään. Eläimet on myös niin hassuja, ei voi kun nauraa kun niiden touhuja seurailee. Tulen lähes aina tosi iloiseksi kun vietän aikaa eläinten kanssa, ihmiset aiheuttaa paljon enemmän negatiivisia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ehkä tunnistan näistä ihmisistä joille eläimet ovat erityisen tärkeitä: vaikeaa tehdä kompromisseja. Ovat hieman hankalahkoja luonteita.

Eläinten kanssa joutuu kuule tekemään todella paljon kompromiseja. Luuletko, että eläin on joku hyvin kasvatettu ihminen, joka vain myötäilee? Mitä ihmettä oikein kuvittelet?

Tämä on niin totta. Kun tulet töistä kotiin, pissatat eläimet ensin, vaikka olisi millainen kusihätä tai nälkä itselläsi. Kodin sisustus on pelkkää kompromissia eläinten kanssa. Ulkoilut tehdään molempien, ihmisten ja eläinten ehdoilla, tosin eläimet tämänkin ratkaisevat lopulta. Kun lähdet kotoa pois, mietit ohjelmaa eläimillesi. Nukkumaanmenokin on yhtä kompromissia, kun lemmikkisi haluaisi sänkyyn nukkumaan oman petinsä sijaan. Lomat täytyy miettiä eläinten ehdoilla. Jne. Lapsenkin kasvatus aikuiseksi on helpompaa.

Olen oikea eläinten ystävä. En puutu niiden elämään. En vangitse niitä huviksi tai hyödyksi.

Pakenevat todellisuutta.

Ihminen on eläin 😄

Kyllä eläinten kanssa kanssakäyminen on aika yksinkertaista ihmisiin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eläinten kanssa kanssakäyminen on aika yksinkertaista ihmisiin verrattuna.

Ei ole. Vaatii paljon aikaa ja vaivannäköä että alat ymmärtää vaikkapa kilpikonnan sielunelämää ja viestintää. Nämäkin eläimet nimittäin ymmärtävät paljon asioita ja kommunikoivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erakkoluonne, joka en kaipaa ihmisseuraa ollenkaan enkä halua sitä arkeeni. Tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen ihan hyvin kun täytyy, mutta mahdollisimman paljon valitsen olla itsekseni. En ole koskaan esim. pariutunut tai hankkinut lapsia, enkä aikuisiällä kaivannut kavereita tai ystäviä. Lemmikkien seurasta kuitenkin tykkään, kun niiden kanssa ei tarvi keskustella eikä tehdä kompromisseja. Minulla on 3 koiraa ja kasvatan myös pienimuotoisesti kennelnimelläni.

Tuon ehkä tunnistan näistä ihmisistä joille eläimet ovat erityisen tärkeitä: vaikeaa tehdä kompromisseja. Ovat hieman hankalahkoja luonteita.

Miksi se on hankalaa? Vain jos jotain parisuhdetta pidetään ideaalina mihin kaikkien pitää pyrkiä, niin siltä kannalta toki kompromissihaluttomuus oman arjen suhteen on hankalaa. Mutta jos haluaa elää yksin, ei siinä ole mitään hankalaa. Kyse on lopulta siitä mitä elämäänsä kaipaa ja kuinka paljon. Jotkut haluaa seksiä ja/tai ihmisseuraa arkeen, ja tämän halun vastapainona on valmis tekemään siedettäviä kompromisseja pienten asioiiden suhteen. Mutta itse olen aseksuaali ja erakkoluonne, joten ei ole mitään motiivia haluta suhdetta, en saa siitä mitään positiivista, joten halu tehdä "turhakkeen" edestä mitään kompromissia on olematon. Osaan kyllä tehdä kompromisseja esim. töissä ja muuten, mutta kotielämässäni en tahdo.

Itse näen tuon tahdon elää yksin seurauksena siitä että ei pysty tekemään kompromisseja omassa elämässä töitä lukuunottamatta.

Itse taas koen, että aseksuaalisuus ja ääri-introverttiys on syynä yksinoloon, koska niiden takia en kaipaa elämääni mitään asioita, joita parisuhteista yleensä haetaan (läheisyys, asioden jakaminen, seksi jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eläinten kanssa kanssakäyminen on aika yksinkertaista ihmisiin verrattuna.

Ei ole. Vaatii paljon aikaa ja vaivannäköä että alat ymmärtää vaikkapa kilpikonnan sielunelämää ja viestintää. Nämäkin eläimet nimittäin ymmärtävät paljon asioita ja kommunikoivat.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ehkä tunnistan näistä ihmisistä joille eläimet ovat erityisen tärkeitä: vaikeaa tehdä kompromisseja. Ovat hieman hankalahkoja luonteita.

Eläinten kanssa joutuu kuule tekemään todella paljon kompromiseja. Luuletko, että eläin on joku hyvin kasvatettu ihminen, joka vain myötäilee? Mitä ihmettä oikein kuvittelet?

Ei läheskään yhtä paljoa, kuin ihmisten kanssa. Eläin tottelee kuitenkin aina lopulta ihmistä, jos on oikein koulutettu. Toista ihmistä taas ei voikaan niin vaan oman mielensä mukaan kouluttaa.

Eläinten ystävä käsitteenä ehkä merkitsee toisille eri asioita. Ajattelin tässä ketjussa tarkoitetun ihmistä joka laittaa eläimen etusijalle, jolloin se merkitsee myös sitä, että koira ei ole mekaaninen kone jonka tulisi aina totella ihmistä. Lähinnä ajattelin ihmistä, joka kuuntelee koiraansa ja haluaa tämän toteuttavan myös omia juttujaan. Kuten haistelua siellä suunnassa minne ihmistä ei kiinnosta mennä, antamalla koiran uida kun se sattuu matkan varrella haluamaan vaikka kengät kastuu ja kotona se pitää kuivata jne. Sellaisia juttuja joista koiralle tulee iloa elämään vaikka itseä ei juuri sillä hetkellä huvittaisi. Ei kaiken tarvitse olla suunnitelmallista vaan voi myös kuunnella mikä koiran mieliala on. Haluaako koira helteellä pitkän lenkin? Ei, no sitten omistaja vie koiran ensin lyhyelle lenkille ja lähtee sen jälkeen vielä itse helteeseen kävelylle jos siitä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eläinten kanssa kanssakäyminen on aika yksinkertaista ihmisiin verrattuna.

Ei vaan sinä olet yksinkertainen. Olet jopa yksinkertaisempi kuin kuka tahansa koira.

Koira osaa lukea sinun sanojasi (opetettuja) ja äänenpainojasi ja vartalonliikkeitäsi (opettamatta). Montako sanaa koiraa sinä puhut, oi itsesi ylentävä ihminen? Et tiedä yhtä ainoata koirankielistä sanaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eläinten kanssa kanssakäyminen on aika yksinkertaista ihmisiin verrattuna.

Ei ole. Vaatii paljon aikaa ja vaivannäköä että alat ymmärtää vaikkapa kilpikonnan sielunelämää ja viestintää. Nämäkin eläimet nimittäin ymmärtävät paljon asioita ja kommunikoivat.

Tämä on ihan totta. Ihmisellä on todella rajalliset aistit ja kyvyt, sekä vielä rajallisempi ymmärrys. Ihmiset eivät käsitä eläinten äänteitä ja vielä vähemmän ymmärtävät niiden elekielestä. Sitten ihmistyperys väittää, että eläin on se tyhmä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseni on vaikea ymmärtää että joku laittaa eläimet ihmisten edelle, mutta yksi omista lapsistani on tällainen. Hän on vasta 7v poika, mutta on suoraan sanonut että tykkää enemmän eläimistä kuin ihmisistä ja jos esim edes kuulee että jotain eläintä on kaltoinkohdeltu hän menee vähän sekaisin ja saattaa esim sanoa ”tapan ne kaikki” tarkoittaen kaltoinkohtelijoita. Olen miettinyt pitäiskö huolestua...

Ei mielestäni ole tavallista herkempi, ehkä herkempi reagoimaan joihinkin asioihin ja sellainen tunteellinen ja vähän haastavakin luonne.

Poikaasi pitäisi kuunnella sinun nyt tarkemmin hän nimittäin oikeastaan tarkoittaa omaa kokemaansa ja heijastaa sen eläimiin. Hän kokee tulleensa jyrätyksi. Ja kertoo noin miten se asia kiukuttaa. Jutteleppa tästä lapsesi kanssa.

En kyllä ehkä ihan ymmärrä miten päädyit tuollaiseen analyysiin? Jutellaan toki lapsen kanssa ja hän on vaan sanonut että hänestä tuntuu tosi pahalta jos jollekin eläimelle sattuu jotain. Ei tarvi johtua kaltoinkohtelusta. On myös kovin kiinnostunut eläimistä muutenkin, katsoo mielellään luonto-ohjelmia jne.

Kyllä näkisin lapsesi voi ihan vaan empaattisena ja oikeudenmukaisena. Hän ilmeisesti aika intuitiivisesti tajuaa, että eläin on viaton ja sillä ei oikeasti ole mitään mahiksia ihmistä vastaan, ja siksi suututtaa. Niin kuuluukin, kun tapahtuu jotain epäreilua.

Työskentelen eläinten kanssa ja opiskeluaikana muistan kun juteltiin luennolla. Suurin osa, ellei jokainen, tunnisti tilanteen, että lapsena koki ihan kauheaksi kun televisiossa eläin kuoli, mutta ihmisten kärsimys ei herättänyt suurtakaan reaktiota. On mahdollista, että tämä on ihan kaikille lapsille tyypillistä??? Meistäkin tuli kyllä normaaleja (mikä nyt on normaali...), empaattisia aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eläinten kanssa kanssakäyminen on aika yksinkertaista ihmisiin verrattuna.

Ei vaan sinä olet yksinkertainen. Olet jopa yksinkertaisempi kuin kuka tahansa koira.

Koira osaa lukea sinun sanojasi (opetettuja) ja äänenpainojasi ja vartalonliikkeitäsi (opettamatta). Montako sanaa koiraa sinä puhut, oi itsesi ylentävä ihminen? Et tiedä yhtä ainoata koirankielistä sanaa :D

Niin en ihan ymmärtänyt. Montako sanaa ihmisten kieltä koira puhuu? 🤔