Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut kokevat tarvetta olla sinkkuna "itseään kehittääkseen" ja miten se kehitys sitten tapahtuu?
23.06.2020 |
Kun jotkut ovat sitä mieltä, että ihmisen ei pitäisi olla aina romanttisessa suhteessa vaan pitkiä aikoja yksin. Mihin sellaiseen tarvitsee olla nimenomaan yksin, miten ei voisi suhteessa ollessa kehittyä? Eihän ihmiset ole suhteissakaan vyötäröstään kiinni, tai aikuisten ihmisten persoona sulaudu toiseen niin, ettäkö oma ajattelu ei romanttisessa suhteessa mahtuisi olemaan. Jos ystävyyksiä ja perhesuhteita pidetään ihan normaaleina elämässä, niin miksi ei parisuhteita? Miksi persoonallisuus kehittyisi paremmin nimenomaan ilman tietyntyyppistä vuorovaikutusta ja mitä sellaista tehdään yksin, mikä suhteessa ei tapahdu, joka kehityksen saisi aikaan?
Sydänsuruista toipuminen on asia erikseen, mutta väkisinkin tulee mieleen, että näillä ihmisillä on huolestuttavan kaikennielevä kuva parisuhteista tai sitten tarve jäädä rypemään omassa olemisessaan, jos tarvitsee vuosien ajan kerätä itsevarmuutta ja itsetuntemusta uskaltautuakseen suhteeseen.
Saman kaavan toistaminen mitään oppimatta on asia erikseen, mutta näin voi käydä myös niin, että aina uuden suhteen kariuduttua luetaan self helppiä vuosi muutama. Tai ei uskaltauduta koskaan toista lähelle lainkaan.
Kommentit (43)
Yleensä suhteen päättyessä sanotaan, että olisi hyvä olla hetken yksin "itseään kehittääkseen". Takana ajatus siitä, että ehtii miettiä, mikä suhteessa meni pieleen. Mitä itse teki väärin, mitä toinen, ja ettei toista samoja virheitä uudessa suhteessa tai ajaudu kerta toisensa jälkeen haitallisiin parisuhteisiin.
Muussa yhteydessä en ole kuullut puhuttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole kyse siitä että pitää kerätä itsevarmuutta pystyäkseen uuteen suhteeseen. Itse ainakin olen seurustellut tosi nuoresta saakka ja se oma persoonallisuus on aina hukkunut suhteessa. Kaikilla ei tietenkään ole näin, mutta nyt aikuisena olen ollut jo pidempään sinkkuna koska selvästi teki hyvää opetella olemaan yksin etten taas ajaudu suhteeseen jossa elän toisen kautta. Viihdyn myös todella hyvin sinkkuna eikä minulla ole mitään kiirettä parisuhteeseen. Toki jos sopiva henkilö tulisi vastaan niin olisin siihen valmis. Kyllä se oma aika on ihan itseä varten, eikä sitä että kelpaa taas suhteeseen.
Tottakai muut saavat olla suhteessa, mutta ihmetellään miksi jotkut menevät suhteesta suhteeseen kuin olisi ihan sama kenen kanssa on. Sinkut harkitsevat seuraavaa siirtoa. Sinkuilla on vuorovaikutusta. Sinkut ajattelevat, tekevät ja etsivät tietoa. Mieskumppani voi olla supermanipuloiva ja nainen menee liikaa toisen maailmankuvan mukaan, sinkuilla on mahdollisuus miettiä mikä on heidän juttunsa ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Pälä pää, en jaksa lukea aloitusta.
Ihmiselle tekee hyvää olla yksin ja kehittää itseään. Jotkut opiskelevat, jotkut harrastavat tavoitteellisesti, jotkut tekevät molempia tai jotain muuta. Jotkut uppoutuvat vielä työhönsä noiden muiden lisäksi.
En saanut vastausta siihen, miksi noita ei voisi tehdä suhteessa. Parisuhteessa oon opiskellut kaksi tutkintoa (maisteri ja eri alan kandi) harrastanut sekä tavoitteellista kestävyysliikuntaa että taidetta, saanut lapsia, käynyt töissä, saanut ylennyksiä. Ei seksi ja läheinen ihmissuhde millään lailla poista mahdollisuutta mihinkään noista asioista jotka mainitsit. Ja ollaan oltu yhdessä nuoresta saakka.
Tunnen muutaman sarjasitoutujan.
Haluatko itse suhteeseen ihmisen kanssa,
-jolla on teidän suhteen aikana jo toinen kulisseissa tyrkyllä siltä varalta, että teidän suhde kariutuu
- joka pitää silmät auki eikä sitoudu oikeasti, koska jotain parempaa voi olla tulossa
- on läheisriippuvainen ressukka, jonka yksinoleminen täyttää kauhulla ja sen takia kuka tahansa kelpaa
Väittäisin, että psyykkisesti terve ihminen tarvitsee jonkin verran aikaa ennen seuraavaa syvempää romanttista suhdetta, nimenomaan siksi ettei toista aina samoja virheitä vaan saa käsiteltyä ne edelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutaman sarjasitoutujan.
Haluatko itse suhteeseen ihmisen kanssa,
-jolla on teidän suhteen aikana jo toinen kulisseissa tyrkyllä siltä varalta, että teidän suhde kariutuu
- joka pitää silmät auki eikä sitoudu oikeasti, koska jotain parempaa voi olla tulossa
- on läheisriippuvainen ressukka, jonka yksinoleminen täyttää kauhulla ja sen takia kuka tahansa kelpaa
Väittäisin, että psyykkisesti terve ihminen tarvitsee jonkin verran aikaa ennen seuraavaa syvempää romanttista suhdetta, nimenomaan siksi ettei toista aina samoja virheitä vaan saa käsiteltyä ne edelliset.
Tai sit voi olla todella sitoutuva ihminen, joka käsittelee ne edelliset virheet suhteen aikana ja eroaa vasta jos on varmaa, että ongelmat on sellaisia joita ei voi yhdessä korjata.
Sekin on outo ajatus et ensin aina erotaan ja sitten vasta mietitään, mitä pitäisi muuttaa. Eikö ensin kannata siinä suhteessa jo harkita, mikä mättää ja muuttaa kaikki minkä voi? Jos taas on todella pysyvämpi piirre niin se ei millään sinkkujaksollakaan tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tervettä osata olla yksin.
On tervettä myös osata luottaa ja olla suhteessa, jos on kerran vapaa ja oikea ihminen tulee kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pälä pää, en jaksa lukea aloitusta.
Ihmiselle tekee hyvää olla yksin ja kehittää itseään. Jotkut opiskelevat, jotkut harrastavat tavoitteellisesti, jotkut tekevät molempia tai jotain muuta. Jotkut uppoutuvat vielä työhönsä noiden muiden lisäksi.
En saanut vastausta siihen, miksi noita ei voisi tehdä suhteessa. Parisuhteessa oon opiskellut kaksi tutkintoa (maisteri ja eri alan kandi) harrastanut sekä tavoitteellista kestävyysliikuntaa että taidetta, saanut lapsia, käynyt töissä, saanut ylennyksiä. Ei seksi ja läheinen ihmissuhde millään lailla poista mahdollisuutta mihinkään noista asioista jotka mainitsit. Ja ollaan oltu yhdessä nuoresta saakka.
Ei nyt varmaankaan tarvitse sen vuoksi erotakaan, mutta kyllä pitkään yhdessä olleet eron sattuessa usein kohtaavat jonkinlaisen kriisin, kun elämä ja oleminen on vahvasti ollut kytköksissä yhdessä oloon. Voi olla että vasta huomaa asioita joita ei ole nähnyt, itsessään ja toisessa kun monet itsestään selviltä tuntuvat rakenteet murtuvat. Se yksinäisyyden tunne kun menettää ystävän, luotetun ja vastuunjakajan, voi olla vaikea, mutta itsenäisyyden tunne on myös huumaava kunhan tottuu. Elin-ikäisessä liitossa sen saattaa kohdata vasta toisen kuollessa, jolloin tilanne tietenkin surullisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:n mielestä sinkut jotenkin vajavaisia? Kuulostaa siltä että sulla on joku pakkomielle että kaikkien pitäisi olla parisuhteessa tai on jotenkin huonompi ihminen. Monilla on takana huonoja suhteita joiden jälkeen ei heti haluta seurustella uudestaan. Eikä niitä sopivia kumppaneita niin vaan aina kohdalle osu vaikka olisi itse halukas suhteeseen.
Kaikki eivät pysty toteuttamaan itseään suhteessa, esim läheisriippuva. Pitää opetella asettamaan rajoja, tuntemaan itsensä, sanomaan mitä haluaa ja ei halua. Jos on huomannut itsestään ettei osaa näitä tehdä kun on suhteessa, on hyväkin että opettelee niitä ei-suhteessa.
Sitä paitsi jokaisella on oikeus olla sinkku. Ei siihen pitäisi tarvita perusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pälä pää, en jaksa lukea aloitusta.
Ihmiselle tekee hyvää olla yksin ja kehittää itseään. Jotkut opiskelevat, jotkut harrastavat tavoitteellisesti, jotkut tekevät molempia tai jotain muuta. Jotkut uppoutuvat vielä työhönsä noiden muiden lisäksi.
Et jaksanut kuunnella toista, mutta halusit ehdottomasti heittää kommentin. Jännä et viihdyt yksin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tervettä osata olla yksin.
On tervettä myös osata luottaa ja olla suhteessa, jos on kerran vapaa ja oikea ihminen tulee kohdalle.
Ei voi olla varma nuorena onko joku "oikea", jos paljastuu manipuloivaksi seksistiseksi psykopaatiksi. Liika luottamus ja sinisilmäisyys on huono asia. Paljon on renttumiehiä. Aikuisena parempi ihmistuntemus ja osaa sanoa ei monelle asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn kehittymään suhteessa ja ilman parisuhdetta. Miksi parisuhde olisi se luonnollinen tavoiteltava olotila? Ei se ole kaikille niin tärkeä asia. Yksin on hyvä, parisuhteessa myös, olettaen että on rakastunut kumppaniinsa ja molemmat saavat suhteesta paljon positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juu
Vierailija kirjoitti:
Pälä pää, en jaksa lukea aloitusta.
Ihmiselle tekee hyvää olla yksin ja kehittää itseään. Jotkut opiskelevat, jotkut harrastavat tavoitteellisesti, jotkut tekevät molempia tai jotain muuta. Jotkut uppoutuvat vielä työhönsä noiden muiden lisäksi.
En saanut vastausta siihen, miksi noita ei voisi tehdä suhteessa. Parisuhteessa oon opiskellut kaksi tutkintoa (maisteri ja eri alan kandi) harrastanut sekä tavoitteellista kestävyysliikuntaa että taidetta, saanut lapsia, käynyt töissä, saanut ylennyksiä. Ei seksi ja läheinen ihmissuhde millään lailla poista mahdollisuutta mihinkään noista asioista jotka mainitsit. Ja ollaan oltu yhdessä nuoresta saakka.
Ei nyt varmaankaan tarvitse sen vuoksi erotakaan, mutta kyllä pitkään yhdessä olleet eron sattuessa usein kohtaavat jonkinlaisen kriisin, kun elämä ja oleminen on vahvasti ollut kytköksissä yhdessä oloon. Voi olla että vasta huomaa asioita joita ei ole nähnyt, itsessään ja toisessa kun monet itsestään selviltä tuntuvat rakenteet murtuvat. Se yksinäisyyden tunne kun menettää ystävän, luotetun ja vastuunjakajan, voi olla vaikea, mutta itsenäisyyden tunne on myös huumaava kunhan tottuu. Elin-ikäisessä liitossa sen saattaa kohdata vasta toisen kuollessa, jolloin tilanne tietenkin surullisempi.
Ei ne eron kriisin tunteet oo sen helpompia heillä, jotka on pariutuneet vasta tauon jälkeen. Rakkauden loppuminen on suru, vaikka sitä ennen olisi ollut kuinka pitkään sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tervettä osata olla yksin.
On tervettä myös osata luottaa ja olla suhteessa, jos on kerran vapaa ja oikea ihminen tulee kohdalle.
Moni kakku päältä kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n mielestä sinkut jotenkin vajavaisia? Kuulostaa siltä että sulla on joku pakkomielle että kaikkien pitäisi olla parisuhteessa tai on jotenkin huonompi ihminen. Monilla on takana huonoja suhteita joiden jälkeen ei heti haluta seurustella uudestaan. Eikä niitä sopivia kumppaneita niin vaan aina kohdalle osu vaikka olisi itse halukas suhteeseen.
Sinkkuushan on oikein oiva valinta. Mut toisen ketjun perustelu seurustelun välttämikseksi oli nimenomaan "jotta voisi kehittää itseään" ja mielestäni hyvin outo. Etenkin oletuksella, että kaikki muutkin tarvitsevat sinkkuaikaa kehittyäkseen.
Syitä jotka ymmärrän: sydänsurut, ei oo tullut hyvää vastaan tai on sattunut rakastumaan yksipuolisesti, hyvin hyvin tiivis elämäntilanne (esim huippu-urheilija tai muuten todella kaikki aika omassa jutussa kiinni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tervettä osata olla yksin.
On tervettä myös osata luottaa ja olla suhteessa, jos on kerran vapaa ja oikea ihminen tulee kohdalle.
Ei voi olla varma nuorena onko joku "oikea", jos paljastuu manipuloivaksi seksistiseksi psykopaatiksi. Liika luottamus ja sinisilmäisyys on huono asia. Paljon on renttumiehiä. Aikuisena parempi ihmistuntemus ja osaa sanoa ei monelle asialle.
Tämä totta ja näitä on nähty.
Alue: Aihe vapaa
Pälä pää, en jaksa lukea aloitusta.
Ihmiselle tekee hyvää olla yksin ja kehittää itseään. Jotkut opiskelevat, jotkut harrastavat tavoitteellisesti, jotkut tekevät molempia tai jotain muuta. Jotkut uppoutuvat vielä työhönsä noiden muiden lisäksi.