Onko täällä muita, jotka puhuvat liikaa ja tyhmiä ihmisten seurassa ja joutuvat sitten häpeämään taas viikkoja

En osaa itsekkään puhua kuin paskaa. Mitää järkevää en ole sanonut vuosiin.

Zinc

Joo. Joka kerta, kun on joku sosiaalinen apahtuma, jossa on enemmän kuin 1 ihminen.

En vaan osaa olla ihmisten kanssa. Tai tulkita tilanteita. Aina saa hävetä.

Onneksi näen ihmisiä vain noin kerran kuussa. Korona-aika on ollut ihanaa kun on voinut märehtiä vain vanhoja häpeitä kehittämättä uusia...

Täällä toinen! :(

Sehän nyt riippuu siitäkin miten ne ihmiset juoruavat eteenpäin ja muuntelevat sanomaasi vähän lisää.

Tässä toinen. Ärsyttää tosiaan sitten kun tajuaa höpöttäneensä kaikkea typerää. Mulla on vielä se special talentti että puhun jostain ihmisestä joka onkin just jossain selän takana. En siis hauku tms mutta muuten esim. että se ja se sanoi sitä ja tätä, sitten joku vähän vaivaantuneesti katsoo ja nyökkii päällä että se tyyppi on muuten tuossa ihan vieressä... äärimmäisen noloa.

Voi, miten lohdullista sentään kuulla, että en ole ainoa :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

En osaa itsekkään puhua kuin paskaa. Mitää järkevää en ole sanonut vuosiin.

Zinc

Kyllä osaat. Olen seurannut kommenttejasi ja ajoittain olen sitä mieltä että olet..... valaistunut.

T. Palsta-esoteerikko

Monista tuntemattomista ei meinaa saada mitään irti. Ilmeisesti suurin osa vaikenee varmuuden vuoksi itsensä munaamisen pelossa. Eihän tuommoisille hölmöille voi muuta kuin nauraa!

Joo, juuri minun elämästäni. Suustani tulee täysin sensuroimatonta soopaa ja pahimmassa tapauksessa loukkaan vielä tahtomattani muita ihmisiä.

Jotkut eivät häpeä, vaikka olisi syytä.

Vierailija kirjoitti:

Monista tuntemattomista ei meinaa saada mitään irti. Ilmeisesti suurin osa vaikenee varmuuden vuoksi itsensä munaamisen pelossa. Eihän tuommoisille hölmöille voi muuta kuin nauraa!

Mutta vaikenemiseen kykenevät eivät joudu sentään häpeämään kaikkina aamuyön tunteina typeriä puheitaan.

Minä! Surkeinta tässä on, että olen oikeasti aika fiksu ja sivistynyt henkilö, mutta sosiaalisten tilanteiden pelkoni tekee sen, että en osaa puhua järkevästi. Saatan sanoa ihan mitä tahansa pelkästään siksi, että menen niin hämilleni tilanteesta. Olen joskus esimerkiksi valehdellut tahattomasti, vastannut "joo" esitettyyn kysymykseen vain, koska menin tilanteesta paniikkiin. Se ei oikeasti pitänyt paikkaansa (onneksi asia oli hyvin vähämerkityksinen).

Joskus saan myös muistikatkoksia sosiaalisissa tilanteissa. On käynyt joitain kertoja niin, että kun minulta on kysytty vaikka perheestäni, harrastuksistani tai viime viikonlopustani jotain, en yhtäkkiä muista aiheesta mitään. Pää lyö tyhjää enkä pysty vastaamaan. Lopulta vastaan sitten jotain täysin idioottimaista, kuten että minulla ei ole harrastuksia tai että viikonloppuna nukuin.

Ärsyttää olla tällainen. Haluaisin kavereita, mutta ei niitä hitto vie saa näin.

Kyllä mutta ei kukaan muu muista mitä hölötit. Ei ihmiset yksinkertaisesti muista. Olet ihan normaali. Ennemmin hölöttäjä kuin tuppisuu jurottaja.

Se on se ADD.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mutta ei kukaan muu muista mitä hölötit. Ei ihmiset yksinkertaisesti muista. Olet ihan normaali. Ennemmin hölöttäjä kuin tuppisuu jurottaja.

Voi kiitos. Tämä oli ihanasti sanottu. Vaikka kyllä jotkut varmasti muistavat, että "minttu?" Ai niin, se vähän hölmö akka, joka oli koko ajan äänessä.

Mullla on ainakin sosiaalississa kkontakteissa sellainen fiilis vaikka kuinka tietää että toinen on rento ja vapaa mielinen muttta jos oma hahmotuskyky ei ole kunnnossa ja ajatukset lähteee poukkoilemaan ja lähtee liika kauaksi niin sanotuksi soutelemaan omine ajatuksineeen niin sitä menee sitten luonnnolisesti vaan hiljaiseksi. Pitäiisi päästä kiinni ja lentoon.

Vierailija kirjoitti:

Mullla on ainakin sosiaalississa kkontakteissa sellainen fiilis vaikka kuinka tietää että toinen on rento ja vapaa mielinen muttta jos oma hahmotuskyky ei ole kunnnossa ja ajatukset lähteee poukkoilemaan ja lähtee liika kauaksi niin sanotuksi soutelemaan omine ajatuksineeen niin sitä menee sitten luonnnolisesti vaan hiljaiseksi. Pitäiisi päästä kiinni ja lentoon.

Hyvä hahmotuuskyky kun on jo lapsuuudessa niin se automaaattisesti tuo myös uusia tilanteita eteeen ja siten kokemusta ja siteeen myös itseluottamusta ja uuuusia juttuja matkan varrrelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullla on ainakin sosiaalississa kkontakteissa sellainen fiilis vaikka kuinka tietää että toinen on rento ja vapaa mielinen muttta jos oma hahmotuskyky ei ole kunnnossa ja ajatukset lähteee poukkoilemaan ja lähtee liika kauaksi niin sanotuksi soutelemaan omine ajatuksineeen niin sitä menee sitten luonnnolisesti vaan hiljaiseksi. Pitäiisi päästä kiinni ja lentoon.

Hyvä hahmotuuskyky kun on jo lapsuuudessa niin se automaaattisesti tuo myös uusia tilanteita eteeen ja siten kokemusta ja siteeen myös itseluottamusta ja uuuusia juttuja matkan varrrelta.

Mä muiistan kun mä joskus harrastin teatteri ja improvisaaatiota niin nautin siiitä suunnattomasti koska siinä hetkelllisesti sellainne vapaus omallle mielikuvitukselle. EI ollut kahlitttuna enää varsinaisesti johooonkin odotusarvoon. Rakastin sitä vapautttta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullla on ainakin sosiaalississa kkontakteissa sellainen fiilis vaikka kuinka tietää että toinen on rento ja vapaa mielinen muttta jos oma hahmotuskyky ei ole kunnnossa ja ajatukset lähteee poukkoilemaan ja lähtee liika kauaksi niin sanotuksi soutelemaan omine ajatuksineeen niin sitä menee sitten luonnnolisesti vaan hiljaiseksi. Pitäiisi päästä kiinni ja lentoon.

Hyvä hahmotuuskyky kun on jo lapsuuudessa niin se automaaattisesti tuo myös uusia tilanteita eteeen ja siten kokemusta ja siteeen myös itseluottamusta ja uuuusia juttuja matkan varrrelta.

Mä muiistan kun mä joskus harrastin teatteri ja improvisaaatiota niin nautin siiitä suunnattomasti koska siinä hetkelllisesti sellainne vapaus omallle mielikuvitukselle. EI ollut kahlitttuna enää varsinaisesti johooonkin odotusarvoon. Rakastin sitä vapautttta.

Taii oli siiinä odotusarvo muttta set tuli lunnostaaan siinä vapaudessa ja häpeän tunne poistui eikä sitä tarviinnut ajattelemalla ajatella etttä se rajoittaisi pääsemästä alkuun ja syttyä tarinalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullla on ainakin sosiaalississa kkontakteissa sellainen fiilis vaikka kuinka tietää että toinen on rento ja vapaa mielinen muttta jos oma hahmotuskyky ei ole kunnnossa ja ajatukset lähteee poukkoilemaan ja lähtee liika kauaksi niin sanotuksi soutelemaan omine ajatuksineeen niin sitä menee sitten luonnnolisesti vaan hiljaiseksi. Pitäiisi päästä kiinni ja lentoon.

Hyvä hahmotuuskyky kun on jo lapsuuudessa niin se automaaattisesti tuo myös uusia tilanteita eteeen ja siten kokemusta ja siteeen myös itseluottamusta ja uuuusia juttuja matkan varrrelta.

Mä muiistan kun mä joskus harrastin teatteri ja improvisaaatiota niin nautin siiitä suunnattomasti koska siinä hetkelllisesti sellainne vapaus omallle mielikuvitukselle. EI ollut kahlitttuna enää varsinaisesti johooonkin odotusarvoon. Rakastin sitä vapautttta.

Taii oli siiinä odotusarvo muttta set tuli lunnostaaan siinä vapaudessa ja häpeän tunne poistui eikä sitä tarviinnut ajattelemalla ajatella etttä se rajoittaisi pääsemästä alkuun ja syttyä tarinalle.

Minuuusta ehkä teatteri ilmaisu on yksi parhaimpia terapian muotoja koska alitajunnasssa on paljon piileviä ajatuksia ja tunnteita joita me emme pysty jäsentelemään ja käsittelemään ilman vuorvaikutusta.