Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa, että opiskelen ainoastaan silloin kun hän on itse töissä
23.06.2020 |
Olen opiskelija ja mies on työelämässä. Hänen työaikansa on arkisin 9-16, ja minun pitäisi ahtaa opiskeluni tuohon aikaikkunaan.
Tämä rajoitus annettiin minulle eilen, vuosi yhdessä asumisen jälkeen. Olen kolmannen vuoden opiskelija ja tähtään korkealle, joten olen opiskellut tietenkin myös muulloin kuin arkipäivisin tiukasti virka-aikoina. Nyt mies ”ilmoitti”, että syksystä lähtien opiskelulle varataan tietty aika ja sitä noudatetaan.
Mies haluaa siis iltojen ja viikonloppujen olevan yhteistä aikaa. Mies on amiksen käynyt, joten ei kai voi käsittää, kuinka paljon aikaa ja voimia korkeakouluopinnot vaativat.
En osannut vastata tähän vaatimukseen mitään. Alistuin käytännössä, koska minin oli vaikea reagoida noin hullunkuriseen ajatukseen. Nyt mies elää siinä uskossa että suostuin moiseen hölynpölyyn, ja haluaisin jotenkin näpäyttää, mutta en tiedä mitä sanoa tai edes miten ottaa asia uudelleen puheeksi.
Ja joo, tämä on joidenkin todellisuutta.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Tuo on hyvin ymmärrettävää, samalla tavalla varmasti toimii iso osa opiskelijoista. Kuitenkin, tuo on myös erittäin huono asenne. Koska gradussa ( kuten muissakin isoissa töissä) parhaan ja nopeimman tuloksen saa sillä, että istuu vaan alas ja tekee. Opiskelu on suurimmaksi osaksi perselihastyötä, se ei vaadi erityisempää älykkyyttä tai inspiraatiota. Ei työelämässäkkän voi odottaa, että se inspiraatio työhön nousisi ja sitten ruveta hommiin. Useimmiten se voi ottaa päähän, mutta hommiin on ryhdyttävä. Tuskinpa taiteilijatkaan odottavat suurta innostusta ennen hommiin ryhtymistä, vaan aloittavat sen maalaamisen tai kirjoittamisen joka päivä, vaikka ei yhtään innostaisi. Lisäksi yhteiselossa täytyy ottaa toinen osapuoli huomioon, ei yhden ihmisen inspiraation odottaminen voi viedä pareilta yhteistä aikaa tolkuttomasti.
Tämä on niin ymmärtämättömän ihmisen kirjoittama, etten edes jaksa luetella miksi tämä asennemaailma on läpikotaisin pielessä. Eli iltaihmisen pitäisi joustaa siksi että muu maailma on painottunut aamuvirkkujen varaan? Tasan kirjoitan graduani silloin kun tekstiä syntyy eikä silloin kun joku sanelee, että sitä pitää syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillain on tapana kertoa oma mielipiteensä ilmoittamalla asioista.
Onko mies ilmoittanut jämäkästi ( omasta mielestään)/kontrolloimalla ( sinun mielestäsi) ennen joitain asioita? Jos on, niin mitä asioita ja missä tilaisuuksissa?
Onko taustalla, että mies toivoisi, että teillä olisi joka päivä yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä ja fyysistäkin yhteyttä?
Onko tämä erilainen päivärytmi aiheuttanut ennen hankaluuksia jommallekummalle puolisoista? Häiriintyykö mies sinun opinnoistasi? Jos häiriintyy, niin voisitko tehdä kirjoitusopintoja esim. kirjastossa?
Arvostaako mies sinua ja sinun opintojasi?
Onko miehelle kerrottu, että millaisia yliopisto-opinnot ovat? En tiedä nykyisistä, mutta 20 vuotta sitten suurin osa kursseista alkoi vasta syyskuun puolessa välissä, ja loppui ennen joulukuuta. Keväällä alkoivat tammikuun loppuun mennessä ja loppuivat yleisimmin ennen huhtikuun loppua. Vaikka oli kokopäiväinen opiskelija, niin tuohon tuli silloin ihan pakostakin ylipitkiä päiviä ja syksyn alussa, joulun tienoilla ja keväällä oli tyhjäkäyntiä. Opinnot yliopistossa eivät ole koulua, jossa on valmis lukujärjestys.
Onko mies mahdollisesti kateellinen, että sinun ei tarvitse lähteä aamulla aikaisin?
Voi olla, että sinun kannatta jo varmuuden vuoksi tehdä se opiskelija-asuntohakemus nyt. Niistä kun on pulaa aina syksyisin. vaikka olisit tehnyt hakemuksen, niin mikäänhän ei pakota sinua muuttamaan, jos asioista keskusteltuanne esim. huomaat, että mies vain haluaa viettää aikaa kanssasi, ja sovitte esim. että 2 iltaa viikossa vietätte yhdessä.
Tosiasia on se, että parisuhde on kahden kauppa. Jos teillä on jonain päivänä yhteinen elämä ja ehkä lapsiakin, niin eihän toinen silloin voi vain tehdä omia juttujaan iltaisin, vaan on sovittava, että kuka hoitaa lapsia, tekee näille ruokaa yms.
Jatkan: ensimmäinen reaktioni oli, että sinä ,ap, sanoisit miehelle, että hänen tulee olla töissä aina kun sinä opiskelet :)
Koska en kuitenkaan aloituksesta voi tietää, että onko mies oikeasti kontrolloiva, oletko sinä oikeasti esim. peloissasi miehen sanomisista, ja jos olet peloissasi, niin onko siihen syytä.
Itse en nuorempana osannut toimia mielipiteensä huonosti töräyttävien ihmisten kanssa. Vuosikausia olen opetellut halki, poikki ja pinoon -tapaa sanoa asioista, koska se joidenkin ihmisten kanssa se on ainoa tapa, jolla he kuulevat mitä toisella on sanottavaa. Ex-miehen kanssa sujuu lasten asioista keskustelu nykyään paremmin, kun osaan sanoa mm. " Pöh! Älä luulekaan että tekisin mitään noin järjetöntä! Usko unelmiisi! Kuule, en teodellakaan. Ei, tuo ei toimi! Tuo on tyhmää! Tuo on hullua! Tyhmäksikö heittäydyt!
Siis kaikkea sellaista ilmaisutapaa, joita en halua käyttää. Toimivat kuitenkin hänen kanssaan. Sitten on myös eri asia se, että jos tuollaiset keinot toimivat mieheesi, niin haluatko itse käyttää niitä. Tai olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Tuo on hyvin ymmärrettävää, samalla tavalla varmasti toimii iso osa opiskelijoista. Kuitenkin, tuo on myös erittäin huono asenne. Koska gradussa ( kuten muissakin isoissa töissä) parhaan ja nopeimman tuloksen saa sillä, että istuu vaan alas ja tekee. Opiskelu on suurimmaksi osaksi perselihastyötä, se ei vaadi erityisempää älykkyyttä tai inspiraatiota. Ei työelämässäkkän voi odottaa, että se inspiraatio työhön nousisi ja sitten ruveta hommiin. Useimmiten se voi ottaa päähän, mutta hommiin on ryhdyttävä. Tuskinpa taiteilijatkaan odottavat suurta innostusta ennen hommiin ryhtymistä, vaan aloittavat sen maalaamisen tai kirjoittamisen joka päivä, vaikka ei yhtään innostaisi. Lisäksi yhteiselossa täytyy ottaa toinen osapuoli huomioon, ei yhden ihmisen inspiraation odottaminen voi viedä pareilta yhteistä aikaa tolkuttomasti.
Vähän tyrskähdin kun osuivat silmiin. Taiteilijat eivät ole klo 9.00 - 16.00 insinöörejä, jotka maalaavat sikstuksen kappeleita vaan silloin kun parisuhde ja virka-aika sallii. Jospa tutustuisit Stephen Kingin metodeihin, niin hämmästyisit ja taitaa olla maailman parhaiten palkattuja kirjailijoita. Lisäksi viimeiseen kursiiviin sanoisin, että siinä tapauksessa etsi ihminen, joka sopii sinulle, äläkä ala tunkemaan sellaista ihmsitä omaan muottiisi joka ei sinne mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Millaisissa piireissä oikein liikut jos luulet tuon olevan normaalia?
Ihan Tampereella opiskelen humanistista alaa viidettä vuotta( tarkemmin jääköön nyt määrittelemättä opiskeluala ja yksikkö). Suurin osa kandivaiheen kursseista kykeni suorittamaan sähköisillä tenteillä tai suoraan esseillä proffilla. Ainoastaan kielten kurssit, kandisemma, perehdytyskurssit ja muutama pakollinen myöhempi kurssi oli sellaisia, joilla oli läsnäolopakko. Ja samanlaisia suorituksia on muillakin humanistisilla aloilla Tampereella. Tästä johtuen opiskelijoiden päivärytmi todellakin on tuollainen, elleivät satu olemaan töissä samalla. Nukutaan myöhään, opiskeluhomat lähtee pyörimään joskus alkuillasta ja valvotaan yötunneille. Eikä tässä ole mitän pahaa tai tuomittavaa, mutta onhan tällainen hyvin epäsäännöllistä elämää, eikä välttämättä kaikki sellaista ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Tuo on hyvin ymmärrettävää, samalla tavalla varmasti toimii iso osa opiskelijoista. Kuitenkin, tuo on myös erittäin huono asenne. Koska gradussa ( kuten muissakin isoissa töissä) parhaan ja nopeimman tuloksen saa sillä, että istuu vaan alas ja tekee. Opiskelu on suurimmaksi osaksi perselihastyötä, se ei vaadi erityisempää älykkyyttä tai inspiraatiota. Ei työelämässäkkän voi odottaa, että se inspiraatio työhön nousisi ja sitten ruveta hommiin. Useimmiten se voi ottaa päähän, mutta hommiin on ryhdyttävä. Tuskinpa taiteilijatkaan odottavat suurta innostusta ennen hommiin ryhtymistä, vaan aloittavat sen maalaamisen tai kirjoittamisen joka päivä, vaikka ei yhtään innostaisi. Lisäksi yhteiselossa täytyy ottaa toinen osapuoli huomioon, ei yhden ihmisen inspiraation odottaminen voi viedä pareilta yhteistä aikaa tolkuttomasti.
Vähän tyrskähdin kun osuivat silmiin. Taiteilijat eivät ole klo 9.00 - 16.00 insinöörejä, jotka maalaavat sikstuksen kappeleita vaan silloin kun parisuhde ja virka-aika sallii. Jospa tutustuisit Stephen Kingin metodeihin, niin hämmästyisit ja taitaa olla maailman parhaiten palkattuja kirjailijoita. Lisäksi viimeiseen kursiiviin sanoisin, että siinä tapauksessa etsi ihminen, joka sopii sinulle, äläkä ala tunkemaan sellaista ihmsitä omaan muottiisi joka ei sinne mahdu.
On muute hauska, että otit Kingin esille ( olen iso fani!). Hänhän on suoraan sanonut olevansa työnarkonaami, joka kirjoittaa joka päivä aamusta iltaan. Myös juhlapyhinä. Ilmankos häneltä ilmestyy kolmekin tiiliskiveä joka vuosi! Jos opiskelijat ottaisivat oppia enemmän Kingin metodeista, jokainen kirjoittaisi ainakin sen pari gradua vuodessa ja 30op siihen päälle. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Tuo on hyvin ymmärrettävää, samalla tavalla varmasti toimii iso osa opiskelijoista. Kuitenkin, tuo on myös erittäin huono asenne. Koska gradussa ( kuten muissakin isoissa töissä) parhaan ja nopeimman tuloksen saa sillä, että istuu vaan alas ja tekee. Opiskelu on suurimmaksi osaksi perselihastyötä, se ei vaadi erityisempää älykkyyttä tai inspiraatiota. Ei työelämässäkkän voi odottaa, että se inspiraatio työhön nousisi ja sitten ruveta hommiin. Useimmiten se voi ottaa päähän, mutta hommiin on ryhdyttävä. Tuskinpa taiteilijatkaan odottavat suurta innostusta ennen hommiin ryhtymistä, vaan aloittavat sen maalaamisen tai kirjoittamisen joka päivä, vaikka ei yhtään innostaisi. Lisäksi yhteiselossa täytyy ottaa toinen osapuoli huomioon, ei yhden ihmisen inspiraation odottaminen voi viedä pareilta yhteistä aikaa tolkuttomasti.
Vähän tyrskähdin kun osuivat silmiin. Taiteilijat eivät ole klo 9.00 - 16.00 insinöörejä, jotka maalaavat sikstuksen kappeleita vaan silloin kun parisuhde ja virka-aika sallii. Jospa tutustuisit Stephen Kingin metodeihin, niin hämmästyisit ja taitaa olla maailman parhaiten palkattuja kirjailijoita. Lisäksi viimeiseen kursiiviin sanoisin, että siinä tapauksessa etsi ihminen, joka sopii sinulle, äläkä ala tunkemaan sellaista ihmsitä omaan muottiisi joka ei sinne mahdu.
On muute hauska, että otit Kingin esille ( olen iso fani!). Hänhän on suoraan sanonut olevansa työnarkonaami, joka kirjoittaa joka päivä aamusta iltaan. Myös juhlapyhinä. Ilmankos häneltä ilmestyy kolmekin tiiliskiveä joka vuosi! Jos opiskelijat ottaisivat oppia enemmän Kingin metodeista, jokainen kirjoittaisi ainakin sen pari gradua vuodessa ja 30op siihen päälle. :)
Minä suoritan 100op vuodessa, jos gradu valmistuu kesällä, niin tämän vuoden saldo on 140op nelosen keskiarvolla. Teen hommia ihan tasan tarkkaan vain silloin kun olen tehokkaimmillani ja tarpeeksi virkeä, muut ajat lepään. Eli joinakin päivinä kirjoitan 15-20 sivua ja joinakin päivinä en yhtään (koska en jaksa sen 15+ sivun rupeaman jälkeen). Joskus on viikkoja kun teen ma-su välillä klo 7-23 hommia ja joskus hoidan koko viikon vain puutarhaa ja kuntoilen. Opintoja ennen olin täysipäiväisesti töissä ja kyllä tämä on paljon raskaampaa, vaikka vapaa-aikaa (tai toipumista...) on enemmän.
Minä en ainakaan voi rytmittää oppimistani kellon mukaan, ei se vain toimi niin. Ja se olisi ihan hirveän tehotonta ja kuluttavaa. Silti työmäärässä teen ihan varmasti enemmän kuin täysipäiväisesti työskentelevä puolisoni, joka ei todellakaan käytä työssään aikaansa yhtä tehokkaasti kuin minä silloin kun oikeasti annan palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö olisi fiksua käyttää se miehen työssäoloaika tehokkaaseen opiskeluun eikä alkaa vasta illalla opiskelemaan?
Itellä kesäopintojen luennot 17-19.30. Opiskelen just silloin kuin itseäni huvittaa.
-ohis
Ei ap sanonut mitään siitä, että mies kieltäisi menemästä luennoille.
AP voi varmaan selventää mitä tuo miehen vaatimus koski. Ei saa opiskella kotona muuten kuin arkisin 9-16, vai ei saa mennä edes luennoille yms. muuta kuin arkisin 9-16?
Ei saa opiskella kotona. Jos on kuuteen tai vaikka kahdeksaan luentoja, niin se on ok, mutta päivän opiskelut ovat sitten siinä.
Ap
Mitähän vielä? Et saa mennä ulos lenkille kello kahdeksan jälkeen, koska sinulle voi sattua jotain? Älä ota puhelinta mukaan vessaan, koska siellä vain tulostetaan? Älä avaa läppäriä ilta kymmenen jälkeen, koska se häiritsee hänen untaan vaikka olet toisessa huoneessa?
Oijoi. Lue nyt äärimmäisen tarkasti:
naiset opetetaan pienestä asti siihen, että heistä on mahdollisimman vähän harmia ja vaivaa ja he eivät saisi olla mitään mieltä tai ainakaan se mielipide ei saa koetella kenenkään hermoja.
Toisekseen naisten ajankäytön oletetaan joustavan joka ikinen kerta toisten aikataulujen mukaan, ei koskaan toiste päin.
Millä verukkeella illan opiskelut ovat siinä, jos tulet luennolta kotiin tuolloin? Mitä jos sinulla on luennon perusteella tehtäviä jotka pitäävät olla seuraavana päivänä palautuksessa? Itsehän kävin luennoilla, joiden päätteeksi piti muutaman tunnin sisään olla päiväkirja palautettuna.
En siis edes keskustelisi aiheesta, vaan tekisin selväksi, että hallitsen itse omat aikatauluni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Tuo on hyvin ymmärrettävää, samalla tavalla varmasti toimii iso osa opiskelijoista. Kuitenkin, tuo on myös erittäin huono asenne. Koska gradussa ( kuten muissakin isoissa töissä) parhaan ja nopeimman tuloksen saa sillä, että istuu vaan alas ja tekee. Opiskelu on suurimmaksi osaksi perselihastyötä, se ei vaadi erityisempää älykkyyttä tai inspiraatiota. Ei työelämässäkkän voi odottaa, että se inspiraatio työhön nousisi ja sitten ruveta hommiin. Useimmiten se voi ottaa päähän, mutta hommiin on ryhdyttävä. Tuskinpa taiteilijatkaan odottavat suurta innostusta ennen hommiin ryhtymistä, vaan aloittavat sen maalaamisen tai kirjoittamisen joka päivä, vaikka ei yhtään innostaisi. Lisäksi yhteiselossa täytyy ottaa toinen osapuoli huomioon, ei yhden ihmisen inspiraation odottaminen voi viedä pareilta yhteistä aikaa tolkuttomasti.
Vähän tyrskähdin kun osuivat silmiin. Taiteilijat eivät ole klo 9.00 - 16.00 insinöörejä, jotka maalaavat sikstuksen kappeleita vaan silloin kun parisuhde ja virka-aika sallii. Jospa tutustuisit Stephen Kingin metodeihin, niin hämmästyisit ja taitaa olla maailman parhaiten palkattuja kirjailijoita. Lisäksi viimeiseen kursiiviin sanoisin, että siinä tapauksessa etsi ihminen, joka sopii sinulle, äläkä ala tunkemaan sellaista ihmsitä omaan muottiisi joka ei sinne mahdu.
On muute hauska, että otit Kingin esille ( olen iso fani!). Hänhän on suoraan sanonut olevansa työnarkonaami, joka kirjoittaa joka päivä aamusta iltaan. Myös juhlapyhinä. Ilmankos häneltä ilmestyy kolmekin tiiliskiveä joka vuosi! Jos opiskelijat ottaisivat oppia enemmän Kingin metodeista, jokainen kirjoittaisi ainakin sen pari gradua vuodessa ja 30op siihen päälle. :)
Minä suoritan 100op vuodessa, jos gradu valmistuu kesällä, niin tämän vuoden saldo on 140op nelosen keskiarvolla. Teen hommia ihan tasan tarkkaan vain silloin kun olen tehokkaimmillani ja tarpeeksi virkeä, muut ajat lepään. Eli joinakin päivinä kirjoitan 15-20 sivua ja joinakin päivinä en yhtään (koska en jaksa sen 15+ sivun rupeaman jälkeen). Joskus on viikkoja kun teen ma-su välillä klo 7-23 hommia ja joskus hoidan koko viikon vain puutarhaa ja kuntoilen. Opintoja ennen olin täysipäiväisesti töissä ja kyllä tämä on paljon raskaampaa, vaikka vapaa-aikaa (tai toipumista...) on enemmän.
Minä en ainakaan voi rytmittää oppimistani kellon mukaan, ei se vain toimi niin. Ja se olisi ihan hirveän tehotonta ja kuluttavaa. Silti työmäärässä teen ihan varmasti enemmän kuin täysipäiväisesti työskentelevä puolisoni, joka ei todellakaan käytä työssään aikaansa yhtä tehokkaasti kuin minä silloin kun oikeasti annan palaa.
Et selkeästi tajunnut miihin viittasin kun puhun Kingiläisyydestä. Hänhän uransa alkuvaiheissa kiskoi aineita samalla kun sekoili näppäimistön kanssa..:D On lisäksi hieman eri verrata Kingiä opiskelijaan, koska King antaa ajatuksien virrata kun taas gradun kanssa on pakko muistaa lähdeviitteet ja pysäyttää kirjoittaminen joka kerta kun pitää tarkistaa jotain, kuunnella haastattelunauhoja tai lukea omia litterointejaan.
Lisäksi jälkimäiselle sanottakoon, että tuo on myös metodini. On ihan turha istua koneella jos virta on aivan poissa, mutta olen taatusti tehokkaampi kuin omakin puolisoni töissä. En ymmärrä miten av-palstalla saadaan tästäkin ongelma, ettei ihminen toimi kellontarkasti vaan oman luontaisen rytminsä mukaan. Toisaalta tuo on ihanan suomalainen (ja luterilaisen lannistava) ajattelutapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö olisi fiksua käyttää se miehen työssäoloaika tehokkaaseen opiskeluun eikä alkaa vasta illalla opiskelemaan?
Itellä kesäopintojen luennot 17-19.30. Opiskelen just silloin kuin itseäni huvittaa.
-ohis
Ei ap sanonut mitään siitä, että mies kieltäisi menemästä luennoille.
AP voi varmaan selventää mitä tuo miehen vaatimus koski. Ei saa opiskella kotona muuten kuin arkisin 9-16, vai ei saa mennä edes luennoille yms. muuta kuin arkisin 9-16?
Ei saa opiskella kotona. Jos on kuuteen tai vaikka kahdeksaan luentoja, niin se on ok, mutta päivän opiskelut ovat sitten siinä.
Ap
Mitähän vielä? Et saa mennä ulos lenkille kello kahdeksan jälkeen, koska sinulle voi sattua jotain? Älä ota puhelinta mukaan vessaan, koska siellä vain tulostetaan? Älä avaa läppäriä ilta kymmenen jälkeen, koska se häiritsee hänen untaan vaikka olet toisessa huoneessa?
Oijoi. Lue nyt äärimmäisen tarkasti:
naiset opetetaan pienestä asti siihen, että heistä on mahdollisimman vähän harmia ja vaivaa ja he eivät saisi olla mitään mieltä tai ainakaan se mielipide ei saa koetella kenenkään hermoja.
Toisekseen naisten ajankäytön oletetaan joustavan joka ikinen kerta toisten aikataulujen mukaan, ei koskaan toiste päin.
Millä verukkeella illan opiskelut ovat siinä, jos tulet luennolta kotiin tuolloin? Mitä jos sinulla on luennon perusteella tehtäviä jotka pitäävät olla seuraavana päivänä palautuksessa? Itsehän kävin luennoilla, joiden päätteeksi piti muutaman tunnin sisään olla päiväkirja palautettuna.
En siis edes keskustelisi aiheesta, vaan tekisin selväksi, että hallitsen itse omat aikatauluni.
No kenenkä pitäisi tässä tapauksessa joustaa ajankäytöstään? Työssäkäyvän miehen? Meinaatko, että mies voi mennä sanomaan pomolleen: " Kuule, nyt on tilanne kotona, että mun tyttis opiskelee illat ja nukkuu päivät. Ja se vie meidän yhteistä aikaa. Niin aattelin, että jos voitais sopia niin, että mäki tulisin töihin 18-02? Olis tosi kiva!"
Eikä tästä tarvitse tehdä mitään sukupuolikysymystä (jeesus sentään), vann kyse on kahden yhdessä asuvan ihmisen erilaisesta elämänrytmistä. Johon täytyy saada keskustelemalla kompromissi aikaiseksi, ja ainoastaan naisen opiskeluaika näyttää olevan sellainen, mihin voidaan vaikuttaa. Ellei mies sitten ota potkuja ja hanki yötöitä.
Nythän on tosiaan jäänyt selvittämättä, että onko aloittajan opiskelu sellaista, että miehelle jää kotityöt ja kotona muutenkin eletään ap:n rytmien mukaan esim. Mies ei saa kutsua kavereita käymään, eikä katsoa jääkiekkoa telkkarista, koska ap opiskelee. Ja parisuhde aikaa on vain, kun ap tahtoo ja jos mies ei silloin jaksa/halua/ehdi on parisuhdekriisi valmis.
Kuvaus pohjautuu erääseen tuntemaani pariskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Tuo on hyvin ymmärrettävää, samalla tavalla varmasti toimii iso osa opiskelijoista. Kuitenkin, tuo on myös erittäin huono asenne. Koska gradussa ( kuten muissakin isoissa töissä) parhaan ja nopeimman tuloksen saa sillä, että istuu vaan alas ja tekee. Opiskelu on suurimmaksi osaksi perselihastyötä, se ei vaadi erityisempää älykkyyttä tai inspiraatiota. Ei työelämässäkkän voi odottaa, että se inspiraatio työhön nousisi ja sitten ruveta hommiin. Useimmiten se voi ottaa päähän, mutta hommiin on ryhdyttävä. Tuskinpa taiteilijatkaan odottavat suurta innostusta ennen hommiin ryhtymistä, vaan aloittavat sen maalaamisen tai kirjoittamisen joka päivä, vaikka ei yhtään innostaisi. Lisäksi yhteiselossa täytyy ottaa toinen osapuoli huomioon, ei yhden ihmisen inspiraation odottaminen voi viedä pareilta yhteistä aikaa tolkuttomasti.
Vähän tyrskähdin kun osuivat silmiin. Taiteilijat eivät ole klo 9.00 - 16.00 insinöörejä, jotka maalaavat sikstuksen kappeleita vaan silloin kun parisuhde ja virka-aika sallii. Jospa tutustuisit Stephen Kingin metodeihin, niin hämmästyisit ja taitaa olla maailman parhaiten palkattuja kirjailijoita. Lisäksi viimeiseen kursiiviin sanoisin, että siinä tapauksessa etsi ihminen, joka sopii sinulle, äläkä ala tunkemaan sellaista ihmsitä omaan muottiisi joka ei sinne mahdu.
On muute hauska, että otit Kingin esille ( olen iso fani!). Hänhän on suoraan sanonut olevansa työnarkonaami, joka kirjoittaa joka päivä aamusta iltaan. Myös juhlapyhinä. Ilmankos häneltä ilmestyy kolmekin tiiliskiveä joka vuosi! Jos opiskelijat ottaisivat oppia enemmän Kingin metodeista, jokainen kirjoittaisi ainakin sen pari gradua vuodessa ja 30op siihen päälle. :)
Eli paljon aineita ja mielikuvitusta, niin jopas alkaa homma rullata. Harmi vain, että king ei tosiaan toimi noin, vaan hän toimii niin kuin vireystila sallii. Toisekseen katsoin niin hän ei ole viimeisinä vuosina julkaissut kuin niteen per vuosi.
Sen lisäksi ettet ymmärrä ihmisluonteesta saati luontaisesta vuorokausirytmeistä mitään, olet aivan aukottoman pihalla myös nykyisistä opiskelukuvioista. Itsekin suoritin 90op:ta pelkän kevään aikana, ja muun aikaa laitoin parveketta, hoisin lasta ja kotia tai kävin lenkeillä. En tasan tarkkaan istu seitsemältä aamulla koneelle raapimaan tekstiä kasaan iltapäivä viiteen asti vain siksi, että joku väittää sen olevan tehokasta, koska se ei todellakaan käytännössä toimi niin. Opiskeluiden ohessa teen paria isompaa projektia, joista saan myös täytettä cv:hen. Olen myös taatusti koko paletin huomioonottaen tehokkaampi kuin puolisoni, joka tekee töitä vielä lyhennettynä koronan takia. Hän silti voi istua aamu kahdeksasta ilta kymmeneen pitkin päivää, mutta tehokasta se ei ole. Kummasti minut leimataan tehottomaksi, kun sitten isojen rupeamien jälkeen lepään tai nukun lapsen kanssa kymmeneen aamulla.
Tämä koko keskustelu lähti siitä, että yksi nilviäinen jossain päin suomea haluaa tyttöystävänsä aikataulujen noudattavan hänen aikataulujaan. Typerää ja lapsellista, mutta paljastaa miten ahdasmielisiä suomalaiset ovat mitä tulee opiskeluun ja miten työnteko ajaa kaiken yli.
Ei kokemusta puolison osalta, mutta myönnän että otti keväällä aivoon että etälukiolainen oli saanut työpäiväni aikana hädin tuskin itsensä ylös ja aamupalan syötyä, keittiö siivoamatta sen jäljiltä, koira käyttämättä jne. Rupesi sitten Noin klo 17 kouluhommiin ja tekikin ahkerasti, hyvät tulokset tuli viimeisistäkin kursseista mutta keväällä kotityöt jäi häneltä täysin, yhdessä ei tehty mitään kivaakaan, koska hänellä oli illat niin buukattuna sitä koulua, jota olis voinut ja pitänyt käydä päivällä!
Teinin kanssa homma kuitenkin meni jotenkuten, koska järjestely oli poikkeuksellinen ja melko lyhytkestoinen eikä teini toisaalta mikään mun seuraneiti ole. Mutta en kyllä puolisolta tuollaista olisi katsellut yhtään että oman rytmin antaisi tahallaan muotoutua sellaiseksi että mitään yhdessä ei enää tehtäisi tai oltaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö olisi fiksua käyttää se miehen työssäoloaika tehokkaaseen opiskeluun eikä alkaa vasta illalla opiskelemaan?
Itellä kesäopintojen luennot 17-19.30. Opiskelen just silloin kuin itseäni huvittaa.
-ohis
Ei ap sanonut mitään siitä, että mies kieltäisi menemästä luennoille.
AP voi varmaan selventää mitä tuo miehen vaatimus koski. Ei saa opiskella kotona muuten kuin arkisin 9-16, vai ei saa mennä edes luennoille yms. muuta kuin arkisin 9-16?
Ei saa opiskella kotona. Jos on kuuteen tai vaikka kahdeksaan luentoja, niin se on ok, mutta päivän opiskelut ovat sitten siinä.
Ap
Mitähän vielä? Et saa mennä ulos lenkille kello kahdeksan jälkeen, koska sinulle voi sattua jotain? Älä ota puhelinta mukaan vessaan, koska siellä vain tulostetaan? Älä avaa läppäriä ilta kymmenen jälkeen, koska se häiritsee hänen untaan vaikka olet toisessa huoneessa?
Oijoi. Lue nyt äärimmäisen tarkasti:
naiset opetetaan pienestä asti siihen, että heistä on mahdollisimman vähän harmia ja vaivaa ja he eivät saisi olla mitään mieltä tai ainakaan se mielipide ei saa koetella kenenkään hermoja.
Toisekseen naisten ajankäytön oletetaan joustavan joka ikinen kerta toisten aikataulujen mukaan, ei koskaan toiste päin.
Millä verukkeella illan opiskelut ovat siinä, jos tulet luennolta kotiin tuolloin? Mitä jos sinulla on luennon perusteella tehtäviä jotka pitäävät olla seuraavana päivänä palautuksessa? Itsehän kävin luennoilla, joiden päätteeksi piti muutaman tunnin sisään olla päiväkirja palautettuna.
En siis edes keskustelisi aiheesta, vaan tekisin selväksi, että hallitsen itse omat aikatauluni.
No kenenkä pitäisi tässä tapauksessa joustaa ajankäytöstään? Työssäkäyvän miehen? Meinaatko, että mies voi mennä sanomaan pomolleen: " Kuule, nyt on tilanne kotona, että mun tyttis opiskelee illat ja nukkuu päivät. Ja se vie meidän yhteistä aikaa. Niin aattelin, että jos voitais sopia niin, että mäki tulisin töihin 18-02? Olis tosi kiva!"
Eikä tästä tarvitse tehdä mitään sukupuolikysymystä (jeesus sentään), vann kyse on kahden yhdessä asuvan ihmisen erilaisesta elämänrytmistä. Johon täytyy saada keskustelemalla kompromissi aikaiseksi, ja ainoastaan naisen opiskeluaika näyttää olevan sellainen, mihin voidaan vaikuttaa. Ellei mies sitten ota potkuja ja hanki yötöitä.
Voi jessus sentään miten pihalla sinä olet. Miksi mies ei hanki kodin ulkopuolista elämää jos ottaa koville, että tyttöystävä opiskelee? Ei tässä ollut kyse mistään aikataulujen tehostamisesta, vaan siitä, että yksi lapsellinen nulikka kokeilee miten sovinismi sopii omaan talouteen. Mistään muusta tässä ei ollut kyse.
Kaikkein hulluinta aloituksessa oli se, että ap alistui, koska esitys oli niin hullu. No, juuri hulluihin vaatimuksiin sitä kannattaakin suostua!
Sen ymmärrän, että sillä hetkellä menee viheltäen ohi, mutta nyt sitten aikuisten keskustelu asiasta ja jos se ei onnistu, ei tule onnistumaan koko suhde siinä mielessä, että ap ei tule koskaan olemaan onnellinen vaan lapsellisen miehen oikkujen alle alistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Tuo on hyvin ymmärrettävää, samalla tavalla varmasti toimii iso osa opiskelijoista. Kuitenkin, tuo on myös erittäin huono asenne. Koska gradussa ( kuten muissakin isoissa töissä) parhaan ja nopeimman tuloksen saa sillä, että istuu vaan alas ja tekee. Opiskelu on suurimmaksi osaksi perselihastyötä, se ei vaadi erityisempää älykkyyttä tai inspiraatiota. Ei työelämässäkkän voi odottaa, että se inspiraatio työhön nousisi ja sitten ruveta hommiin. Useimmiten se voi ottaa päähän, mutta hommiin on ryhdyttävä. Tuskinpa taiteilijatkaan odottavat suurta innostusta ennen hommiin ryhtymistä, vaan aloittavat sen maalaamisen tai kirjoittamisen joka päivä, vaikka ei yhtään innostaisi. Lisäksi yhteiselossa täytyy ottaa toinen osapuoli huomioon, ei yhden ihmisen inspiraation odottaminen voi viedä pareilta yhteistä aikaa tolkuttomasti.
Vähän tyrskähdin kun osuivat silmiin. Taiteilijat eivät ole klo 9.00 - 16.00 insinöörejä, jotka maalaavat sikstuksen kappeleita vaan silloin kun parisuhde ja virka-aika sallii. Jospa tutustuisit Stephen Kingin metodeihin, niin hämmästyisit ja taitaa olla maailman parhaiten palkattuja kirjailijoita. Lisäksi viimeiseen kursiiviin sanoisin, että siinä tapauksessa etsi ihminen, joka sopii sinulle, äläkä ala tunkemaan sellaista ihmsitä omaan muottiisi joka ei sinne mahdu.
On muute hauska, että otit Kingin esille ( olen iso fani!). Hänhän on suoraan sanonut olevansa työnarkonaami, joka kirjoittaa joka päivä aamusta iltaan. Myös juhlapyhinä. Ilmankos häneltä ilmestyy kolmekin tiiliskiveä joka vuosi! Jos opiskelijat ottaisivat oppia enemmän Kingin metodeista, jokainen kirjoittaisi ainakin sen pari gradua vuodessa ja 30op siihen päälle. :)
Minä suoritan 100op vuodessa, jos gradu valmistuu kesällä, niin tämän vuoden saldo on 140op nelosen keskiarvolla. Teen hommia ihan tasan tarkkaan vain silloin kun olen tehokkaimmillani ja tarpeeksi virkeä, muut ajat lepään. Eli joinakin päivinä kirjoitan 15-20 sivua ja joinakin päivinä en yhtään (koska en jaksa sen 15+ sivun rupeaman jälkeen). Joskus on viikkoja kun teen ma-su välillä klo 7-23 hommia ja joskus hoidan koko viikon vain puutarhaa ja kuntoilen. Opintoja ennen olin täysipäiväisesti töissä ja kyllä tämä on paljon raskaampaa, vaikka vapaa-aikaa (tai toipumista...) on enemmän.
Minä en ainakaan voi rytmittää oppimistani kellon mukaan, ei se vain toimi niin. Ja se olisi ihan hirveän tehotonta ja kuluttavaa. Silti työmäärässä teen ihan varmasti enemmän kuin täysipäiväisesti työskentelevä puolisoni, joka ei todellakaan käytä työssään aikaansa yhtä tehokkaasti kuin minä silloin kun oikeasti annan palaa.
Et selkeästi tajunnut miihin viittasin kun puhun Kingiläisyydestä. Hänhän uransa alkuvaiheissa kiskoi aineita samalla kun sekoili näppäimistön kanssa..:D On lisäksi hieman eri verrata Kingiä opiskelijaan, koska King antaa ajatuksien virrata kun taas gradun kanssa on pakko muistaa lähdeviitteet ja pysäyttää kirjoittaminen joka kerta kun pitää tarkistaa jotain, kuunnella haastattelunauhoja tai lukea omia litterointejaan.
Lisäksi jälkimäiselle sanottakoon, että tuo on myös metodini. On ihan turha istua koneella jos virta on aivan poissa, mutta olen taatusti tehokkaampi kuin omakin puolisoni töissä. En ymmärrä miten av-palstalla saadaan tästäkin ongelma, ettei ihminen toimi kellontarkasti vaan oman luontaisen rytminsä mukaan. Toisaalta tuo on ihanan suomalainen (ja luterilaisen lannistava) ajattelutapa.
Sori, tarkoitin tuon siis yleiseksi osallistumiseksi tähän keskusteluun, ei niinkään kannanotoksi tuohon viestiisi. (Tosin minä kyllä teen graduja sun muita ihan samalla tyylillä kuin kirjoitan kirjoja/muita tekstejä. Muistiinpanojen pläräämistä sekin on usein, mutta samalla tavalla ns. automaattista touhua kuin viittaaminenkin ja teen kummatkin flow- tilassa.)
Vierailija kirjoitti:
Paljonkos ap tuo talouteen rahaa? Montakos vuotta olet ikiopiskellut? Vaihtanut opiskelupaikkaa?
Päivät menee somessa ja maatessa? Teetkö edes kotitöitä?
Voisiko ap vastata näihin oleellisiin kysymyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Vai nukkuvat opiskelijat puoleenpäivään? Et ole koskaan kuullut luennoista, jotka voivat alkaa klo 08 ja niitä voi olla iltapäivään asti?
Vierailija kirjoitti:
Ei kokemusta puolison osalta, mutta myönnän että otti keväällä aivoon että etälukiolainen oli saanut työpäiväni aikana hädin tuskin itsensä ylös ja aamupalan syötyä, keittiö siivoamatta sen jäljiltä, koira käyttämättä jne. Rupesi sitten Noin klo 17 kouluhommiin ja tekikin ahkerasti, hyvät tulokset tuli viimeisistäkin kursseista mutta keväällä kotityöt jäi häneltä täysin, yhdessä ei tehty mitään kivaakaan, koska hänellä oli illat niin buukattuna sitä koulua, jota olis voinut ja pitänyt käydä päivällä!
Teinin kanssa homma kuitenkin meni jotenkuten, koska järjestely oli poikkeuksellinen ja melko lyhytkestoinen eikä teini toisaalta mikään mun seuraneiti ole. Mutta en kyllä puolisolta tuollaista olisi katsellut yhtään että oman rytmin antaisi tahallaan muotoutua sellaiseksi että mitään yhdessä ei enää tehtäisi tai oltaisi.
Aika sairasta verrata teiniä puolisoon, mutta kummallista opiskelijoiden ajojahtia nytten. Selkeästi työssäkäyviä nyppii, kun joutuvat heräämään aikaisin, mutta eikö mikään parjaaminen riitä?
Millaisissa piireissä oikein liikut jos luulet tuon olevan normaalia?