Mies haluaa, että opiskelen ainoastaan silloin kun hän on itse töissä

Ap voi sanoa opiskelevansa 07-18 ja toivovansa opiskelurauhaa ettei mies ole siihen aikaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on niin väärin jos opiskelija suorittaa opiskelukuviot omalla rytmillään? Miksi hänen pitäisi väen väkisin elää sen puolison rytmin mukaan, koska se on ensinnäkin tehotonta ja aikaavievintä eikä johda mihinkään. Lisäksi niitä opintopisteitä on pakko suorittaa, etteivät tuet mene. Enemmän olen nähnyt, että työsskäyvät luistavat taloustöistä ja yhteisestä ajasta töiden varjolla, joten miksi opiskelijat ovat nyt tulilinjalla? 

Miksi työssäkäyvän puolison pitää väen väkisin elää opiskelevan puolison rytmin mukaan? Kuka päättää, miten kotona eletään?

Otin virkavapaata opiskeluiden takia ja kyllä olisi mennyt hermot, jos puoliso oli alkanut vielä määrätä mihin aikaan voin opiskella. Maksoin kuitenkin kaiksita kuluista puolet kuten aiemminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on niin väärin jos opiskelija suorittaa opiskelukuviot omalla rytmillään? Miksi hänen pitäisi väen väkisin elää sen puolison rytmin mukaan, koska se on ensinnäkin tehotonta ja aikaavievintä eikä johda mihinkään. Lisäksi niitä opintopisteitä on pakko suorittaa, etteivät tuet mene. Enemmän olen nähnyt, että työsskäyvät luistavat taloustöistä ja yhteisestä ajasta töiden varjolla, joten miksi opiskelijat ovat nyt tulilinjalla? 

Miksi työssäkäyvän puolison pitää väen väkisin elää opiskelevan puolison rytmin mukaan? Kuka päättää, miten kotona eletään?

Ei minun opiskelut mitenkään puolisoa häirinneet. Olin siellä työhuoneessa, ja puoliso sai elää kuten ennenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi sanoa opiskelevansa 07-18 ja toivovansa opiskelurauhaa ettei mies ole siihen aikaan kotona.

Mies maksaa sen asunnon. Ap voi mennä kirjastoon "opiskelemaan" 

Miksi on oletus, että me opiskelijat emme saa elätettyä itseämme? Minä ainakin maksan puolet kaikista kuluista ja täysin omat menoni omien säästöjeni ja opintotuen+lainan avulla. Tienaan kesätöissä huomattavasti puolisoani paremmin ja saan jo sillä mukavat säästöt loppuvuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö olisi fiksua käyttää se miehen työssäoloaika tehokkaaseen opiskeluun eikä alkaa vasta illalla opiskelemaan?

Itellä kesäopintojen luennot 17-19.30. Opiskelen just silloin kuin itseäni huvittaa.

-ohis

Ei ap sanonut mitään siitä, että mies kieltäisi menemästä luennoille.

AP voi varmaan selventää mitä tuo miehen vaatimus koski. Ei saa opiskella kotona muuten kuin arkisin 9-16, vai ei saa mennä edes luennoille yms. muuta kuin arkisin 9-16?

Ei saa opiskella kotona. Jos on kuuteen tai vaikka kahdeksaan luentoja, niin se on ok, mutta päivän opiskelut ovat sitten siinä.

Ap

Mitähän vielä? Et saa mennä ulos lenkille kello kahdeksan jälkeen, koska sinulle voi sattua jotain? Älä ota puhelinta mukaan vessaan, koska siellä vain tulostetaan? Älä avaa läppäriä ilta kymmenen jälkeen, koska se häiritsee hänen untaan vaikka olet toisessa huoneessa? 

Oijoi. Lue nyt äärimmäisen tarkasti: 

naiset opetetaan pienestä asti siihen, että heistä on mahdollisimman vähän harmia ja vaivaa ja he eivät saisi olla mitään mieltä tai ainakaan se mielipide ei saa koetella kenenkään hermoja. 

Toisekseen naisten ajankäytön oletetaan joustavan joka ikinen kerta toisten aikataulujen mukaan, ei koskaan toiste päin. 

Millä verukkeella illan opiskelut ovat siinä, jos tulet luennolta kotiin tuolloin? Mitä jos sinulla on luennon perusteella tehtäviä jotka pitäävät olla seuraavana päivänä palautuksessa? Itsehän kävin luennoilla, joiden päätteeksi piti muutaman tunnin sisään olla päiväkirja palautettuna. 

En siis edes keskustelisi aiheesta, vaan tekisin selväksi, että hallitsen itse omat aikatauluni. 

No kenenkä pitäisi tässä tapauksessa joustaa ajankäytöstään? Työssäkäyvän miehen? Meinaatko, että mies voi mennä sanomaan pomolleen: " Kuule, nyt on tilanne kotona, että mun tyttis opiskelee illat ja nukkuu päivät. Ja se vie meidän yhteistä aikaa. Niin aattelin, että jos voitais sopia niin, että mäki tulisin töihin 18-02? Olis tosi kiva!"

Eikä tästä tarvitse tehdä mitään sukupuolikysymystä (jeesus sentään), vann kyse on kahden yhdessä asuvan ihmisen erilaisesta elämänrytmistä. Johon täytyy saada keskustelemalla kompromissi aikaiseksi, ja ainoastaan naisen opiskeluaika näyttää olevan sellainen, mihin voidaan vaikuttaa. Ellei mies sitten ota potkuja ja hanki yötöitä.

Voi jessus sentään miten pihalla sinä olet. Miksi mies ei hanki kodin ulkopuolista elämää jos ottaa koville, että tyttöystävä opiskelee? Ei tässä ollut kyse mistään aikataulujen tehostamisesta, vaan siitä, että yksi lapsellinen nulikka kokeilee miten sovinismi sopii omaan talouteen. Mistään muusta tässä ei ollut kyse. 

Eiköhän se mies maksa sen asumisenkin, joten ap on se, joka etsii sen kodin ulkopuolisen paikan notkumiselleen ja laiskottelulleen 

Mitä sitten? Nythän ap pakkaa kamansa, jättää äijän ja muuttaa omaan asuntoonsa

Vierailija kirjoitti:

Ap voi sanoa opiskelevansa 07-18 ja toivovansa opiskelurauhaa ettei mies ole siihen aikaan kotona.

Todennäköisesti noin onkin, paitsi että rouvan opiskelurauha on 24/7 ja miehen on oltava jatkuvasti valmiudessa kotona, koska opiskelu on niin raskasta, mitä ei toki mies surkeana amiksena voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi sanoa opiskelevansa 07-18 ja toivovansa opiskelurauhaa ettei mies ole siihen aikaan kotona.

Mies maksaa sen asunnon. Ap voi mennä kirjastoon "opiskelemaan" 

Miksi on oletus, että me opiskelijat emme saa elätettyä itseämme? Minä ainakin maksan puolet kaikista kuluista ja täysin omat menoni omien säästöjeni ja opintotuen+lainan avulla. Tienaan kesätöissä huomattavasti puolisoani paremmin ja saan jo sillä mukavat säästöt loppuvuodeksi.

Ap voi ihan vastata omasta puolestaan, sinun tilanteesi ei kiinnosta. 

Kaikennäköistä kontrollointia sitä onkin. Minun mieheni on fanaattisen uskonnollisesta perheestä, jossa vähäinenkin alkoholi on kiellettyä. Suhteen alussa hän antoi ymmärtää, että "hänen tulevassa perheessään ei sitten käytetä alkoholia" ja oletti että asia oli sillä selvä ja että minä lakkaan käyttämästä alkoholia tämän ilmoituksen perusteella. Oli hyvin hämmästynyt kun tajusi ettei voi näin sanella sääntöjä 😂

Käytän alkoholia enintään kerran kuussa ruokajuomana, yleensä yhden lasillisen viiniä, enkä tietenkään suostunut tällaiseen "määräykseen".

Mies kipuili tämän kanssa kuukausitolkulla mutta on lopulta hyväksynyt sen, ettei voi yksin määrätä sääntöjä minun elämääni. Oli ajatellut että mies jotenkin päättää perheen puolesta. Nyt ollaan kriisissä osin tästä, osin muista syistä. Mies on vapaa lähtemään koska vaan.

Keskustella Ap aiheesta vielä. Voi olla että mieskin ymmärtää. Jos ei ymmärrä, on parempi lähteä ajoissa pois.

Miksi hukata elämänsä suhteessa missä sanellaan miten elämä tulisi elää, jonkun toisen käsityksen mukaan? Kun on täysi-ikäinen niin ei ne muut ihmiset enää sanele miten sinun tulee elämäsi elää. Ei aviopuoliso, ei perhe, ei lapset eikä työpaikka. Sinulla on vapaus valita.

Vaikka pitäisit puolesi ja ilmoittaisit poikaystävälle, että opiskelet myös illalla, niin varaudu siihen että poikaystävä näennäisesti hyväksyy asian, mutta todellisuudessa mököttää/murjottaa/kiukuttelee tai ihan vain keskeyttää sinut jatkuvasti. Minun mieheni nimittäin vaati samaa, loukkaantui syvästi, kun en katsonut hänen kanssaan joka ilta telkkaria, vaan opiskelin viereisessä huoneessa. Ensin alkoi kiukkuaminen ja sohvalla nukkuminen, kun "joutuu menemään yksin nukkumaan kuitenkin" ja kun murjottaminen ei saanut minua keskeyttämään opiskeluja, alkoi hän tulla häiritsemään opiskeluani tyyliin halailemalla/pussailemalla/kutittamalla samalla kikatellen että "anteeksi, tiedän että sun pitäis opiskella, mut oot nii ihana/mulla on ikävä/pusupula/pilluavailla mitä nyt ikinä"... Normaalisti ei käytännössä koskaan ole "ihana", siis tuolla tavalla että olisi vailla läheisyyttä, haluaisi keskustella jne. Jos en opiskele, niin miehen mielestä illat pitäisi istua sohvalla katsomassa leffaa, jonka hän on valinnut. Jostain syystä minun täytyisi hänen mielestään siinä sohvalla joka ilta kököttää seurana vaikka normaalisti en katsele telkkaria tyyliin koskaan, enkä kyllä tuolloinkaan, istun vieressä ja luen kirjaa/uutisia/vauvapalstaa/jotain muuta, emme välttämättä vaihda sanaakaan koko illan aikana, mutta silti tulee hirveä haloo, jos joskus opiskelisin.. En ymmärrä kuviota. Mutta ihan vain varoituksena ap:lle, että näinkin voi käydä. Lopulta opiskelet öisin, kärsit univelasta ja palat loppuun, jos et siis ole fiksu ja lähde tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikennäköistä kontrollointia sitä onkin. Minun mieheni on fanaattisen uskonnollisesta perheestä, jossa vähäinenkin alkoholi on kiellettyä. Suhteen alussa hän antoi ymmärtää, että "hänen tulevassa perheessään ei sitten käytetä alkoholia" ja oletti että asia oli sillä selvä ja että minä lakkaan käyttämästä alkoholia tämän ilmoituksen perusteella. Oli hyvin hämmästynyt kun tajusi ettei voi näin sanella sääntöjä 😂

Käytän alkoholia enintään kerran kuussa ruokajuomana, yleensä yhden lasillisen viiniä, enkä tietenkään suostunut tällaiseen "määräykseen".

Mies kipuili tämän kanssa kuukausitolkulla mutta on lopulta hyväksynyt sen, ettei voi yksin määrätä sääntöjä minun elämääni. Oli ajatellut että mies jotenkin päättää perheen puolesta. Nyt ollaan kriisissä osin tästä, osin muista syistä. Mies on vapaa lähtemään koska vaan.

Keskustella Ap aiheesta vielä. Voi olla että mieskin ymmärtää. Jos ei ymmärrä, on parempi lähteä ajoissa pois.

Minulla oli tismalleen sama tilanne sillä erotuksella, että mies ei ollut fanaattisesti uskonnollinen, ainoastaan fanaattinen joidenkin asioiden kanssa. Hän saattoi tulla illanvietoissa nyppäämään tupakan pois suustani (en ollut raskaana, imettänyt tai ollut edes äiti, joten silläkään hän ei voinut perustella asiaa), ja hän rähisikin sitten loppuillan passiivis-aggressiivisesti, miten kehtaan polttaa hänen nähtensä. Juoda ei saanut paitsi perjantaisin, mihinkään ei voinut lähteä, ketään ei voinut nähdä ja lisää tällaisia hänelle itsestäänselvyyksiä, joita en todellakaan sulattanut. Näitä miehen ymmärtäjiä kuitenkin riitti todella paljon, mutta heistä kenellekään ei taatusti olisi sopinut sama painostus ja kiukuttelu mitä itse koin kotona. Kerrankin mies suuttui hirveästi kun löysi laukustani tupakka-askin !! ja piilotti sen täydessä raivossa. Aivan kohtuuton reaktio, ymmärtäisin huumeet mutta tupakat.. Hoh hoijaa.