Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa, että opiskelen ainoastaan silloin kun hän on itse töissä
23.06.2020 |
Olen opiskelija ja mies on työelämässä. Hänen työaikansa on arkisin 9-16, ja minun pitäisi ahtaa opiskeluni tuohon aikaikkunaan.
Tämä rajoitus annettiin minulle eilen, vuosi yhdessä asumisen jälkeen. Olen kolmannen vuoden opiskelija ja tähtään korkealle, joten olen opiskellut tietenkin myös muulloin kuin arkipäivisin tiukasti virka-aikoina. Nyt mies ”ilmoitti”, että syksystä lähtien opiskelulle varataan tietty aika ja sitä noudatetaan.
Mies haluaa siis iltojen ja viikonloppujen olevan yhteistä aikaa. Mies on amiksen käynyt, joten ei kai voi käsittää, kuinka paljon aikaa ja voimia korkeakouluopinnot vaativat.
En osannut vastata tähän vaatimukseen mitään. Alistuin käytännössä, koska minin oli vaikea reagoida noin hullunkuriseen ajatukseen. Nyt mies elää siinä uskossa että suostuin moiseen hölynpölyyn, ja haluaisin jotenkin näpäyttää, mutta en tiedä mitä sanoa tai edes miten ottaa asia uudelleen puheeksi.
Ja joo, tämä on joidenkin todellisuutta.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Vai nukkuvat opiskelijat puoleenpäivään? Et ole koskaan kuullut luennoista, jotka voivat alkaa klo 08 ja niitä voi olla iltapäivään asti?
Minäkin ihmettelen tätä. Itselläni on nyt kursseja, joiden aikataulujen kanssa on melkoinen luoviminen, mutta mitkä alkavat klo 9.00- ja jatkuu 12.15 asti. Seuraava kurssi starttaakin sitten klo 16.30 - 19.30. Jos nyt joku puoliso tulisi kitisemään, miten en saa kesällä opiskella tai sen täytyisi tapahtua hänen aikataulujensa mukaan, niin hän saa saman tien soittaa puolestani kelaan miksi opintopisteitä ei kerry kesäkuukausilta riittävästi ja kuunnella sieltä mitä vastataan. Tämä on opiskelijoille myös tulokysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö olisi fiksua käyttää se miehen työssäoloaika tehokkaaseen opiskeluun eikä alkaa vasta illalla opiskelemaan?
Itellä kesäopintojen luennot 17-19.30. Opiskelen just silloin kuin itseäni huvittaa.
-ohis
Ei ap sanonut mitään siitä, että mies kieltäisi menemästä luennoille.
AP voi varmaan selventää mitä tuo miehen vaatimus koski. Ei saa opiskella kotona muuten kuin arkisin 9-16, vai ei saa mennä edes luennoille yms. muuta kuin arkisin 9-16?
Ei saa opiskella kotona. Jos on kuuteen tai vaikka kahdeksaan luentoja, niin se on ok, mutta päivän opiskelut ovat sitten siinä.
Ap
Mitähän vielä? Et saa mennä ulos lenkille kello kahdeksan jälkeen, koska sinulle voi sattua jotain? Älä ota puhelinta mukaan vessaan, koska siellä vain tulostetaan? Älä avaa läppäriä ilta kymmenen jälkeen, koska se häiritsee hänen untaan vaikka olet toisessa huoneessa?
Oijoi. Lue nyt äärimmäisen tarkasti:
naiset opetetaan pienestä asti siihen, että heistä on mahdollisimman vähän harmia ja vaivaa ja he eivät saisi olla mitään mieltä tai ainakaan se mielipide ei saa koetella kenenkään hermoja.
Toisekseen naisten ajankäytön oletetaan joustavan joka ikinen kerta toisten aikataulujen mukaan, ei koskaan toiste päin.
Millä verukkeella illan opiskelut ovat siinä, jos tulet luennolta kotiin tuolloin? Mitä jos sinulla on luennon perusteella tehtäviä jotka pitäävät olla seuraavana päivänä palautuksessa? Itsehän kävin luennoilla, joiden päätteeksi piti muutaman tunnin sisään olla päiväkirja palautettuna.
En siis edes keskustelisi aiheesta, vaan tekisin selväksi, että hallitsen itse omat aikatauluni.
No kenenkä pitäisi tässä tapauksessa joustaa ajankäytöstään? Työssäkäyvän miehen? Meinaatko, että mies voi mennä sanomaan pomolleen: " Kuule, nyt on tilanne kotona, että mun tyttis opiskelee illat ja nukkuu päivät. Ja se vie meidän yhteistä aikaa. Niin aattelin, että jos voitais sopia niin, että mäki tulisin töihin 18-02? Olis tosi kiva!"
Eikä tästä tarvitse tehdä mitään sukupuolikysymystä (jeesus sentään), vann kyse on kahden yhdessä asuvan ihmisen erilaisesta elämänrytmistä. Johon täytyy saada keskustelemalla kompromissi aikaiseksi, ja ainoastaan naisen opiskeluaika näyttää olevan sellainen, mihin voidaan vaikuttaa. Ellei mies sitten ota potkuja ja hanki yötöitä.
Voi jessus sentään miten pihalla sinä olet. Miksi mies ei hanki kodin ulkopuolista elämää jos ottaa koville, että tyttöystävä opiskelee? Ei tässä ollut kyse mistään aikataulujen tehostamisesta, vaan siitä, että yksi lapsellinen nulikka kokeilee miten sovinismi sopii omaan talouteen. Mistään muusta tässä ei ollut kyse.
Eiköhän se mies maksa sen asumisenkin, joten ap on se, joka etsii sen kodin ulkopuolisen paikan notkumiselleen ja laiskottelulleen
:DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kokemusta puolison osalta, mutta myönnän että otti keväällä aivoon että etälukiolainen oli saanut työpäiväni aikana hädin tuskin itsensä ylös ja aamupalan syötyä, keittiö siivoamatta sen jäljiltä, koira käyttämättä jne. Rupesi sitten Noin klo 17 kouluhommiin ja tekikin ahkerasti, hyvät tulokset tuli viimeisistäkin kursseista mutta keväällä kotityöt jäi häneltä täysin, yhdessä ei tehty mitään kivaakaan, koska hänellä oli illat niin buukattuna sitä koulua, jota olis voinut ja pitänyt käydä päivällä!
Teinin kanssa homma kuitenkin meni jotenkuten, koska järjestely oli poikkeuksellinen ja melko lyhytkestoinen eikä teini toisaalta mikään mun seuraneiti ole. Mutta en kyllä puolisolta tuollaista olisi katsellut yhtään että oman rytmin antaisi tahallaan muotoutua sellaiseksi että mitään yhdessä ei enää tehtäisi tai oltaisi.
Aika sairasta verrata teiniä puolisoon, mutta kummallista opiskelijoiden ajojahtia nytten. Selkeästi työssäkäyviä nyppii, kun joutuvat heräämään aikaisin, mutta eikö mikään parjaaminen riitä?
Eihän tuossa verrattu teiniä puolisoon vaan kerrottiin esimerkki miten ihan erirytminen perhe-elämä ei vaan toimi kovin hyvin. Vuorotöille yms ei mitään voi, mutta tahallaan homman sekoittaminen ei ole kiva idea, mitä ap ehkä ei ole hiffannut, kun niin kovin miehensä ideasta suuttui.
No mun exäni teki töitä 10-12 tuntia päivässä. Monesti myös viikonloppuisin. Sitten kun ei ollut töissä, halusi joko olla rauhassa tai mennä kaljalle kavereiden kanssa. Kolmessa vuodessa huomasin, ettemme sovi toisillemme ja erosin. Minulle olisi ollut tärkeää viettää aikaa yhdessäkin. Miehelle ei.
Ymmärrän siis tavallaan ap:n miestä, vaikka ei toiselta voi vaatia sellaista mitä tämä ei halua antaa. Toivoa voi, mutta jos toinen ei vapaaehtoisesti halua joustaa omalta osaltaan suhteen hyväksi, on parempi pistää kannat vastakkain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Vai nukkuvat opiskelijat puoleenpäivään? Et ole koskaan kuullut luennoista, jotka voivat alkaa klo 08 ja niitä voi olla iltapäivään asti?
Minäkin ihmettelen tätä. Itselläni on nyt kursseja, joiden aikataulujen kanssa on melkoinen luoviminen, mutta mitkä alkavat klo 9.00- ja jatkuu 12.15 asti. Seuraava kurssi starttaakin sitten klo 16.30 - 19.30. Jos nyt joku puoliso tulisi kitisemään, miten en saa kesällä opiskella tai sen täytyisi tapahtua hänen aikataulujensa mukaan, niin hän saa saman tien soittaa puolestani kelaan miksi opintopisteitä ei kerry kesäkuukausilta riittävästi ja kuunnella sieltä mitä vastataan. Tämä on opiskelijoille myös tulokysymys.
Kyllä, juuri tätä tarkoitin. Kuten sinullakin, luentoja voi olla pitkin päivää ja niillä voi olla läsnäolopakko ja siinä ei paljon jonkun keskenkasvuisen amiksen kiukuttelut opiskelun ajankohdasta paljon auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis: en ymmärrä miten opintoihin muka saa kulumaan aikaa yli tuon työpäivän ? T. KTM
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kokemusta puolison osalta, mutta myönnän että otti keväällä aivoon että etälukiolainen oli saanut työpäiväni aikana hädin tuskin itsensä ylös ja aamupalan syötyä, keittiö siivoamatta sen jäljiltä, koira käyttämättä jne. Rupesi sitten Noin klo 17 kouluhommiin ja tekikin ahkerasti, hyvät tulokset tuli viimeisistäkin kursseista mutta keväällä kotityöt jäi häneltä täysin, yhdessä ei tehty mitään kivaakaan, koska hänellä oli illat niin buukattuna sitä koulua, jota olis voinut ja pitänyt käydä päivällä!
Teinin kanssa homma kuitenkin meni jotenkuten, koska järjestely oli poikkeuksellinen ja melko lyhytkestoinen eikä teini toisaalta mikään mun seuraneiti ole. Mutta en kyllä puolisolta tuollaista olisi katsellut yhtään että oman rytmin antaisi tahallaan muotoutua sellaiseksi että mitään yhdessä ei enää tehtäisi tai oltaisi.
Aika sairasta verrata teiniä puolisoon, mutta kummallista opiskelijoiden ajojahtia nytten. Selkeästi työssäkäyviä nyppii, kun joutuvat heräämään aikaisin, mutta eikö mikään parjaaminen riitä?
Eihän tuossa verrattu teiniä puolisoon vaan kerrottiin esimerkki miten ihan erirytminen perhe-elämä ei vaan toimi kovin hyvin. Vuorotöille yms ei mitään voi, mutta tahallaan homman sekoittaminen ei ole kiva idea, mitä ap ehkä ei ole hiffannut, kun niin kovin miehensä ideasta suuttui.
Ainakin itselläni opiskeluaika oli aika tiukkaa. Piti käydä luennoilla, tehdä etätehtäviä, lukea tentteihin ja käydä osa-aikatöissäkin. Vapaa-aikaa oli ehdottomasti vähemmän kuin työssäkäyvällä valmistuneella, mutta opiskelu on satsaus tulevaisuuteen ja poikkeustila-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaisi siis enemmän yhteistä aikaa. Neuvotelkaa yhteisestä ajasta, on oma velvollisuutesi kertoa oma ehdotuksesi. Ei toinen voi sanella sinulle miten toimitte. Yhdessä päätätte asioista, sinä pidät myös omia puoliasi etkä alistu ja rupea marttyyriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Tuo on hyvin ymmärrettävää, samalla tavalla varmasti toimii iso osa opiskelijoista. Kuitenkin, tuo on myös erittäin huono asenne. Koska gradussa ( kuten muissakin isoissa töissä) parhaan ja nopeimman tuloksen saa sillä, että istuu vaan alas ja tekee. Opiskelu on suurimmaksi osaksi perselihastyötä, se ei vaadi erityisempää älykkyyttä tai inspiraatiota. Ei työelämässäkkän voi odottaa, että se inspiraatio työhön nousisi ja sitten ruveta hommiin. Useimmiten se voi ottaa päähän, mutta hommiin on ryhdyttävä. Tuskinpa taiteilijatkaan odottavat suurta innostusta ennen hommiin ryhtymistä, vaan aloittavat sen maalaamisen tai kirjoittamisen joka päivä, vaikka ei yhtään innostaisi. Lisäksi yhteiselossa täytyy ottaa toinen osapuoli huomioon, ei yhden ihmisen inspiraation odottaminen voi viedä pareilta yhteistä aikaa tolkuttomasti.
Vähän tyrskähdin kun osuivat silmiin. Taiteilijat eivät ole klo 9.00 - 16.00 insinöörejä, jotka maalaavat sikstuksen kappeleita vaan silloin kun parisuhde ja virka-aika sallii. Jospa tutustuisit Stephen Kingin metodeihin, niin hämmästyisit ja taitaa olla maailman parhaiten palkattuja kirjailijoita. Lisäksi viimeiseen kursiiviin sanoisin, että siinä tapauksessa etsi ihminen, joka sopii sinulle, äläkä ala tunkemaan sellaista ihmsitä omaan muottiisi joka ei sinne mahdu.
On muute hauska, että otit Kingin esille ( olen iso fani!). Hänhän on suoraan sanonut olevansa työnarkonaami, joka kirjoittaa joka päivä aamusta iltaan. Myös juhlapyhinä. Ilmankos häneltä ilmestyy kolmekin tiiliskiveä joka vuosi! Jos opiskelijat ottaisivat oppia enemmän Kingin metodeista, jokainen kirjoittaisi ainakin sen pari gradua vuodessa ja 30op siihen päälle. :)
Jospa gradut saisikin kirjoittaa vaan omasta päästä pelkkää mielikuvitusta käyttäen, ne ehkä valnistuisivat pikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla on ihmeellisiä käsityksiä työssäkäyvien ylivallasta, että työssäkäyvä saa sanella ehtoja koko perheelle eikä hänen tarvitse sietää mitään muutoksia mitkä eivät hänen aikatauluihinsa sovi. Tiedän monia perheitä, jossa se työssäkäyvä ei ehkä edes tienaa kaksisesti ja se tuilla elävä maksaa tilinsä tyhjäksi koko kuukausi ja säästöistäänkin osan, jotta voi hoitaa lapset, koirat ja muun liikkuvat asiat sen työssäkäyvän lisäksi, mutta työssäkäyvää pitää mystisesti kunnioittaa, koska hänhän käy töissä. Tuo on aikoinaan sovinististen miesten käyttämä fraasi, kun muu sirkus siinä perhe-elämässä ei huvittanut ja jonka taakse oli niin kiva piiloutua. Ei tarvitse siivota, koska käyn töissä.
En myöskään ymmärrä tätä opiskelijoiden parjaamista. Itsekin olette joutuneet opiskelemaan, joten pidättekö opiskeluita todellakinniin vähäpätöisenä asiana? Ihmisten pitää opiskella paljon ja ankarasti, mutta vain silloin kun työssäkäyvä sen sallii. Jos opiskelijalla onkin erilainen rytmi, niin se on ehdottomasti kiellettyä koska työssäkäyvä ei jaksa, jos toinen lukee illalla tentteihin. Jos opiskelijalla ei ole huomisen tentin takia tänään aikaa tulla elokuviin tai viettämään parisuhdeaikaa opiskelustressin ja muun takia, niin mitäs et järjestänyt ajankäyttöäsi paremmin. Samaa ei kuitenkaan sano kukaan työssäkäyvälle, vaan onhan se aina sen pomon tai jonkun muun vika, mutta suuri työssäkävijä voi hyvillä mielin kieltäytyä kaikesta.
Enemmän tunnen opiskelijoita, jotka oikeasti suorittavat kaiken ajoissa ja mallikelpoisesti, lukevat ja sivistävät itseään, harrastavat ja ovat kiinnostuneita maailmasta. He ovat tehokkaita ja dynaamisia, sietävät aikataulumuutoksia ja stressiä. Mihin nämä ominaisuudet katoavat kun ihminen valmistuu ja siirtyy töihin? Tunnen työntekijöitä, jotka kasaavat työtehtäviään tai ovat minimitunnein töissä, mutta tekevät täyttä päivää koska eivät ole kovin tehokkaita. Lisäksi heidän suurin huvinsa on töitten jälkeen kasautua sohvalle ja valmistautua taas seuraavaan työpäivään. Esimerkiksi puolisoni koki tuollaisen metamorfoosin välittömästi valmistumisensa jälkeen, mutten saisi opiskelijaäitinä valittaa siitä. Ja ai niin, makselen silti suurimman osan kuluista, ja nämä kulut kasautuvat opintolainan muodossa jotka joudun valmistumisen jälkeen maksamaan kaikki korkoineen takaisin kun työllistyn.
Miksi se on niin väärin jos opiskelija suorittaa opiskelukuviot omalla rytmillään? Miksi hänen pitäisi väen väkisin elää sen puolison rytmin mukaan, koska se on ensinnäkin tehotonta ja aikaavievintä eikä johda mihinkään. Lisäksi niitä opintopisteitä on pakko suorittaa, etteivät tuet mene. Enemmän olen nähnyt, että työsskäyvät luistavat taloustöistä ja yhteisestä ajasta töiden varjolla, joten miksi opiskelijat ovat nyt tulilinjalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis: en ymmärrä miten opintoihin muka saa kulumaan aikaa yli tuon työpäivän ? T. KTM
Et ymmärrä erilaisia suoritustapoja? Vaikkapa tavoitteellisempaa tai tahdiltaan nopeampaa opiskelua? Onhan se minullekin vieras ajatus, että johonkin KTM:n papereihin menee päätoimiselta opiskelijalta jopa viisi vuotta kaikkinensa, mutta ymmärrän kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Vai nukkuvat opiskelijat puoleenpäivään? Et ole koskaan kuullut luennoista, jotka voivat alkaa klo 08 ja niitä voi olla iltapäivään asti?
Minäkin ihmettelen tätä. Itselläni on nyt kursseja, joiden aikataulujen kanssa on melkoinen luoviminen, mutta mitkä alkavat klo 9.00- ja jatkuu 12.15 asti. Seuraava kurssi starttaakin sitten klo 16.30 - 19.30. Jos nyt joku puoliso tulisi kitisemään, miten en saa kesällä opiskella tai sen täytyisi tapahtua hänen aikataulujensa mukaan, niin hän saa saman tien soittaa puolestani kelaan miksi opintopisteitä ei kerry kesäkuukausilta riittävästi ja kuunnella sieltä mitä vastataan. Tämä on opiskelijoille myös tulokysymys.
Kyllä, juuri tätä tarkoitin. Kuten sinullakin, luentoja voi olla pitkin päivää ja niillä voi olla läsnäolopakko ja siinä ei paljon jonkun keskenkasvuisen amiksen kiukuttelut opiskelun ajankohdasta paljon auta.
Se "keskenkasvuinen amis" elättää aloittajaa. Mikäs sinä olet korkealta koulutukseltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on niin väärin jos opiskelija suorittaa opiskelukuviot omalla rytmillään? Miksi hänen pitäisi väen väkisin elää sen puolison rytmin mukaan, koska se on ensinnäkin tehotonta ja aikaavievintä eikä johda mihinkään. Lisäksi niitä opintopisteitä on pakko suorittaa, etteivät tuet mene. Enemmän olen nähnyt, että työsskäyvät luistavat taloustöistä ja yhteisestä ajasta töiden varjolla, joten miksi opiskelijat ovat nyt tulilinjalla?
Miksi työssäkäyvän puolison pitää väen väkisin elää opiskelevan puolison rytmin mukaan? Kuka päättää, miten kotona eletään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kokemusta puolison osalta, mutta myönnän että otti keväällä aivoon että etälukiolainen oli saanut työpäiväni aikana hädin tuskin itsensä ylös ja aamupalan syötyä, keittiö siivoamatta sen jäljiltä, koira käyttämättä jne. Rupesi sitten Noin klo 17 kouluhommiin ja tekikin ahkerasti, hyvät tulokset tuli viimeisistäkin kursseista mutta keväällä kotityöt jäi häneltä täysin, yhdessä ei tehty mitään kivaakaan, koska hänellä oli illat niin buukattuna sitä koulua, jota olis voinut ja pitänyt käydä päivällä!
Teinin kanssa homma kuitenkin meni jotenkuten, koska järjestely oli poikkeuksellinen ja melko lyhytkestoinen eikä teini toisaalta mikään mun seuraneiti ole. Mutta en kyllä puolisolta tuollaista olisi katsellut yhtään että oman rytmin antaisi tahallaan muotoutua sellaiseksi että mitään yhdessä ei enää tehtäisi tai oltaisi.
Aika sairasta verrata teiniä puolisoon, mutta kummallista opiskelijoiden ajojahtia nytten. Selkeästi työssäkäyviä nyppii, kun joutuvat heräämään aikaisin, mutta eikö mikään parjaaminen riitä?
Eihän tuossa verrattu teiniä puolisoon vaan kerrottiin esimerkki miten ihan erirytminen perhe-elämä ei vaan toimi kovin hyvin. Vuorotöille yms ei mitään voi, mutta tahallaan homman sekoittaminen ei ole kiva idea, mitä ap ehkä ei ole hiffannut, kun niin kovin miehensä ideasta suuttui.
Eihän tässä mistään muusta ollut kyse kuin pohjimmiltaan siitä, että opiskelijoita ei arvosteta ja heidän pitäisi toimia aina tietyn kaavan mukaan. Sitä paitsi aika turhaa marinaa taas, koska tiedän perheitä, joissa teinit eivät koulutehtäviään ollenkaan. Milloin teinit ovat olleet seuraneitejä vanhemmilleen vuosikymmeniin muutenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Vai nukkuvat opiskelijat puoleenpäivään? Et ole koskaan kuullut luennoista, jotka voivat alkaa klo 08 ja niitä voi olla iltapäivään asti?
Minäkin ihmettelen tätä. Itselläni on nyt kursseja, joiden aikataulujen kanssa on melkoinen luoviminen, mutta mitkä alkavat klo 9.00- ja jatkuu 12.15 asti. Seuraava kurssi starttaakin sitten klo 16.30 - 19.30. Jos nyt joku puoliso tulisi kitisemään, miten en saa kesällä opiskella tai sen täytyisi tapahtua hänen aikataulujensa mukaan, niin hän saa saman tien soittaa puolestani kelaan miksi opintopisteitä ei kerry kesäkuukausilta riittävästi ja kuunnella sieltä mitä vastataan. Tämä on opiskelijoille myös tulokysymys.
Kyllä, juuri tätä tarkoitin. Kuten sinullakin, luentoja voi olla pitkin päivää ja niillä voi olla läsnäolopakko ja siinä ei paljon jonkun keskenkasvuisen amiksen kiukuttelut opiskelun ajankohdasta paljon auta.
Se "keskenkasvuinen amis" elättää aloittajaa. Mikäs sinä olet korkealta koulutukseltasi?
Ap voi sanoa "keskenkasvuiselle amikselle", ettei tarvitse elättää (eikä ap sitten itsekään elätä myöhemmin, jos vaikka tienaisikin myöhemmin enemmän) ja jatkaa opiskeluja rauhassa.
Minunkin exäni narisi samasta asiasta. Olimme ennen lasten hankintaa sopineet, että jatkokouluttaudun, kun lapset ovat isompia, mutta se vaatii mieheltä joustoa. Lasten hankinta aiheutti sen, etten voinut enää palata aiempaan työhöni. Aika nopeasti tuli esille ettei mies aio joustaa ikinä. Lapsille tuli terveysongelmaa, joita mies ei voinut hoitaa, koska oli töissä (ihan tavallinen duunari, huom.). Itse olin välillä pulassa, kun piti yrittää revetä moneen paikkaan samaan aikaan eikä puolisolta tullut tukea.
Pääsin opiskelemaan, jolloin mies alkoi valittaa rahasta ja opiskeluajoista. Juuri tuo sama valitus, että lasten hoitopäivän pitäisi riittää opiskeluun. Siitä huolimatta, että minulla meni tunti per suunta koulumatkoihin. Mies ei voinut viedä eikä hakea. Hän myös sanoi suoraan ettei ymmärrä miten joku voi tuollaista paskaa opiskella viisi vuotta. Pari vuotta kuuntelin vitt uilua, jonka jälkeen pakkasin lapset ja kamat ja muutin pois. Ex alkoi valittaa, että erosin turhaan ja että kyllä hän olisi voinut joustaa jos tarvitsee. Ei tarvinnut enää siinä vaiheessa. No, paskaa opiskelemalla pääsin työhön, jossa lähtöpalkka lähes neljä tonnia ja muutenkin työajat ja olosuhteet kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Vai nukkuvat opiskelijat puoleenpäivään? Et ole koskaan kuullut luennoista, jotka voivat alkaa klo 08 ja niitä voi olla iltapäivään asti?
Minäkin ihmettelen tätä. Itselläni on nyt kursseja, joiden aikataulujen kanssa on melkoinen luoviminen, mutta mitkä alkavat klo 9.00- ja jatkuu 12.15 asti. Seuraava kurssi starttaakin sitten klo 16.30 - 19.30. Jos nyt joku puoliso tulisi kitisemään, miten en saa kesällä opiskella tai sen täytyisi tapahtua hänen aikataulujensa mukaan, niin hän saa saman tien soittaa puolestani kelaan miksi opintopisteitä ei kerry kesäkuukausilta riittävästi ja kuunnella sieltä mitä vastataan. Tämä on opiskelijoille myös tulokysymys.
Kyllä, juuri tätä tarkoitin. Kuten sinullakin, luentoja voi olla pitkin päivää ja niillä voi olla läsnäolopakko ja siinä ei paljon jonkun keskenkasvuisen amiksen kiukuttelut opiskelun ajankohdasta paljon auta.
Se "keskenkasvuinen amis" elättää aloittajaa. Mikäs sinä olet korkealta koulutukseltasi?
Ap voi sanoa "keskenkasvuiselle amikselle", ettei tarvitse elättää (eikä ap sitten itsekään elätä myöhemmin, jos vaikka tienaisikin myöhemmin enemmän) ja jatkaa opiskeluja rauhassa.
Sellaiset olkiukot sieltä. Ap voi muuttaa johonkin vuokramurjuun makaamaan, ja ikiopiskelemaan. Ihan omaan tahtiinsa
Eiköhän se mies maksa sen asumisenkin, joten ap on se, joka etsii sen kodin ulkopuolisen paikan notkumiselleen ja laiskottelulleen