Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa, että opiskelen ainoastaan silloin kun hän on itse töissä
23.06.2020 |
Olen opiskelija ja mies on työelämässä. Hänen työaikansa on arkisin 9-16, ja minun pitäisi ahtaa opiskeluni tuohon aikaikkunaan.
Tämä rajoitus annettiin minulle eilen, vuosi yhdessä asumisen jälkeen. Olen kolmannen vuoden opiskelija ja tähtään korkealle, joten olen opiskellut tietenkin myös muulloin kuin arkipäivisin tiukasti virka-aikoina. Nyt mies ”ilmoitti”, että syksystä lähtien opiskelulle varataan tietty aika ja sitä noudatetaan.
Mies haluaa siis iltojen ja viikonloppujen olevan yhteistä aikaa. Mies on amiksen käynyt, joten ei kai voi käsittää, kuinka paljon aikaa ja voimia korkeakouluopinnot vaativat.
En osannut vastata tähän vaatimukseen mitään. Alistuin käytännössä, koska minin oli vaikea reagoida noin hullunkuriseen ajatukseen. Nyt mies elää siinä uskossa että suostuin moiseen hölynpölyyn, ja haluaisin jotenkin näpäyttää, mutta en tiedä mitä sanoa tai edes miten ottaa asia uudelleen puheeksi.
Ja joo, tämä on joidenkin todellisuutta.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulle jäi vielä epäselväksi, että tietääkö miehesi sinun olevan tästä ajatuksesta eri mieltä.
Ei vielä. Jäin tuossa tilanteessa mollottamaan suu auki, enkä osannut sanoa mitään, mutta tänään keskustelemme asiasta.
Ap
No mitä siitä hermostumaan? Eihän ehdotuksessa tai ajatuksessa ole mitään vikaa Voinet olla asiasta samaa tai eri mieltä, ja koska kyseessä on sinun asiasi, saat myös päättää miten toimit.
Ongelmaksi asoa muuttuu vasta sitten, jos kyseessä ei olekaan ehdotus vaan vaatimus.
Miehenäsi voisin kyllä hermostua tavastasi kommunikoida suhteessa... Et kerro avoimesti mielipiteitäsi vaan salaat ne. Oletat, että toisen on osattava olla puhumatta kanssasi samaa mieltä ja jos ei ole, niin oikein ajan kanssa mietit, kuinka voisit häntä siitä näpäyttää.
Jaa, että sua eu huoleta lainkaan se, että mies pyrkii rajoittamaan toisen ihmisen itsemäärämisoikeutta?
Ei. Pikemminkin mua huolestuttaa jos joku antaa rajoittaa itsemääräämisoikeuttaan oli sitten kyse naisesta tai miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulle jäi vielä epäselväksi, että tietääkö miehesi sinun olevan tästä ajatuksesta eri mieltä.
Ei vielä. Jäin tuossa tilanteessa mollottamaan suu auki, enkä osannut sanoa mitään, mutta tänään keskustelemme asiasta.
Ap
No mitä siitä hermostumaan? Eihän ehdotuksessa tai ajatuksessa ole mitään vikaa Voinet olla asiasta samaa tai eri mieltä, ja koska kyseessä on sinun asiasi, saat myös päättää miten toimit.
Ongelmaksi asoa muuttuu vasta sitten, jos kyseessä ei olekaan ehdotus vaan vaatimus.
Miehenäsi voisin kyllä hermostua tavastasi kommunikoida suhteessa... Et kerro avoimesti mielipiteitäsi vaan salaat ne. Oletat, että toisen on osattava olla puhumatta kanssasi samaa mieltä ja jos ei ole, niin oikein ajan kanssa mietit, kuinka voisit häntä siitä näpäyttää.
Jaa, että sua eu huoleta lainkaan se, että mies pyrkii rajoittamaan toisen ihmisen itsemäärämisoikeutta?
Ei. Pikemminkin mua huolestuttaa jos joku antaa rajoittaa itsemääräämisoikeuttaan oli sitten kyse naisesta tai miehestä.
Outo asenne. Eli lakia ja tapoja saa rikkoa, mutta syyllinen ei ole tekijä vaan teon kohde.
Ymmärrän miehen pointin jos sulla on tapana nukkua puolille päivin, käydä sitten salilla tms. eli aloitat päiväsi käytännössä vasta iltapäivällä usein ja esim illalla vaadit kotiin hiljaisuutta saadaksesi lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulle jäi vielä epäselväksi, että tietääkö miehesi sinun olevan tästä ajatuksesta eri mieltä.
Ei vielä. Jäin tuossa tilanteessa mollottamaan suu auki, enkä osannut sanoa mitään, mutta tänään keskustelemme asiasta.
Ap
No mitä siitä hermostumaan? Eihän ehdotuksessa tai ajatuksessa ole mitään vikaa Voinet olla asiasta samaa tai eri mieltä, ja koska kyseessä on sinun asiasi, saat myös päättää miten toimit.
Ongelmaksi asoa muuttuu vasta sitten, jos kyseessä ei olekaan ehdotus vaan vaatimus.
Miehenäsi voisin kyllä hermostua tavastasi kommunikoida suhteessa... Et kerro avoimesti mielipiteitäsi vaan salaat ne. Oletat, että toisen on osattava olla puhumatta kanssasi samaa mieltä ja jos ei ole, niin oikein ajan kanssa mietit, kuinka voisit häntä siitä näpäyttää.
Jaa, että sua eu huoleta lainkaan se, että mies pyrkii rajoittamaan toisen ihmisen itsemäärämisoikeutta?
Ei. Pikemminkin mua huolestuttaa jos joku antaa rajoittaa itsemääräämisoikeuttaan oli sitten kyse naisesta tai miehestä.
Ei parisuhteessa kannata lähteä etsimään syyllisiä ja uhreja. Parisuhde on kahden toivottavasti aikuisen suhde joka puretaan siinä vaiheessa kun siihen ei jompi kumpi tai molemmat ole tyytyväisiä.
Ero vaan. Löydät vertaisesi kumppanin todennäköisemmin omista akateemisista piireistäsi. Usko pois, nykyinen kumppanisi ei tule koskaan ymmärtämään sitä, että elämässäsi on tavoitteita ja ne vaativat työtä. Olet miehelle lähinnä huonekalu, jonka on oltava paikalla häntä varten. Vaatimuksia tulee lisää jatkossakin.
Nyt nopeasti asuntohakemus opiskelija-asuntoon kun kaikki opiskelijavalintojen tulokset eivät ole vielä tulleet. Ensi kuussa tilanne on jo sellainen ettei ole juurikaan toivoa saada asuntoa kun sellainen jo on (miehen kanssa). Nyt asuntojonossa etusijalla ovat ne, jotka pystyvät ottamaan asunnon heti; tähän aikaan niitä vielä on vapaana. Eli toimi heti.
Ehdit miettiä suhteen jatkoa sitten erillään jos on enää mietittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miehen pointin jos sulla on tapana nukkua puolille päivin, käydä sitten salilla tms. eli aloitat päiväsi käytännössä vasta iltapäivällä usein ja esim illalla vaadit kotiin hiljaisuutta saadaksesi lukea.
Tämä nimenomaan. Opiskelijan ja työssäkäyvän ihmisen päivärytmit ovat sen verran erilaisia, että pakostakin tulee riitoja ja täytyy tehdä kompromisseja. Puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Lopultahan me emme tiedä, mitä ap:n suhteessa tapahtuu, mutta jokaisen, joka pitää ap:n miestä automaattisesti pahiksena, tulisi tiedostaa myös tämä mahdollisuus.
On aika paljon eroa, meneekö viikonloppu silloin tällöin juuri ennen koe sumaa tai venyykö esseen kirjoitus iltamyöhään ennen deadlina vai onko opiskelu ap:lle ikuinen tekosyy sanoa, etten nyt ehdi tai pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelet normaalisti niin kuin ennenkin, ja jos mies tulee siihen lässyttämään, niin toteat vain että äläs nyt kulti hupsi, ei opiskelu toimi niin, ja pyydät antamaan rauhaa. Jos nostaa isomman metelin, niin nosta sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kommentoija voi myös miettiä omalle kohdalleen tilanteen, jossa itse menevät töihin 8-16. Kotiin tultuaan miesystävä pahimmillaan on vielä kalsarit päällä, tonkii jotain aamupalaa kaapista eikä ole edes saanut opiskeluhommia auki koneella. Sitten mies köllähtää loppuillaksi sohvalle tekemään hommia hermostuneen oloisena, ja aina kun häntä lähestytään tai ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä niin vastaukseksi tulee: " En mä nyt ehdi!", " Älä häiritse jatkuvasti!". Ja viikonloppuna pitää tehdä rästiin jääneitä opintoja, joita ei ole viikolla jaksanut tehdä.
Sillä tuollaista "hippeilyä" se opiskelijaelämä on, ainakin isolle osalle. Hommia tehdään kun huvittaa/jaksaa, eikä ole mitään lukkoon lyötyä työaikaa. Ja useimmiten se menee siihen, että nukutaan puoleen päivään ja joskus kahden maissa voidaan saada tietokonetta auki. Tämä vain on täysin erilainen elämäntapa kuin työssäkäyvällä ihmisellä, ehkä ap:lle sopisi paremmin poikaystäväksi joku toinen boheemi opiskelija.
Jopas on ruusuiset käsitykset nykyisestä opiskelukulttuurista. Minulla se ei ole päivääkään tuota, ja olen vielä pienen lapsen äiti. Sitä paitsi jos olisikin, niin se ei kuulu aloittajan miehelle millään tapaa eikä setyössäkäynti anna erityisvaltuuksia sanella toisen ajankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Minä kirjoitin gradua silloin kun inspis iski. Yleensä illalla alkoi tekstiä syntyä parhaiten.
Tuo on hyvin ymmärrettävää, samalla tavalla varmasti toimii iso osa opiskelijoista. Kuitenkin, tuo on myös erittäin huono asenne. Koska gradussa ( kuten muissakin isoissa töissä) parhaan ja nopeimman tuloksen saa sillä, että istuu vaan alas ja tekee. Opiskelu on suurimmaksi osaksi perselihastyötä, se ei vaadi erityisempää älykkyyttä tai inspiraatiota. Ei työelämässäkkän voi odottaa, että se inspiraatio työhön nousisi ja sitten ruveta hommiin. Useimmiten se voi ottaa päähän, mutta hommiin on ryhdyttävä. Tuskinpa taiteilijatkaan odottavat suurta innostusta ennen hommiin ryhtymistä, vaan aloittavat sen maalaamisen tai kirjoittamisen joka päivä, vaikka ei yhtään innostaisi. Lisäksi yhteiselossa täytyy ottaa toinen osapuoli huomioon, ei yhden ihmisen inspiraation odottaminen voi viedä pareilta yhteistä aikaa tolkuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonkos ap tuo talouteen rahaa? Montakos vuotta olet ikiopiskellut? Vaihtanut opiskelupaikkaa?
Päivät menee somessa ja maatessa? Teetkö edes kotitöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulle jäi vielä epäselväksi, että tietääkö miehesi sinun olevan tästä ajatuksesta eri mieltä.
Ei vielä. Jäin tuossa tilanteessa mollottamaan suu auki, enkä osannut sanoa mitään, mutta tänään keskustelemme asiasta.
Ap
No mitä siitä hermostumaan? Eihän ehdotuksessa tai ajatuksessa ole mitään vikaa Voinet olla asiasta samaa tai eri mieltä, ja koska kyseessä on sinun asiasi, saat myös päättää miten toimit.
Ongelmaksi asoa muuttuu vasta sitten, jos kyseessä ei olekaan ehdotus vaan vaatimus.
Miehenäsi voisin kyllä hermostua tavastasi kommunikoida suhteessa... Et kerro avoimesti mielipiteitäsi vaan salaat ne. Oletat, että toisen on osattava olla puhumatta kanssasi samaa mieltä ja jos ei ole, niin oikein ajan kanssa mietit, kuinka voisit häntä siitä näpäyttää.
Jaa, että sua eu huoleta lainkaan se, että mies pyrkii rajoittamaan toisen ihmisen itsemäärämisoikeutta?
Minusta ei ap:n jutun perusteella voi sanoa, että mies "pyrkii rajoittamaan itsemääräämisoikeutta". Toki en tiedä missä hengessä asia on esitetty.
Olen minäkin perheelleni ehdottanut, että kaikki olisivat kotona aina perjantaisin, eikä olisi töitä/harrastuksia tai muita menoja. Enkä ole kokenut olevani kovin itsemääräämisoikeutta rajoittava. Mieheni saattoi suoraan kieltäytyä, lasten kanssa neuvoteltiin.
Joku kaipaa enemmän ja voisin halutessani ehdottaa samaa myös vaikka ma, ke, pe ja la ja silloinkin mieheni voisi sanoa tähän mielipiteensä ja asiassa etsittäisiin molempia miellyttävää kompromissia.
Eri asia, kuten viestissäni totesin, jos kyseessä ei olekaan ehdotus vaan vaatimus.
Eroa. Ei mun miehellä olisi mitään mahdollisuutta määräillä, milloin mä opiskelen. Itse tykkään usein opiskella, kun mies menee nukkumaan. Mun olisi vaikeaakin keskittyä opiskeluun miehen työaikana nyt kun mies on etätöissä kotona.
Toisaalta, en ymmärrä, mikä ala vaatii noin paljon opiskelua, että se on enemmän kuin kokopäivätyötä, ja kannattaako se? Suoritan itse OTM-tutkintoa vähän normaalia kovemmalla tahdilla ja hyvillä arvosanoilla, ja mulla menee pahimpinakin päivinä vain noin 3h kouluhommiin, tosin valikoin valinnaiset kurssit niin, että läsnäoloa ei ole. Tuo kuulostaa stressaavalta tilanteelta, ja se stressi voi levitä puolisoonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ollenkaan puhua ja keskustella? Ei tuossa mitään näpäytyksiä tarvita. Kerrot vain, että miehen ehdottama aikarajoitus ei ole mahdollinen ja perustelet mitä opiskelu vaatii. Jos ette pysty puhumaan asiasta, niin siinä tapauksessa minäkin ehdotan eroa.
Jotenkin vaikea kuvitella että tämä keskustelemalla muuttuisi. Mieti nyt itsekin, minkälainen mies edes saa päähänsä asettaa tuollaisia ehtoja puolison opiskelulle? Kuulostaako sellaiselta mieheltä, jonka kanssa ollaan tasa-arvoisessa suhteessa ja työskennelään tiiminä perheen yhteiseksi hyväksi?
En nyt lähtisi noinkaan jyrkkää rajausta tekemään. Jos toiselta jotain kieltää, se on pahasta - mutta toivoa, pyytää tai ehdottaa voi.
Voihan se nyt olla ihan oikeasti ihmettelyn aihe, että mihin ap ajan käytää, jos illat ja viikonloput menevät opiskeluun. Pasisuhteessa nyt kun on aika tavallista esittää toivomuksia myös siitä, paljonko on yhteistä aikaa.
Kummasti eksytään taas täysin raiteiltaan. Tässä ei taistella ap:n opiskelutekniikoista vaan siitä, että mies haluaa rajoittaa tai hallita ap:n ajankäyttöä ja tekee sen harvinaisen tökerösti.
Voin heti luetella liudan tehtäviä, missä saa olla aika hyvä tai opettajilla rima alhaalla, jos kaiken omaksuu ihan hetkessä. Esim. kieltenopiskelu on asia mikä vaatii aikaa. Myöskin esseet, pidempiaikaiset raportoinnit ja uutisseuranta vie aikaa jos kirjoittaa tiivistelmää kuluneen kuukauden tapahtumista. Itsehän luin illat ja viikonloput kieliä, eli tankkasin epäsäännöllisiä verbejä ja sanastoa, koska arkena ja tai virka-aikana ei ehdi perehtymään sellaiseen tai jos ehtii, niin melkoisen väsyneenä. Moni ihmettelikin miksi olen niin hyvä, mutta salaisuuteni on siinä, että hätäilemättä keskittymällä perehdyn aiheeseen.
Ex-mieheni oli muuten saman koulukunnan miehiä. Kävin iltalukiossa ja töissä ja olin aina pa ja ylityöllistetty. Hän karautti mersulla pihaan neljän jälkeen ja alkoi huutamaan, miten ei sekä tiskaa kolmea lautasta ja laita ruokaa, vaan minun pitää osallistua jompaan kumpaan. Kun sitten tein leivät itselle tai tilasin pitsaa, niin mies jätti itsekin sekä tiskaamatta että laittamatta ruokaa. Seuraavan päivän kokeissa menestyin hyvin, koska en alistunut vaatimuksiin. Mies yleensä piereskeli koneella ja valitti kun on niin kiire ja paljon tekemistä, eli meemien muokkailua ylilaudalle.
Älkää siis naiset suostuko näihin tai uskoko näitä opiskelijoiden solvaajia. - ohis
Joillain on tapana kertoa oma mielipiteensä ilmoittamalla asioista.
Onko mies ilmoittanut jämäkästi ( omasta mielestään)/kontrolloimalla ( sinun mielestäsi) ennen joitain asioita? Jos on, niin mitä asioita ja missä tilaisuuksissa?
Onko taustalla, että mies toivoisi, että teillä olisi joka päivä yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä ja fyysistäkin yhteyttä?
Onko tämä erilainen päivärytmi aiheuttanut ennen hankaluuksia jommallekummalle puolisoista? Häiriintyykö mies sinun opinnoistasi? Jos häiriintyy, niin voisitko tehdä kirjoitusopintoja esim. kirjastossa?
Arvostaako mies sinua ja sinun opintojasi?
Onko miehelle kerrottu, että millaisia yliopisto-opinnot ovat? En tiedä nykyisistä, mutta 20 vuotta sitten suurin osa kursseista alkoi vasta syyskuun puolessa välissä, ja loppui ennen joulukuuta. Keväällä alkoivat tammikuun loppuun mennessä ja loppuivat yleisimmin ennen huhtikuun loppua. Vaikka oli kokopäiväinen opiskelija, niin tuohon tuli silloin ihan pakostakin ylipitkiä päiviä ja syksyn alussa, joulun tienoilla ja keväällä oli tyhjäkäyntiä. Opinnot yliopistossa eivät ole koulua, jossa on valmis lukujärjestys.
Onko mies mahdollisesti kateellinen, että sinun ei tarvitse lähteä aamulla aikaisin?
Voi olla, että sinun kannatta jo varmuuden vuoksi tehdä se opiskelija-asuntohakemus nyt. Niistä kun on pulaa aina syksyisin. vaikka olisit tehnyt hakemuksen, niin mikäänhän ei pakota sinua muuttamaan, jos asioista keskusteltuanne esim. huomaat, että mies vain haluaa viettää aikaa kanssasi, ja sovitte esim. että 2 iltaa viikossa vietätte yhdessä.
Tosiasia on se, että parisuhde on kahden kauppa. Jos teillä on jonain päivänä yhteinen elämä ja ehkä lapsiakin, niin eihän toinen silloin voi vain tehdä omia juttujaan iltaisin, vaan on sovittava, että kuka hoitaa lapsia, tekee näille ruokaa yms.
Keskusteletteko te asioista? Vai onko teillä tapana, että toinen sanelee ja toinen äimistelee?
Mä äimistelen tätä aloitustasi.... etkö puhu sen siippasi kanssa?
Ei tarvitse selventää mitään. Asia ei miehelle kuulu. Hän voi toki toivoa, että pari järjestäisi yhteistä aikaa, mutta se ei voi tapahtua käskyttämällä toista kuin orjaa.