Kertooko hyvä kirjoitustaito ihmisen älykkyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Veganismi näköjään heikentää äidinkielen taitoja. Ainakin tällä palstalla hokevat mm. tisumaitoa, lehmän eritettä. Ei ihme miksi suomalaisilla suomen kielen taito heikkenee.

Nopeasti ne aivot surkastuvat B12-vitamiinin ja pitkäketjuisten omegojen puutteen takia. Silloin ei kykene edes omaa äidinkieltään hallitsemaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kertoo jotain älykkyydestä. Yleensä tyypit jotka kirjoittaa someviestinsä "murteella" ja ilman välimerkkejä, antavat saman vaikutelman myös fyysisesti tavattaessa.

Minä kirjoitan someviestini itselleni luvan antaen "sinne päin". Tarkoitan chattaillessa. Se on niin paljon nopeampaa.

Mutta muutoin, pyrin hyvään kieleen ja nautin sen vaalimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieli on yksi työkalu ajatteluun ja ajatuksien jakamiseen. Matematiikka on esimerkiksi toinen. Kyllä heikkolahjainen voi osata kirjoittaa kauniisti. Hyvä oikeinkirjoitus ei myöskään takaa älykkyyttä, ehkä enemmänkin kertoo kärsivällisyydestä. Mielestäni yksi selvä älykkyyden merkki on että pystyy puutteellisen tiedon varassa tekemään oikeita johtopäätelmiä ja että osaa myös perustella miksi päätyi tuohon päätelmään. Älykäs myös oppii melkein minkä tahansa taidon helposti jos haluaa käyttää aikansa siihen.

En tiedä kyllä ketään heikkolahjaista, joka osaisi kirjoitaa kauniisti. Työskentelen mm. heikkolahjaisten parissa. Ennemminkin kielioppi ei suju, kieli on yksinkertaista, lauseet töksähtäviä ja vaikeasti ymmärrettäviä. Matematiikassa on vaikeuksia ymmärtää yksinkertaistakaan teoriaan soveltamista. Kyllä oikeinkirjoitus usein kertoo älykkyydestä. Myös kielioppi on abstrakti asia ja kokonaisuus, joka vaatii älyä ja säännöillä pelaamista kuten matematiikkakin. Lisäksi molemmissa tarvitaan muistia. Kirjoitustaito vaatii tietysti tuotoksesta riippuen ajattelua, muistia, ongelmanratkaisua ja luovuutta. Eli suotta vähättelet kirjoitustaitoa. Sitä tarvitsevat useimmat ihmiset esimerkiksi työelämässä paljon enemmän kuin matematiikkaa ja kaavoihin soveltamista. Matematiikka toki vaatii myös älyä silloin kuin sovelletaan, muuten se on vain opeteltu taito. Toki tärkeä taito. Ja sekin kannattaa muistaa, että kuka tahansa, myös älykäs, voi harhautua puutteellisen tiedon varassa. Eli jos olennaista tietoa puuttuu, menee arvailuksi ja arvaaminen ei ole älykkyyttä paitsi jos se perustuu asiantuntijaintuitioon, mutta silloin se ei olekaan enää arvailua. Mutta kaikista tärkein älyllinen ymmärrettävä on se, että muistetaan, ettei älykkyys ole itse ansaittua. Siksi on turha olla ylimielinen, jos sattuu olemaan älykäs. Älykkyydestä on hyötyä vain, jos sen valjastaa omaan ja muiden hyötykäyttöön.

Ole hyvä ja kerro, miksi sitten psykologit eivät testaa henkilön kirjoitustaitoa, jos se on älykkyyden mittari. Silti minulla on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka tarkoittavat juurikin sitä 80-luvulla käytettyä termiä "heikkolahjainen". Ihan itse olen googlettanut halutessani tietää, että mitä tuo diagnoosi käytännössä tarkoittaa. Itse puhun heikkolahjaisuudesta edelleen, vaikka tiedän sen olevan poliittisesti epäkorrekti termi tällä vuosituhannella. En puhu itsestäni vaginallisenakaan naisen sijaan, miksi puhuisin itsestäni jonain laaja-alaisesti oppimishäiriöisenä.

Kyllä se diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat ihan perusteltu minun kohdalla. On minulla aika kirjava historia diagnoosin suhteen: lievä kehitysvamma, vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia, autistiset piirteet, autismi ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Minulla on tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistö diagnoosina. Lievä kehitysvamma taidettiin diagnosoida jopa hyvin pienenä ja taas tuo samainen diagnoosi asetettiin 12 vuoden iässä kunnes yläasteen lopussa se kumottiin. Tilalle tuli laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Tuskin psykologi mutullakaan tällaisia arvioi.

Autismista välillä mietin, että olisiko kyseessä epätyypillinen autismi kokiessani oireet häilyvinä. Menneisyydestä muistan sosiaaliset vaikeuteni, jotka sopivat hyvin autismiin. Vai selittyisikö asiat vaikea-asteisella dysfasialla? Kuulemani mukaan osaan puhua selkeästi. Yläasteella sain vielä kuulla joiltain kuinka puheestani ei saanut selvää. Itkin ala-asteella välillä kaverittomuuttani, mutta sitten toisaalta vaihdoin mieltä: en halunnutkaan kavereita. En uskaltanut paljastaa äidille tai minua tutkineille ihmisille olleeni ujo, koska pidin sitä häpeänä. Ujous vaivasi myös yläasteella ja ryhmätyöt tuotti tuskia. Olisin halunnut tehdä yksilötehtäviä, joka olisi ollut oikein hyvä kompromissi minua vihanneille ihmisille, jotka sen ihan avoimesti näyttivät. Siinäpä voikin miettiä, miten minusta tuli ujo.

Outoa, kun ennen kolmatta luokkaa kiinnostuin englannin kielestä siitä huolimatta, että tarvitsin puheterapiaa ja olik dysfaatikoksi diagnosoitu. Taisi se alkuun sujua hyvin kunnes jokin meni pieleen. Mahdollisesti tietokoneen liiallinen käyttö sen teki ja lapsuuden aikaisista lausunnoista löydän maininnan ahdistuneisuudesta sekä huolesta mielenterveyteni horjumisesta. Englantia tosin hieman prepannut kansalaisopistolla halutessani osata edes perusjuttuja. Huono olen sitä puhumaan, vaikka kassalla olen rohkeasti sitä puhunut vaikkei menisi nappiin. Olen tullut asiakkaiden osalta ymmärretyksi ollessani kierrätyskeskuksessa harjoittelussa. Japanin kieleen haluaisin tutustua, mutta mietin että oliko äitini sitten oikeassa tyrmätessä koko kielen opiskelun. Näin aikuisiällä se vaikuttaa niin hauskalta opetella hiraganat, katakanat ja kanjit. Jotain hiraganoja nopeasti sisäistin, mutta edelleen harkitsen ja haluan tutustua ko. kieleen pintapuolisesti. Voinko oppia edes perusjuttuja?

Kuten kirjoitin ei hyvä kirjoitustaito edellytä suurempi älynlahjoja. Selkeätä suomea oppii ihan lievästi kehitysvammainenkin ja olen seurannut uteliaisuutta erästä kehitysvammaista aikuista, joka osaa englantia minua paremmin ja jopa iirin kieltä.

- aiemmin kommentoinut nro. 249

Kirjoitat kuitenkin paremmin kuin 90 % palstalaisista. Ei nykyään peruskoulusta voi odottaa että sieltä valmistuisi näin hyvällä ja analysoivalla kirjoitustaidolla varustettuja nuoria.

Olen tuntenut erään ystäväni 20 vuotta, ollaan soiteltu ja nähty välillä tiiviistikin. Hän on menestynyt yrittäjä ja nykyään johtajapositiossa keskisuuressa yrityksessä. Tänä vuonna sain häneltä pari tekstiviestiä, kun aiemmin ollaan aina soiteltu. Niin hän ei yksinkertaisesti osaa ilmaista itseään ymmärrettävästi - eli toivottavasti hän työssään antaa ohjeet suullisesti.

Minä taas olen hyötynyt kirjoitustaidostani suuresti, vaikka em. ystäväni väittää sen olevan mahdotonta. Työpaikkoja olen saanut tekemällä taitavia hakemuksia, joihin olen onnistunut kiteyttämään oivaltavia yksityiskohtia siitä miten teen työni ja toisaalta olen niissä onnistunut välittämään ajattelevan ja fiksun kuvan itsestäni.

Useampi parisuhde on syntynyt siten, että vastapuoli on viehättynyt tavastani kirjoittaa pitkiä viestejä. Myös siitä on ollut etua, että kykenee kirjoittamaan näitä vastauksia nopeasti, mutta silti pitkästi ja laadukkaasti pysyen koko ajan aiheessa. Erottuminen positiivisesti on helppoa, koska olihan jo kouluaikoina monelle 500 merkin ainekirjoitus kuin myrkkyä joisi. Itse kirjoittelen tuollaisen aineen kymmenessä minuutissa ilman että koen tehneeni mitään vaivalloista.

Totta kai se kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kertoo jotain älykkyydestä. Yleensä tyypit jotka kirjoittaa someviestinsä "murteella" ja ilman välimerkkejä, antavat saman vaikutelman myös fyysisesti tavattaessa.

Minä kirjoitan someviestini itselleni luvan antaen "sinne päin". Tarkoitan chattaillessa. Se on niin paljon nopeampaa.

Mutta muutoin, pyrin hyvään kieleen ja nautin sen vaalimisesta.

Sinne päin kirjoittaminen on raivostuttavaa ja antaa huonon kuvan ihmisestä, vaikka kuinka olisi vain some tai chattailya.

Älykkyttähän on tunnetusti monenlaista. Ja kirjoittamisen taito on ehdottomasti älyä vaativaa.

Jos kirjoittaa paljon, esim. tekee kirjaa, siihen liittyy paljon muutakin kuin sitä kirjoittamista, joka jo itsessään on lahjakkuutta. Kirjoittamisen lisäksi hankitaan myös taustatietoa aiheesta, suunnitellaan, haastatellaan jne.

Jos kirjoittaminen ei vaadi mitään, siitä sitten kirjoittamaan vaikka 100-sivuinen sepustus jostain aiheesta ensi alkuun. Jos se onnistuu keltä vain, myönnän, ettei kirjoittaminen vaadi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyttähän on tunnetusti monenlaista. Ja kirjoittamisen taito on ehdottomasti älyä vaativaa.

Jos kirjoittaa paljon, esim. tekee kirjaa, siihen liittyy paljon muutakin kuin sitä kirjoittamista, joka jo itsessään on lahjakkuutta. Kirjoittamisen lisäksi hankitaan myös taustatietoa aiheesta, suunnitellaan, haastatellaan jne.

Jos kirjoittaminen ei vaadi mitään, siitä sitten kirjoittamaan vaikka 100-sivuinen sepustus jostain aiheesta ensi alkuun. Jos se onnistuu keltä vain, myönnän, ettei kirjoittaminen vaadi mitään.

Kun kouluaikoja muistelee, useimmille luokassa tuotti vaikeuksia lyhyenkin aineen kirjoittaminen. Jotain lahjoja ja älyä kirjoittaminenkin siis vaatii. Minulle ei tullut vaikeuksia, koska olen saanut kirjoittamisen lahjan. Sen takia olen ala-asteelta asti saanut kehuja kirjoitustaidostani, ensin sain parhaan aineenkirjoittajan nimityksen, myöhemmin kehuttiin kielelliseksi multilahjakkuudeksi, aikuisena sitten kriitikko kehui kirjallisuuskurssin tekstejäni. Ja lopulta sitten kirjankin kirjoitin. Mutta voi olla, ettei kirjoittaminen silti joidenkin arvomaailmassa ole lainkaan älykästä.

Ilahaduttaa, kun on niin monta, jotka osaavat ja tykkäävät kommunikoida juuri kirjoittamalla, mm. näillä palstoilla.

Tunnen ihmisen, joka on loistava kirjoittaja mutta monessa muussa asiassa aika pihalla. Alkoholisti, ehkä se on surkastuttanut aivoja. Itse olen huono kirjoittaja, mutta matemaattisesti lahjakas.

Olin pitkään töissä duunarihommissa vaikka koulutukseni antaisi edellytyksiä asiantuntijatyöhön. Sattui sitten sellainen tapahtuma jossa minä ja eräs toinen työntekijä kolhimme firman autoja. Kentällä toimiva työnjohto ohjasi minut selvittämään asian korkeammalla hierarkiassa olevan johtajan kanssa. Kiireinen johtaja pyysi puhelimessa nopeasti laittamaan viestiä asiasta, jotta hän saa jonkinlaisen käsityksen mistä on kyse.

Kirjoitin tyylilleni uskollisesti hyvin ymmärrettävän ja tarkan kuvauksen tapahtumista. Analysoin diplomaattisesti osapuolten toimintaa ja huolellisuutta.

Jouduin myöhemmin johtajan huoneeseen selvittämään asiaa. Hän kertoi saaneensa viestistäni hyvän kuvan tapahtumista ja lisäksi mainitsi vielä kahteen tai kolmeen kertaan, että oli kyllä harvinaisen hyvin kirjoitettu selostus. Minulle jäi sellainen olo, että häntä hämmensi se tosiasia ettei olisi moista tekstiä itse kyennyt tuottamaan.

Niin matematiikka perustuu tieteeseen. Kielioppi on keksittyä tiedettä, joka ei perustu muuhun kun päätettyihin sääntöihin ja vakiintuneisiin kirjoitustapoihin. Papukaija mielessä kielioppi on hyvä äykkyyden mittari.

Mitä nyt on hyvä kirjoitustaito? Kieliopin hallintaa vai kerronnallista laatua? Lähtökohtaisesti kieliopin hallitseminen kertoo mielestäni empatiakyvystä, halusta olla ymmärrettävä. Usein ns. öyhöttäjät huomaa nimenomaan huonon kieliopin hallinnasta, halutaan vain aiheuttaa meteliä.

Toki huonolle kieliopille voi olla muitakin syitä kuin empatiakyvyn puute. On oppimishäiriöitä ja ongelmia kasvatuksessa. Lähtökohtaisesti kuitenkin voisi kuvitella, että jos haluaa olla ymmärrettävä, pitäisi oppia myös edes perussäännöt hyvään kielioppiin.

Hyvä kertoja yleensä osaa myös kieliopin, mutta onhan noita kansantarinoitsijoita, joilla puhetaidot ovat huippuluokkaa, mutta kielioppi ja kirjoitustaito vähän niin ja näin.

Älykkyyttäkin on niin montaa eri lajia, joten en välttämättä laittaisi hyvää kirjoitustaitoa korreloimaan älykkyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Niin matematiikka perustuu tieteeseen. Kielioppi on keksittyä tiedettä, joka ei perustu muuhun kun päätettyihin sääntöihin ja vakiintuneisiin kirjoitustapoihin. Papukaija mielessä kielioppi on hyvä äykkyyden mittari.

Matemaatikot ovat kyllä aika raskasta porukkaa, kun ovat niin mielestään luomakunnan syvimpien totuuksien äärellä. Vaikka matemaattisesti voi mallintaa ties vaikka ja mitä, ei se oikeuta ylimielisyyteen. Älykkyys ja viisaus eivät kulje käsikynkkää. Toki allekirjoitan sen, että keksittyjä tieteitä on moneen junaan ja mahdollisesti jokseenkin vertailtavissa, mutta matematiikka yksinään tarjoaa aika vähän loppujen lopuksi tähän maailmaan. Paitsi matemaatikoille.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo tietysti. Nykyajan suomalainen ei osaa edes yhdyssanoja ja teksti kuulostaakin kuin änkytyksestä kärsivän kirjoitukselta.

Oppilaitoksella ja Kotuksella suuri rooli, kun eivät tee mitään. Kotus on aivan turha rahareikä.

Esim. tsekin kielestä aikanaan lainattuja slaavilaisia lainakirjaimia ei kukaan osaa lausua; esim sana Tšekki jonka kaikki lausuvat zekki eli z-kirjaimena  vaikka kysessä on nk. suhuässä.

Loppujen lopuksi oikeinkirjoitusvirheet tai niiden puuttuminen ei kerro juurikaan älykkyydestä.  Nehän oppii muistamalla.

Kirjoittamisessa olennaista on osata tehdä tekstiin rakenne ja pitää sen punainen lanka käsissään. Osata ensin löytää oma ajatus ja siihen liittyvä toinen ajatus jne. Sitten kuljettaa ajatusta ajatuksesta toiseen niin että ei harhaudu ihan muuhun. Tämä on taitoa, jonka oppii harjoittelemalla, ja kielellisesti älykkäillä lopputulos on parempi kuin vähemmän älykkäillä.

Oma ajattelu selkiytyy kirjoittaessa, ihminen huomaa, mitä oikeastaan aiheestaan ajattelee. Selkeästi kirjoitettu on selkeästi ajateltu. Ajatukset eivät nimittäin tule kuin hanasta, vaan ne pitää ensin muodostaa sanallisiksi, ajatukset kun eivät ole valmiita sanoja. Emme ajattele sanoilla, vaan ajatus on "esilauseita". Se juuri on kirjoittamisessa työläintä, niiden muokkaaminen oikeiksi lauseiksi.

Kappalejaon hallinta on olennainen osa tekstin älykästä hallintaa, ja se vaikuttaa juuri  punaisen langan ilmenemiseen. Sen hallitseminen kertoo kielellisestä älykkyydestä, ja sen poisjättäminen siitä, että ihminen ei tajua kappalejaon merkitystä lukijalle - tai ei välitä. Täällä näkee joskus pötköön kirjoitettuja tekstejä. Pliis, älkää! :)

Myös ilmaisun täsmällisyys kertoo kielellisestä älykkyydestä: että osaa löytää juuri oikeat sanat sille, mitä yritää kuvata tai määritellä. Sanavarastoa pitää siis olla.

Matemaattisesti lahjakkaan oppilaan ongelma kirjoittamisessa on usein niukkuus: sisältöä ei vaan tule, sanat ja lauseet eivät tule juoksevina ulos, vaan puserrettuina.

Täydellisyydentavoittelu voi myös haitata tekstin muodostamista.

t.  äidinkielen ope, 35 vuotta yläkoulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin matematiikka perustuu tieteeseen. Kielioppi on keksittyä tiedettä, joka ei perustu muuhun kun päätettyihin sääntöihin ja vakiintuneisiin kirjoitustapoihin. Papukaija mielessä kielioppi on hyvä äykkyyden mittari.

Matemaatikot ovat kyllä aika raskasta porukkaa, kun ovat niin mielestään luomakunnan syvimpien totuuksien äärellä. Vaikka matemaattisesti voi mallintaa ties vaikka ja mitä, ei se oikeuta ylimielisyyteen. Älykkyys ja viisaus eivät kulje käsikynkkää. Toki allekirjoitan sen, että keksittyjä tieteitä on moneen junaan ja mahdollisesti jokseenkin vertailtavissa, mutta matematiikka yksinään tarjoaa aika vähän loppujen lopuksi tähän maailmaan. Paitsi matemaatikoille.

Matemaatikko sanoo:

- Maa on pallo, koska matematiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieli on yksi työkalu ajatteluun ja ajatuksien jakamiseen. Matematiikka on esimerkiksi toinen. Kyllä heikkolahjainen voi osata kirjoittaa kauniisti. Hyvä oikeinkirjoitus ei myöskään takaa älykkyyttä, ehkä enemmänkin kertoo kärsivällisyydestä. Mielestäni yksi selvä älykkyyden merkki on että pystyy puutteellisen tiedon varassa tekemään oikeita johtopäätelmiä ja että osaa myös perustella miksi päätyi tuohon päätelmään. Älykäs myös oppii melkein minkä tahansa taidon helposti jos haluaa käyttää aikansa siihen.

En tiedä kyllä ketään heikkolahjaista, joka osaisi kirjoitaa kauniisti. Työskentelen mm. heikkolahjaisten parissa. Ennemminkin kielioppi ei suju, kieli on yksinkertaista, lauseet töksähtäviä ja vaikeasti ymmärrettäviä. Matematiikassa on vaikeuksia ymmärtää yksinkertaistakaan teoriaan soveltamista. Kyllä oikeinkirjoitus usein kertoo älykkyydestä. Myös kielioppi on abstrakti asia ja kokonaisuus, joka vaatii älyä ja säännöillä pelaamista kuten matematiikkakin. Lisäksi molemmissa tarvitaan muistia. Kirjoitustaito vaatii tietysti tuotoksesta riippuen ajattelua, muistia, ongelmanratkaisua ja luovuutta. Eli suotta vähättelet kirjoitustaitoa. Sitä tarvitsevat useimmat ihmiset esimerkiksi työelämässä paljon enemmän kuin matematiikkaa ja kaavoihin soveltamista. Matematiikka toki vaatii myös älyä silloin kuin sovelletaan, muuten se on vain opeteltu taito. Toki tärkeä taito. Ja sekin kannattaa muistaa, että kuka tahansa, myös älykäs, voi harhautua puutteellisen tiedon varassa. Eli jos olennaista tietoa puuttuu, menee arvailuksi ja arvaaminen ei ole älykkyyttä paitsi jos se perustuu asiantuntijaintuitioon, mutta silloin se ei olekaan enää arvailua. Mutta kaikista tärkein älyllinen ymmärrettävä on se, että muistetaan, ettei älykkyys ole itse ansaittua. Siksi on turha olla ylimielinen, jos sattuu olemaan älykäs. Älykkyydestä on hyötyä vain, jos sen valjastaa omaan ja muiden hyötykäyttöön.

Ole hyvä ja kerro, miksi sitten psykologit eivät testaa henkilön kirjoitustaitoa, jos se on älykkyyden mittari. Silti minulla on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka tarkoittavat juurikin sitä 80-luvulla käytettyä termiä "heikkolahjainen". Ihan itse olen googlettanut halutessani tietää, että mitä tuo diagnoosi käytännössä tarkoittaa. Itse puhun heikkolahjaisuudesta edelleen, vaikka tiedän sen olevan poliittisesti epäkorrekti termi tällä vuosituhannella. En puhu itsestäni vaginallisenakaan naisen sijaan, miksi puhuisin itsestäni jonain laaja-alaisesti oppimishäiriöisenä.

Kyllä se diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat ihan perusteltu minun kohdalla. On minulla aika kirjava historia diagnoosin suhteen: lievä kehitysvamma, vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia, autistiset piirteet, autismi ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Minulla on tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistö diagnoosina. Lievä kehitysvamma taidettiin diagnosoida jopa hyvin pienenä ja taas tuo samainen diagnoosi asetettiin 12 vuoden iässä kunnes yläasteen lopussa se kumottiin. Tilalle tuli laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Tuskin psykologi mutullakaan tällaisia arvioi.

Autismista välillä mietin, että olisiko kyseessä epätyypillinen autismi kokiessani oireet häilyvinä. Menneisyydestä muistan sosiaaliset vaikeuteni, jotka sopivat hyvin autismiin. Vai selittyisikö asiat vaikea-asteisella dysfasialla? Kuulemani mukaan osaan puhua selkeästi. Yläasteella sain vielä kuulla joiltain kuinka puheestani ei saanut selvää. Itkin ala-asteella välillä kaverittomuuttani, mutta sitten toisaalta vaihdoin mieltä: en halunnutkaan kavereita. En uskaltanut paljastaa äidille tai minua tutkineille ihmisille olleeni ujo, koska pidin sitä häpeänä. Ujous vaivasi myös yläasteella ja ryhmätyöt tuotti tuskia. Olisin halunnut tehdä yksilötehtäviä, joka olisi ollut oikein hyvä kompromissi minua vihanneille ihmisille, jotka sen ihan avoimesti näyttivät. Siinäpä voikin miettiä, miten minusta tuli ujo.

Outoa, kun ennen kolmatta luokkaa kiinnostuin englannin kielestä siitä huolimatta, että tarvitsin puheterapiaa ja olik dysfaatikoksi diagnosoitu. Taisi se alkuun sujua hyvin kunnes jokin meni pieleen. Mahdollisesti tietokoneen liiallinen käyttö sen teki ja lapsuuden aikaisista lausunnoista löydän maininnan ahdistuneisuudesta sekä huolesta mielenterveyteni horjumisesta. Englantia tosin hieman prepannut kansalaisopistolla halutessani osata edes perusjuttuja. Huono olen sitä puhumaan, vaikka kassalla olen rohkeasti sitä puhunut vaikkei menisi nappiin. Olen tullut asiakkaiden osalta ymmärretyksi ollessani kierrätyskeskuksessa harjoittelussa. Japanin kieleen haluaisin tutustua, mutta mietin että oliko äitini sitten oikeassa tyrmätessä koko kielen opiskelun. Näin aikuisiällä se vaikuttaa niin hauskalta opetella hiraganat, katakanat ja kanjit. Jotain hiraganoja nopeasti sisäistin, mutta edelleen harkitsen ja haluan tutustua ko. kieleen pintapuolisesti. Voinko oppia edes perusjuttuja?

Kuten kirjoitin ei hyvä kirjoitustaito edellytä suurempi älynlahjoja. Selkeätä suomea oppii ihan lievästi kehitysvammainenkin ja olen seurannut uteliaisuutta erästä kehitysvammaista aikuista, joka osaa englantia minua paremmin ja jopa iirin kieltä.

- aiemmin kommentoinut nro. 249

Kirjoitat kuitenkin paremmin kuin 90 % palstalaisista. Ei nykyään peruskoulusta voi odottaa että sieltä valmistuisi näin hyvällä ja analysoivalla kirjoitustaidolla varustettuja nuoria.

Juu ja kannattaa käydä katsomassa nykylukion menoa. Siellä nuoret kirjoittavat pari lausetta mukamas esseevastauksina. Nämäkö sitten tulevaisuudessa tutkivat potilaansa ja opettavat lapsille perustaitoja, joita ei itsekään edes hallitse.

No kyllähän sitä nyt kannattaa jättää typerät valinnat tekemättä, joilla on esimerkiksi suuria taloudellisia vaikutuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieli on yksi työkalu ajatteluun ja ajatuksien jakamiseen. Matematiikka on esimerkiksi toinen. Kyllä heikkolahjainen voi osata kirjoittaa kauniisti. Hyvä oikeinkirjoitus ei myöskään takaa älykkyyttä, ehkä enemmänkin kertoo kärsivällisyydestä. Mielestäni yksi selvä älykkyyden merkki on että pystyy puutteellisen tiedon varassa tekemään oikeita johtopäätelmiä ja että osaa myös perustella miksi päätyi tuohon päätelmään. Älykäs myös oppii melkein minkä tahansa taidon helposti jos haluaa käyttää aikansa siihen.

En tiedä kyllä ketään heikkolahjaista, joka osaisi kirjoitaa kauniisti. Työskentelen mm. heikkolahjaisten parissa. Ennemminkin kielioppi ei suju, kieli on yksinkertaista, lauseet töksähtäviä ja vaikeasti ymmärrettäviä. Matematiikassa on vaikeuksia ymmärtää yksinkertaistakaan teoriaan soveltamista. Kyllä oike

340: lainaus toimii paskasti mutta tähän pitää todeta "Kuten kirjoitin ei hyvä kirjoitustaito edellytä suurempi älynlahjoja. Selkeätä suomea oppii ihan lievästi kehitysvammainenkin ja olen seurannut uteliaisuutta erästä kehitysvammaista aikuista, joka osaa englantia minua paremmin ja jopa iirin kieltä." vaikka kehitysvammainen omaksuisi kirjoitustaidon, se hyväkin kirjoitustaito erottuu selvästi normaalijärkisestä/älykkäästä: kyvyttömyys analysointiin ja itsereflektioon, jonka sinä selväsit hallitset. Jos jotain vikoja pitäisi lähteä hakemaan, niin autismin kirjo ja mahdollisesti muukin juttu voisi olla todennäköisin syy vaikeuksiisi ja autistisella ihmisellä VOI OLLA kykyä analysointiin. Ei kyse ole kirjoitustaidosta vaan kirjoituksen sisällön vaatimasta ajattelusta, johon sinä selvästi pystyt toisin kuin moni nykyisen peruskoulun päättänyt nuori tai jopa lukion käynyt, sillä koulussa käyminen on nykyään ihan pellemeininkiä kun mitään ei tarvitse edes yrittää ja lukiolainenkin kirjotitaa pari lausetta muka esseevastauksina.

Kertoo se varsin paljon. Tälläkin palstalla näkee vatipäisiä mammoja, jotka osaa naisia arvostelevista miehistä todeta vain "incel", kun ei älykkyys sen syvällisempään analyysiin asian tiimoilta riitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Luokallani oli yläasteella tyttö, jonka äidinkieli oli aina 10 ja hän sai myös stipendin ja opettajan mielestä hän oli erityislahjakas, mutta matematiikassa hän oli erityisopetuksessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.

Matematiikka ei vaadi ajattelua, hyvä kirjoitustaito vaatii.