Lue keskustelun säännöt.
Etsivätkö etenkin naiset ns. "sairausvakuutussuhteita"?
22.06.2020 |
Minulle parisuhde on etupäässä seksiä, läheisyyttä ja yhteistä laatuaikaa varten. En pidä suhdetta millään lailla mielekkäänä, jos siitä puuttuu jokin noista elementeistä. Muut ovat sitten ekstraa siihen päälle. Tämä parisuhdefilosofia toimii minulle erittäin hyvin.
Kuitenkin ilmeisesti monelle naiselle (?) suhde on jonkinlainen sairausvakuutuksen kaltainen järjestely. Elämä on jotenkin liian vaikeaa ilman miehen jatkuvaa tukea, ja parisuhdetta tarvitaan ihan perusarjesta selviytymiseen. Siksi suhteen päättyminen on kauhistuttavin mahdollinen ajatus, ja vierelle jääminen sairauden sattuessa kumppanin tärkein tehtävä.
Itse ajattelen niin, että on mukava, jos kumppani ja ystäväni tukevat minua vaikeina aikoina oman jaksamisensa mukaan, ja otan sen kiitollisena vastaan, mutta ei se ole mikään velvollisuus tai ystävyyden ja romantiikan ehto.
Luuletteko, että tässä on sukupuoliero, vai onko kyseessä enemmänkin persoonallisuusero niin, että epäitsenäisemmät ja tarvitsevammat ihmiset kaipaavat turva ja tuki -suhteita?
Kommentit (78)
Naisethan avioeroja hakevat ja viihtyvät paremmin sinkkuina. Palsta on täynnä valitusta siitä, että naiset ovat liian nirsoja. Naiset myös tutkiyusti pärjäävät hyvin eron jälkeen, kun taas miehillä usein hajoaa koko elämä.
Eli koko ap:n väite on kummallinen ja virheellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että AP ei koe tätä tarvetta jäädä toisten vierelle sen takia, koska näkee muut ihmiset asioina, josta hän voi hyötyä (esim seksi) ja saada jotain tyydytystä. Jos hän ei tätä saa, niin näistä ihmisistä ei ole hänelle hyötyä ja täten tämä hylkää ne.
Muotoilisin aloituksen enemmänkin, että siinä missä AP hakee itselleen vain hyödykettä, naiset hakevat rinnalleen pitkäkestoista tasavertaista kumppania, jonka kanssa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat tasapuolisesti.
Millä tavoin se, että haluaa toisen jakaa toisen kanssa hyvää seksiä, läheisyyttä ja yhteistä aikaa, osoittaa halua vain hyötyä toisesta itsekkäästi, kun taas hoiva-avun odottaminen ei ole? Ennemminhän tuon pitäisi olla toisin päin, jos tähän logiikkaan uskoo (minä en usko). Hoiva-apu kun on hyötymistä jos mikä.
Ihan turha vastakkainasettelu minusta.
Lois Lane kirjoitti:
Kaipaan miehestä lähinnä fiskaalista turvaa.
Suomeksi = OLET SAASTAINEN L O M P A K K O L O I N E N !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että AP ei koe tätä tarvetta jäädä toisten vierelle sen takia, koska näkee muut ihmiset asioina, josta hän voi hyötyä (esim seksi) ja saada jotain tyydytystä. Jos hän ei tätä saa, niin näistä ihmisistä ei ole hänelle hyötyä ja täten tämä hylkää ne.
Muotoilisin aloituksen enemmänkin, että siinä missä AP hakee itselleen vain hyödykettä, naiset hakevat rinnalleen pitkäkestoista tasavertaista kumppania, jonka kanssa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat tasapuolisesti.
Millä tavoin se, että haluaa toisen jakaa toisen kanssa hyvää seksiä, läheisyyttä ja yhteistä aikaa, osoittaa halua vain hyötyä toisesta itsekkäästi, kun taas hoiva-avun odottaminen ei ole? Ennemminhän tuon pitäisi olla toisin päin, jos tähän logiikkaan uskoo (minä en usko). Hoiva-apu kun on hyötymistä jos mikä.
Ihan turha vastakkainasettelu minusta.
Ihmisillä tulee aina olemaan huonoja aikoja, ne ovat väistämättömiä. Jos haluaa keskittyä vain siihen, että saa nimenomaan vain sitä hyvää aikaa ja ignooraa toisen, kun on huono aika niin ei kuulosta siltä, että kyse olisi muusta, kuin nimenomaan siitä, että hyötyy vain niistä itsensä haluamista positiivisista asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että AP ei koe tätä tarvetta jäädä toisten vierelle sen takia, koska näkee muut ihmiset asioina, josta hän voi hyötyä (esim seksi) ja saada jotain tyydytystä. Jos hän ei tätä saa, niin näistä ihmisistä ei ole hänelle hyötyä ja täten tämä hylkää ne.
Muotoilisin aloituksen enemmänkin, että siinä missä AP hakee itselleen vain hyödykettä, naiset hakevat rinnalleen pitkäkestoista tasavertaista kumppania, jonka kanssa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat tasapuolisesti.
Millä tavoin se, että haluaa toisen jakaa toisen kanssa hyvää seksiä, läheisyyttä ja yhteistä aikaa, osoittaa halua vain hyötyä toisesta itsekkäästi, kun taas hoiva-avun odottaminen ei ole? Ennemminhän tuon pitäisi olla toisin päin, jos tähän logiikkaan uskoo (minä en usko). Hoiva-apu kun on hyötymistä jos mikä.
Ihan turha vastakkainasettelu minusta.
Niin, jokainen haluaa hyötyä toisistaan eri tavoin. Sinulle tärkeintä tuntuu olevan oma nautinto, jollekin joku muu mielestäsi toisarvoisempi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä nyt ole itsestäänselvää, että sitä rakasta ihmistä autetaan ja tuetaan silloin, kun se on heikoimmillaan, kuuluu vähän niinkuin siihen rakkauteen? Olenko jotenkin vanhanaikainen tämän ajattelun kanssa?.
Kumppani on minulle suurin piirtein samaa kuin rakastaja ja ystävä, joten odottamani tuen määrä on sama kuin ystävyyssuhteessakin. Mutta kun mietin, mistä syistä olen ystävieni kanssa ja minkälaisista vuorovaikutustilanteista suhteemme koostuu, ei apu ja tuki muodosta mitenkään merkittävää osaa siitä. En valitsee ystävää enkä romanttista kumppania sillä perusteella, kuinka paljon apua voin odottaa häneltä saavani.
Ei ole ystäväni kantanut minua suihkuun ollessani niin sairas etten päässyt kävelemään, puoliso on. Tämä erottaa ystävät rakkaasta.
Ja tämä on myös jotakin sellaista, mitä en itse kumppanilta tarvitse. En jättäisi kumppania sen vuoksi, että tämä rooli ei hänelle sovi. Moni (etenkin nainen?) tuntuu kuitenkin odottovan juuri tällaista tukea. Siitä nimitys "sairausvakuutussuhde".
Mielenkiinnosta, jos kumppanisi vetäytyy takavasemmalle kun sinulla on avun tarve, niin miten hoidat tilanteen? Sulle on ihan ok juttu, että kiinnosta häntä vain keskusteluiden ja seksin puitteissa, muuten olet ilmaa?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että AP ei koe tätä tarvetta jäädä toisten vierelle sen takia, koska näkee muut ihmiset asioina, josta hän voi hyötyä (esim seksi) ja saada jotain tyydytystä. Jos hän ei tätä saa, niin näistä ihmisistä ei ole hänelle hyötyä ja täten tämä hylkää ne.
Muotoilisin aloituksen enemmänkin, että siinä missä AP hakee itselleen vain hyödykettä, naiset hakevat rinnalleen pitkäkestoista tasavertaista kumppania, jonka kanssa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat tasapuolisesti.
Millä tavoin se, että haluaa toisen jakaa toisen kanssa hyvää seksiä, läheisyyttä ja yhteistä aikaa, osoittaa halua vain hyötyä toisesta itsekkäästi, kun taas hoiva-avun odottaminen ei ole? Ennemminhän tuon pitäisi olla toisin päin, jos tähän logiikkaan uskoo (minä en usko). Hoiva-apu kun on hyötymistä jos mikä.
Ihan turha vastakkainasettelu minusta.
Ihmisillä tulee aina olemaan huonoja aikoja, ne ovat väistämättömiä. Jos haluaa keskittyä vain siihen, että saa nimenomaan vain sitä hyvää aikaa ja ignooraa toisen, kun on huono aika niin ei kuulosta siltä, että kyse olisi muusta, kuin nimenomaan siitä, että hyötyy vain niistä itsensä haluamista positiivisista asioita.
No mitä muuta se hoiva-avun vastaanottaminen on kuin itselle positiivisesta asiasta hyötymistä?
Sori, en vain allekirjoita tätä logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehestä saa tukea ja turvaa sairastuessa? Ahhahahaha... No ei kyllä oikeasti naurata, mutta ystävän neuvona: sen varaan ei todellakaan kannata laskea.
Kuka laskee, kuka ei. Kolme yli viisikymppistä ystävääni on sairastanut rintasyövän, eikä yhdenkään mies ole jättänyt heitä. Niitä normaaleja ja empaattisia miehiä on edelleen olemassa vaikka tuskin tällä palstalla.
En minä sanonut, ettei niitäkin olisi, joista oikeasti on esimerkiksi sen sairastumisen osuessa kohdalle jotain apuakin. Kaikista ei kuitenkaan ole, eivätkä häippäisijät ja välinpitämättömät mainosta näitä ominaisuuksiaan.
Minä koin sen, että mies jäi kyllä vierelle, tavallaan. Ei kuitenkaan tehnyt yhtään mitään auttaakseen, vaan käyttäytyi jatkuvasti hyvin itsekkäästi, apua mihinkään ei saanut edes pyytämällä jne. Tuntui pahemmalta kuin että olisi jättänyt. Olenkin jälkeenpäin ollut hyvin vihainen siitä, ettei voinut suoraselkäisesti edes jättää sitten, jos mulla tai mun kivuilla ei kerran oo mitään väliä. Miten ihminen, jonka kanssa on kuvitellut olevan rakkaussuhde, on vaan siinä eikä välitä yhtään. Jätin itse sen luuserin pari vuotta myöhemmin tuosta.
Teille tuli tilanne, jossa ette voineet vastata toistenne tarpeisiin. Sinä et saanut kaipaamaasi apua ja tukea, miehesi ei saanut mukavaa seuraa, seksiä ja hauskaa yhteistä aikaa (esimerkiksi). Tällaisessa tilanteessa sudhe ei voi kukoistaa tai edes toimia.
Juuri näin. Suhde toimii, jos pystyy antamaan toiselle niitä asioita, joiden vuoksi suhde alunperin solmittiin. Jos jompikumpi tai molemmat eivät tässä onnistu, suhteen lähtölaskenta on alkanut. Siksi ei ikinä pitäisi vähätellä vaikka seksin, keskustelujen tai kahvilla käymisen tärkeyttä.
Eli miten tämä oikein kumoaa alkuperäisen neuvoni, ettei sen varaan kannata laskea, vai onko tässä jokin toinen pointti, jota en ymmärrä? Nähdäkseni tuossa on juuri se syy, miksi ei kannata. Elämässä voi todellakin tulla vastaan tilanteita, jolloin seksi, mukava seura, hauska yhteinen tekeminen jne. eivät ole mahdollisia. Pitäisikö minun olla peräti pahoillani, etten kyennyt tarjoamaan televisiota katsovalle miehelleni hauskaa seuraa maatessani kivuissani sängyssä?
Myönnän kyllä, että halusin eron siksi, että en saanut kaipaamaani tukea. En tiedä, miksi minulle kerrotaan tätä ikään kuin jonain oivalluksena. Mies kyllä odotti minulta samaa tukea omaan sairastumiseensa, vaikka ei ollut tukenut minua silloin, kun minä olisin sitä tarvinnut, joten ei tässä nyt ihan puhtaasti ollut mitkään kohtaamattomat tarpeet kyseessä. Mies nyt sattui olemaan itsekeskeinen idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että AP ei koe tätä tarvetta jäädä toisten vierelle sen takia, koska näkee muut ihmiset asioina, josta hän voi hyötyä (esim seksi) ja saada jotain tyydytystä. Jos hän ei tätä saa, niin näistä ihmisistä ei ole hänelle hyötyä ja täten tämä hylkää ne.
Muotoilisin aloituksen enemmänkin, että siinä missä AP hakee itselleen vain hyödykettä, naiset hakevat rinnalleen pitkäkestoista tasavertaista kumppania, jonka kanssa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat tasapuolisesti.
Millä tavoin se, että haluaa toisen jakaa toisen kanssa hyvää seksiä, läheisyyttä ja yhteistä aikaa, osoittaa halua vain hyötyä toisesta itsekkäästi, kun taas hoiva-avun odottaminen ei ole? Ennemminhän tuon pitäisi olla toisin päin, jos tähän logiikkaan uskoo (minä en usko). Hoiva-apu kun on hyötymistä jos mikä.
Ihan turha vastakkainasettelu minusta.
Ihmisillä tulee aina olemaan huonoja aikoja, ne ovat väistämättömiä. Jos haluaa keskittyä vain siihen, että saa nimenomaan vain sitä hyvää aikaa ja ignooraa toisen, kun on huono aika niin ei kuulosta siltä, että kyse olisi muusta, kuin nimenomaan siitä, että hyötyy vain niistä itsensä haluamista positiivisista asioita.
No mitä muuta se hoiva-avun vastaanottaminen on kuin itselle positiivisesta asiasta hyötymistä?
Sori, en vain allekirjoita tätä logiikkaa.
Ymmärrän kyllä, miksi et ymmärrä tätä logiikkaa, koska todennäköisesti kykenet katsomaan asiaa vain sen kautta, miten ihmisestä voi hyötyä. Eivät huonot asiat tarkoita sitä, että nimenomaan tarvitsee hoivaajaa, mutta sinun logiikallasi se niin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että AP ei koe tätä tarvetta jäädä toisten vierelle sen takia, koska näkee muut ihmiset asioina, josta hän voi hyötyä (esim seksi) ja saada jotain tyydytystä. Jos hän ei tätä saa, niin näistä ihmisistä ei ole hänelle hyötyä ja täten tämä hylkää ne.
Muotoilisin aloituksen enemmänkin, että siinä missä AP hakee itselleen vain hyödykettä, naiset hakevat rinnalleen pitkäkestoista tasavertaista kumppania, jonka kanssa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat tasapuolisesti.
Millä tavoin se, että haluaa toisen jakaa toisen kanssa hyvää seksiä, läheisyyttä ja yhteistä aikaa, osoittaa halua vain hyötyä toisesta itsekkäästi, kun taas hoiva-avun odottaminen ei ole? Ennemminhän tuon pitäisi olla toisin päin, jos tähän logiikkaan uskoo (minä en usko). Hoiva-apu kun on hyötymistä jos mikä.
Ihan turha vastakkainasettelu minusta.
Ihmisillä tulee aina olemaan huonoja aikoja, ne ovat väistämättömiä. Jos haluaa keskittyä vain siihen, että saa nimenomaan vain sitä hyvää aikaa ja ignooraa toisen, kun on huono aika niin ei kuulosta siltä, että kyse olisi muusta, kuin nimenomaan siitä, että hyötyy vain niistä itsensä haluamista positiivisista asioita.
No mitä muuta se hoiva-avun vastaanottaminen on kuin itselle positiivisesta asiasta hyötymistä?
Sori, en vain allekirjoita tätä logiikkaa.
Voisi puoliso palkata meille rahalla myös hoitoapua, mutta silloin arvomme ei kohtaisi. Tai voisin käydä vieraissa hakemassa seksiä silloin kun puoliso ei kykene, silloinkaan arvomme ei kohtaisi. Ei siis olisi järkeä olla tällaisessa suhteessa, jossa toista ei huomioida tai toisen eteen ei olla valmiita tekemään mitään. Minäkään en allekirjoita sinun logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä nyt ole itsestäänselvää, että sitä rakasta ihmistä autetaan ja tuetaan silloin, kun se on heikoimmillaan, kuuluu vähän niinkuin siihen rakkauteen? Olenko jotenkin vanhanaikainen tämän ajattelun kanssa?.
Kumppani on minulle suurin piirtein samaa kuin rakastaja ja ystävä, joten odottamani tuen määrä on sama kuin ystävyyssuhteessakin. Mutta kun mietin, mistä syistä olen ystävieni kanssa ja minkälaisista vuorovaikutustilanteista suhteemme koostuu, ei apu ja tuki muodosta mitenkään merkittävää osaa siitä. En valitsee ystävää enkä romanttista kumppania sillä perusteella, kuinka paljon apua voin odottaa häneltä saavani.
Ei ole ystäväni kantanut minua suihkuun ollessani niin sairas etten päässyt kävelemään, puoliso on. Tämä erottaa ystävät rakkaasta.
Ja tämä on myös jotakin sellaista, mitä en itse kumppanilta tarvitse. En jättäisi kumppania sen vuoksi, että tämä rooli ei hänelle sovi. Moni (etenkin nainen?) tuntuu kuitenkin odottovan juuri tällaista tukea. Siitä nimitys "sairausvakuutussuhde".
Mielenkiinnosta, jos kumppanisi vetäytyy takavasemmalle kun sinulla on avun tarve, niin miten hoidat tilanteen? Sulle on ihan ok juttu, että kiinnosta häntä vain keskusteluiden ja seksin puitteissa, muuten olet ilmaa?
Ohis
Miten sinä suhtautuisit ystävääsi, joka voi viestitellä, tuoda soppaa tai pitää seuraa, kun sinulla on jalka paketissa, mutta ei ryhdy sinulle kotihoitajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä miehenä toivon toisen olevan läsnä sekä myötä- että vastoinkäymisissä. Tämä on luonnollisesti vastavuoroista. Pidän ap:n ajatusmaailmaa pinnallisena ja itsekkäänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä nyt ole itsestäänselvää, että sitä rakasta ihmistä autetaan ja tuetaan silloin, kun se on heikoimmillaan, kuuluu vähän niinkuin siihen rakkauteen? Olenko jotenkin vanhanaikainen tämän ajattelun kanssa?.
Kumppani on minulle suurin piirtein samaa kuin rakastaja ja ystävä, joten odottamani tuen määrä on sama kuin ystävyyssuhteessakin. Mutta kun mietin, mistä syistä olen ystävieni kanssa ja minkälaisista vuorovaikutustilanteista suhteemme koostuu, ei apu ja tuki muodosta mitenkään merkittävää osaa siitä. En valitsee ystävää enkä romanttista kumppania sillä perusteella, kuinka paljon apua voin odottaa häneltä saavani.
Ei ole ystäväni kantanut minua suihkuun ollessani niin sairas etten päässyt kävelemään, puoliso on. Tämä erottaa ystävät rakkaasta.
Ja tämä on myös jotakin sellaista, mitä en itse kumppanilta tarvitse. En jättäisi kumppania sen vuoksi, että tämä rooli ei hänelle sovi. Moni (etenkin nainen?) tuntuu kuitenkin odottovan juuri tällaista tukea. Siitä nimitys "sairausvakuutussuhde".
Mielenkiinnosta, jos kumppanisi vetäytyy takavasemmalle kun sinulla on avun tarve, niin miten hoidat tilanteen? Sulle on ihan ok juttu, että kiinnosta häntä vain keskusteluiden ja seksin puitteissa, muuten olet ilmaa?
Ohis
Miten sinä suhtautuisit ystävääsi, joka voi viestitellä, tuoda soppaa tai pitää seuraa, kun sinulla on jalka paketissa, mutta ei ryhdy sinulle kotihoitajaksi?
En mitenkään, hän ei ole asuinkumppanini, rakkaani tai seksikumppanini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että AP ei koe tätä tarvetta jäädä toisten vierelle sen takia, koska näkee muut ihmiset asioina, josta hän voi hyötyä (esim seksi) ja saada jotain tyydytystä. Jos hän ei tätä saa, niin näistä ihmisistä ei ole hänelle hyötyä ja täten tämä hylkää ne.
Muotoilisin aloituksen enemmänkin, että siinä missä AP hakee itselleen vain hyödykettä, naiset hakevat rinnalleen pitkäkestoista tasavertaista kumppania, jonka kanssa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat tasapuolisesti.
Millä tavoin se, että haluaa toisen jakaa toisen kanssa hyvää seksiä, läheisyyttä ja yhteistä aikaa, osoittaa halua vain hyötyä toisesta itsekkäästi, kun taas hoiva-avun odottaminen ei ole? Ennemminhän tuon pitäisi olla toisin päin, jos tähän logiikkaan uskoo (minä en usko). Hoiva-apu kun on hyötymistä jos mikä.
Ihan turha vastakkainasettelu minusta.
Ihmisillä tulee aina olemaan huonoja aikoja, ne ovat väistämättömiä. Jos haluaa keskittyä vain siihen, että saa nimenomaan vain sitä hyvää aikaa ja ignooraa toisen, kun on huono aika niin ei kuulosta siltä, että kyse olisi muusta, kuin nimenomaan siitä, että hyötyy vain niistä itsensä haluamista positiivisista asioita.
No mitä muuta se hoiva-avun vastaanottaminen on kuin itselle positiivisesta asiasta hyötymistä?
Sori, en vain allekirjoita tätä logiikkaa.
Ymmärrän kyllä, miksi et ymmärrä tätä logiikkaa, koska todennäköisesti kykenet katsomaan asiaa vain sen kautta, miten ihmisestä voi hyötyä. Eivät huonot asiat tarkoita sitä, että nimenomaan tarvitsee hoivaajaa, mutta sinun logiikallasi se niin menee.
Ei, vaan en ymmärrä, miksi hoiva-avun vaatiminen ei ole toisesta hyötymistä, mutta yhteinen laatuaika ja loistava seksi on.
Yhtään kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt, että jos kumppanilla on vaikeaa, hänet pitäisi hylätä.
Jos välittää toisesta henkilöstä, silloin haluaa myös auttaa tätä henkilöä huonona aikoina, jotta tämä henkilö voi mahdollisimman nopeasti palata niihin hyviin aikoihin taas.
Henkilö, joka ei kykene välittämään muista ihmisistä tai heidän hyvinvoinnista ei näe tätä muuta kuin "hoiva-apuna", jolloin heidän pitää uhrata omaa aikaansa johonkin, joka ei tuota heille sitä haluamaansa positiivista nautintoa ja hyvää oloa.
Ajatellaan, että pariskunta on retkeilyllä. Pariskunnasta toinen tipahtaa kuoppaan. Suhteessa, jossa kummatkin välittävät toisiaan auttaisi henkilö toisen kuopasta ulos, jotta voisivat jatkaa retkeilyä. Taas ei-välittävässä suhteessa henkilö jatkaisi matkaansa, etsien uuden retkeilykaverin siksi aikaa, kunnes toinen pääsee kuopasta itsenäisesti ylös.
Vierailija kirjoitti:
Jos välittää toisesta henkilöstä, silloin haluaa myös auttaa tätä henkilöä huonona aikoina, jotta tämä henkilö voi mahdollisimman nopeasti palata niihin hyviin aikoihin taas.
Henkilö, joka ei kykene välittämään muista ihmisistä tai heidän hyvinvoinnista ei näe tätä muuta kuin "hoiva-apuna", jolloin heidän pitää uhrata omaa aikaansa johonkin, joka ei tuota heille sitä haluamaansa positiivista nautintoa ja hyvää oloa.Ajatellaan, että pariskunta on retkeilyllä. Pariskunnasta toinen tipahtaa kuoppaan. Suhteessa, jossa kummatkin välittävät toisiaan auttaisi henkilö toisen kuopasta ulos, jotta voisivat jatkaa retkeilyä. Taas ei-välittävässä suhteessa henkilö jatkaisi matkaansa, etsien uuden retkeilykaverin siksi aikaa, kunnes toinen pääsee kuopasta itsenäisesti ylös.
Olen tästä aivan samaa mieltä.
t. aloittaja
Kyllä mä myönnän ihan julkisesti että kaipaan suhteelta ja mieheltä turvaa.
Kauneimpia asioita mitä olen saanut suhteessa kokea, on se kun mies on ottanut heikkona hetkenä kantaakseen, pyyhkinyt kyyneleet ja sanonut että kaikki on ihan hyvin ja me selvitään.
En kaipaa rahaa ja sen mukanaan tuomia hyödykkeitä, mä haluan että ihmiseni ottaa mut kokonaisena suruineen ja heikkoine hetkineen.
Kyllä mä etsin psykiatrin ja terapeutin muualta, mutta haluan silti että saan ja voin ihmiseni edessä olla myös heikko ja tarvitseva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välittää toisesta henkilöstä, silloin haluaa myös auttaa tätä henkilöä huonona aikoina, jotta tämä henkilö voi mahdollisimman nopeasti palata niihin hyviin aikoihin taas.
Henkilö, joka ei kykene välittämään muista ihmisistä tai heidän hyvinvoinnista ei näe tätä muuta kuin "hoiva-apuna", jolloin heidän pitää uhrata omaa aikaansa johonkin, joka ei tuota heille sitä haluamaansa positiivista nautintoa ja hyvää oloa.Ajatellaan, että pariskunta on retkeilyllä. Pariskunnasta toinen tipahtaa kuoppaan. Suhteessa, jossa kummatkin välittävät toisiaan auttaisi henkilö toisen kuopasta ulos, jotta voisivat jatkaa retkeilyä. Taas ei-välittävässä suhteessa henkilö jatkaisi matkaansa, etsien uuden retkeilykaverin siksi aikaa, kunnes toinen pääsee kuopasta itsenäisesti ylös.
Olen tästä aivan samaa mieltä.
t. aloittaja
Eli et välitä kumppanistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä nyt ole itsestäänselvää, että sitä rakasta ihmistä autetaan ja tuetaan silloin, kun se on heikoimmillaan, kuuluu vähän niinkuin siihen rakkauteen? Olenko jotenkin vanhanaikainen tämän ajattelun kanssa?.
Kumppani on minulle suurin piirtein samaa kuin rakastaja ja ystävä, joten odottamani tuen määrä on sama kuin ystävyyssuhteessakin. Mutta kun mietin, mistä syistä olen ystävieni kanssa ja minkälaisista vuorovaikutustilanteista suhteemme koostuu, ei apu ja tuki muodosta mitenkään merkittävää osaa siitä. En valitsee ystävää enkä romanttista kumppania sillä perusteella, kuinka paljon apua voin odottaa häneltä saavani.
Ei ole ystäväni kantanut minua suihkuun ollessani niin sairas etten päässyt kävelemään, puoliso on. Tämä erottaa ystävät rakkaasta.
Ja tämä on myös jotakin sellaista, mitä en itse kumppanilta tarvitse. En jättäisi kumppania sen vuoksi, että tämä rooli ei hänelle sovi. Moni (etenkin nainen?) tuntuu kuitenkin odottovan juuri tällaista tukea. Siitä nimitys "sairausvakuutussuhde".
Mielenkiinnosta, jos kumppanisi vetäytyy takavasemmalle kun sinulla on avun tarve, niin miten hoidat tilanteen? Sulle on ihan ok juttu, että kiinnosta häntä vain keskusteluiden ja seksin puitteissa, muuten olet ilmaa?
Ohis
Miten sinä suhtautuisit ystävääsi, joka voi viestitellä, tuoda soppaa tai pitää seuraa, kun sinulla on jalka paketissa, mutta ei ryhdy sinulle kotihoitajaksi?
Vastaa nyt vain reippaasti itse sinulle esitettyyn kysymykseen, äläkä heitä vastapalloa.
Ohis
Luulen, että AP ei koe tätä tarvetta jäädä toisten vierelle sen takia, koska näkee muut ihmiset asioina, josta hän voi hyötyä (esim seksi) ja saada jotain tyydytystä. Jos hän ei tätä saa, niin näistä ihmisistä ei ole hänelle hyötyä ja täten tämä hylkää ne.
Muotoilisin aloituksen enemmänkin, että siinä missä AP hakee itselleen vain hyödykettä, naiset hakevat rinnalleen pitkäkestoista tasavertaista kumppania, jonka kanssa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat tasapuolisesti.