Lue keskustelun säännöt.
Etsivätkö etenkin naiset ns. "sairausvakuutussuhteita"?
22.06.2020 |
Minulle parisuhde on etupäässä seksiä, läheisyyttä ja yhteistä laatuaikaa varten. En pidä suhdetta millään lailla mielekkäänä, jos siitä puuttuu jokin noista elementeistä. Muut ovat sitten ekstraa siihen päälle. Tämä parisuhdefilosofia toimii minulle erittäin hyvin.
Kuitenkin ilmeisesti monelle naiselle (?) suhde on jonkinlainen sairausvakuutuksen kaltainen järjestely. Elämä on jotenkin liian vaikeaa ilman miehen jatkuvaa tukea, ja parisuhdetta tarvitaan ihan perusarjesta selviytymiseen. Siksi suhteen päättyminen on kauhistuttavin mahdollinen ajatus, ja vierelle jääminen sairauden sattuessa kumppanin tärkein tehtävä.
Itse ajattelen niin, että on mukava, jos kumppani ja ystäväni tukevat minua vaikeina aikoina oman jaksamisensa mukaan, ja otan sen kiitollisena vastaan, mutta ei se ole mikään velvollisuus tai ystävyyden ja romantiikan ehto.
Luuletteko, että tässä on sukupuoliero, vai onko kyseessä enemmänkin persoonallisuusero niin, että epäitsenäisemmät ja tarvitsevammat ihmiset kaipaavat turva ja tuki -suhteita?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan, ei se pelkkä seksi kasikymppisenä ilahduta.
Ymmärrän tämän. Varmaan itsekin kaipaan kahdeksankymppisenä erilaista suhdetta kuin nyt, jos kaipaan suhdetta ollenkaan. Mutta eivät minun tarpeeni, prioriteettini ja mielenkiinnonkohteeni oli kolmikymppisenä tai nelikymppisenä ollenkaan samat kuin vanhuksena, joten miksi parisuhteenikaan olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän se on persoonallisuuskysymys. Naisissa voi olla enemmänkin näitä todella itsenäisiä tyyppejä, jotka nauttivat sinkkuna olosta ja ovat tottuneet siihen. He ottavat suhteen vain, jos se on oikeasti huomattava parannus elämään. Kumpikin hoitaa oman huushollinsa ja yhteinen aika on vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on persoonallisuuskysymys. Naisissa voi olla enemmänkin näitä todella itsenäisiä tyyppejä, jotka nauttivat sinkkuna olosta ja ovat tottuneet siihen. He ottavat suhteen vain, jos se on oikeasti huomattava parannus elämään. Kumpikin hoitaa oman huushollinsa ja yhteinen aika on vapaa-aikaa.
Täsmälleen näin. Miehissä on enemmän niitä, joille parisuhde ei anna oikeastaan mitään muuta kuin helpomman arjen ja paremman elintason. Mutta ei uskalleta erota, kun ei olla totuttu olemaan yksin ja nauttimaan siitä.
No naisissa on varmaan enemmän sellaisia, jotka tarvitsevat etenkin emotionaalista tukea ja parisuhteessa kokemuksen siitä, että toinen pysyy varmasti vierellä. Onko se sitten sukupuoliero vai ei?
Se, että aviopari pysyy yhdessä läpi myötä- ja vastoinkäymisten ja että se on alusta lähtien yhteisenä tavoitteena, tarkoittaa monille juuri sitä syvää rakkautta, eikä se ole vain jotain irrallista sairausvakuutusajattelua.
Ei kai kyse niinkään ole sukupuolierosta, vaan eroista yksilöiden rakkaus- ja kumppanuuskäsityksissä ja arvoissa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan, ei se pelkkä seksi kasikymppisenä ilahduta.
Ymmärrän tämän. Varmaan itsekin kaipaan kahdeksankymppisenä erilaista suhdetta kuin nyt, jos kaipaan suhdetta ollenkaan. Mutta eivät minun tarpeeni, prioriteettini ja mielenkiinnonkohteeni oli kolmikymppisenä tai nelikymppisenä ollenkaan samat kuin vanhuksena, joten miksi parisuhteenikaan olisi?
No, minä olenkin yli viisikymppinen enkä ole ajatellut vaihtaa miestä seksin tai muun haihattelun vuoksi. Vanhuus vaanii yllättävän nopeasti nurkan takana ja siihen on hyvä varautua muutenkin kuin alapäällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan, ei se pelkkä seksi kasikymppisenä ilahduta.
Ymmärrän tämän. Varmaan itsekin kaipaan kahdeksankymppisenä erilaista suhdetta kuin nyt, jos kaipaan suhdetta ollenkaan. Mutta eivät minun tarpeeni, prioriteettini ja mielenkiinnonkohteeni oli kolmikymppisenä tai nelikymppisenä ollenkaan samat kuin vanhuksena, joten miksi parisuhteenikaan olisi?
No, minä olenkin yli viisikymppinen enkä ole ajatellut vaihtaa miestä seksin tai muun haihattelun vuoksi. Vanhuus vaanii yllättävän nopeasti nurkan takana ja siihen on hyvä varautua muutenkin kuin alapäällään.
Ja tämä varautuminen tarkoittaa pyrkimistä parisuhteeseen, jossa toinen voi auttaa ja tukea sinua tarpeen tullen?
Oletko nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän se on persoonallisuuskysymys. Naisissa voi olla enemmänkin näitä todella itsenäisiä tyyppejä, jotka nauttivat sinkkuna olosta ja ovat tottuneet siihen. He ottavat suhteen vain, jos se on oikeasti huomattava parannus elämään. Kumpikin hoitaa oman huushollinsa ja yhteinen aika on vapaa-aikaa.
Ero on vain siinä, että jos nainen haluaa tätä, hän on vapaa ja voimaantunut. Samoin ajatteleva mies on vastuuton pleijeri tai ikuinen Peter Pan.
Eiköhän nyt tässä oikeassa elämässä kuitenkin ole ihan jumalattoman helppoa kun ei ole mies tuhoamassa, sotkemassa ja kampittamassa koko elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarvitse påivittäistä tukea, mutta en myöskään pidä Järkevänä ylipäätään ryhtyä suhteeseen, jossa ei sitouuduta Tukemaankin tarpeen vaatiessa, myös pitkäaikaisten ja oahojen sairauksien iskiessä. Hetken hauskanpitoon ei tarvita suhdetta ollenkaan, satunnainen kohtaaminen riittää ihan hyvin - ja usein parempaa seuraa saa kavereista ja vähintään yhtä hyvää seksiä Ihan omakivana.
Kaipaan miehestä lähinnä fiskaalista turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse påivittäistä tukea, mutta en myöskään pidä Järkevänä ylipäätään ryhtyä suhteeseen, jossa ei sitouuduta Tukemaankin tarpeen vaatiessa, myös pitkäaikaisten ja oahojen sairauksien iskiessä. Hetken hauskanpitoon ei tarvita suhdetta ollenkaan, satunnainen kohtaaminen riittää ihan hyvin - ja usein parempaa seuraa saa kavereista ja vähintään yhtä hyvää seksiä Ihan omakivana.
Eli olet tosiaan sitä mieltä, että tuki pitkäaikaisten sairauksien iskiessä on eräs niistä syistä, jotka tekevät parisuhteesta hyvän idean ja paremman vaihtoehdon kuin sinkkuus? Mikä on sukupuolesi?
Sit kun kasvaa aikuiseksi, ymmärtää että elämässä voi olla muutakin mielekästä kuin raha ja paneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mies voi olla sitä tukiverkkoa. Minulle oli käynyt elämässä vastoinkäymisiä, ja olin kolmen lapsen totaali-yh ja leski, jonka omat vanhemmat olivat sairaita ja ystävillä oli kaikilla omat perheet ja kiireet. Oli aika ikävä olo ajatella, että jos joutuisin vaikka onnettomuuteen, niin kenelle soitettaisiin ja kuka hoitaisi lapset, koko maailmassa ei ollut oikeastaan ketään. Kun aloin suhteeseen niin oli kyllä ihana olo kun sai laittaa rakkaan ihmisen nimen "lähiomaiseksi" kun kävin lääkärissä. En ole tarvinnut miesystäväni apua varsinaisesti missään, emmekä asu yhdessä, mutta tämä turva on henkisesti tärkeää. Tykkään seksistä ja hauskanpidosta, mutta rakkaus on myös molemminpuolista huolenpitoa.
Olisi aika kylmä ajatus, että toinen kanssani saadakseen jonkinlaista vanhuuden turvaa tai tukea sairauden ajaksi. En osaa olla noin laskelmoiva itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse påivittäistä tukea, mutta en myöskään pidä Järkevänä ylipäätään ryhtyä suhteeseen, jossa ei sitouuduta Tukemaankin tarpeen vaatiessa, myös pitkäaikaisten ja oahojen sairauksien iskiessä. Hetken hauskanpitoon ei tarvita suhdetta ollenkaan, satunnainen kohtaaminen riittää ihan hyvin - ja usein parempaa seuraa saa kavereista ja vähintään yhtä hyvää seksiä Ihan omakivana.
Eli olet tosiaan sitä mieltä, että tuki pitkäaikaisten sairauksien iskiessä on eräs niistä syistä, jotka tekevät parisuhteesta hyvän idean ja paremman vaihtoehdon kuin sinkkuus? Mikä on sukupuolesi?
No tietenkin on. Yksi suurimmista syistä. Mikä on ikäsi?
Ap mutuilee omasta asenteellisesta näkökulmastaan, muta todellisuus on kuitenkin se, että suurin osa suomalaisista avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta ja siinä missä naisen elämänlaatu paranee eron myötä, kurjistuu se miehellä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies voi olla sitä tukiverkkoa. Minulle oli käynyt elämässä vastoinkäymisiä, ja olin kolmen lapsen totaali-yh ja leski, jonka omat vanhemmat olivat sairaita ja ystävillä oli kaikilla omat perheet ja kiireet. Oli aika ikävä olo ajatella, että jos joutuisin vaikka onnettomuuteen, niin kenelle soitettaisiin ja kuka hoitaisi lapset, koko maailmassa ei ollut oikeastaan ketään. Kun aloin suhteeseen niin oli kyllä ihana olo kun sai laittaa rakkaan ihmisen nimen "lähiomaiseksi" kun kävin lääkärissä. En ole tarvinnut miesystäväni apua varsinaisesti missään, emmekä asu yhdessä, mutta tämä turva on henkisesti tärkeää. Tykkään seksistä ja hauskanpidosta, mutta rakkaus on myös molemminpuolista huolenpitoa.
Ymmärrän, että jos on yh tai on muuten huollettavia, turvallisuushakuisuus voi korostua. Toisaalta monet lapsia hankkineet nimenomaan kaipaavat kaikkia "asutaan erilään ja vietetään vapaa-aikaa yhdessä" -parisuhteita. Mutta varmaan tässä on ero totaali-yh:n ja vuoroviikkovanhemmuuden välillä myös. Ne lapsettomat viikot ovat sitä aikuisaikaa aikuishuveihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse påivittäistä tukea, mutta en myöskään pidä Järkevänä ylipäätään ryhtyä suhteeseen, jossa ei sitouuduta Tukemaankin tarpeen vaatiessa, myös pitkäaikaisten ja oahojen sairauksien iskiessä. Hetken hauskanpitoon ei tarvita suhdetta ollenkaan, satunnainen kohtaaminen riittää ihan hyvin - ja usein parempaa seuraa saa kavereista ja vähintään yhtä hyvää seksiä Ihan omakivana.
Eli olet tosiaan sitä mieltä, että tuki pitkäaikaisten sairauksien iskiessä on eräs niistä syistä, jotka tekevät parisuhteesta hyvän idean ja paremman vaihtoehdon kuin sinkkuus? Mikä on sukupuolesi?
No tietenkin on. Yksi suurimmista syistä. Mikä on ikäsi?
Olen kohta nelikymppinen. Jätitkö tarkoituksella vastaamatta?
Tavallaan, ei se pelkkä seksi kasikymppisenä ilahduta.