Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin itseni tuntemaan seksuaalista vetoa sellaista miestä kohtaan, joka olisi muuten ihannekumppani?
21.06.2020 |
Minulla on ystävänä mies, joka täyttää kaikki ihannekumppanini kriteerit. Ajatusmaailmamme kohtaavat, meillä on hauskaa yhdessä ja samanlainen huumorintaju, mies on fiksu, hyvännäköinen, kunnollinen, luotettava ja kaikkea sitä, mitä toivon miehen olevan. Ainoa ongelma vain on, että jostain syystä en tunne seksuaalista vetoa miestä kohtaan.
Asia ei tietenkään olisi ongelma, jos voisin vain etsiä toisen yhtä hyvän miehen, jota kohtaan myös tuntisin seksuaalista vetoa, mutta kun miehet jotka ylipäätään tuntuvat kumppaniksi sopivilta ovat hyvin harvassa. Olen siis yrittänyt tutustua muihin miehiin, mutta kaikki muut miehet tuntuvat jotenkin "puutteellisilta" tähän ystävämieheen verrattuna; tuntuvat liian tylsiltä, huumorintajuttomilta, eri tavalla ajattelevilta ja ettei heidän kanssaan vain saa muodostettua samanlaista henkistä yhteyttä.
Miten voisin oppia haluamaan seksiä tämän ystävämiehen kanssa? Olemme siis jo harrastaneet seksiä, mutta koska se ei tuntunut minusta hyvältä niin olemme olleet sen jälkeen vain kavereita, vaikka mies selvästi haluaisi enemmän ja minäkin haluaisin haluta, ja olen siis aikaisempia miehiäni kohtaan tuntenut seksuaalista vetoa ja ollut hyvinkin halukas.
Kommentit (148)
121212 kirjoitti:
Millainen tämä kiinnostava miestyyppi on? Ulkonäkö? Luonne?
Väität että nykyinen mies on edellistä komeampi ja varakkaampi, eihän vertailukohtana ole nuoruuden poikkis, tyyliin finninaamainen lukio-opiskelija? Kiinnostaako vastaavan näköinen mies nytkin, vai onko pituustoivomusta ym päivitetty ylöspäin?
Kaipaatko miehessä jännyysominaisuuksia kuten "särmää", dominoivampaa otetta seksissä ja romantiikassa, laajempaa tunteiden vaihtelua, kenties jotain sellaista mikä on ristiriidassa luotettavuuden ja tasaisuuden kanssa?
4-5/10 on siis hieman alle keskiverron, mutta toki hyvä kroppa muuttaa tilannetta paljon koska enemmistö naisista on ylipainoisia tai vähintäänkin pulleita.
ps. jos puhut "tavallisen näköisestä miehestä", linkkaa kuvaesimerkkejä selvennykseksi. Naisten käsitys tavismiehestä on tunnetusti epärealistinen.
Vastasin jo aiemmin, etten osaa sanoa minkä näköisistä miehistä kiinnostun, paitsi että tuskin kiinnostun erityisen pitkästä, tatuoidusta, lävistetystä, reilusti ylipainoisesta, ulkomaalaisesta tai minkään tietyn alatyylin miehestä (gootti, rokkari, hevari, hippi tms.).
Luonteen puolesta kiinnostaa: rationaalinen, looginen, älykäs, itsevarma, sitoutuva, korkealibidoinen ja parisuhdetta etsivä. Kiinnostun myös ehkä vähän narsistisista miehistä, tai ainakaan huonoitsetuntoinen ja epävarma mies ei sytytä. Vähän vaikea tehdä kyllä suuria yleistyksiä, kun miesmakuni on muuttunut jonkin verran vuosien saatossa ekän enää kiinnostuisi jostain 10 vuoden takaisesta ihastuksestani.
En tietenkään vertaa minkään teinipojan ja kolmekymppisen miehen varallisuutta vaan tilannetta samassa ikävaiheessa. Ulkonäöstä en osaa niin varmaksi sanoa, kun tuntuu että ne miehet joista itse sytyn ovat sellaisia, joista enemmistö naisista ei syty niin vähän vaikea arvioida tarkasti miesten "objektiivista komeutta" tai ketkä miehet ovat samantasoisia keskenään, ja onhan naisillakin eri miesmakuja.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee toisin päin; naiset suosivat miehiä, jotka muisuttavat heitä itseään (eli naisen vanhempia), varsinkin ulkonäön osalta (tummien miesten ihannointi ei varsinaisesti liity ulkonököön). Jos viehätyt miehistä, jotka eivät ole isäsi kaltaisia, on se nähdäkseni selkeä merkki siitä, että geneettinen yhteensopivuus ei ole ensisijainen parinvalintojasi ohjaava vietti.
Sillä ei ole mitään merkitystä haluatko lapsia vai et, sillä viettisi eivät välitä tietoisista valinnoistasi. Kaikilla naisilla on pettämisohjelma geeneissä. Näkyvimpänä merkkinä siitä on piilotettu ovuulaatio. Sinä et tosin pääse edes siihen pisteeseen, että pettäisi, mutta jos ryhtyisit suhteeseen sen "hyvän" miehen kanssa, niin todennäköisesti halu muita miehiä kohtaan vain kasvaisi, olosuhteiden sen salliessa. 4-5 nainen aina tulee lähes joka tapauksessa alitajuisesti hakemaan tilaisuuksia pettää, vaikka niihin ei tietoisesti tarttuisikaan.
Joku tässä aiemmin puhui, että on päässyt yli haluttomuudesta kun sovittu että on vain pussailua ja muuta läheisyyttä. Mutta ehkä et ole päässyt sitä kokemaan, että joku haluaisi huolehtia sinusta (koskettelu ym. signaloi alitajuisesti), joten ehkä se olisi mahdollista, että jonkinlainen halu syntyisi, jos se ihannekumppani olisi vähän maltillisempi seksin suhteen.
Oletkos nyt aivan varma ettet projisoi miesten tilannetta naisiin, vai missä tieteellisessä tutkimuksessa on ilmennyt että mitä matalatasoisempi nainen niin sen todennäköisemmin tämä pettää? Ettei olisi niinpäin, että matalatasoinen mies ei kykene olemaan tyytyväinen sen tasoisensa naisen kanssa vaan haikailee niiden kaunotarten perään ja kuvittelee sitten, että myös naiset tekevät samoin?
Sitä paitsi eikös 4-5 -tasoinen ole vain vähän alle keskitason eli ihan ok vielä? Ja miksi juuri 4-5 -tasoiset naiset pyrkisivät pettämään, mutta esim. 6-7 -tasoiset eivät? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kun olen ollut mieheen ihastunut niin tämä mies on tuntunut minusta silloin maailman parhaimmalta ja haluttavimmalta mieheltä, en todellakaan ole silloin muista miehistä kiinnostunut - miksi olisin, kun kaikki muut miehet tuntuvat omaani huonommilta?
AP
Älä sotke miesten pettämistä naisten pettämiseen, siinä on aivan erilaiset panokset pelissä. En lähde tässä erittelemään, mutta erot mustasukkaisuudessa kertovat syyn. Miesten pettäminen itsessään ei ole riski suhteelle miehen kannalta, jos siihen ei liity ihastumista.
Miehet sopeutuvat tasoonsa, naiset eivät. Kun palstan miehet puhuvat tyytymisestä, he todellisuudessa tarkoittavat (vaikka eivät sitä itse ymmärrä), etteivät näe parisuhteen riski-hyötysuhdetta riittävänä panostaakseen suhteeseen täysillä - tämä on seuraus irtoseksikulttuurista, mikä vaikuttaa miesten sitoutumishaluihin. Jos yhteiskuntamme vielä olisi monogaminen, ei miehillä olis mitään tyytymisongelmia.
Naisen pettäminen pettäminen varsinaisesti ole naisen omasta tasosta kiinni, vaan siitä millaisen miehen saa suhteeseen. Sanoin että 4-5 pettää, koska harvemmin hän saa miestä, joka täyttäisi kaikki tarpeet. Naisista, jotka ovat suhteessa halutuimpien miesten kanssa ei ole havaittavissa pettämisviettiä. Kaikkien muiden käytös muuttuu ovulaation ympärillä.
Ja höpö höpö. Filmitähtienkin vaimot pettää. Toki toisten yhtä kovan luokan superalfojen kanssa, mutta entä sitten? Kovatasoisimmille naisille on tarjolla paitsi ne kovatasoisimmat puolisot, niin myös ne kaikista kovatasoisimmat potentiaaliset pettämiskumppanit. Ei ne naapurin Penan kanssa toki petä muttei niiden tarvitsekaan.
-eri
Ja mikä saa sinut kuvittelemaan, että filmitähdet olisivat kaikkein halutuimpia puolisoita? Mitä muuta niillä on tarjota, kuin ulkonäköä, rahaa ja statusta, jos niitäkään?
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Millainen tämä kiinnostava miestyyppi on? Ulkonäkö? Luonne?
Väität että nykyinen mies on edellistä komeampi ja varakkaampi, eihän vertailukohtana ole nuoruuden poikkis, tyyliin finninaamainen lukio-opiskelija? Kiinnostaako vastaavan näköinen mies nytkin, vai onko pituustoivomusta ym päivitetty ylöspäin?
Kaipaatko miehessä jännyysominaisuuksia kuten "särmää", dominoivampaa otetta seksissä ja romantiikassa, laajempaa tunteiden vaihtelua, kenties jotain sellaista mikä on ristiriidassa luotettavuuden ja tasaisuuden kanssa?
4-5/10 on siis hieman alle keskiverron, mutta toki hyvä kroppa muuttaa tilannetta paljon koska enemmistö naisista on ylipainoisia tai vähintäänkin pulleita.
ps. jos puhut "tavallisen näköisestä miehestä", linkkaa kuvaesimerkkejä selvennykseksi. Naisten käsitys tavismiehestä on tunnetusti epärealistinen.
Vastasin jo aiemmin, etten osaa sanoa minkä näköisistä miehistä kiinnostun, paitsi että tuskin kiinnostun erityisen pitkästä, tatuoidusta, lävistetystä, reilusti ylipainoisesta, ulkomaalaisesta tai minkään tietyn alatyylin miehestä (gootti, rokkari, hevari, hippi tms.).
Luonteen puolesta kiinnostaa: rationaalinen, looginen, älykäs, itsevarma, sitoutuva, korkealibidoinen ja parisuhdetta etsivä. Kiinnostun myös ehkä vähän narsistisista miehistä, tai ainakaan huonoitsetuntoinen ja epävarma mies ei sytytä. Vähän vaikea tehdä kyllä suuria yleistyksiä, kun miesmakuni on muuttunut jonkin verran vuosien saatossa ekän enää kiinnostuisi jostain 10 vuoden takaisesta ihastuksestani.
En tietenkään vertaa minkään teinipojan ja kolmekymppisen miehen varallisuutta vaan tilannetta samassa ikävaiheessa. Ulkonäöstä en osaa niin varmaksi sanoa, kun tuntuu että ne miehet joista itse sytyn ovat sellaisia, joista enemmistö naisista ei syty niin vähän vaikea arvioida tarkasti miesten "objektiivista komeutta" tai ketkä miehet ovat samantasoisia keskenään, ja onhan naisillakin eri miesmakuja.
AP
No siinähän se ristiriita tuli.
Haluaisit luotettavan ja tasaisen miehen, mutta oikeasti kiinnostut itsevarmoista narsisteista. Oletan tuon perusteella että seksissä ja romantiikassa haluat miehen dominoivan kun sinä alistut (olennaista siksi koska seksi ei sinun mukaasi toimi).
Miesmakusi on siis jossain vaiheessa mennyt kieroon ja olet alkanut pitämään jännyysominaisuuksista, joita nykyiseltä mieheltäsi puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei naiset kiinnostu liian kunnollisista ja turvallisista miehistä. Tai kiinnostuvat silloin, kun perheen perustaminen on lähinnä mielessä. Eli muutaman vuoden ajan tuollainen mies on vahvoilla. Muina aikoina ne on muut ominaisuudet, jotka herättävät seksuaalista kiinnostusta naisessa.
En ole oikein samaa mieltä, mutta sitä tapaa elämänsä aikana aika rajallisen määrän miehiä ylipäätään.
En ole koskaan ollut kuumana ”pahiksiin”, menin naimisiin kunnollisen miehen kanssa, jonka kanssa seksi ei oikein toimi. Mies on hellä käsistään ja meillä toimii jonkinlainen arkiseksi/känniseksi, mutta en halua juuri HÄNTÄ. Se surettaa minua todella paljon. Olemme olleet 15v yhdessä.
Tapasin muutama vuosi sitten kiltin, varautuneen, naisten suhteen aika kokemattoman ja omalla tavallaan jopa vähän nössön miehen. Ollaan juteltu ja naurettu paljon yhdessä - ja olen huomannut tuntevani juuri häntä kohtaan kaikkia niitä tunteita, joita olisin aina halunnut tuntea omaa miestäni kohtaan. Empatiaa, hellyyttä, halua huolehtia, pitää hyvänä. Arvostan häntä ihmisenä ja haluan häntä enemmän kuin koskaan ketään miestä aiemmin.
Mutta - olen naimisissa - enkä oikein näe, että pistäisin elämän ns. paskaksi vain tämän tunteen takia. Suhteeni tähän toiseen on täysin platoninen, mutta jos tilanne olisi toisenlainen, se ei olisi sitä. Mutta nyt on myöhäistä - minulla on perhe, lapset, arki. Ja mies, jonka koskettamiseen minun on pakotettava itseni. Jos suljen silmäni, voin tehdä sen.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Millainen tämä kiinnostava miestyyppi on? Ulkonäkö? Luonne?
Väität että nykyinen mies on edellistä komeampi ja varakkaampi, eihän vertailukohtana ole nuoruuden poikkis, tyyliin finninaamainen lukio-opiskelija? Kiinnostaako vastaavan näköinen mies nytkin, vai onko pituustoivomusta ym päivitetty ylöspäin?
Kaipaatko miehessä jännyysominaisuuksia kuten "särmää", dominoivampaa otetta seksissä ja romantiikassa, laajempaa tunteiden vaihtelua, kenties jotain sellaista mikä on ristiriidassa luotettavuuden ja tasaisuuden kanssa?
4-5/10 on siis hieman alle keskiverron, mutta toki hyvä kroppa muuttaa tilannetta paljon koska enemmistö naisista on ylipainoisia tai vähintäänkin pulleita.
ps. jos puhut "tavallisen näköisestä miehestä", linkkaa kuvaesimerkkejä selvennykseksi. Naisten käsitys tavismiehestä on tunnetusti epärealistinen.
Vastasin jo aiemmin, etten osaa sanoa minkä näköisistä miehistä kiinnostun, paitsi että tuskin kiinnostun erityisen pitkästä, tatuoidusta, lävistetystä, reilusti ylipainoisesta, ulkomaalaisesta tai minkään tietyn alatyylin miehestä (gootti, rokkari, hevari, hippi tms.).
Luonteen puolesta kiinnostaa: rationaalinen, looginen, älykäs, itsevarma, sitoutuva, korkealibidoinen ja parisuhdetta etsivä. Kiinnostun myös ehkä vähän narsistisista miehistä, tai ainakaan huonoitsetuntoinen ja epävarma mies ei sytytä. Vähän vaikea tehdä kyllä suuria yleistyksiä, kun miesmakuni on muuttunut jonkin verran vuosien saatossa ekän enää kiinnostuisi jostain 10 vuoden takaisesta ihastuksestani.
En tietenkään vertaa minkään teinipojan ja kolmekymppisen miehen varallisuutta vaan tilannetta samassa ikävaiheessa. Ulkonäöstä en osaa niin varmaksi sanoa, kun tuntuu että ne miehet joista itse sytyn ovat sellaisia, joista enemmistö naisista ei syty niin vähän vaikea arvioida tarkasti miesten "objektiivista komeutta" tai ketkä miehet ovat samantasoisia keskenään, ja onhan naisillakin eri miesmakuja.
AP
Turha tätä enää jauhaa, ylläolevan perusteella ap:lle sopii narsistinen ja itsevarma vähän k...päinen uros. Kilometrin päähän näkyy millainen mies on haussa. Kaverimainen nössömies kannattaa jättää, miksi pitkität sinulle turhaa suhdetta. Se olisi reilua tuota miestä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka nainen pystyy vuoden tai pari teeskentelemään. Ei mies missään suhteessa saa kuintenkaan naiselta seksi muutaman vuoden jälkeen.
Joku laasaslainen on nyt tullut ketjuun selittelemään naisille, mitä naiset muka oikeasti haluavat, ajattelevst ja kokevat, eikä usko, kun naiset vastaavat, ettei se pidä paikkaansa.
Noita lassukoita on netissä, syrjytyneitä miehiä, joiden ainoa kokemus naisista on tietokoneen ruutu ja kummalliset red pill palstat.
Älä ap hukkaa aikaasi vastailemaan hänelle.
Fakta on, ettei itseään voi pakottaa haluamaan jotakuta, jos kerran ei halua. Siksi koko pariutuminen juuri onkin niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä sotke miesten pettämistä naisten pettämiseen, siinä on aivan erilaiset panokset pelissä. En lähde tässä erittelemään, mutta erot mustasukkaisuudessa kertovat syyn. Miesten pettäminen itsessään ei ole riski suhteelle miehen kannalta, jos siihen ei liity ihastumista.
Miehet sopeutuvat tasoonsa, naiset eivät. Kun palstan miehet puhuvat tyytymisestä, he todellisuudessa tarkoittavat (vaikka eivät sitä itse ymmärrä), etteivät näe parisuhteen riski-hyötysuhdetta riittävänä panostaakseen suhteeseen täysillä - tämä on seuraus irtoseksikulttuurista, mikä vaikuttaa miesten sitoutumishaluihin. Jos yhteiskuntamme vielä olisi monogaminen, ei miehillä olis mitään tyytymisongelmia.
Naisen pettäminen pettäminen varsinaisesti ole naisen omasta tasosta kiinni, vaan siitä millaisen miehen saa suhteeseen. Sanoin että 4-5 pettää, koska harvemmin hän saa miestä, joka täyttäisi kaikki tarpeet. Naisista, jotka ovat suhteessa halutuimpien miesten kanssa ei ole havaittavissa pettämisviettiä. Kaikkien muiden käytös muuttuu ovulaation ympärillä.
Aika mustavalkoinen ajatusmaailma, että kaikki naiset haluaisivat vain jotain top 20% miehiä eivätkä voisi rakastua aidosti keskitason tai alle keskitason mieheen. Tulee taas tunne, että projisoit vain miesten tunteita naisiin.
Monella itseäni nätimmällä ja nuoremmalla tuntemallani naisella on muuten sellainen mies, jota en pidä itse lainkaan haluttavana. Miten selität tämän? Joidenkin miehiä pidän siis objektiivisesti hyvännäköisinä, mutta sitten tosiaan on näitä miehiä, jotka ovat mielestäni suorastaan epäviehättäviä. Miten minua nätimpi nainen on voinut rakastua sellaiseen?
AP
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nainen selittää että mistä johtuu että näissä tapauksissa kun nainen ei tunne seksuaalista vetoa mieheen niin selviää aina, että mies on sellainen kiltti ja kunnollinen tyyppi?
Naiset palstalla kovasti teilaavat miesten puheet "jäñnämiehistä", mutta tämähän on täysin sama asia mite he väittävät.
En ole vielä ikinä lukenut kirjoitusta missä nainen kirjoittaisi että jätti seksin välistä miehen kanssa koska hän on liian "jäñnämies", mutta toisinpäin asia esiintyy joka päivä.
Täh? Olen useassa keskustelussa kertonut kuinka olen koko elämäni ollut yksin ja kuinka kaikenmaailman jännät ja salipullistelijat ällöttävät ja pelottavat, enkä ikimaailmassa menisi sänkyyn sellaisen kanssa. Joka kerta viestiini vastataan syyttämällä valehtelijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
No siinähän se ristiriita tuli.
Haluaisit luotettavan ja tasaisen miehen, mutta oikeasti kiinnostut itsevarmoista narsisteista. Oletan tuon perusteella että seksissä ja romantiikassa haluat miehen dominoivan kun sinä alistut (olennaista siksi koska seksi ei sinun mukaasi toimi).
Miesmakusi on siis jossain vaiheessa mennyt kieroon ja olet alkanut pitämään jännyysominaisuuksista, joita nykyiseltä mieheltäsi puuttuu.
Mutta eikös tuo ystävämieheni nimenomaan ole itsevarma ja myös vähän narsistinen, kun yrittää minua vieläkin monen vuoden jälkeen, vaikka olen friendzonettanut hänes ties kuinka monta kertaa? Silti hän tuntuu ajattelevan, että hän on hyvä mies ja minussa vika, kun en kiinnostu hänestä.
Vai tarkoitatko narsistilla sellaista miestä, joka ei oikeasti muodosta tunteita naista kohtaan ja jolle nainen on tavaraan verrattavissa oleva objekti? Tällainen mies olisi toki jos ajat sitten siirtynyt seuraaviin naisiin, mutta ei minua mitkään naisesta naiseen hyppivät panomiehet kiinnosta vaan kuten sanoin niin haluan sitoutuvaisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku laasaslainen on nyt tullut ketjuun selittelemään naisille, mitä naiset muka oikeasti haluavat, ajattelevst ja kokevat, eikä usko, kun naiset vastaavat, ettei se pidä paikkaansa.
Noita lassukoita on netissä, syrjytyneitä miehiä, joiden ainoa kokemus naisista on tietokoneen ruutu ja kummalliset red pill palstat.
Älä ap hukkaa aikaasi vastailemaan hänelle.
Fakta on, ettei itseään voi pakottaa haluamaan jotakuta, jos kerran ei halua. Siksi koko pariutuminen juuri onkin niin vaikeaa.
Minusta tuo numerojäbä on palstan kiinnostavimpia miehiä, koska on rationaalinen ja looginen.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tunnetko ylipäänsä minkäänlaisia seksuaalisia tunteita? M.asturboitko säännöllisesti? Jos kyllä, on selvää että seksuaalisuutesi ei ole "rikki". Jos et, on todennäköistä, että vika on nimenomaan kyvyttömyydessäsi tuntea seksuaalista halua. Siinä tapauksessa kannattaa käydä ensin lääkärillä ja sitten seksuaaliterapeutilla.
Jos halusi ovat tallella, voit koittaa herättää niitä kaverimiestäsi kohtaan sillä, että alat fantasioida hänestä aina kuin m.asturboit. Jos mies suostuu, voitte mennä yhdessä tantrakurssille. Niissä ei siis harrasteta s.eksiä, vaan leikitään seksuaalisella energialla. Tantra itse asiassa voisi auttaa siinäkin tapauksessa, että seksuaalisuutesi on jotenkin pois päältä.
Toisaalta en kyllä oikein ymmärrä miksi haluaisit parisuhteeseen miehen kanssa, jota et rakasta? Parisuhde on ihan riittävän vaivalloista puuhaa sellaisenkin miehen kanssa, jota rakastaa ja haluaa ja joka on "paperilla täydellinen". En viitsisi ruveta siihen kenenkään kanssa joka on "ihan kiva, mutta..." Miehet on kuin uudet vaatteet. Jos se on "ihan kiva, mutta..." se on jonkin ajan päästä pelkkä helevetin iso "MUTTA".
En ole oikein ikinä välittänyt masturboimisesta enkä harrastanut sitä usein, mutta toki joskus satunnaisesti on ollut sellainen panetus että sitä on tullut tehtyä. Nyt viime vuosina kyllä vähemmän kuin sitä ennen.
En tietenkään haluaisi parisuhdetta miehen kanssa jota en rakasta vaan miehen kanssa jota rakastan, mutta kun tuo jälkimmäinen ei vain tunnu mahdolliselta. Edellistä miestäni rakastin ja himoitsin todella paljon, mutta hän jätti minut ja tuntuu, että sen jälkeen kun yritin kuollettaa tunteeni eksääni kohtaan niin onnistuinkin kuollettamaan koko seksuaalisuuteni. Tosin olen ennenkin ollut ihastunut ja saanut pakit ja sitten aika pian ihastunut uudestaan, joten en ymmärrä että miksi nyt tuntuu etten vain enää kykenisi ihastumaan ollenkaan.
Ennen seksi oli minulle todella tärkeää ja halusin sitä käytännössä aina, nykyään ei vain jotenkin enää haluta yhtään. Siis ei kenenkään kanssa, koko seksi on alkanut tuntua ihan turhalta. Mutta sitten kuitenkin muistan miten tärkeää se minulle ennen oli ja haluaisin kyetä tuntemaan taas sen, että haluan seksiä ja himoitsen jotakuta.
AP
Jostain muistan kuulleeni, että naisen seksuaalinen halu olisi myös jotenkin kytköksissä hallinnan, kontrollin ja "vallan" tunteeseen, eli tunne näistä korreloisi halun kanssa. Mielestäni hyvinkin järkeen käyvää. Tuli vaan mieleen, että kokemuksesi jätetyksi tulemisesta sinulle hyvin rakkaan miehen taholta on tavallaan varmasti myös todella iso kolhu näille edellä mainituille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halun herätteleminen väkisin on vaikeaa. Kyllä sen pitäisi tulla luonnostaan. Se on vähän kuin yrittäisit syödä väkisin pahalta maistuvaa ruokaa koska tiedät sen terveelliseksi. Intohimo ei kuuntele neuvoja tai käskyjä, se on yksi harvoja asioita joka ei vielä toimi ihmisen toiveiden mukaan.
Mutta miksi se menee aina niin, että kun minä tunnen seksuaalista vetoa jotakuta miestä kohtaan niin mies haluaa korkeintaan seksiä kanssani, muttei parisuhdetta (ja pariutuu myöhemmin jonkun toisen kanssa, en kiinnostu ns. panomiehistä).
Sitten taas kun naispuoliset kaverini tuntevat seksuaalista vetoa jotakuta miestä kohtaan, niin siitä seuraa vuosia kestävä parisuhde ja jos se päättyy niin todennäköisesti naisen aloitteesta.
AP (unohtui allekirjoitus tuosta edellisestä postauksestani)
Mulla on ihan sama. Olen 37 enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Toki minusta on ollut kiinnostunut tasan kaksi miestä mutta en voinut kuvitellakaan seksiä heidän kanssaan. Ja sitten taas jokainen mies joka on saanut mahanpohjassa tuntumaan kuin olisi vuoristoradalla... On halunnut olla vain kaveri.
Itse tulkitsen tämän omalla kohdallani demiseksuaalisuuteni aiheuttamaksi pattitilanteeksi. Tarvitsen aikaa ja tunteita jotta voin haluta miestä. Siinä vaiheessa kyseinen mies on jo friendzonettanut minut koska näköjään mitään ei tapahdu (=en käy heti kiinni, tai edes kolmannella tapaamisella). Sanallinen kiinnostuksen ilmaisu ei ole auttanut yhtään - miehet vaativat seksiä heti tai ei ollenkaan.
Koen olevani hyvin hankalassa tilanteessa. Minulla on ihastuessani todella korkea seksivietti ja mietin kyseistä miestä jatkuvasti ja pitkään. Olen siis käytännössä koko elämäni kärsinyt toteutumattomista haluista ja haaveista yksipuolisten tunteiden kanssa riutuessani.
En tiedä mitä teen jos vielä kerrankin kuulen sanat, "ei, mehän ollaan vain ystäviä, miksi kuvittelet että meillä olisi nyt jotain muuta". Viimeksi muutama viikko sitten työkaveri sanoi näin. Itselleni juuri täydellinen tapa tutustua, hitaasti useamman viikon ajan ilman painostusta seksiin. Hänestä ollaan vain kavereita koska ei ollut heti seksiä. Kaverini sen sijaan saavat samassa tilanteessa vähintään treffiseuraa ja yleensä monen vuoden parisuhteen. Miksi?!?! Miten????
Vierailija kirjoitti:
Ehkäisypillerit voivat muuttaa sitä, kehen tuntee vetoa!
- eli hämäävät luontoa...
Rakkaus on tärkeintä - halu on tärkeää, himo ei.
Mitä eroa on halulla ja himolla? Minusta ne ovat yksi ja sama asia.
Itse olen valinnut kumppanin yleensä kiima edellä, ja aika epäsopivaksi se homma on muuten mennyt. Nykyisen kumppani ja kihlattuni valitsin arvojen, persoonallisuuden piirteiden ja tietyn turvallisuuden tunteen perusteella. Särmä ja seksuaalinen kipinä puuttui. Syitä oli varmasti omassa varovaisuudesta ja siinä, että edellisestä suhteestani oli liian vähän aikaa. Toisaalta ymmärrän nyt että mieheni oli melko kokematon naisten kanssa (pitkä avioliitto takana) ja seksuaalisesti aika sulkeutunut.
Molemminpuolisen luottamuksen ja rakkauden lisääntyessä myös seksielämämme kehittyi aivan upeaksi. Tällä hetkekellä kumpikin saa ”elämänsä parasta seksiä” ja uskallamme pyytää ja tehdä asioita, joita ei ole ennen kehdannut edes ajatella kunnolla... Mä olen tyytyväinen että luotin vaistooni siitä, että saan mieheltä sellaista rakkautta ja sitoutumista mitä kaipasin. Sitä kautta tapahtui myös seksuaalista vapautumista molemmin puolin. Jos teillä on hyvä henkinen kemia ja puheyhteys, se voisi ehkä vaikuttaa myös seksiin ajan kanssa. Mutta onhan se varmasti harvinaista jos alun kipinä puuttuu. Halusin kuitenkin kertoa oman tarinani rohkaisuksi kun niin moni tuomitsee teidän mahdollisuudet suoralta kädeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä asian vierestä, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minä aikoinaan ” kelpuutin” puolisoksi henkilön joka ei vastannut käsitystäni haaveilemastani kumppanista juurikaan. Otin hänet, koska en muitakaan saanut (kamala ilmaisu)
Hän oli kuitenkin älykäs ja tuli toimeen omillaan, muutoin kaikki vähän tökki. Päätin kuitenkin yrittää ja uskottelin että kyllä tämä tästä.
Se oli virhe. Meillä ei koskaan ollut mitään yhteistä. Hän vuosien varrella tuntui kiusaantuvan minusta, koska hänen mielestään olin leuhka, tykkäsin pukeutua mekkoihin ja pieniin korkokenkiin.. hän kielsi korkokengät minulta koska ne pitivät kopisevaa ääntä. Kampaajalla ja kosmetologilla en olisi saanut käydä, koska kuvitteliko muuttuvani jotenkin kauniiksi (?).
Olimme niin eri maailmasta. Hänelle ei itsensä hoitamiseen tai ulkoiseen olemukseen liittyvät asiat merkinneet mitään.
Vain kova alituinen työn tekeminen (ei todellakaan kotityöt tai kodin eteen mitkään hommat) oli elämän tärkein asia.Lopulta hän vuosien varrella erakoitui kotiin, ei poistunut kuin kerran viikossa käydäkseen kaupassa. IT alalla on ja etänä töitä tekee kotoa käsin yötä myöten.
Joten, jos joku ei alusta saakka tunnu just täydellisenä sellaisenaan niin ei se homma toimi.
Minulla on ollut näin nimenomaan aiempien kumppanieni kanssa. Olen tuntenut seksuaalista vetoa heitä kohtaan, mutta muuten emme ole sopineet lainkaan kumppaneiksi ja miehistäkin on huomannut, etteivät he oikeasti arvosta minua ihmisenä. Eivät ole halunneet tavata usein tai esitellä perheelleen, ovat pilkanneet minua ja on muutenkin tuntunut, ettei ajatus- tai arvomaailmoissamme ole oikein mitään yhteistä.
Sen sijaan tämä ystävämieheni tuntuu oikeasti arvostavan minua ja välittävän minusta, näkee kaikki hyvät puoleni ja saa minut tuntemaan itseni hyväksi ihmiseksi. Sen takia hänestä onkin tullut ystävänä niin tärkeä, ja pelkään myös vähän sitä että mitä sitten kun hän löytää naisen joka ihastuu häneen ja alkaa mahdollisesti seurustella tämän kanssa. Tuntuisi kamalalta menettää hänet ystävänä.
Voiko olla, että en vain osaa ihastua miehiin, jotka oikeasti välittävät minusta? Eli tunnen seksuaalista vetoa vain sellaisiin saavuttamattomissa oleviin miehiin, joilta täytyy hakea koko ajan huomiota? Miten tällaisesta voisi päästä eroon? Tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä ajatella, että olisi pelkästä sattumasta kiinni, että kaikki muut tutut naiset pariutuvat mutta minä olen koko aikuisikäni ollut se, joka ei saa ikinä vastakaikua tunteilleen. Siis kun kuitenkin samaan aikaan monet miehet ovat olleet kiinnostuneita minusta, ei siis ole kyse siitä ettei kukaan kiinnostuisi minusta.
Ystäväni tekee tuota ihan samaa. Oletko tutustunut tunnelukkoihin? Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama. Olen 37 enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Toki minusta on ollut kiinnostunut tasan kaksi miestä mutta en voinut kuvitellakaan seksiä heidän kanssaan. Ja sitten taas jokainen mies joka on saanut mahanpohjassa tuntumaan kuin olisi vuoristoradalla... On halunnut olla vain kaveri.
Itse tulkitsen tämän omalla kohdallani demiseksuaalisuuteni aiheuttamaksi pattitilanteeksi. Tarvitsen aikaa ja tunteita jotta voin haluta miestä. Siinä vaiheessa kyseinen mies on jo friendzonettanut minut koska näköjään mitään ei tapahdu (=en käy heti kiinni, tai edes kolmannella tapaamisella). Sanallinen kiinnostuksen ilmaisu ei ole auttanut yhtään - miehet vaativat seksiä heti tai ei ollenkaan.
Koen olevani hyvin hankalassa tilanteessa. Minulla on ihastuessani todella korkea seksivietti ja mietin kyseistä miestä jatkuvasti ja pitkään. Olen siis käytännössä koko elämäni kärsinyt toteutumattomista haluista ja haaveista yksipuolisten tunteiden kanssa riutuessani.
En tiedä mitä teen jos vielä kerrankin kuulen sanat, "ei, mehän ollaan vain ystäviä, miksi kuvittelet että meillä olisi nyt jotain muuta". Viimeksi muutama viikko sitten työkaveri sanoi näin. Itselleni juuri täydellinen tapa tutustua, hitaasti useamman viikon ajan ilman painostusta seksiin. Hänestä ollaan vain kavereita koska ei ollut heti seksiä. Kaverini sen sijaan saavat samassa tilanteessa vähintään treffiseuraa ja yleensä monen vuoden parisuhteen. Miksi?!?! Miten????
Kuulostaapa ikävältä, olen pahoillani noista kokemuksistasi. Jotenkin silti vaikea uskoa, että monikaan tosissaan kiinnostunut mies luovuttaisi jos ei saa heti seksiä, ellet sitten saa miestä jotenkin kuvittelemaan ettet olisi lainkaan kiinnostunut.
Toisaalta en kyllä tiedä millaisista miehistä kiinnostut. Ovatko miehet ujoja, epävarmoja ja mahdollisesti myös kokemattomia? Tällaiset miehet saattavat tietysti olla taipuvaisempia ottamaan pienetkin torjunnat pahasti ja tulkitsemaan toista niin, ettei tämä ole kiinnostunut. Itsevarmemmat miehet taas eivät luovuta niin herkästi ja tulkitsevat tilanteet ennemmin niinpäin, että "vika" on toisessa, ei hänessä. Siis esimerkiksi tuossa sinun tilanteessasi joku epävarma mies saattaa ottaa tuon demiseksuaalisuuden ja seksin odottamisen pelkkänä tekosyynä ja ajatella ettet vain oikeasti halua seksiä, mutta itsevarma mies taas ottaa sen juuri niin kuin sanoit eikä se aiheuta mitään kolhua hänen itsetunnolleen.
Jos ne miehet taas ovat itsevarmoja, mutta vaativat heti seksiä niin se kyllä tarkoittaa sitä, etteivät he ole sinusta sen syvemmin kiinnostuneita. Ja erityisesti jos havaitsevat sinussa merkkejä syvemmästä kiinnostuksesta niin saattavat senkin takia antaa jutun olla, koska ei suurin osa irtoseksiäkään harrastavista miehistä halua tieten tahtoen satuttaa naista.
AP
Ja höpö höpö. Filmitähtienkin vaimot pettää. Toki toisten yhtä kovan luokan superalfojen kanssa, mutta entä sitten? Kovatasoisimmille naisille on tarjolla paitsi ne kovatasoisimmat puolisot, niin myös ne kaikista kovatasoisimmat potentiaaliset pettämiskumppanit. Ei ne naapurin Penan kanssa toki petä muttei niiden tarvitsekaan.
-eri