Miten saisin itseni tuntemaan seksuaalista vetoa sellaista miestä kohtaan, joka olisi muuten ihannekumppani?
Minulla on ystävänä mies, joka täyttää kaikki ihannekumppanini kriteerit. Ajatusmaailmamme kohtaavat, meillä on hauskaa yhdessä ja samanlainen huumorintaju, mies on fiksu, hyvännäköinen, kunnollinen, luotettava ja kaikkea sitä, mitä toivon miehen olevan. Ainoa ongelma vain on, että jostain syystä en tunne seksuaalista vetoa miestä kohtaan.
Asia ei tietenkään olisi ongelma, jos voisin vain etsiä toisen yhtä hyvän miehen, jota kohtaan myös tuntisin seksuaalista vetoa, mutta kun miehet jotka ylipäätään tuntuvat kumppaniksi sopivilta ovat hyvin harvassa. Olen siis yrittänyt tutustua muihin miehiin, mutta kaikki muut miehet tuntuvat jotenkin "puutteellisilta" tähän ystävämieheen verrattuna; tuntuvat liian tylsiltä, huumorintajuttomilta, eri tavalla ajattelevilta ja ettei heidän kanssaan vain saa muodostettua samanlaista henkistä yhteyttä.
Miten voisin oppia haluamaan seksiä tämän ystävämiehen kanssa? Olemme siis jo harrastaneet seksiä, mutta koska se ei tuntunut minusta hyvältä niin olemme olleet sen jälkeen vain kavereita, vaikka mies selvästi haluaisi enemmän ja minäkin haluaisin haluta, ja olen siis aikaisempia miehiäni kohtaan tuntenut seksuaalista vetoa ja ollut hyvinkin halukas.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee toisin päin; naiset suosivat miehiä, jotka muisuttavat heitä itseään (eli naisen vanhempia), varsinkin ulkonäön osalta (tummien miesten ihannointi ei varsinaisesti liity ulkonököön). Jos viehätyt miehistä, jotka eivät ole isäsi kaltaisia, on se nähdäkseni selkeä merkki siitä, että geneettinen yhteensopivuus ei ole ensisijainen parinvalintojasi ohjaava vietti.
Sillä ei ole mitään merkitystä haluatko lapsia vai et, sillä viettisi eivät välitä tietoisista valinnoistasi. Kaikilla naisilla on pettämisohjelma geeneissä. Näkyvimpänä merkkinä siitä on piilotettu ovuulaatio. Sinä et tosin pääse edes siihen pisteeseen, että pettäisi, mutta jos ryhtyisit suhteeseen sen "hyvän" miehen kanssa, niin todennäköisesti halu muita miehiä kohtaan vain kasvaisi, olosuhteiden sen salliessa. 4-5 nainen aina tulee lähes joka tapauksessa alitajuisesti hakemaan tilaisuuksia pettää, vaikka niihin ei tietoisesti tarttuisikaan.
Joku tässä aiemmin puhui, että on päässyt yli haluttomuudesta kun sovittu että on vain pussailua ja muuta läheisyyttä. Mutta ehkä et ole päässyt sitä kokemaan, että joku haluaisi huolehtia sinusta (koskettelu ym. signaloi alitajuisesti), joten ehkä se olisi mahdollista, että jonkinlainen halu syntyisi, jos se ihannekumppani olisi vähän maltillisempi seksin suhteen.
Oletkos nyt aivan varma ettet projisoi miesten tilannetta naisiin, vai missä tieteellisessä tutkimuksessa on ilmennyt että mitä matalatasoisempi nainen niin sen todennäköisemmin tämä pettää? Ettei olisi niinpäin, että matalatasoinen mies ei kykene olemaan tyytyväinen sen tasoisensa naisen kanssa vaan haikailee niiden kaunotarten perään ja kuvittelee sitten, että myös naiset tekevät samoin?
Sitä paitsi eikös 4-5 -tasoinen ole vain vähän alle keskitason eli ihan ok vielä? Ja miksi juuri 4-5 -tasoiset naiset pyrkisivät pettämään, mutta esim. 6-7 -tasoiset eivät? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kun olen ollut mieheen ihastunut niin tämä mies on tuntunut minusta silloin maailman parhaimmalta ja haluttavimmalta mieheltä, en todellakaan ole silloin muista miehistä kiinnostunut - miksi olisin, kun kaikki muut miehet tuntuvat omaani huonommilta?
AP
Vähän huvittavaa, että minua vastaan argumentoitiin sillä, että filmitähtienkin vaimot pettävät - ovatko palstan naiset nyt siis päätyneet samalle kannalle palstan miesten yleisen väittämän kanssa siitä, että vain ulkonäkö, raha ja status määräävät miehet haluttavuuden?
Olet lukenut liikaa tätä palstaa ja projisoit täältä lukemaasi minuun. Sanoin vähän harhaanjohtavasti, että miehet sopeutuvat, mutta naiset eivät. Myös naiset sopeutuvat, mutta se ei naisille riitä, vaan tarvittaessa naisilla on vietti hakea paremmat geenit muilta miehiltä. Biologisesta näkökulmasta miehelle se (parisuhteen vaihtaminen) ei kannata, ellei miehen oma taso kohene merkittävästi.
Minä en ole väittänyt, etteivätkö naiset aidosti voisi rakastua tavalliseen tai huonotasoiseen mieheen, mutta vastaan kuitenkin, että objektiivisen tason lisäksi yhteensopivuustekijät määrittävät lopulta sen, ketä pitää haluttavana. Rakastuminen ei kuitenkaan estä sitä, etteikö nainen voisi haluta seksiä vierailta miehiltä, jos oma mies ei täytä kaikkia tarpeita. Tälläkin palstallakin naiset jaksavat kertoa, kuinka ihastuksia tulee ja menee ja että se on normaalia. Ei se ole normaalia niille, joilla on kaikinpuolin "täydellinen" mies.
Mutta ei tämä sopeutumismekanismi enää nykymaailmassa toimi, etenkään irtoseksiä harrastavien naisten kohdalla, jotka sekoittavat seksuaalisen himon romanttiseen haluun ja kokevat tasonsa seksisuhteiden kautta.
Sivumennen on mainittava, että kokonaisuudessaan olet todennäköisesti ainakin palstan naisia haluttavampi sen perusteella, kuinka vastaat kommentteihini asiallisesti, häpäisemättä ja halventamatta. Pitää keskittyä muihin asioihin, joten ainakin yritän olla seuraamatta tätä ketjua aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee toisin päin; naiset suosivat miehiä, jotka muisuttavat heitä itseään (eli naisen vanhempia), varsinkin ulkonäön osalta (tummien miesten ihannointi ei varsinaisesti liity ulkonököön). Jos viehätyt miehistä, jotka eivät ole isäsi kaltaisia, on se nähdäkseni selkeä merkki siitä, että geneettinen yhteensopivuus ei ole ensisijainen parinvalintojasi ohjaava vietti.
Sillä ei ole mitään merkitystä haluatko lapsia vai et, sillä viettisi eivät välitä tietoisista valinnoistasi. Kaikilla naisilla on pettämisohjelma geeneissä. Näkyvimpänä merkkinä siitä on piilotettu ovuulaatio. Sinä et tosin pääse edes siihen pisteeseen, että pettäisi, mutta jos ryhtyisit suhteeseen sen "hyvän" miehen kanssa, niin todennäköisesti halu muita miehiä kohtaan vain kasvaisi, olosuhteiden sen salliessa. 4-5 nainen aina tulee lähes joka tapauksessa alitajuisesti hakemaan tilaisuuksia pettää, vaikka niihin ei tietoisesti tarttuisikaan.
Joku tässä aiemmin puhui, että on päässyt yli haluttomuudesta kun sovittu että on vain pussailua ja muuta läheisyyttä. Mutta ehkä et ole päässyt sitä kokemaan, että joku haluaisi huolehtia sinusta (koskettelu ym. signaloi alitajuisesti), joten ehkä se olisi mahdollista, että jonkinlainen halu syntyisi, jos se ihannekumppani olisi vähän maltillisempi seksin suhteen.
Oletkos nyt aivan varma ettet projisoi miesten tilannetta naisiin, vai missä tieteellisessä tutkimuksessa on ilmennyt että mitä matalatasoisempi nainen niin sen todennäköisemmin tämä pettää? Ettei olisi niinpäin, että matalatasoinen mies ei kykene olemaan tyytyväinen sen tasoisensa naisen kanssa vaan haikailee niiden kaunotarten perään ja kuvittelee sitten, että myös naiset tekevät samoin?
Sitä paitsi eikös 4-5 -tasoinen ole vain vähän alle keskitason eli ihan ok vielä? Ja miksi juuri 4-5 -tasoiset naiset pyrkisivät pettämään, mutta esim. 6-7 -tasoiset eivät? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kun olen ollut mieheen ihastunut niin tämä mies on tuntunut minusta silloin maailman parhaimmalta ja haluttavimmalta mieheltä, en todellakaan ole silloin muista miehistä kiinnostunut - miksi olisin, kun kaikki muut miehet tuntuvat omaani huonommilta?
AP
Vähän huvittavaa, että minua vastaan argumentoitiin sillä, että filmitähtienkin vaimot pettävät - ovatko palstan naiset nyt siis päätyneet samalle kannalle palstan miesten yleisen väittämän kanssa siitä, että vain ulkonäkö, raha ja status määräävät miehet haluttavuuden?
Olet lukenut liikaa tätä palstaa ja projisoit täältä lukemaasi minuun. Sanoin vähän harhaanjohtavasti, että miehet sopeutuvat, mutta naiset eivät. Myös naiset sopeutuvat, mutta se ei naisille riitä, vaan tarvittaessa naisilla on vietti hakea paremmat geenit muilta miehiltä. Biologisesta näkökulmasta miehelle se (parisuhteen vaihtaminen) ei kannata, ellei miehen oma taso kohene merkittävästi.
Minä en ole väittänyt, etteivätkö naiset aidosti voisi rakastua tavalliseen tai huonotasoiseen mieheen, mutta vastaan kuitenkin, että objektiivisen tason lisäksi yhteensopivuustekijät määrittävät lopulta sen, ketä pitää haluttavana. Rakastuminen ei kuitenkaan estä sitä, etteikö nainen voisi haluta seksiä vierailta miehiltä, jos oma mies ei täytä kaikkia tarpeita. Tälläkin palstallakin naiset jaksavat kertoa, kuinka ihastuksia tulee ja menee ja että se on normaalia. Ei se ole normaalia niille, joilla on kaikinpuolin "täydellinen" mies.
Mutta ei tämä sopeutumismekanismi enää nykymaailmassa toimi, etenkään irtoseksiä harrastavien naisten kohdalla, jotka sekoittavat seksuaalisen himon romanttiseen haluun ja kokevat tasonsa seksisuhteiden kautta.
Sivumennen on mainittava, että kokonaisuudessaan olet todennäköisesti ainakin palstan naisia haluttavampi sen perusteella, kuinka vastaat kommentteihini asiallisesti, häpäisemättä ja halventamatta. Pitää keskittyä muihin asioihin, joten ainakin yritän olla seuraamatta tätä ketjua aktiivisesti.
Lainasin tässä väärää viestiä. Piti lainata viestiä numero 110.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni tekee tuota ihan samaa. Oletko tutustunut tunnelukkoihin? Suosittelen.
Olen tutustunut ja joskus nuorempana minulla saattoikin olla "tunnelukkoja" ja oli vaikea uskoa että kukaan mies kiinnostuisi minusta, mutta tuon ystävämieheni kohdalla kyllä uskon hänen olevan minusta oikeasti kiinnostunut joten ei minulla sen takia pitäisi olla mitään blokkia omille tunteilleni.
Tosin pakko myöntää, että ajatus siitä että seurustelisimme tuntuu kyllä hieman epämukavalta, tai tarkemmin sanottuna se että pitäisi esittäytyä hänen perheelleen ja kavereilleen. Tiedostan kyllä että minulla on vain huono itsetunto, mutta silti hävettäisi esiintyä tuon ystävämieheni naisena, kun hänen veljiensä ja kavereidensa naiset näyttävät minua niin paljon nätimmiltä. Aiempien miesteni perheenjäsenet ja kaverit ovat olleet enemmän "omaa tasoani".
Kyllähän toki voit hakeutua tylsään järkiliittoon. Niitä on ollut maailman sivu. Mutta jos vetovoimaa ei ole, sitä ei ole.
Voisinhan minäkin asua mukavan naispuolisenkin ystäväni kanssa ja meillä varmaan arki sujuisi kivasti eikä tarvitsisi elää yksin. Mutta en minä lesboksi muutu. Jos haluan muutakin kuin ystävän ja kämppiksen, niin silloin on vain etsittävä joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toki voit hakeutua tylsään järkiliittoon. Niitä on ollut maailman sivu. Mutta jos vetovoimaa ei ole, sitä ei ole.
Voisinhan minäkin asua mukavan naispuolisenkin ystäväni kanssa ja meillä varmaan arki sujuisi kivasti eikä tarvitsisi elää yksin. Mutta en minä lesboksi muutu. Jos haluan muutakin kuin ystävän ja kämppiksen, niin silloin on vain etsittävä joku muu.
Toisilla ne vaihtoehdot ovat joko järkiliitto tai yksinolo. Tai jos hyvä tuuri käy niin sellainen suhde jossa itse on rakastunut mieheen, mutta mies ei halua kuin seksiä ja tuota en kyllä ainakaan enää halua.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni tekee tuota ihan samaa. Oletko tutustunut tunnelukkoihin? Suosittelen.
Olen tutustunut ja joskus nuorempana minulla saattoikin olla "tunnelukkoja" ja oli vaikea uskoa että kukaan mies kiinnostuisi minusta, mutta tuon ystävämieheni kohdalla kyllä uskon hänen olevan minusta oikeasti kiinnostunut joten ei minulla sen takia pitäisi olla mitään blokkia omille tunteilleni.
Tosin pakko myöntää, että ajatus siitä että seurustelisimme tuntuu kyllä hieman epämukavalta, tai tarkemmin sanottuna se että pitäisi esittäytyä hänen perheelleen ja kavereilleen. Tiedostan kyllä että minulla on vain huono itsetunto, mutta silti hävettäisi esiintyä tuon ystävämieheni naisena, kun hänen veljiensä ja kavereidensa naiset näyttävät minua niin paljon nätimmiltä. Aiempien miesteni perheenjäsenet ja kaverit ovat olleet enemmän "omaa tasoani".
Ei kai "taso" tarkoita vain ja ainoastaan ulkonäköä. Ja mies saa ihan itse päättää kuitenkin haluavansa sinut.
Mitä apua on pelkästä seksuaalisesta vetovoimasta, jos mies on ilkeä, ei osaa jutella tai on epäluotettava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä asian vierestä, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minä aikoinaan ” kelpuutin” puolisoksi henkilön joka ei vastannut käsitystäni haaveilemastani kumppanista juurikaan. Otin hänet, koska en muitakaan saanut (kamala ilmaisu)
Hän oli kuitenkin älykäs ja tuli toimeen omillaan, muutoin kaikki vähän tökki. Päätin kuitenkin yrittää ja uskottelin että kyllä tämä tästä.
Se oli virhe. Meillä ei koskaan ollut mitään yhteistä. Hän vuosien varrella tuntui kiusaantuvan minusta, koska hänen mielestään olin leuhka, tykkäsin pukeutua mekkoihin ja pieniin korkokenkiin.. hän kielsi korkokengät minulta koska ne pitivät kopisevaa ääntä. Kampaajalla ja kosmetologilla en olisi saanut käydä, koska kuvitteliko muuttuvani jotenkin kauniiksi (?).
Olimme niin eri maailmasta. Hänelle ei itsensä hoitamiseen tai ulkoiseen olemukseen liittyvät asiat merkinneet mitään.
Vain kova alituinen työn tekeminen (ei todellakaan kotityöt tai kodin eteen mitkään hommat) oli elämän tärkein asia.Lopulta hän vuosien varrella erakoitui kotiin, ei poistunut kuin kerran viikossa käydäkseen kaupassa. IT alalla on ja etänä töitä tekee kotoa käsin yötä myöten.
Joten, jos joku ei alusta saakka tunnu just täydellisenä sellaisenaan niin ei se homma toimi.
No ihan yhtä lailla pariskunnat, joilla oli alusta asti roihuavaa rakkautta, eroavat
Muistaakseni on tutkittu kyllä, että alkuihastuksen läpikäyvät parit pysyvät paremmin yhdessä kuin sen vaiheen skipanneet parit. En tosin muista miten luotettava tutkimus tuo oli, saattoi olla jokin vähän epätieteellisempikin. Tuli nyt vain mieleeni kuitenkin kirjoittaa.
Aloitukseen: olette ystäviä, ette pariskunta. Älkää yrittäkö vääntää väkisin, kerran halua ei ole. Ei se siitä nimittäin ainakaan kasva ajan kanssa.
Minä olen kuullut saman ja uskon kyllä että tämä pitää paikkaansa. Arjen kiireissä ja tunteiden tasaantuessa alkuhuuman intohimoon on kuitenkin hetkittäin mahdollista palata, mikäli sitä on joskus ollut. Toisaalta, suhteen varrella väistämättä vastaan tulevista houkutuksista on helpompi kieltäytyä, kun ei tarvitse miettiä olisiko elämä parempaa jos seuraisikin tunteitaan.
Liikaa yleistystä taas. Entä jos on luonteeltaan enemmän harkitseva, eikä yleensäkään toimi jonkin päättömän "huuman" varassa? Itse kyllä tiedän milloin olen kovasti rakastunut/ihastunut johonkin naiseen, en ole jonkin " huuman" orja, vaan haluan kovasti huolehtia tästä naisesta ja olla yhdessä juuri hänen kanssaan. Tämä ei tietenkään poissulje kaikkea fyysistä läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai "taso" tarkoita vain ja ainoastaan ulkonäköä. Ja mies saa ihan itse päättää kuitenkin haluavansa sinut.
No eikö tasoteoriitikot määrittele naisen "tason" pelkän ulkonäön ja nuoruuden perusteella? Eihän se tietenkään tarkoita etteikö miehet voisi välittää muustakin, mutta se menee sitten kategoriaan henkilökohtaiset mieltymykset eikä objektiivinen taso.
Ja siis tosiaan, sanoinkin että kyse on lähinnä omasta itsetunto-ongelmastani ja vääristyneistä ajatusmalleista. Tosin nyt kun aloin tarkemmin miettiä, niin ei kyse ole edes pelkästään ulkonäöstä vaan myös esim. kouluttautuneisuudesta ja sosiaalisista taidoista, olen vain yksinkertaisesti monilta puitteiltani aika "huono". Tietenkään en itse arvota ketään ulkonäön, sosiaalisten taitojen tai kouluttautuneisuuden perusteella ja pidän vähän yksinkertaisena sellaista ihmistä joka arvottaa, joten ei sinänsä pitäisi välittää yhtään siitä vaikka joku pitäisikin minua noiden vuoksi huonompana ihmisenä. Ja tosiasiassahan matalasti kouluttautuneet lokeroivat ihmisiä ja ovat keskimäärin ennakkoluuloisempia kuin korkeasti kouluttautuneet, joilla on älyä ajatella vähän pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai "taso" tarkoita vain ja ainoastaan ulkonäköä. Ja mies saa ihan itse päättää kuitenkin haluavansa sinut.
No eikö tasoteoriitikot määrittele naisen "tason" pelkän ulkonäön ja nuoruuden perusteella? Eihän se tietenkään tarkoita etteikö miehet voisi välittää muustakin, mutta se menee sitten kategoriaan henkilökohtaiset mieltymykset eikä objektiivinen taso.
Ja siis tosiaan, sanoinkin että kyse on lähinnä omasta itsetunto-ongelmastani ja vääristyneistä ajatusmalleista. Tosin nyt kun aloin tarkemmin miettiä, niin ei kyse ole edes pelkästään ulkonäöstä vaan myös esim. kouluttautuneisuudesta ja sosiaalisista taidoista, olen vain yksinkertaisesti monilta puitteiltani aika "huono". Tietenkään en itse arvota ketään ulkonäön, sosiaalisten taitojen tai kouluttautuneisuuden perusteella ja pidän vähän yksinkertaisena sellaista ihmistä joka arvottaa, joten ei sinänsä pitäisi välittää yhtään siitä vaikka joku pitäisikin minua noiden vuoksi huonompana ihmisenä. Ja tosiasiassahan matalasti kouluttautuneet lokeroivat ihmisiä ja ovat keskimäärin ennakkoluuloisempia kuin korkeasti kouluttautuneet, joilla on älyä ajatella vähän pidemmälle.
Nämä tasot ovat enemmänkin ihmisten pään sisällä. Ja jos mies itse haluaa juuri sinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäisypillerit voivat muuttaa sitä, kehen tuntee vetoa!
- eli hämäävät luontoa...
Rakkaus on tärkeintä - halu on tärkeää, himo ei.
Mitä eroa on halulla ja himolla? Minusta ne ovat yksi ja sama asia.
Halu on tietoisempi kuin intohimo. Jotenkin enemmän ajatuksen tasolla oleva. Intohimo on voimakkaampi ja jotenkin hallitsemattomampi tunne vaikka toki käyttäytymistään voikin säädellä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nainen selittää että mistä johtuu että näissä tapauksissa kun nainen ei tunne seksuaalista vetoa mieheen niin selviää aina, että mies on sellainen kiltti ja kunnollinen tyyppi?
Naiset palstalla kovasti teilaavat miesten puheet "jäñnämiehistä", mutta tämähän on täysin sama asia mite he väittävät.
En ole vielä ikinä lukenut kirjoitusta missä nainen kirjoittaisi että jätti seksin välistä miehen kanssa koska hän on liian "jäñnämies", mutta toisinpäin asia esiintyy joka päivä.
"Auttakaa palsta! Olen tavannut miehen, joka kohtelee minua huonosti, meillä ei ole mitään yhteistä ja tyyppi on muutenkin epäluotettava ja narsistinen luonteeltaan. Eli siis muuten täydellinen mies, mutta en vain syty hänestä seksuaalisesti!"
Tätäkö tarkoitit? Miksi kukaan aloittaisi tällaisen keskustelun? Missä tässä on ongema?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sä joudut tekemään sen kuuluisan valinnan.
Haluatko sen hyvän miehen, vaiko sen "pelimiehen" joka kuumottaa jalkoväliä
Zinc
Jos otat sen jälkimmäisen, niin älä tule sitten kirjoittelemaan palstalle, ettei hyviä miehiä ole ..
Eikö miehiä siis haittaa, vaikkei nainen tuntisi seksuaalista vetoa miestä kohtaan ja harrastaisi seksiä väkisin? Minulle on tullut aina paha mieli kun olen yrittänyt tuota, koska on tuntunut niin pahalta ajatella, etten oikeasti kykene haluamaan sitä miestä. Mutta jos se on miehelle täysin yhdentekevää niin ehkä se ei sitten tuntuisi itsestänikään niin pahalta jos tietäisin ettei mies välitä siitä, että en itse nauti siitä seksistä ja koen sen vain "pakkona".
AP
Sinulla on ongelma korviesi välissä. Se on ihan _sinun_ ongelmasi.
Zinc
Niin kauan kuin sinulla on se ongelma, niin kauan sinulle se ongelma on. Ymmärrätkö ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sä joudut tekemään sen kuuluisan valinnan.
Haluatko sen hyvän miehen, vaiko sen "pelimiehen" joka kuumottaa jalkoväliä
Zinc
Jos otat sen jälkimmäisen, niin älä tule sitten kirjoittelemaan palstalle, ettei hyviä miehiä ole ..
Eikö miehiä siis haittaa, vaikkei nainen tuntisi seksuaalista vetoa miestä kohtaan ja harrastaisi seksiä väkisin? Minulle on tullut aina paha mieli kun olen yrittänyt tuota, koska on tuntunut niin pahalta ajatella, etten oikeasti kykene haluamaan sitä miestä. Mutta jos se on miehelle täysin yhdentekevää niin ehkä se ei sitten tuntuisi itsestänikään niin pahalta jos tietäisin ettei mies välitä siitä, että en itse nauti siitä seksistä ja koen sen vain "pakkona".
AP
No ottaen huomioon, että palstan kilttikset ovat jo vuosia ohjeistaneet, että naisten tulisi antaa piparia miehille vain palkintona kiltteydestä, niin olettaisin, että täällä läsnäolevat miehet eivät arvota naisen nautintoa tai halua kovinkaan korkealle. Heidän mukaansa sinun seksuaalisuutesi tulisi ilmetä siten, että avaat haarat ja ajattelet isänmaata aina kun mies on pyytämättä tiskannut. Näille miehille ei todennäköisesti ole käytännössä edes mhdollisuutta löytää naista, joka haluaisi heitä kuin hullu puuroa. Siksi kevyellä vastenmielisyydellä tarjoiltu velvollisuusseksi on heille ihan kelvollinen optio.
Seksuaalinen veto on loppujen lopuksi aika harvinaista, itse olen tuntenut sitä vain kahta miestä kohtaan elämäni aikana. Onneksi seksi voi olla mukavaa ja siitä voi nauttia, vaikka ei tuntisikaan varsinaista seksuaalista vetoa kumppania kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi olla mahdollista, että omassa seksuaalisuudessani olisi jotain vikaa tai olisin vaikka menettänyt kyvyn ihastua?
Erosin edellisestä miehestäni muutama vuosi sitten (hän siis jätti), enkä totta puhuakseni ole sen jälkeen tuntenut seksuaalista vetoa ketään miestä kohtaan. Voisi myös ajatella, että naisessa joka ei tunne kolmeen vuoteen seksuaalista vetoa ketään kohtaan olisi myös jotain pielessä.
Mutta ehkä tämäkin mies on sitten väärä, eikä minulle sopivaa miestä ole olemassakaan, siis sellaista jota sekä itse haluaisin ja joka haluaisi myös minua. Olisi vain kiva tietää mikä minussa on vialla, kun kaikki muut naispuoliset kaverini löytävät sen unelmiensa miehen, mutta minä en.
AP
Nainen kokee aitoa seksuaalista vetoa lähinnä ovulaation aikaan. Muu on opittua tapaa ja addiktioita muihin seksiin assosioituihin fiiliksiin (hyväksyntä, läheisyys, ym) . Tarpeeksi huono rakastaja poistaa tavan ja assosiaatiot. Tarpeeksi hyvä rakastaja asettaa riman korkealle.
Miehen biologia sen sijaan ohjaa parittelemaan mahd. Usein ja monen kanssa.
Luota vaistoosi ja anna ajan kulua. Voi olla, että seksinhimosi herää vasta vuosien päästä, kun kohtaat miehen, jonka perimän haluat jälkeläisillesi.
Luonto ohjaa naisen parittelemaan uuden miehen kanssa 1.5-2 vuoden välein. Näin biologia ohjaa naista hakemaan parhaita geenejä lapselle. Naiset jolla on lapsia useiden eri miesten kanssa on biologiansa huipulla.
Se on kans jännä kun muna opettaa kanaa. Nainen haluaa seksiä ihan seksin vuoksi muulloinkin kuin ovulaation aikana.
Siihen, että himoitsee jotakuta seksuaalisesti, tarvitaan jokin syy. Ehkä tässä tapauksessa ei vain ole mitään erityistä asiaa, joka siinä miehessä kiihottaisi? Ei ole mahdotonta, että halut heräävät myöhemmin, mutta niin ei tietenkään välttämättä käy.
Ap: jos et tunne vetoa niin älä pariudu sellaisen miehen kanssa.
Itse tapailin lyhyesti muutaman miehen kanssa ennen kuin tapasin mieheni. Kukaan ennen miestäni ei saanut haluani syttymään ja kun mietin niin aiemmat tuoksuivat nenääni jollekin mutta mieheni ei tuoksunut millekään.
Muutaman tapailukerran jälkeen olin jo ihan lätkässä mieheeni ja hän minuun. Meillä on kauniit lapset ja yhä meidän kahden välinen vetovoima, se ei häviä.
Ja ennen kuin joku ehtii jankuttamaan rahasta yms niin mieheni oli yksinhuoltajaäidin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sä joudut tekemään sen kuuluisan valinnan.
Haluatko sen hyvän miehen, vaiko sen "pelimiehen" joka kuumottaa jalkoväliä
Zinc
Jos otat sen jälkimmäisen, niin älä tule sitten kirjoittelemaan palstalle, ettei hyviä miehiä ole ..
Eikö miehiä siis haittaa, vaikkei nainen tuntisi seksuaalista vetoa miestä kohtaan ja harrastaisi seksiä väkisin? Minulle on tullut aina paha mieli kun olen yrittänyt tuota, koska on tuntunut niin pahalta ajatella, etten oikeasti kykene haluamaan sitä miestä. Mutta jos se on miehelle täysin yhdentekevää niin ehkä se ei sitten tuntuisi itsestänikään niin pahalta jos tietäisin ettei mies välitä siitä, että en itse nauti siitä seksistä ja koen sen vain "pakkona".
AP
Mutta ei kai se ole niin mustavalkoista, että miestä joko himoitsee tai sitten hänen kanssaan ei missään nimessä halua seksiä? Eikö kahden ääripään välissä ole mitään?
Tässä kommentoija antaa luonnolle persoonallisia ominaisuuksia.