Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin itseni tuntemaan seksuaalista vetoa sellaista miestä kohtaan, joka olisi muuten ihannekumppani?
21.06.2020 |
Minulla on ystävänä mies, joka täyttää kaikki ihannekumppanini kriteerit. Ajatusmaailmamme kohtaavat, meillä on hauskaa yhdessä ja samanlainen huumorintaju, mies on fiksu, hyvännäköinen, kunnollinen, luotettava ja kaikkea sitä, mitä toivon miehen olevan. Ainoa ongelma vain on, että jostain syystä en tunne seksuaalista vetoa miestä kohtaan.
Asia ei tietenkään olisi ongelma, jos voisin vain etsiä toisen yhtä hyvän miehen, jota kohtaan myös tuntisin seksuaalista vetoa, mutta kun miehet jotka ylipäätään tuntuvat kumppaniksi sopivilta ovat hyvin harvassa. Olen siis yrittänyt tutustua muihin miehiin, mutta kaikki muut miehet tuntuvat jotenkin "puutteellisilta" tähän ystävämieheen verrattuna; tuntuvat liian tylsiltä, huumorintajuttomilta, eri tavalla ajattelevilta ja ettei heidän kanssaan vain saa muodostettua samanlaista henkistä yhteyttä.
Miten voisin oppia haluamaan seksiä tämän ystävämiehen kanssa? Olemme siis jo harrastaneet seksiä, mutta koska se ei tuntunut minusta hyvältä niin olemme olleet sen jälkeen vain kavereita, vaikka mies selvästi haluaisi enemmän ja minäkin haluaisin haluta, ja olen siis aikaisempia miehiäni kohtaan tuntenut seksuaalista vetoa ja ollut hyvinkin halukas.
Kommentit (148)
Olen yrittäny olla suhteessa parikin kertaa miehen kanssa ilman että tunnen mitään halua tai himoa. Koska ovat olleet muuten täydellisiä. Ei toimi minulle ja siitä tulee vain vastenmielistä, en osaa teeskennellä. Joten olen päästänyt ihanat miehet menemään, jotta saisivat naisen joka syttyy heistä.
En voi elää sellaisessa suhteessa kummankaan parasta ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Kyse on biologiasta. Luonto yrittää viestittää, että ette ole yhteensopivia. Kyse on alitajuntaisista asioista eli esim. et pidä hänen ominaistuoksustaan, joka on merkki siitä ettette ole geneettisesti yhteensopivia. Luonnon tapa varmistaa, että kun pariutuu seksuaalisesti haluttavan henkilön kanssa, tulee todennäköisimmin terveitä jälkeläisiä.
Pitää paikkansa tämä asia omalla kohdallani, olin parisuhteessa 15 vuotta, en halunnut kyseisen miehen kanssa lasta enkä oikein seksiäkään,hän olisi ollut hyvä isä ja oli hyvä kumppani, meille tuli ero,seuraavan kumppanin kanssa oli ongelmia, halusin häntä seksuaalisesti todella paljon ja rakastin hänen tuoksuaan. Saimme lapsen terveen ja kauniin, hänellä on hyvät geenit ,sairastellut todella vähän.Emme ole enää yhdessä. Lopullista onnea on hankala löytää, kannattaa kuitenkin kuunnella omia aisteja ja omia ajatuksia. Olen oppinut että minulle merkitsee kemia eniten, olisi ihana löytää kumppani niin että kemiat kohtaavat ja myös muut asiat.
Tuoksujen merkintä parinvalinnassa on kyllä lähtenyt täysin käsistä tultuaan massojen tietoon. Käyttekö kuumana jokaiseen mieheen, joka käyttää keinotekoisia hajusteita? Näin nimittäin teoriassa tulisi olla, jos haju olisi se merkittävin tekijä. Ja geneettisestä yhteensopivuudesta se ei todellakaan kerro (harhaanjohtavasti nimetty ilmiö), vaan sitä havainnoidaan muista piirteistä.
Ei naiset kiinnostu liian kunnollisista ja turvallisista miehistä. Tai kiinnostuvat silloin, kun perheen perustaminen on lähinnä mielessä. Eli muutaman vuoden ajan tuollainen mies on vahvoilla. Muina aikoina ne on muut ominaisuudet, jotka herättävät seksuaalista kiinnostusta naisessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittäny olla suhteessa parikin kertaa miehen kanssa ilman että tunnen mitään halua tai himoa. Koska ovat olleet muuten täydellisiä. Ei toimi minulle ja siitä tulee vain vastenmielistä, en osaa teeskennellä. Joten olen päästänyt ihanat miehet menemään, jotta saisivat naisen joka syttyy heistä.
En voi elää sellaisessa suhteessa kummankaan parasta ajatellen.
Oletko sitten löytänyt parisuhteeseen miehen, jota kohtaan tunnet seksuaalista vetoa?
Tuntuu aika kurjalta ajatukselta, että tulisin olemaan koko loppuelämäni yksin, koska en saa ikinä hyvään parisuhteeseen niitä miehiä joita kohtaan tuntisin luonnostaan seksuaalista vetoa. Ei minulla ole lapsiakaan, joten aika yksinäinen loppuelämä tiedossa, nytkin suurin osa kavereistani on jo pariutunut tai perheellistynyt eikä ole enää aikaa kavereille niin paljon kuin ennen. Muutaman vuoden päästä tilanne on varmasti vielä "pahempi", kun nyt jo nähdään koko ajan vain harvemmin ja harvemmin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Kyse on biologiasta. Luonto yrittää viestittää, että ette ole yhteensopivia. Kyse on alitajuntaisista asioista eli esim. et pidä hänen ominaistuoksustaan, joka on merkki siitä ettette ole geneettisesti yhteensopivia. Luonnon tapa varmistaa, että kun pariutuu seksuaalisesti haluttavan henkilön kanssa, tulee todennäköisimmin terveitä jälkeläisiä.
Näinpä. Miten sitten selität sen että luontoäiti on nyt (viisaalla ? evoluutiollaan) saavuttanut pisteen jossa ihmiset ovat niinkin viisaita että pelkän lyhytnäköisen rahanahneuden takia kehittelevät geenimuunneltuja viiruksia maaperän vesistöt ilmaston ja pölyttäjät tuhoavia saasteita hyönteismyrkkyjä lisäaineita ja muoveja. Ja se sama luontoäiti hävitti dinosaurukset ?
Eikös meteori hävittänyt dinosaurukset. Luontoäidillä taidetaan tässä yhteydessä viitata evoluutioon eli lajin optimaaliseen kehittymiseen. Ei ihmisluonto välttämättä aja kuin omaa etuaan, eikä se etu välttämättä tarkoita sitä, että maapallo säilyy maksimaalisen hedelmällisenä kaikelle elämälle (tai edes kaikille ihmisille). Luontoäiti ei ole mikään pullamamma, vaan julma ja raaka peto.
Sivusta tarkennan vähän. Joku käsittää tuon muuten väärin.
Evoluutio nimenomaan ei ole mikään ”lajin optimaalinen kehittyminen” vaan täysin sattumanvarainen tapahtumaketju, jolla ei ole mitään suuntaa tai suunnitelmaa. Ne selviävät eteenpäin, joilla on tilanteessa tarvittavat ominaisuudet (fitness) ja ne katoavat, joilla ei näitä ominaisuuksia siinä hetkessä ole. Hetken päästä voidaan taas tarvita kokonaan erilaisia ominaisuuksia ja taas vain osa selviytyy eteenpäin. Mitään ”parempaa versiota” kukaan ei suunnittele.
Evoluutio ei ole tietoinen toimija, mutta päämärähakuisuus ei sitä vaadi. Hetkessä on aina optimaalinen piste, jota kohti evoluutio vie tilastollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tuoksujen merkintä parinvalinnassa on kyllä lähtenyt täysin käsistä tultuaan massojen tietoon. Käyttekö kuumana jokaiseen mieheen, joka käyttää keinotekoisia hajusteita? Näin nimittäin teoriassa tulisi olla, jos haju olisi se merkittävin tekijä. Ja geneettisestä yhteensopivuudesta se ei todellakaan kerro (harhaanjohtavasti nimetty ilmiö), vaan sitä havainnoidaan muista piirteistä.
merkintä -> merkitys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se mahdollista, että sinusta vain saavuttamattomat tai "pahat pojat" tuntuvat kiihottavilta. Onhan joillain ihmisillä selvästi sitoutumisongelmia.
Tuntuu erikoiselta, että olet noin kiintynyt mieheen, mutta et haluaisi häntä lainkaan.
Minäkään en kovin usein tapaa miehiä, joista syttyisin. Mutta yleensä ne sytyttämättömät miehet eivät sitten kiinnosta seuranpitoa kummemmin, vaikka olisivat kuinka mahtavia tyyppejä.
Ap, tunnetko ylipäänsä minkäänlaisia seksuaalisia tunteita? M.asturboitko säännöllisesti? Jos kyllä, on selvää että seksuaalisuutesi ei ole "rikki". Jos et, on todennäköistä, että vika on nimenomaan kyvyttömyydessäsi tuntea seksuaalista halua. Siinä tapauksessa kannattaa käydä ensin lääkärillä ja sitten seksuaaliterapeutilla.
Jos halusi ovat tallella, voit koittaa herättää niitä kaverimiestäsi kohtaan sillä, että alat fantasioida hänestä aina kuin m.asturboit. Jos mies suostuu, voitte mennä yhdessä tantrakurssille. Niissä ei siis harrasteta s.eksiä, vaan leikitään seksuaalisella energialla. Tantra itse asiassa voisi auttaa siinäkin tapauksessa, että seksuaalisuutesi on jotenkin pois päältä.
Toisaalta en kyllä oikein ymmärrä miksi haluaisit parisuhteeseen miehen kanssa, jota et rakasta? Parisuhde on ihan riittävän vaivalloista puuhaa sellaisenkin miehen kanssa, jota rakastaa ja haluaa ja joka on "paperilla täydellinen". En viitsisi ruveta siihen kenenkään kanssa joka on "ihan kiva, mutta..." Miehet on kuin uudet vaatteet. Jos se on "ihan kiva, mutta..." se on jonkin ajan päästä pelkkä helevetin iso "MUTTA".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nyt olette vain kavereita niin juttele vaivihkaa että sinua kiinnostaa löytää kumppani jolle avoin suhde on ok. Jos (ystävä)mies tästä sitten innostuu itse niin ongelmasi on ratkaistu sillä. Parisuhde ja perhe kunnollisen ja kivan miehen kanssa. Seksiä niiden kanssa joita haluat. Toki miehelle sama oikeus.
Voisiko joku nainen selittää että mistä johtuu että näissä tapauksissa kun nainen ei tunne seksuaalista vetoa mieheen niin selviää aina, että mies on sellainen kiltti ja kunnollinen tyyppi?
Naiset palstalla kovasti teilaavat miesten puheet "jäñnämiehistä", mutta tämähän on täysin sama asia mite he väittävät.
En ole vielä ikinä lukenut kirjoitusta missä nainen kirjoittaisi että jätti seksin välistä miehen kanssa koska hän on liian "jäñnämies", mutta toisinpäin asia esiintyy joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt olette vain kavereita niin juttele vaivihkaa että sinua kiinnostaa löytää kumppani jolle avoin suhde on ok. Jos (ystävä)mies tästä sitten innostuu itse niin ongelmasi on ratkaistu sillä. Parisuhde ja perhe kunnollisen ja kivan miehen kanssa. Seksiä niiden kanssa joita haluat. Toki miehelle sama oikeus.
Just. Yksipuolinen avoin suhde on pahimman luokan henkistä väkivältaa. Se on miehelle aidosti ok, vain jos hänellä ei ole aitoja tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittäny olla suhteessa parikin kertaa miehen kanssa ilman että tunnen mitään halua tai himoa. Koska ovat olleet muuten täydellisiä. Ei toimi minulle ja siitä tulee vain vastenmielistä, en osaa teeskennellä. Joten olen päästänyt ihanat miehet menemään, jotta saisivat naisen joka syttyy heistä.
En voi elää sellaisessa suhteessa kummankaan parasta ajatellen.Oletko sitten löytänyt parisuhteeseen miehen, jota kohtaan tunnet seksuaalista vetoa?
Tuntuu aika kurjalta ajatukselta, että tulisin olemaan koko loppuelämäni yksin, koska en saa ikinä hyvään parisuhteeseen niitä miehiä joita kohtaan tuntisin luonnostaan seksuaalista vetoa. Ei minulla ole lapsiakaan, joten aika yksinäinen loppuelämä tiedossa, nytkin suurin osa kavereistani on jo pariutunut tai perheellistynyt eikä ole enää aikaa kavereille niin paljon kuin ennen. Muutaman vuoden päästä tilanne on varmasti vielä "pahempi", kun nyt jo nähdään koko ajan vain harvemmin ja harvemmin.
AP
Niin, millaisiin miehiin tunnet seksuaalista vetoa?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se mahdollista, että sinusta vain saavuttamattomat tai "pahat pojat" tuntuvat kiihottavilta. Onhan joillain ihmisillä selvästi sitoutumisongelmia.
Tuntuu erikoiselta, että olet noin kiintynyt mieheen, mutta et haluaisi häntä lainkaan.
Minäkään en kovin usein tapaa miehiä, joista syttyisin. Mutta yleensä ne sytyttämättömät miehet eivät sitten kiinnosta seuranpitoa kummemmin, vaikka olisivat kuinka mahtavia tyyppejä.
Ei minulla ole tuon miehen lisäksi muita läheisiä kavereita, joten jos ja kun hän joskus pariutuu jonkun toisen kanssa niin jään hyvin yksin. Olen myös joskus nuorena ollut sellaisessa tilanteessa, jossa ei vuosiin ollut oikeasti ketään kaveria ja tiedän miten masentavaa se on. Siis ei yhtään ketään, jota nähdä tai jonka kanssa jutella.
Ja vaikken tunne miestä kohtaan seksuaalista vetoa niin hän tuntuu silti muuten "erityiseltä", kuten sanoin niin en ole koskaan aiemmin tuntenut samanlaista henkistä yhteyttä kenenkään toisen kanssa. Totta kai jään kaipaamaan ystävyyttämme, kun se joskus loppuu, koska ihmisiä joiden kanssa ajatusmaailmat ja mielenkiinnonkohteet osuisivat niin hyvin yhteen on niin vaikea löytää. Olen muutenkin sellainen ihminen, että jos kiinnyn vahvasti johonkuhun niin se kiintymys ei ikinä lakkaa, kaipaan esimerkiksi vieläkin 20 vuoden jälkeen lapsuuden parasta ystävääni, joka ei jossain vaiheessa enää halunnutkaan olla kaverini.
AP
On mahdollista, että seksuaalisuutesi on jotenkin sammunut, ellet tunne vetoa keneenkään. Se voi johtua jostain kurjista kokemuksista tai hormonitoiminnasta. Tutki asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittäny olla suhteessa parikin kertaa miehen kanssa ilman että tunnen mitään halua tai himoa. Koska ovat olleet muuten täydellisiä. Ei toimi minulle ja siitä tulee vain vastenmielistä, en osaa teeskennellä. Joten olen päästänyt ihanat miehet menemään, jotta saisivat naisen joka syttyy heistä.
En voi elää sellaisessa suhteessa kummankaan parasta ajatellen.Oletko sitten löytänyt parisuhteeseen miehen, jota kohtaan tunnet seksuaalista vetoa?
Tuntuu aika kurjalta ajatukselta, että tulisin olemaan koko loppuelämäni yksin, koska en saa ikinä hyvään parisuhteeseen niitä miehiä joita kohtaan tuntisin luonnostaan seksuaalista vetoa. Ei minulla ole lapsiakaan, joten aika yksinäinen loppuelämä tiedossa, nytkin suurin osa kavereistani on jo pariutunut tai perheellistynyt eikä ole enää aikaa kavereille niin paljon kuin ennen. Muutaman vuoden päästä tilanne on varmasti vielä "pahempi", kun nyt jo nähdään koko ajan vain harvemmin ja harvemmin.
AP
Nyt vasta olen sellaisen löytänyt, kauan kesti.
Minulla on kyllä monta ystävää, jotka ovat ottaneet miehen josta eivät syty kummemmin, mutta on hyvä mies ja hyvää isämateriaalia. Näin ovat itse sanoneet. Vaikuttavat ihan tyytyväisiltä. Eihän niissä suhteissa ole intohimoa, mutta on ystävyyttä ja tukea. Jos se sinulle riittää ja pelkäät jääväsi yksin, mikä ettei. Voitte hyvinkin olla onnellisia yhdessä.
Minulle se ei riittänyt, mutten myöskään pelännyt enää ajatusta yksin jäämisestä. Enkä kestänyt ajatusta että mies näkee silmistäni etten halua hänen koskevan, kun en loukatakaan halua. Kukaan ei voi puolestasi määritellä mikä on sinulle hyvä parisuhde ja mitä sinä haluat elämältäsi. Ei ole oikeata ja väärää tapaa elää, jos siis ei ihan mitään moraalitonta ja rikollista tee.
Et mitenkään. Ehkä katselet vääränlaisia miehiä.
Minulla oli sama ongelma, ettei tuntenut vetoa keneenkään. Luulin minussa olevan vikaa. Oikeasti olen vain luonnostani nirso.
Otin kesäprojektin, että kävelin kaupungilla monta tuntia joka päivä ja yritin nähdä miehen, jota kohtaan tuntisin vetoa. Meni n 2 viikkoa aktiivista katselua tuntikausia päivittäin, kunnes näin hänet. Tiesin sen ensimmäisestä silmäyksestä, että halusin häntä. Menin heti iskemään, koska se oli niin harvinaista, hän oli sinkku ja aloimme seurustella. Nyt olemme olleet naimisissa monta vuotta ja kemiaa on yhä. Ihmeellistä on että meillä on myös samanlaiset arvot ja mielipiteet ja huumorintaju, vaikka valinta tapahtui pelkän vetovoiman perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tunnetko ylipäänsä minkäänlaisia seksuaalisia tunteita? M.asturboitko säännöllisesti? Jos kyllä, on selvää että seksuaalisuutesi ei ole "rikki". Jos et, on todennäköistä, että vika on nimenomaan kyvyttömyydessäsi tuntea seksuaalista halua. Siinä tapauksessa kannattaa käydä ensin lääkärillä ja sitten seksuaaliterapeutilla.
Jos halusi ovat tallella, voit koittaa herättää niitä kaverimiestäsi kohtaan sillä, että alat fantasioida hänestä aina kuin m.asturboit. Jos mies suostuu, voitte mennä yhdessä tantrakurssille. Niissä ei siis harrasteta s.eksiä, vaan leikitään seksuaalisella energialla. Tantra itse asiassa voisi auttaa siinäkin tapauksessa, että seksuaalisuutesi on jotenkin pois päältä.
Toisaalta en kyllä oikein ymmärrä miksi haluaisit parisuhteeseen miehen kanssa, jota et rakasta? Parisuhde on ihan riittävän vaivalloista puuhaa sellaisenkin miehen kanssa, jota rakastaa ja haluaa ja joka on "paperilla täydellinen". En viitsisi ruveta siihen kenenkään kanssa joka on "ihan kiva, mutta..." Miehet on kuin uudet vaatteet. Jos se on "ihan kiva, mutta..." se on jonkin ajan päästä pelkkä helevetin iso "MUTTA".
En ole oikein ikinä välittänyt masturboimisesta enkä harrastanut sitä usein, mutta toki joskus satunnaisesti on ollut sellainen panetus että sitä on tullut tehtyä. Nyt viime vuosina kyllä vähemmän kuin sitä ennen.
En tietenkään haluaisi parisuhdetta miehen kanssa jota en rakasta vaan miehen kanssa jota rakastan, mutta kun tuo jälkimmäinen ei vain tunnu mahdolliselta. Edellistä miestäni rakastin ja himoitsin todella paljon, mutta hän jätti minut ja tuntuu, että sen jälkeen kun yritin kuollettaa tunteeni eksääni kohtaan niin onnistuinkin kuollettamaan koko seksuaalisuuteni. Tosin olen ennenkin ollut ihastunut ja saanut pakit ja sitten aika pian ihastunut uudestaan, joten en ymmärrä että miksi nyt tuntuu etten vain enää kykenisi ihastumaan ollenkaan.
Ennen seksi oli minulle todella tärkeää ja halusin sitä käytännössä aina, nykyään ei vain jotenkin enää haluta yhtään. Siis ei kenenkään kanssa, koko seksi on alkanut tuntua ihan turhalta. Mutta sitten kuitenkin muistan miten tärkeää se minulle ennen oli ja haluaisin kyetä tuntemaan taas sen, että haluan seksiä ja himoitsen jotakuta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt olette vain kavereita niin juttele vaivihkaa että sinua kiinnostaa löytää kumppani jolle avoin suhde on ok. Jos (ystävä)mies tästä sitten innostuu itse niin ongelmasi on ratkaistu sillä. Parisuhde ja perhe kunnollisen ja kivan miehen kanssa. Seksiä niiden kanssa joita haluat. Toki miehelle sama oikeus.
Minulle olisi ok että olisimme ystäviä ja mies panisi muita, mutta mies ei kuulemma halua seksiä muiden kuin minun kanssani. Mutta tuskin hän ikuisuutta jaksaa minussa roikkua ja elätellä toiveita, että vielä alkaisinkin haluta häntä.
AP
Sivusta tarkennan vähän. Joku käsittää tuon muuten väärin.
Evoluutio nimenomaan ei ole mikään ”lajin optimaalinen kehittyminen” vaan täysin sattumanvarainen tapahtumaketju, jolla ei ole mitään suuntaa tai suunnitelmaa. Ne selviävät eteenpäin, joilla on tilanteessa tarvittavat ominaisuudet (fitness) ja ne katoavat, joilla ei näitä ominaisuuksia siinä hetkessä ole. Hetken päästä voidaan taas tarvita kokonaan erilaisia ominaisuuksia ja taas vain osa selviytyy eteenpäin. Mitään ”parempaa versiota” kukaan ei suunnittele.