Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheet käyttävät ilmaisesta lapsenhoitoavusta termiä turvaverkko
21.06.2020 |
Sitähän se on. Ne samat ihmiset, jotka olivat aiemmin kavereitani ja sukulaisianne ja joita varten jouduitte myös tekemään asioita, ovat lastenne synnyttyä ”turvaverkko”, kuten tykkäätte hienosti kutsua ilmaista lastenhoitoapua. Ei kovin vastavuoroista, sanoisin.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -71 ja tyttäreni pääsi tänä vuonna ylioppilaaksi. Ei kuulemma halua omaa perhettä ainakaan 10 vuoteen.
60-luvulla syntyneet kokivat 90-luvun laman nuorina aikuisina. Perusluottamuus elämään lähti.
Kerro tyttärellesi, että on menossa auringon sykli #25 joka kestänee noin 10 vuotta. Sitten alkaa sykli #26, jonka ennustetaan aiheuttavan paljon kylmempää ilmastoa, ehkä jopa jääkauden. Sitten täällä pohjoisessa ei voi enää lainkaan asua.
Paras olisi tehdä lapset niin pian kuin voi, ettei se synnytysperiodi osu juuri tuolle huonolle syklille. Silloin voi nimittäin helposti tulla pula ruoastakin, joten miten sitä sitten pitää huolen omasta ja lasten ravinnonsaannista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on neuvolasta lähtenyt tuo termi..me on ehkä noin miljoona kertaa käyty läpi siellä kuinka meillä ei ole turvaverkkoa ja miten voi olla mahdollista ettei arjessa ole ketään ketä hyödyntää..se on suurempi ongelma neuvolan tätille kuin meille, pärjätään hyvin ja palkataan hoitaja jos tarvitaan apuja tai parisuhteelle aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää lapsettomat kovasti töitä - ehkä joku laitos ottaa teidätkin riesakseen jalattomina vanhuksina, kunhan hinnoista sovitaan.
Lapsia vanhuudenturvaksi tekevät ovatkin yksi yleisimmistä lisääntyjäryhmistä. Ovatkohan maalaisia ne, jotka näin ajattelevat (kuten suuressa osassa esim. ruraalia Afrikkaa), koska kaupungissa vanhemmat varmaan keskimäärin ymmärtävät, että tosi monet muuttavat ulkomaille eivätkä ole Suomessa ikääntyneitä sukulaisiaan hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää lapsettomat kovasti töitä - ehkä joku laitos ottaa teidätkin riesakseen jalattomina vanhuksina, kunhan hinnoista sovitaan.
Lapsia vanhuudenturvaksi tekevät ovatkin yksi yleisimmistä lisääntyjäryhmistä. Ovatkohan maalaisia ne, jotka näin ajattelevat (kuten suuressa osassa esim. ruraalia Afrikkaa), koska kaupungissa vanhemmat varmaan keskimäärin ymmärtävät, että tosi monet muuttavat ulkomaille eivätkä ole Suomessa ikääntyneitä sukulaisiaan hoitamassa.
Asuminen samassa maassa vanhempiensa kanssa ei tarkoita sitä, että pystyisi heitä auttamaan, vaikka kotihoito näin jostain syystä kuvitteleekin. Lapset voivat asua satojen kilometrien päässä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän hetken isovanhemmat ovat itsekkäin sukupolvi ikinä. Nämä 60-luvulla syntyneet ovat saaneet yhteiskunnalta ihan kaiken, melkein ilmaiseksi vielä ja nyt heille ei kuulu yhtään mitään eikä yhtään ketään pitäisi auttaa, kun ”haluavat elää omaa elämäänsä”.
Omien vanhempien apu kyllä kelpasi silloin kun omat lapset olivat pieniä. Hyvä, jos edes näkivät lapsiaan kesäisin.
Anteeksi vaan, mutta en ole saanut. Töitä sai kyllä helposti, mutta muuten aika lailla juuri se meidän sukupolvi joutui sen laman kouriin. Mulla vei ahkerasta hakemisesta huolimatta 17 vuotta saada vakinainen työpaikka, menetettyäni sen vakinaisen isossa valtakunnallisessa firmassa äitiysloman aikaan. Myös työttömyys sattui aikaan, jolloin puolison tulot vaikuttivat korvauksiin ja kun olin ilman tukia sivutyötä tehden hankkinut toisen ammatin, ei minulla uuteen työllistävämpään ammattiin valmistuessa ollut työssäoloehtoa.
Osa ikäpolvestani välttyi lamalta, mutta todella monet 50- 60-luvulla syntyneet kärsivät lamasta. Lapsistani ei kumpikaan ole ollut isovanhempien tai muidenkaan sukulaisten hoidossa ensimmäistäkään yötä. Siihen on hyvät syyt, mutta en ala sukuni asioita tässä julkisesti repostelemaan. Meillä on ollut maksettua hoitoapua, ihan laillisesti, veroineen ja sivukuluineen, kun on tarvittu.
Minulla ei ole nyt lastenlapsia, mutta teen töitä 60 tuntia viikossa + vapaaehtoistöitä viikonloppuisin. Jos olisi, niin en jaksaisi joka viikonloppu hoitaa. Mieheni sisar on täysin väsynyt hoitamaan viittä lastensa lasta, kun vielä tekee vuorotyötäkin, mutta silti saattaa yövuoron päätteeksi saada lapsia hoitoon ilman että edes kysytään, käykö. Vapaaehtoistyön lopettaminen tietäisi minulle kaikkien aikuiskontaktien loppumista, sillä töitä teen pääasiassa yksin.
t. syntynyt 1964 joka ei ole saanut mitään ilmaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän hetken isovanhemmat ovat itsekkäin sukupolvi ikinä. Nämä 60-luvulla syntyneet ovat saaneet yhteiskunnalta ihan kaiken, melkein ilmaiseksi vielä ja nyt heille ei kuulu yhtään mitään eikä yhtään ketään pitäisi auttaa, kun ”haluavat elää omaa elämäänsä”.
Omien vanhempien apu kyllä kelpasi silloin kun omat lapset olivat pieniä. Hyvä, jos edes näkivät lapsiaan kesäisin.
Anteeksi vaan, mutta en ole saanut. Töitä sai kyllä helposti, mutta muuten aika lailla juuri se meidän sukupolvi joutui sen laman kouriin. Mulla vei ahkerasta hakemisesta huolimatta 17 vuotta saada vakinainen työpaikka, menetettyäni sen vakinaisen isossa valtakunnallisessa firmassa äitiysloman aikaan. Myös työttömyys sattui aikaan, jolloin puolison tulot vaikuttivat korvauksiin ja kun olin ilman tukia sivutyötä tehden hankkinut toisen ammatin, ei minulla uuteen työllistävämpään ammattiin valmistuessa ollut työssäoloehtoa.
Osa ikäpolvestani välttyi lamalta, mutta todella monet 50- 60-luvulla syntyneet kärsivät lamasta. Lapsistani ei kumpikaan ole ollut isovanhempien tai muidenkaan sukulaisten hoidossa ensimmäistäkään yötä. Siihen on hyvät syyt, mutta en ala sukuni asioita tässä julkisesti repostelemaan. Meillä on ollut maksettua hoitoapua, ihan laillisesti, veroineen ja sivukuluineen, kun on tarvittu.
Minulla ei ole nyt lastenlapsia, mutta teen töitä 60 tuntia viikossa + vapaaehtoistöitä viikonloppuisin. Jos olisi, niin en jaksaisi joka viikonloppu hoitaa. Mieheni sisar on täysin väsynyt hoitamaan viittä lastensa lasta, kun vielä tekee vuorotyötäkin, mutta silti saattaa yövuoron päätteeksi saada lapsia hoitoon ilman että edes kysytään, käykö. Vapaaehtoistyön lopettaminen tietäisi minulle kaikkien aikuiskontaktien loppumista, sillä töitä teen pääasiassa yksin.
t. syntynyt 1964 joka ei ole saanut mitään ilmaiseksi
Ok, Karen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola tätä typerää ilmaisua käyttää, "onkos teillä minkälainen turvaverkko". Ai ei ole, no nyt on rustattava huoli-ilmoitus...
Te jotka ilmoitatte neuvolassa että turvaverkko löytyy, oletteko kertoneet turvaverkon jäsenille heidän kuuluvan nyt turvaverkkoon, koska päätitte lisääntyä tai kysyneet heiltä, haluavatko olla lastenne kanssa tekemisissä?
Jatkan vielä, että siskoni on parhaillaan raskaana, samoin pari kaveria, mutta kukaan ei ole ilmoittanut minulle, että kuulun nyt heidän turvaverkkonsa. Olen kuitenkin aika varma, että olen käynyt heillä mielessä, kun neuvolassa on turvaverkon perään kyselty. Olen kylläkin vapaa ja lapseton ja ajattelin muuttaa pois Suomesta joten... 🤷🏼♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvola opettaa tämän termin jo odotusaikana: tulevat vanhemmat kuulustellaan noin toisella käyntikerralla ja voi sitä raukkaa, joka jo tuossa vaiheessa narahtaa TURVAVERKKOJEN puutteesta...
Seksiasiat, varallisuus, harrastukset jne. kuulustellaan säännöllisin väliajoin VOIMAVARALOMAKKEILLA. Niitä saa täyttää väsymykseen asti.
Neuvolassa kysellään turvaverkostosta varmaan siksi, että todella monella perheellä ei sellaisia ole. Ei kyselty tuollaisia 1980-1990-luvuilla, kun omat lapseni olivat neuvolaikäisiä. Siihen aikaan kun oli vielä ihan tavallista, että sukulaiset, ystävät ja jopa naapurit olivat tarvittaessa avuksi. Ihmiset eivät olleet vielä niin sulkeutuneita ja epäluuloisia toisiaan kohtaan. Hiekkalatikolla tutustui hyvin naapureihin ja leikkipuistoissa tai talvisin pulkkamäessä tai luistinradalla alueen muihin äiteihin. Kasarin puolella ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeuttakaan, joten kun perheeseen syntyi vauva, isommat lapset eivät olleet enää päivähoidossa. Lapset kuitenkin tarvitsivat leikkikavereita eikä äiti ja vauva oikein riittäneet siihen. Sen vuoksi lasten kanssa lähdettiin ulos, jotta lapsi saa leikkiä muiden lasten kanssa. Ja samalla verkostoiduttiin alueen muiden aikuisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola opettaa tämän termin jo odotusaikana: tulevat vanhemmat kuulustellaan noin toisella käyntikerralla ja voi sitä raukkaa, joka jo tuossa vaiheessa narahtaa TURVAVERKKOJEN puutteesta...
Seksiasiat, varallisuus, harrastukset jne. kuulustellaan säännöllisin väliajoin VOIMAVARALOMAKKEILLA. Niitä saa täyttää väsymykseen asti.
Neuvolassa kysellään turvaverkostosta varmaan siksi, että todella monella perheellä ei sellaisia ole. Ei kyselty tuollaisia 1980-1990-luvuilla, kun omat lapseni olivat neuvolaikäisiä. Siihen aikaan kun oli vielä ihan tavallista, että sukulaiset, ystävät ja jopa naapurit olivat tarvittaessa avuksi. Ihmiset eivät olleet vielä niin sulkeutuneita ja epäluuloisia toisiaan kohtaan. Hiekkalatikolla tutustui hyvin naapureihin ja leikkipuistoissa tai talvisin pulkkamäessä tai luistinradalla alueen muihin äiteihin. Kasarin puolella ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeuttakaan, joten kun perheeseen syntyi vauva, isommat lapset eivät olleet enää päivähoidossa. Lapset kuitenkin tarvitsivat leikkikavereita eikä äiti ja vauva oikein riittäneet siihen. Sen vuoksi lasten kanssa lähdettiin ulos, jotta lapsi saa leikkiä muiden lasten kanssa. Ja samalla verkostoiduttiin alueen muiden aikuisten kanssa.
Vanhemmuuden vaatimukset oli erilaiset.
Sen ajan vanhemmuudella pääsee nykyään heti lasuasiakkaaksi. Nykyään ei mikään riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola tätä typerää ilmaisua käyttää, "onkos teillä minkälainen turvaverkko". Ai ei ole, no nyt on rustattava huoli-ilmoitus...
Te jotka ilmoitatte neuvolassa että turvaverkko löytyy, oletteko kertoneet turvaverkon jäsenille heidän kuuluvan nyt turvaverkkoon, koska päätitte lisääntyä tai kysyneet heiltä, haluavatko olla lastenne kanssa tekemisissä?
Kyllä niiden haluamiset on jo siinä vaiheessa tiedossa.
Kutkuttavaa tietysti olisi vaatia lastenhoito-, siivous- ja kaupassakäyntiapua yhteiskunnan piikkiin turvaverkottomuuteen vedoten ;).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola opettaa tämän termin jo odotusaikana: tulevat vanhemmat kuulustellaan noin toisella käyntikerralla ja voi sitä raukkaa, joka jo tuossa vaiheessa narahtaa TURVAVERKKOJEN puutteesta...
Seksiasiat, varallisuus, harrastukset jne. kuulustellaan säännöllisin väliajoin VOIMAVARALOMAKKEILLA. Niitä saa täyttää väsymykseen asti.
Neuvolassa kysellään turvaverkostosta varmaan siksi, että todella monella perheellä ei sellaisia ole. Ei kyselty tuollaisia 1980-1990-luvuilla, kun omat lapseni olivat neuvolaikäisiä. Siihen aikaan kun oli vielä ihan tavallista, että sukulaiset, ystävät ja jopa naapurit olivat tarvittaessa avuksi. Ihmiset eivät olleet vielä niin sulkeutuneita ja epäluuloisia toisiaan kohtaan. Hiekkalatikolla tutustui hyvin naapureihin ja leikkipuistoissa tai talvisin pulkkamäessä tai luistinradalla alueen muihin äiteihin. Kasarin puolella ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeuttakaan, joten kun perheeseen syntyi vauva, isommat lapset eivät olleet enää päivähoidossa. Lapset kuitenkin tarvitsivat leikkikavereita eikä äiti ja vauva oikein riittäneet siihen. Sen vuoksi lasten kanssa lähdettiin ulos, jotta lapsi saa leikkiä muiden lasten kanssa. Ja samalla verkostoiduttiin alueen muiden aikuisten kanssa.
Vanhemmuuden vaatimukset oli erilaiset.
Sen ajan vanhemmuudella pääsee nykyään heti lasuasiakkaaksi. Nykyään ei mikään riitä.
Tuokin on totta. Ei mikään ihme, että syntyvyys laskee, kun vanhemmuus ja lapsiperhe-elämä kuulostaa enemmän painajaiselta kuin unelmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää lapsettomat kovasti töitä - ehkä joku laitos ottaa teidätkin riesakseen jalattomina vanhuksina, kunhan hinnoista sovitaan.
Lapsia vanhuudenturvaksi tekevät ovatkin yksi yleisimmistä lisääntyjäryhmistä. Ovatkohan maalaisia ne, jotka näin ajattelevat (kuten suuressa osassa esim. ruraalia Afrikkaa), koska kaupungissa vanhemmat varmaan keskimäärin ymmärtävät, että tosi monet muuttavat ulkomaille eivätkä ole Suomessa ikääntyneitä sukulaisiaan hoitamassa.
Vanhuudenturvani on se että teen ihmisiä jotka tekevät täällä työtä, kuten esim. hoitavat vanhuksia. Sinua ei ilmeisesti tarvitse hoitaa etkä ole koskaan vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Tämän hetken isovanhemmat ovat itsekkäin sukupolvi ikinä. Nämä 60-luvulla syntyneet ovat saaneet yhteiskunnalta ihan kaiken, melkein ilmaiseksi vielä ja nyt heille ei kuulu yhtään mitään eikä yhtään ketään pitäisi auttaa, kun ”haluavat elää omaa elämäänsä”.
Omien vanhempien apu kyllä kelpasi silloin kun omat lapset olivat pieniä. Hyvä, jos edes näkivät lapsiaan kesäisin.
Ahaa, eikö ne olekaan ne suuret ikäluokat (ennen 1950 syntyneet), jotka ovat ne itsekkäimmät?
Tuntuu olevan muodikasta syyttää omien vanhempien ikäluokkaa itsekkäimmäksi. Itse olen -75 syntynyt ja minulla on ensimmäinen pieni lapsenlapsi. Olen myös täysillä työelämässä, toisin kuin poikani ja hänen vaimonsa. Ja kovin ollaan itsekkääksi huutamassa, kun en varsinaisesti riemusta kiljuen ole ottamassa vauvaa koko ajan hoitoon (olen muutamia kertoja kyllä vahtinut muutaman tunnin, mutta enpä tiedä jatkosta, pahalta tuntuu vaatiminen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Ilman lapsia ei ole koko yhteiskuntaa.
Kaikki muut ihmiset ovat viime kädessä olemassa tätä perusyksikköä varten.
Mistä ja milloin tää ajatus on tullut, että siinä on jotain vikaa, että vanhemmat saa lastenhoitoapua? Aika uusi ajatus tää kait on. Tältä vuosikymmeneltä kenties?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää lapsettomat kovasti töitä - ehkä joku laitos ottaa teidätkin riesakseen jalattomina vanhuksina, kunhan hinnoista sovitaan.
Lapsia vanhuudenturvaksi tekevät ovatkin yksi yleisimmistä lisääntyjäryhmistä. Ovatkohan maalaisia ne, jotka näin ajattelevat (kuten suuressa osassa esim. ruraalia Afrikkaa), koska kaupungissa vanhemmat varmaan keskimäärin ymmärtävät, että tosi monet muuttavat ulkomaille eivätkä ole Suomessa ikääntyneitä sukulaisiaan hoitamassa.
Vanhuudenturvani on se että teen ihmisiä jotka tekevät täällä työtä, kuten esim. hoitavat vanhuksia. Sinua ei ilmeisesti tarvitse hoitaa etkä ole koskaan vanhus.
Öö, good job? 7,8 miljardia ihmistä loppuukin ihan kohta kesken.
Turvaverkko tarkoittaa läheisverkostoa joka auttaa kun tarvitsee. Se tarkoittaa sitä että äitini hoitaa 10-kuista sen aikaa että pääsen asennuttamaan kierukan, se sitä että siskoni voi majoittua meillä kun avomiehen kanssa asiat menee solmuun ja sitä, että mummoni soittaa minulle kun ei ymmärrä asumistukihakemusasioita jäätyään hoitamaan asiaa yksin ukkini kuoltua. Se tarkoittaa myös sitä että veljeni kuuntelee kun juhannusyönä avaudun keskimmäisen lapseni kasvatushaasteista ja sitä että minä käytän veljeni keskimmäistä lasta hammashoitolassa kun heiltä se ei ota onnistuakseen. Sitä, että naapurin lapset tuli meille synnytyksen ajaksi ja sitä että toinen naapuri on sovittu varahakijaksi päiväkotiin jos jotakin sattuu. Turvaverkkoon kuuluu se että minä laitoin äitini puolesta joulun heille kun häneltä oli jalka poikki ja toimitin rahaa mutkan kautta kun joutuivat reissussa varkauden kohteeksi.
Kyllä, turvaverkko voi tarjota myös ilmaista lastenhoitoapua, ja on vaiheita ja ihmissuhteita joissa toinen osapuoli on enemmän saamapuolella kuin toinen. Esim. kun muualla asuva ystäväni kävi satunnaisilla lähiluennoilla kotipaikkakunnallani ja minä olin kotiäitinä, hoidin hänen 4-vuotiastaan siinä omieni sivussa luentojen ajan ilman mielekästä mahdollisuutta vastavuoroisuuteen - toisaalta itse pääsin ilman lapsia jälkitarkastukseen sellaisen ystävän avun ansiosta joka ei itse ole lastenhoitoapua kaivannut.
Nallekarkit ei mene aina tasan, mutta mieluummin syön niitä kavereiden ja sukulaisten kanssa kuin yksinäni nurkassa kyräillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää lapsettomat kovasti töitä - ehkä joku laitos ottaa teidätkin riesakseen jalattomina vanhuksina, kunhan hinnoista sovitaan.
Lapsia vanhuudenturvaksi tekevät ovatkin yksi yleisimmistä lisääntyjäryhmistä. Ovatkohan maalaisia ne, jotka näin ajattelevat (kuten suuressa osassa esim. ruraalia Afrikkaa), koska kaupungissa vanhemmat varmaan keskimäärin ymmärtävät, että tosi monet muuttavat ulkomaille eivätkä ole Suomessa ikääntyneitä sukulaisiaan hoitamassa.
Vanhuudenturvani on se että teen ihmisiä jotka tekevät täällä työtä, kuten esim. hoitavat vanhuksia. Sinua ei ilmeisesti tarvitse hoitaa etkä ole koskaan vanhus.
Öö, good job? 7,8 miljardia ihmistä loppuukin ihan kohta kesken.
Afrikkaan muuttamassa? Eläkemaksuja mukava maksaa turhaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola opettaa tämän termin jo odotusaikana: tulevat vanhemmat kuulustellaan noin toisella käyntikerralla ja voi sitä raukkaa, joka jo tuossa vaiheessa narahtaa TURVAVERKKOJEN puutteesta...
Seksiasiat, varallisuus, harrastukset jne. kuulustellaan säännöllisin väliajoin VOIMAVARALOMAKKEILLA. Niitä saa täyttää väsymykseen asti.
Neuvolassa kysellään turvaverkostosta varmaan siksi, että todella monella perheellä ei sellaisia ole. Ei kyselty tuollaisia 1980-1990-luvuilla, kun omat lapseni olivat neuvolaikäisiä. Siihen aikaan kun oli vielä ihan tavallista, että sukulaiset, ystävät ja jopa naapurit olivat tarvittaessa avuksi. Ihmiset eivät olleet vielä niin sulkeutuneita ja epäluuloisia toisiaan kohtaan. Hiekkalatikolla tutustui hyvin naapureihin ja leikkipuistoissa tai talvisin pulkkamäessä tai luistinradalla alueen muihin äiteihin. Kasarin puolella ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeuttakaan, joten kun perheeseen syntyi vauva, isommat lapset eivät olleet enää päivähoidossa. Lapset kuitenkin tarvitsivat leikkikavereita eikä äiti ja vauva oikein riittäneet siihen. Sen vuoksi lasten kanssa lähdettiin ulos, jotta lapsi saa leikkiä muiden lasten kanssa. Ja samalla verkostoiduttiin alueen muiden aikuisten kanssa.
Vanhemmuuden vaatimukset oli erilaiset.
Sen ajan vanhemmuudella pääsee nykyään heti lasuasiakkaaksi. Nykyään ei mikään riitä.
Ja tässä on yksi syy, miksi turvaverkkoja on vaikea saada. Lastenhoidosta on tehty niin rakettitiedettä, ettei varsinkaan vanhempi sukupolvi halua sellaiseen edes ryhtyä. Eikä oikein lapsettomatkaan. Mä olen lähipiirini lapsiperheille sanonut, että voin hoitaa teidän lapsianne samalla tavalla kuin aikoinaan hoidin teitäkin. Jos se ei riitä, palkatkaa joku ammattilainen.
Olen pahoillani, että sulle on käynyt noin kurjasti.
Jos en saisi pyytäessäni apua perheeltäni (mitä en kyllä usko, koska aiemmin olen saanut) niin sitten en saisi. En kuitenkaan katkeroituisi ja alkaisi laskemaan heille antamani avun määrää. Olen tehnyt sen omasta tahdostani ja siksi että välitän. En vastapalvelusten toivossa.