Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Aspergerin oireet parisuhteessa

Ymmärrän että en aina ymmärrä
20.06.2020 |

Hei,
Olen kohta nelikymppinen nainen ja seurustellut kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa kohta kolme vuotta. Välitän kumppanistani paljon. Olen ajoittain tuntenut oloni yksinäiseksi, mutta kuvittelin sen johtuvan siitä, että asumme eri paikkakunnilla ja näemme lähinnä viikonloppuisin. Viime aikoina olen yhdistellyt asioita ja olen havainnut, että kumppanillani on paljon aspergerin piirteitä. Hän on hyvin älykäs ja on oppinut selviytymään hyvinkin hänelle haastavista tilanteista. Haluaisin ottaa havaintoni puheeksi, mutta en tietenkään loukata toista mitenkään. Onko kenelläkään kokemuksia aiheesta? Tai ehdotuksia miten asiassa voisi edetä?

Hän itse on välillä hyvin masentunut ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Olen nähnyt näiden kolmen vuoden aikana hänen kolme ystävää (puheissa on monia nimiä, mutta hän ei ole tekemisissä kenenkään kanssa) . Minä yritän ymmärtää ja kuunnella parhaani mukaan. Olemme molemmat hyvin perfektionisteja. Tiedän, että molemmat teemme parhaamme, Tästä huolimatta yhteyden tunne ja kummankin kokemus aidosta myötätunnosta on usein kadoksissa.

Kumppanillani on useita intohimoja, joissa olen ollut mukana niin paljon kuin mahdollista. Hän puhuu paljon itsestään. Ja käyttää puhuessaan jostain syystä kolmatta persoonaa. Usein asiat joihin hän keskittyy, vievät kaiken energian aamusta iltaan. Töitä tulee helposti yli 50h viikossa. Lukemaan hän oppi alle neljän vanhana. Urheilu on lähellä sydäntä, mutta vain yksi tietty laji, jonka ympärille koko elämä nivoutui nuorempana. Yliherkkyyttä ilmenee monissa aisteissa (esim makuaisti ja haju- ja tuntoasisti) . Erilaiset kasvojen pakkoliikkeet ja oudot ääntelyt ovat myös minulle jo hyvin tuttuja. Riidoissa emme pääse eteenpäin, kun molemmille jää olo ettei toinen ymmärrä.

Yhteinen kieli on työn ja tuskan takana. Luulisin, että näistä oireista puhuminen voisi helpottaa pidemmällä tähtäimellä, mutta minua pelottaa, että mokaan h-hetkellä, enkä saa enää uutta mahdollisuutta. Kumppani on räiskyvä ja poistuu tilanteesta helposti.

Kiitos jo etukäteen kaikille jotka vaivautuvat vastaamaan <3

Kommentit (88)

Vierailija
21/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vakka kantensa valitsee. Kymmenellä vuodella on eroa.

On ja myös tavoitteissa elämässä. Haluan päämäärätietoisen miehen.

Jokaisen päämäärä on lopulta hauta - halusi sitä tai ei. Muu on narsismia ja egon peliä. Turhuuden turhuutta.

Ei ole. Teot vievät meitä eteenpäin. Kaikki toki kuollaan aikanamme, mutta se, mitä saa elämässään aikaiseksi, määrittää meitä.

Hyvinvointiyhteiskunnan aivopeusn tuotos tässä terve.

Vierailija
22/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tekstistä sen, että kirjoittaja ei ole riittävän älykäs tai avarakatseinen ymmärtämään aspergerin syndroomaa. Minulla on lievänä tuo ja jostain syystä ihmiset, jotka tietävät tästä, kuvittelevat että käyttäydyn omituisesti. No en käyttäydy. En murise ja minulla ei ole suuria ongelmia ymmärtää tilanteita tai tulkita toista ihmistä.

Pahinta ovat erilaiset testaajat. Viimeisillä treffeillä istuimme kundin kanssa sohvalle hänen luonaan. Kundi laittoi videokuvauksen pyörimään, ja olisi halunnut pusutella. Annoin pienen pusun. Pieni siitä syytä, että ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun. En siis halunnut miestä. Osaan kyllä suudella ja olen tarvittaessa kiihkeä. Mutta nyt ei vain napannut.

Sori offtopic mutta miten jouduit tilanteeseen missä mies oli aloittamassa kotiaikuisviihde-elokuvaa vaikka et halunnut häntä lainkaan? Voisin niin kuvitella että aspergerilla on juuri noissa tilanteissa osuutta asiaan.

Minulla ei ole paljon kavereita ja halusin mennä kävelemään yhteen tiettyyn paikkaan. Mies sattui asumaan siinä lähellä. Sitten mies pyysi kotiinsa ja ajattelin olla avarakatseinen ja mennä kylään. Hämmästyin likaisuutta. Mutta sitten mietin, että poikamiehet ovat sotkuisia.

Kyläilyn jälkeen olin väsynyt ja olo energiaton.

Kai sitten halusin vain yrittää tapailla jotain. Mutta ison ikäeron huomasi. Miehen mielestä kiva juhannus on ryyppäämistä kavereiden kanssa. Minun mielestäni ihan jotain muuta.

Ja paljon muita asioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällä palstalla huudellaan aina jätäsesikaa jos parisuhteessa joku on erehtynyt sanomaan väärän sanan tai lihonnut viisi kiloa. Minusta on jotenkin tosi lohdullista ja kunnioitettavaa että rakennat suhdetta erikoiseen, räiskähtelevään tyyppiin joka murisee ja hirnuu tunnetiloissaan. Kaikillahan meillä on erikoisuutemme eikä niiden pitäisi estää olemasta ihmissuhteissa!

Mitä tarkoitit kun sanoit että aito myötätunto puuttuu, puuttuuko se molemmin puolin vai vain hänen puoleltaan?

En osaa vastata kysymykseesi muuten kuin että sinuna ottaisin kyllä Aspergerin hänen kanssaan puheeksi tavalla tai toisella. Voihan se olla hänelle helpotuskin. Itselläni ei ole Aspergeristä kokemusta mutta käsittääkseni moni elää sen kanssa ihan normaalia elämää, parisuhteineen päivineen. Vaatii toki kumppanilta kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä mutta niitä sinulla vaikuttaa olevankin.

Vierailija
24/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vakka kantensa valitsee. Kymmenellä vuodella on eroa.

On ja myös tavoitteissa elämässä. Haluan päämäärätietoisen miehen.

Jokaisen päämäärä on lopulta hauta - halusi sitä tai ei. Muu on narsismia ja egon peliä. Turhuuden turhuutta.

Ei ole. Teot vievät meitä eteenpäin. Kaikki toki kuollaan aikanamme, mutta se, mitä saa elämässään aikaiseksi, määrittää meitä.

Määrittää ihmisinä? Onko ihmisyyden arvo siis kiinni aikaansaannoksista? Tämä logiikka riistää todella monelta ryhmältä arvon kokonaan. Heil.

Mielestäni on. Aikaansaannoksia voi olla myös perhe ja lapsia. Ylipäänsä se, miten kantaa kortensa yhteiskunnassa. Ja turha vetää mitään natsikorttia esiin.

Meillä on yksi elämä ja on jokaisen oma valinta, mihin käyttää elämänsä. Se, mitä hyvää on jättänyt jälkeensä elämässä, määrittää meitä. Muistaako kukaan sadan vuoden päästä. Myös rakkaus on voima, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. En siis tarkoita pelkästään suuria asioita.

Vierailija
25/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi olkoon! Olet kalastanut itsellesi assin! Näitä helmiä ei kaikille riitä, ovat 100% luottamuksen arvoisia. On toki niitä haastaviakin puolia mutta oikealla asenteella niistäkin selviää.

Vierailija
26/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole suunnattu ap:lle, mutta onko olemassa jotain diagnoosia Aspergerin peilikuvasta, eli on vähän häiritsevällä tavalla sosiaalinen?

Asperger ja sosiaalisuus eivät välttämättä ole riippuvaisia toisistaan, kuten ei sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot yleisestikään. Henkilö voi siis olla sosiaalinen ja haluaa mieluummin olla muiden seurassa kuin yksinään, vaikka sosiaaliset taidot olisivatkin rajoittuneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tekstistä sen, että kirjoittaja ei ole riittävän älykäs tai avarakatseinen ymmärtämään aspergerin syndroomaa. Minulla on lievänä tuo ja jostain syystä ihmiset, jotka tietävät tästä, kuvittelevat että käyttäydyn omituisesti. No en käyttäydy. En murise ja minulla ei ole suuria ongelmia ymmärtää tilanteita tai tulkita toista ihmistä.

Pahinta ovat erilaiset testaajat. Viimeisillä treffeillä istuimme kundin kanssa sohvalle hänen luonaan. Kundi laittoi videokuvauksen pyörimään, ja olisi halunnut pusutella. Annoin pienen pusun. Pieni siitä syytä, että ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun. En siis halunnut miestä. Osaan kyllä suudella ja olen tarvittaessa kiihkeä. Mutta nyt ei vain napannut.

Sori offtopic mutta miten jouduit tilanteeseen missä mies oli aloittamassa kotiaikuisviihde-elokuvaa vaikka et halunnut häntä lainkaan? Voisin niin kuvitella että aspergerilla on juuri noissa tilanteissa osuutta asiaan.

Minulla ei ole paljon kavereita ja halusin mennä kävelemään yhteen tiettyyn paikkaan. Mies sattui asumaan siinä lähellä. Sitten mies pyysi kotiinsa ja ajattelin olla avarakatseinen ja mennä kylään. Hämmästyin likaisuutta. Mutta sitten mietin, että poikamiehet ovat sotkuisia.

Kyläilyn jälkeen olin väsynyt ja olo energiaton.

Kai sitten halusin vain yrittää tapailla jotain. Mutta ison ikäeron huomasi. Miehen mielestä kiva juhannus on ryyppäämistä kavereiden kanssa. Minun mielestäni ihan jotain muuta.

Ja paljon muita asioita.

Outo mies todellakin. Mulla on nyt lapsivapaa viikko (olen siis viikko/viikko isä) ja käytin juhannuksen suursiivoukseen, pesin talon lattiasta kattoon. Toki muutama olut meni (omassa parhaassa seurassa) mutta ei puhettakaan mistään kännäämisestä. M46

Vierailija
28/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvin samalta kuin oma tämänhetkinen suhteeni. Riitoja on usein, tuntuu usein ettei hän ymmärrä minua laisinkaan. Hän on juurikin myös ”räiskyvä” ja on hyvin herkkä kritiikille. Vihanhallinnan kanssa ongelmaa..... . Olen maininnut aspergerin syndroomasta ja hän loukkaantui kovasti. Luulen itse, että kyse on neurologisten poikkeavuuksien ja jonkinlaisten mielenterveysongelmien (tai vaan persoonallisuuden piirteiden) yhdistelmästä. Pahinta on, ettei hän näe toiminnassaan mitään poikkeavaa...... . Todella vaikeaa, kun haluaisi oppia ymmärrystä molemmin puolin, mutta tuntuu, että puhutaan ihan eri kieltä. Neuvoton olo.

Tätä juuri tarkoitan. En ole tekemässä diagnoosia, vaan haluaisin keskustella aiheesta loukkaamatta toista, koska on myös tilanteita, joissa ymmärrys helpottaa asioiden käsittelyä. Nyt kumppani syyttelee itseään ja on masentunut, sillä näkee, että vika on hänessä. Eikä ole mitään "vikaa", on erilaisia persoonia, ja yhtä arvokkaita.

Pohdin, että yhteinen matka sisältää haasteita, mutta mitä paremmin ymmärrämme itseämme, sitä helpompi on ymmärtää myös toista.

Parisuhteen motiivit ovat monenlaisia. Itse näen, että yhdessä oleminen edellyttää, että molemmat hyväksyvät toisensa ja arvostavat samoja asioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tekstistä sen, että kirjoittaja ei ole riittävän älykäs tai avarakatseinen ymmärtämään aspergerin syndroomaa. Minulla on lievänä tuo ja jostain syystä ihmiset, jotka tietävät tästä, kuvittelevat että käyttäydyn omituisesti. No en käyttäydy. En murise ja minulla ei ole suuria ongelmia ymmärtää tilanteita tai tulkita toista ihmistä.

Pahinta ovat erilaiset testaajat. Viimeisillä treffeillä istuimme kundin kanssa sohvalle hänen luonaan. Kundi laittoi videokuvauksen pyörimään, ja olisi halunnut pusutella. Annoin pienen pusun. Pieni siitä syytä, että ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun. En siis halunnut miestä. Osaan kyllä suudella ja olen tarvittaessa kiihkeä. Mutta nyt ei vain napannut.

Sori offtopic mutta miten jouduit tilanteeseen missä mies oli aloittamassa kotiaikuisviihde-elokuvaa vaikka et halunnut häntä lainkaan? Voisin niin kuvitella että aspergerilla on juuri noissa tilanteissa osuutta asiaan.

Minulla ei ole paljon kavereita ja halusin mennä kävelemään yhteen tiettyyn paikkaan. Mies sattui asumaan siinä lähellä. Sitten mies pyysi kotiinsa ja ajattelin olla avarakatseinen ja mennä kylään. Hämmästyin likaisuutta. Mutta sitten mietin, että poikamiehet ovat sotkuisia.

Kyläilyn jälkeen olin väsynyt ja olo energiaton.

Kai sitten halusin vain yrittää tapailla jotain. Mutta ison ikäeron huomasi. Miehen mielestä kiva juhannus on ryyppäämistä kavereiden kanssa. Minun mielestäni ihan jotain muuta.

Ja paljon muita asioita.

Outo mies todellakin. Mulla on nyt lapsivapaa viikko (olen siis viikko/viikko isä) ja käytin juhannuksen suursiivoukseen, pesin talon lattiasta kattoon. Toki muutama olut meni (omassa parhaassa seurassa) mutta ei puhettakaan mistään kännäämisestä. M46

Ei nyt mitenkään outo. Olen vain tavallista siistimpi ihminen. En jaksa sotkuisuutta ja likaa. Mutta kukin tyylillään.

Tosi monet ihmiset juovat Suomessa, joten ei siinäkään sitten ole mitään erikoista. Alkoholi ja juhliminen kuuluvat olennaisesti yhteen Suomessa. Ei osata istua iltaa ilman humalaa. Minä taas en edes pidä humalassa olemisesta ja känniset ihmiset ovat ärsyttäviä, joten tämäkin on vedenjakaja. Mieluummin teen jotain hyödyllistä, kuten kuntoilen tai suunnittelen työasioita, kuin olen humalassa.

Vierailija
30/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseäni assin kumppanina uuvuttaa, että en koskaan saa mitään positiivist huomiointia sitä tarvitessani. Assin kumppanin mielestä riittävä huomiointi on esimerkiksi se, että hän hoitaa jonkun kotityön. Itse kaipaisin kauniita sanoja ja hyväksyvää katsetta, läsnäoloa kosketusta jne. Kumppanini suuttuu jos pyydän häntä olemaan mulle lempeä/kiva: ”MIKÄ ITE OOT, mä sentään imuroin äsken!”.

Näivetyn tässä suhteessa, koska minulla on tällaisia tarpeita. Olen itse nyt ajautunut sellaisten peruskysymysten äärelle ”mitä on parisuhde”, ”miksi parisuhteessa ollaan” jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itseäni assin kumppanina uuvuttaa, että en koskaan saa mitään positiivist huomiointia sitä tarvitessani. Assin kumppanin mielestä riittävä huomiointi on esimerkiksi se, että hän hoitaa jonkun kotityön. Itse kaipaisin kauniita sanoja ja hyväksyvää katsetta, läsnäoloa kosketusta jne. Kumppanini suuttuu jos pyydän häntä olemaan mulle lempeä/kiva: ”MIKÄ ITE OOT, mä sentään imuroin äsken!”.

Näivetyn tässä suhteessa, koska minulla on tällaisia tarpeita. Olen itse nyt ajautunut sellaisten peruskysymysten äärelle ”mitä on parisuhde”, ”miksi parisuhteessa ollaan” jne.

Jatkan vielä, että niinä kertoina kun olen ottanut puheeksi pahoinvointini ja jopa eron mahdollisuuden, mies on suuttunut ja ollut varma että minulla on ”joku muu”. Joka kerralla olen myös sanonut että pidän hänestä, mutta koska hän ei kykene mihinkään rakkaudelliseen ilmaisuun, voin niin huonosti että uskoisin itsetuntoni olevan parempi ihan YKSIN, ilman ketään. En tahdo ketään muuta. En tiedä miksi tätä on vaikeaa tajuta.

Vierailija
32/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tekstistä sen, että kirjoittaja ei ole riittävän älykäs tai avarakatseinen ymmärtämään aspergerin syndroomaa. Minulla on lievänä tuo ja jostain syystä ihmiset, jotka tietävät tästä, kuvittelevat että käyttäydyn omituisesti. No en käyttäydy. En murise ja minulla ei ole suuria ongelmia ymmärtää tilanteita tai tulkita toista ihmistä.

Pahinta ovat erilaiset testaajat. Viimeisillä treffeillä istuimme kundin kanssa sohvalle hänen luonaan. Kundi laittoi videokuvauksen pyörimään, ja olisi halunnut pusutella. Annoin pienen pusun. Pieni siitä syytä, että ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun. En siis halunnut miestä. Osaan kyllä suudella ja olen tarvittaessa kiihkeä. Mutta nyt ei vain napannut.

Sori offtopic mutta miten jouduit tilanteeseen missä mies oli aloittamassa kotiaikuisviihde-elokuvaa vaikka et halunnut häntä lainkaan? Voisin niin kuvitella että aspergerilla on juuri noissa tilanteissa osuutta asiaan.

Minulla ei ole paljon kavereita ja halusin mennä kävelemään yhteen tiettyyn paikkaan. Mies sattui asumaan siinä lähellä. Sitten mies pyysi kotiinsa ja ajattelin olla avarakatseinen ja mennä kylään. Hämmästyin likaisuutta. Mutta sitten mietin, että poikamiehet ovat sotkuisia.

Kyläilyn jälkeen olin väsynyt ja olo energiaton.

Kai sitten halusin vain yrittää tapailla jotain. Mutta ison ikäeron huomasi. Miehen mielestä kiva juhannus on ryyppäämistä kavereiden kanssa. Minun mielestäni ihan jotain muuta.

Ja paljon muita asioita.

Outo mies todellakin. Mulla on nyt lapsivapaa viikko (olen siis viikko/viikko isä) ja käytin juhannuksen suursiivoukseen, pesin talon lattiasta kattoon. Toki muutama olut meni (omassa parhaassa seurassa) mutta ei puhettakaan mistään kännäämisestä. M46

Ei nyt mitenkään outo. Olen vain tavallista siistimpi ihminen. En jaksa sotkuisuutta ja likaa. Mutta kukin tyylillään.

Tosi monet ihmiset juovat Suomessa, joten ei siinäkään sitten ole mitään erikoista. Alkoholi ja juhliminen kuuluvat olennaisesti yhteen Suomessa. Ei osata istua iltaa ilman humalaa. Minä taas en edes pidä humalassa olemisesta ja känniset ihmiset ovat ärsyttäviä, joten tämäkin on vedenjakaja. Mieluummin teen jotain hyödyllistä, kuten kuntoilen tai suunnittelen työasioita, kuin olen humalassa.

Tämäkin on yksi Aspergerin piirre, työ-orientuneisuus. Jo nuorempana mielummin luin kirjaa tai tein koulujuttuja, kuin olin kännäämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itseäni assin kumppanina uuvuttaa, että en koskaan saa mitään positiivist huomiointia sitä tarvitessani. Assin kumppanin mielestä riittävä huomiointi on esimerkiksi se, että hän hoitaa jonkun kotityön. Itse kaipaisin kauniita sanoja ja hyväksyvää katsetta, läsnäoloa kosketusta jne. Kumppanini suuttuu jos pyydän häntä olemaan mulle lempeä/kiva: ”MIKÄ ITE OOT, mä sentään imuroin äsken!”.

Näivetyn tässä suhteessa, koska minulla on tällaisia tarpeita. Olen itse nyt ajautunut sellaisten peruskysymysten äärelle ”mitä on parisuhde”, ”miksi parisuhteessa ollaan” jne.

Hei, meillä on vain tämä yksi elämä ja ansaitset parempaa. Minä riuduin myös pitkään kunnes tajusin erota, ja nyt aivan uusi elämä avautui kun törmäsin tähän upeaan uuteen puolisoon. Kaduttaa ainostaan oma tyhmyys miksi jaksoin katsoa edellistä avioliittoa.

Vierailija
34/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itseäni assin kumppanina uuvuttaa, että en koskaan saa mitään positiivist huomiointia sitä tarvitessani. Assin kumppanin mielestä riittävä huomiointi on esimerkiksi se, että hän hoitaa jonkun kotityön. Itse kaipaisin kauniita sanoja ja hyväksyvää katsetta, läsnäoloa kosketusta jne. Kumppanini suuttuu jos pyydän häntä olemaan mulle lempeä/kiva: ”MIKÄ ITE OOT, mä sentään imuroin äsken!”.

Näivetyn tässä suhteessa, koska minulla on tällaisia tarpeita. Olen itse nyt ajautunut sellaisten peruskysymysten äärelle ”mitä on parisuhde”, ”miksi parisuhteessa ollaan” jne.

Tuo ei liity suoranaisesta aspergerin oireyhtymään. Parisuhteessa tykkään halauksista ja läheisyydestä. Lapsiani pidän sylissä paljon. Liittyy ehkä myös omistautuneisuuteen. Olen lojaali ja keskityn asioihin, jotka kiinnostavat. Minua sattuu kiinnostamaan perhe-elämä.

Ehkä kumppanisi on muuten vain tyly, väsynyt ja ärtynyt. Syyt löytyvät ihan muualta, kuin aspergerista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa ap tutulta. Mieheni inhoaa läheisyyttä eikä osaa kehua tai leperellä saatikka puhua syvällisiä. Ei juurikaan pidä seksistä, koska ei kuulemma ymmärrä miksi sitä pitäisi harrastaa jos ei aiota lisääntyä. Seksiä on harvoin ja se on hyvin mekaanista ”panemista”, eikä toista huomioonottavaa ja palvovaa rakastelua. Miehellä on yksi harrastus, jonka parissa haluaa viettää kaiken aikansa ja ahdistuu jos ei saa viettää. Siitä harrastuksesta voi puhua myös tuntikausia. Hänellä on haastavaa ymmärtää sosiaalisia tilanteita ja erityisisiä hienovaraisia vihjauksia. Jos haluan puhua jostakin esimerkiksi lastenkasvatuksesta, hän ahdistuu ja suuttuu ja saattaa käydä käsiksi sekä rikkoa kaikki käden ulottuvilla olevat esineet. Tavallisia, normaaleja keskusteluyrityksiä hän kuvailee kuulusteluiksi tai ”haluat älyttömästi vatvoa asioita.” Empatia ja tunteiden osoittaminen ovat hänelle hepreaa. Kerran kysyi miten haluan hänen toimivan kun itken ja sen jälkeen hän on aina toiminut näin.

Vierailija
36/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tekstistä sen, että kirjoittaja ei ole riittävän älykäs tai avarakatseinen ymmärtämään aspergerin syndroomaa. Minulla on lievänä tuo ja jostain syystä ihmiset, jotka tietävät tästä, kuvittelevat että käyttäydyn omituisesti. No en käyttäydy. En murise ja minulla ei ole suuria ongelmia ymmärtää tilanteita tai tulkita toista ihmistä.

Pahinta ovat erilaiset testaajat. Viimeisillä treffeillä istuimme kundin kanssa sohvalle hänen luonaan. Kundi laittoi videokuvauksen pyörimään, ja olisi halunnut pusutella. Annoin pienen pusun. Pieni siitä syytä, että ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun. En siis halunnut miestä. Osaan kyllä suudella ja olen tarvittaessa kiihkeä. Mutta nyt ei vain napannut.

Sori offtopic mutta miten jouduit tilanteeseen missä mies oli aloittamassa kotiaikuisviihde-elokuvaa vaikka et halunnut häntä lainkaan? Voisin niin kuvitella että aspergerilla on juuri noissa tilanteissa osuutta asiaan.

Minulla ei ole paljon kavereita ja halusin mennä kävelemään yhteen tiettyyn paikkaan. Mies sattui asumaan siinä lähellä. Sitten mies pyysi kotiinsa ja ajattelin olla avarakatseinen ja mennä kylään. Hämmästyin likaisuutta. Mutta sitten mietin, että poikamiehet ovat sotkuisia.

Kyläilyn jälkeen olin väsynyt ja olo energiaton.

Kai sitten halusin vain yrittää tapailla jotain. Mutta ison ikäeron huomasi. Miehen mielestä kiva juhannus on ryyppäämistä kavereiden kanssa. Minun mielestäni ihan jotain muuta.

Ja paljon muita asioita.

Ole kiltti jatkossa varovaisempi, tuohan on ihan kuin jostain kauhuelokuvasta, mies jallittaa yksinkertaisen ja naiivin vaikutelman itsestään antavan nuoren naisen murjuunsa käyttääkseen hyväkseen. Sinusta ehkä tuntuu että olet highly functioning mutta tuossa meni jo kaikki mahdolliset kohdat lukea tilannetta todella pieleen.

Vierailija
37/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tekstistä sen, että kirjoittaja ei ole riittävän älykäs tai avarakatseinen ymmärtämään aspergerin syndroomaa. Minulla on lievänä tuo ja jostain syystä ihmiset, jotka tietävät tästä, kuvittelevat että käyttäydyn omituisesti. No en käyttäydy. En murise ja minulla ei ole suuria ongelmia ymmärtää tilanteita tai tulkita toista ihmistä.

Pahinta ovat erilaiset testaajat. Viimeisillä treffeillä istuimme kundin kanssa sohvalle hänen luonaan. Kundi laittoi videokuvauksen pyörimään, ja olisi halunnut pusutella. Annoin pienen pusun. Pieni siitä syytä, että ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun. En siis halunnut miestä. Osaan kyllä suudella ja olen tarvittaessa kiihkeä. Mutta nyt ei vain napannut.

Sori offtopic mutta miten jouduit tilanteeseen missä mies oli aloittamassa kotiaikuisviihde-elokuvaa vaikka et halunnut häntä lainkaan? Voisin niin kuvitella että aspergerilla on juuri noissa tilanteissa osuutta asiaan.

Minulla ei ole paljon kavereita ja halusin mennä kävelemään yhteen tiettyyn paikkaan. Mies sattui asumaan siinä lähellä. Sitten mies pyysi kotiinsa ja ajattelin olla avarakatseinen ja mennä kylään. Hämmästyin likaisuutta. Mutta sitten mietin, että poikamiehet ovat sotkuisia.

Kyläilyn jälkeen olin väsynyt ja olo energiaton.

Kai sitten halusin vain yrittää tapailla jotain. Mutta ison ikäeron huomasi. Miehen mielestä kiva juhannus on ryyppäämistä kavereiden kanssa. Minun mielestäni ihan jotain muuta.

Ja paljon muita asioita.

Ole kiltti jatkossa varovaisempi, tuohan on ihan kuin jostain kauhuelokuvasta, mies jallittaa yksinkertaisen ja naiivin vaikutelman itsestään antavan nuoren naisen murjuunsa käyttääkseen hyväkseen. Sinusta ehkä tuntuu että olet highly functioning mutta tuossa meni jo kaikki mahdolliset kohdat lukea tilannetta todella pieleen.

Mies oli niin naiivi, että luultavasti sen kaverit ovat jallittaneet sen siihen. Mutta me emme näe enää.

Vierailija
38/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tekstistä sen, että kirjoittaja ei ole riittävän älykäs tai avarakatseinen ymmärtämään aspergerin syndroomaa. Minulla on lievänä tuo ja jostain syystä ihmiset, jotka tietävät tästä, kuvittelevat että käyttäydyn omituisesti. No en käyttäydy. En murise ja minulla ei ole suuria ongelmia ymmärtää tilanteita tai tulkita toista ihmistä.

Pahinta ovat erilaiset testaajat. Viimeisillä treffeillä istuimme kundin kanssa sohvalle hänen luonaan. Kundi laittoi videokuvauksen pyörimään, ja olisi halunnut pusutella. Annoin pienen pusun. Pieni siitä syytä, että ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun. En siis halunnut miestä. Osaan kyllä suudella ja olen tarvittaessa kiihkeä. Mutta nyt ei vain napannut.

Toiseksi, jos läppäri osoittaa suoraan meitä metrin päässä avoinna, en voi muuta ajatella, kuin että nauhoitus pyörii.

??? Ajattelit, että treffikumppani laittoi salaa videokuvauksen päälle ja yritti saada seksiä, ja sinä et pitänyt asiaa juuri minään? "Annoin pienen pusun." Muuten olisi harrastanut seksiäkin siinä kaiken mennessä nettiin ja talteen, mutta "ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun".

Vierailija
39/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tekstistä sen, että kirjoittaja ei ole riittävän älykäs tai avarakatseinen ymmärtämään aspergerin syndroomaa. Minulla on lievänä tuo ja jostain syystä ihmiset, jotka tietävät tästä, kuvittelevat että käyttäydyn omituisesti. No en käyttäydy. En murise ja minulla ei ole suuria ongelmia ymmärtää tilanteita tai tulkita toista ihmistä.

Pahinta ovat erilaiset testaajat. Viimeisillä treffeillä istuimme kundin kanssa sohvalle hänen luonaan. Kundi laittoi videokuvauksen pyörimään, ja olisi halunnut pusutella. Annoin pienen pusun. Pieni siitä syytä, että ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun. En siis halunnut miestä. Osaan kyllä suudella ja olen tarvittaessa kiihkeä. Mutta nyt ei vain napannut.

Toiseksi, jos läppäri osoittaa suoraan meitä metrin päässä avoinna, en voi muuta ajatella, kuin että nauhoitus pyörii.

??? Ajattelit, että treffikumppani laittoi salaa videokuvauksen päälle ja yritti saada seksiä, ja sinä et pitänyt asiaa juuri minään? "Annoin pienen pusun." Muuten olisi harrastanut seksiäkin siinä kaiken mennessä nettiin ja talteen, mutta "ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun".

Ei se ajatellut, että menen loppuun asti. Missään nimessä. Halusivat vain tietää, miten reagoin kosketukseen ja ehdotukseen suutelusta. Sellaista kilttia. Mutta ihmisen salakuvaaminen on kyllä ylipäänsä törkeää, vaikka tapahtuisi julkisella paikalla vaatteet päällä.

Jos olisin ollut kiinnostunut miehestä ja ei olisi ollut sitä läppäriä, olisin ollut mukana ihan täysillä.

Joku komeampi, niin sitten. Asperger ja aseksuaali eivät kulje käsi kädessä.

Vierailija
40/88 |
21.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tekstistä sen, että kirjoittaja ei ole riittävän älykäs tai avarakatseinen ymmärtämään aspergerin syndroomaa. Minulla on lievänä tuo ja jostain syystä ihmiset, jotka tietävät tästä, kuvittelevat että käyttäydyn omituisesti. No en käyttäydy. En murise ja minulla ei ole suuria ongelmia ymmärtää tilanteita tai tulkita toista ihmistä.

Pahinta ovat erilaiset testaajat. Viimeisillä treffeillä istuimme kundin kanssa sohvalle hänen luonaan. Kundi laittoi videokuvauksen pyörimään, ja olisi halunnut pusutella. Annoin pienen pusun. Pieni siitä syytä, että ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun. En siis halunnut miestä. Osaan kyllä suudella ja olen tarvittaessa kiihkeä. Mutta nyt ei vain napannut.

Toiseksi, jos läppäri osoittaa suoraan meitä metrin päässä avoinna, en voi muuta ajatella, kuin että nauhoitus pyörii.

??? Ajattelit, että treffikumppani laittoi salaa videokuvauksen päälle ja yritti saada seksiä, ja sinä et pitänyt asiaa juuri minään? "Annoin pienen pusun." Muuten olisi harrastanut seksiäkin siinä kaiken mennessä nettiin ja talteen, mutta "ylipainoisuus ja sotkuisuus ei iske minuun".

Minua on kuvattu kuntosalin pukkarin suihkussa, joten olen aina epäluuloinen, kun jollakin on älylaite kohdistettuna minua kohti. Tämä on tervettä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi kolme