Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa juhannus täällä anoppilassa: ei tehdä yhtään mitään kivaa ja kytätään olenko ”kova työihminen”
19.06.2020 |
Nämä pösilöt eivät ymmärrä, että mulla on helkutin rankka kevät takana vastuullisessa työssä ja juhannussiivous ei ole se tapa, jolla haluan kesälomani aloittaa.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Anoppi rakastaa siivoomista ja meilläkin aina hoonaa jotain. Olin kerran etäpäivällä kotona työhuoneessa kun kuulin että imuri alkoi hyrrätä. Sitä kesti ja sitten anoppi tuli ovenraosta sanomaan, että voi kun tuo teidän imuri on rikki. Kysyin että kuinka niin. Anoppi sanoi imuroineensa tunnin ja säiliö on tyhjä. Sanoin, että voiskohan johtua siitä kun imuroin eilen. Anopille ei siis tule edes mieleen, että meilläkin imuroidaan. Rupee vaan huhkimaan ajattelematta ja tsekkaamatta.
En osaa myöskään pedata oikein eli laitan aluslakanan usein väärin päin.
En myöskään passaa sen paremmin miestäni kuin appiukkoa.
Lapsuudenkaveri kutsui minut kylään kotiinsa maalle.
Oli vierähtänyt about 10 vuotta siitä, kun olimme viimeksi tavanneet kasvotusten, olimme molemmat innoissamme jälleennäkemisestä ja ikävä kova.
Perille päästyämme halasimme lujasti ja päätimme aluksi nauttia rauhassa tervetulokahvit yhdessä leipomuksieni kanssa.
Kahvi ei ollut edes ehtinyt tippumaan keittimestä, kun keittiöön ryntäsi tohkeissaan tomera naishenkilö rullaamaan mattoja ihan siitä keittiön lattialta "mää täs joutessani nää ny tamppaan" tyylillä.
Tyrmistyneenä suu auki ovesta mattorullien kanssa ulos touhottavan naisen perään katsellessani, kaverini kertoi olkiaan kohauttaen että kyseessä oli naapurissa asuva anoppi joka "ny vaan on tollanen, ei siitä kannata välittää ku ei se mitään pahaa tarkoita, kato kun se näyttää tykkäämisensä tekemällä jotain mielestään meille hyödyllistä ".
Sanoin aha.
Ja jatkettiin juttua muina miehinä.
Välillä nosteltiin jalkoja ylös kun anoppi luuttusi (jo ennestään puhtaana hohtavaa/tahratonta) lattiaa.
Olisin ollut onnesta soikeana jos olisin saanut noin upean anopin! :D Kyllä joidenkin kelpaa!
Ite vaan pitää siivota ja luututa aina eikä ole äitiä eikä anoppia auttamassa.
Jos joku sukulainen tulisi luvatta ja kysymättä kotiini siivoamaan tai järjestelemään jotain niin lentäisi ulos ikkunan kautta.
Me ollaan niin yksilöllisiä kuinka suhtaudutaan erilaisiin ilmiöihin.
Toiset on tosi tarkkoja , toiset taas suuripiirteisempiä reviireistään. Varsinkin jotkut ei ole moksiskaan kun joku tykkää huseerata, on esimerkiksi niin ujo/kömpelö sosiaalisilta taidoiltaan, ettei muuten osaa osallistua kuin tolleen hössöttämällä ympärillä.
Toiset taas ei tykkää yhtään että heidän kotiinsa tullaan laittamaan paikkoja kuntoon tai tavaroihin koskemaan ylipäänsä, ja tämän vuoksi eivät itsekään tykkää osallistua mihinkään talon talkoisiin toisten kodeissa. Juhannuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Nyt mulle riitti,läksin huitsun nevadaan koko mökiltä...
AP
Mökiltä? Maalaistalohan sen piti olla.
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini on kauhea tapaus, ja suostuisin viettämään hänen kanssaan juhannuksen ainoastaan pelastaakseni mun lasten hengen.
Jäin miettimään tilannetta, että pitäisi alkaa anopin taloa siivoamaan. Anoppi on hamsteri, ja tavaraa on haalittu vielä ties monestako kuolinpesästä sen lisäksi, että mitään ei heitetä pois. Kyllä siellä joskus pahimmat imuroidaan, mutta esim vessassa tuskin pestään kovin usein (sukat tarttuu lattiaan, pönttö jarruraitoja täynnä,) ja pölyjä ei pyyhitä edes jouluksi. Sen 10 vuoden aikana mitä olen mieheni kanssa ollut, verhoja ei ole ikinä vaihdettu. Kai tuo urakka pitäisi aloittaa tilaamalla jätelava pihaan.
Minulla on kivat verhot joka ikkunassa. Tykkään niistä enkä halua vaihtaa. Pesen ja silitän ne säännöllisesti. Mitä te verhonvaihtajat olette? Jotain sisustajia? Jotenkuten ymmärrän että halutaan jouluverhot jouluksi mutta että kuuluisi asiaan vaihtaa täysin hyviä käyttökelpoisia verhoja?!
Vierailija kirjoitti:
Kurja ilmapiiri sellaisessa huushollissa. Enää en suostuisi. Mutta olin nuori ja ajattelin, että minun kuuluu sopeutua miehen suvun oikkuihin. Huoh.
Osuit naulan kantaan. Nuoruus. Silloin ei monella ole taitoa vetää rajoja ja pitää puoliaan ja selviytyä hankalien ihmisten kanssa. Ikä opettaa. Olen omille lapsilleni (nyt nuoria aikuisia) parhaani mukaan koittanut opettaa näitä taitoja. Sitä mitä voi / ei tarvitse muilta ihmisiltä sietää. Ja että puoliansa saa aina pitää jämäkästi kunhan on kohtelias. Koskaan ei kuitenkaan saa alentua sen hankalan ihmisen tasolle. Hyvin näyttävät pärjäävän äidin opeilla.
Meillä ihan sama, etelä-pohjanmaalla siis. Naisen pitää olla laiha tai muuten paasataan selän takana että kauheeta ku se on lihava ja lisäksi pitää olla koko ajan tössöttämässä jotain saatanan työtä ettei vaan tule semmosta mielikuvaa että on LAISKA. Ukot kyllä istuu ja ottaa rennosti, mutta siis naisena et saa persettä penkkiin laskea. Ruokana on joka jumalan juhlassa lihasoppaa ja lihapaloissa näkyy vielä porsaan nahassa ollut leima. Tilan omistaa oma isoisäni, niin kohteliaisuudesta pakko jaksaa vielä kun se hetken elää. Onneksi mulla ei ole tyttäriä, joille tämmönen perseily periytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mitä täällä haukutaan Satakuntaa!? :D Olen itse asunut Satakunnassa nyt 11 vuotta, viimeisimmät vuodet pienessä, syrjäisessä kylässä, isossa maalaistalossa. Tykkään! Olen kolmekymppinen, elän niin kuin haluan, eli juhannuksena rentoudutaan, vaikka muuten työtä niin sisällä, ulkona kuin eläimissä riittääkin.
Ap:n anoppi sen sijaan on vähän vanhoillinen, ikäviä tuollaiset vanhat tavat... Mutta nuo "naisväki siivoaa, laittaa ruokaa ja palvelee miehiä" asenteet onneksi kuolevat aikanaan näiden ap:n anoppien kaltaisten vanhusten mukana.
Siis sä vieraana joudut siivoamaan? Tuohan on iso vitsi! Hiukan sivistymätön anoppi sulla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia pidän av:sta. Ilman sitä en edes tietäisi, että jossain päin Suomea on tuollaista elämää.
Luulevatkohan ne ap:n anopit, että heidän elämäntapansa on täysin normaali ja että muillakin on sellaista?
Komppaan tätä. Tästä ketjusta selvisi sekin, että ennen on juhlien painopiste tosiaan ollut varsinaisessa juhlapäivässä, kun nykyään aattopäivä on tärkein (tai siis näin mun elämässä). Myöskin olen kauhulla lukenut miten monen mielestä ap:n kuvailema touhu viittaa Satakuntaan... mun mies on Porista, mutta ei onneksi ollut kuullutkaan näin ryppyotsaisesta juhannuksenviettotyylistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama, etelä-pohjanmaalla siis.
Naisen pitää olla laiha tai muuten paasataan selän takana että kauheeta ku se on lihava ja lisäksi pitää olla koko ajan tössöttämässä jotain saatanan työtä ettei vaan tule semmosta mielikuvaa että on LAISKA.
Ukot kyllä istuu ja ottaa rennosti, mutta siis naisena et saa persettä penkkiin laskea.
Ruokana on joka jumalan juhlassa lihasoppaa ja lihapaloissa näkyy vielä porsaan nahassa ollut leima. Tilan omistaa oma isoisäni, niin kohteliaisuudesta pakko jaksaa vielä kun se hetken elää. Onneksi mulla ei ole tyttäriä, joille tämmönen perseily periytyisi.
Etelä-pohjanmaa. Kammotus.
Vaimon kanssa käytiin kesälomalla pari vuotta siten pitkästä aikaa siellä hänen ikisinkku-veljensä luona (tyyliin 15v viimeksi nähneet). Olimme ilmoittaneet etukäteen ja toivotti kovasti tervetulleeksi.
Ei sitten niin millään tavalla ollut paikan päällä otettu huomioon että sieltä tulee sisko miehensä kanssa tervehtimään. Päinvastoin.
Sisko joutui välittömästi ihan piiaan asemaan, keittämään kahvia ja siivoamaan jotain helkkarin keittiötä ja passaamaan sitä aikamiestä välittömästi (keitä kaffia!-kehotuksella), lisäksi tyyppi odotti kiukutellen kuskaamista minne milloinkin.
Oltiin ajettu yötä myöten tuntikausia ja ihan väsähtäneitä heti alkuun.
Ei montaa päivää viihdytty.
Taitaa mennä toiset 15 v ennenkuin mennään kesälomalla siivoamaan jonku rasittavan juntin paikkoja.
Oli tosi "kiva" tavata, mut sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä ei, hyvät ihmiset, ole kyse maantieteellisestä alueesta, vaan sosiaaliluokasta. Köyhemmälle väelle nimenomaan se moraalinen paremmuus, joka tulee TYÖNTEOSTA, on kaikki kaikessa, kun ei muuta ole. Työläisyys periytyy tässä mielessä luokkana, vaikka työnteon tavat ovatkin muuttuneet. Ei keski/yläluokkainen voi koskaan ymmärtää, millaista henkistä kurjuutta (materiaalisen kurjuuden lisäksi) liittyy siihen, että koskaan ei ole ollut riittävästi mitään ja aina on pitänyt pelätä ja pokkuroida kylän patruunoita. Oma isoisäni, joka on mennyt 7-vuotiaana metsätöihin eikä käynyt päivääkään koulua, ei vieläkään saa sanaa suustaan, jos joku "parempaa väkeä" tulee samaan aikaan kyläkauppaan, nyplää vaan lakinlippaansa ja hyvä ettei kumartele. Ja kuitenkin on sydämeltään sivistynyt, lukemista rakastava ihminen, josta olisi ollut vaikka mihin. Ja meillä juuri työnteko on kaikki kaikessa, ilman sitä et ole mitään, etenkään naisena. Ei näitä suoraan sanota, mutta selän takana puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama, etelä-pohjanmaalla siis. Naisen pitää olla laiha tai muuten paasataan selän takana että kauheeta ku se on lihava ja lisäksi pitää olla koko ajan tössöttämässä jotain saatanan työtä ettei vaan tule semmosta mielikuvaa että on LAISKA. Ukot kyllä istuu ja ottaa rennosti, mutta siis naisena et saa persettä penkkiin laskea. Ruokana on joka jumalan juhlassa lihasoppaa ja lihapaloissa näkyy vielä porsaan nahassa ollut leima. Tilan omistaa oma isoisäni, niin kohteliaisuudesta pakko jaksaa vielä kun se hetken elää. Onneksi mulla ei ole tyttäriä, joille tämmönen perseily periytyisi.
Valitettavan totta, miehet siellä on niinkuin jotain ihme keisareita.
Naisten tärkee tehtävä sitte saada itelleen ukko, muuten et oo mitään.
Ja pysyä "hyvännäköösenä" ja "toiminnan ihimisenä".
Eli passata ja miellyttää jotain ukkoa - Jumalasta seuraavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja ilmapiiri sellaisessa huushollissa. Enää en suostuisi. Mutta olin nuori ja ajattelin, että minun kuuluu sopeutua miehen suvun oikkuihin. Huoh.
Osuit naulan kantaan. Nuoruus. Silloin ei monella ole taitoa vetää rajoja ja pitää puoliaan ja selviytyä hankalien ihmisten kanssa. Ikä opettaa. Olen omille lapsilleni (nyt nuoria aikuisia) parhaani mukaan koittanut opettaa näitä taitoja. Sitä mitä voi / ei tarvitse muilta ihmisiltä sietää. Ja että puoliansa saa aina pitää jämäkästi kunhan on kohtelias. Koskaan ei kuitenkaan saa alentua sen hankalan ihmisen tasolle. Hyvin näyttävät pärjäävän äidin opeilla.
Olisipa minun äitini opettanut mulle tuollaisia perustaitoja!
Vierailija kirjoitti:
Näissä ei, hyvät ihmiset, ole kyse maantieteellisestä alueesta, vaan sosiaaliluokasta.
Köyhemmälle väelle nimenomaan se moraalinen paremmuus, joka tulee TYÖNTEOSTA, on kaikki kaikessa, kun ei muuta ole.
Työläisyys periytyy tässä mielessä luokkana, vaikka työnteon tavat ovatkin muuttuneet.
Ei keski/yläluokkainen voi koskaan ymmärtää, millaista henkistä kurjuutta (materiaalisen kurjuuden lisäksi) liittyy siihen, että koskaan ei ole ollut riittävästi mitään ja aina on pitänyt pelätä ja pokkuroida kylän patruunoita.
Oma isoisäni, joka on mennyt 7-vuotiaana metsätöihin eikä käynyt päivääkään koulua, ei vieläkään saa sanaa suustaan, jos joku "parempaa väkeä" tulee samaan aikaan kyläkauppaan, nyplää vaan lakinlippaansa ja hyvä ettei kumartele.
Ja kuitenkin on sydämeltään sivistynyt, lukemista rakastava ihminen, josta olisi ollut vaikka mihin.
Ja meillä juuri työnteko on kaikki kaikessa, ilman sitä et ole mitään, etenkään naisena.
Ei näitä suoraan sanota, mutta selän takana puhutaan.
Näille sitten joku tyyliin lääkärin ammatissa toimiva on epäjumalan asemassa, vaikka olisi millainen inhottavuus siviilissä. Nähty on.
Kun onhan se ny niin hienoo että on tommonen ammatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin anoppi antoi tehtäviä ja kun tein, niin hän sitten valitti kaikkie kuullen kuinka väärin ja huonosti olin tehnyt x:n. Edes oikeita kahvikuppeja en osannut kaapista valita, vaikka hän juuri oli sanonut, että ota mitkä vaan. Kuitenkin valitsin väärin.
Että ei se auta, vaikka et laiskottelisi, jos anoppi on päättänyt ettet osaa mitään tehdä oikein.
Kurja ilmapiiri sellaisessa huushollissa. Enää en suostuisi. Mutta olin nuori ja ajattelin, että minun kuuluu sopeutua miehen suvun oikkuihin. Huoh.
Miniät ym. on luonnevikaisille ym arvottomuutta koskeville, elämässään kärsiville vanhemmille naisille herkullinen kohde. Tietäkää se.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama, etelä-pohjanmaalla siis. Naisen pitää olla laiha tai muuten paasataan selän takana että kauheeta ku se on lihava ja lisäksi pitää olla koko ajan tössöttämässä jotain saatanan työtä ettei vaan tule semmosta mielikuvaa että on LAISKA. Ukot kyllä istuu ja ottaa rennosti, mutta siis naisena et saa persettä penkkiin laskea.
Oiskohan sovinismin syvimpiä rämeitä tuo sivistyksen suoalue. . . .?
Toki macho-kulttuuri taitaa elää siellä vielä vahvana ja jotku tykkää semmosesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala juhannus, mutta noita ruokia ihmetteleville tiedoksi, että laatikot ovat vanhoja juhlaruokia muutenkin kuin jouluna. Eihän koko Suomessa todellakaan ole ollut ennen mitään uusia perunoita juhannuksena eikä kasvatettu edes varhaisperunalajikkeita. Itä-Suomessa vanhat sukulaiset tarjosivat ympäri vuoden juhlaruokana karjalanpaistia ja porkkanalaatikkoa. Satakunnassa taas tehtiin sallattia (=rosollia) koska tahansa ja erityisesti juuri juhannukseksi. On agraaritapa käyttää juhlien aatot siihen, että kaikki ruoat ja siivoukset tehdään juhannus- tai jouluaattona. Omassa kaupunkikodissani lapsuudessa tällaista tapaa ei enää ollut. Nykyäänhän juhlien painopiste on mennyt siihen, että aloitetaan juhlinta melkeinpä aatonaattona ja joulu- tai juhannuspäivänä on jo juhla ohi.
Mitä helevattua?
Ja mä kun luulin, että suomalainen ruokakulttuuri ei voi pahemmaksi mennä.
Samaa halpaa juureslaatikkoa eri juhlina?
Ei sillä, että oltaisiin edetty. Yhä sekä uuden vuoden että vapun perusruoka on nakit ja perunasalaatti. 😂
T. Helsinkiläinen
Kyllä, tarjoajat ovat olleet vuosisadan vaihteessa syntyneitä. Kyllä ne juureslaatikot ja rosollit ovat olleet juhlavaa tarjottavaa esimerkiksi pitoihin, kun heidän lapsuutensa arkiruoka on ollut perunaa, suolasilakkaa, ruisleipää ja voita. Kaupungissa on syöty vielä huonommin, kun ei ole ollut kausiruokien ja esimerkiksi sianteurastuksen tuomaa vaihtelua ja voita ei välttämättä ole ollut varaa ostaa. Suomi oli pitkään kehitysmaa. Eikä se omankaan lapsuuden 70-luvun ”vauras” ruskea kastike, peruna, pulla ja ranskanleipä -ruokakulttuuri kummoisia kulinaarisia elämyksiä tarjonnut.
Mistä ne juureslaatikkojen juhannustarjoajat saa ne juureksensa?
Oman lapsuuteni maalaisruokakulttuuri 70-luvulla oli huomattavasti leveämpi ja laveampi kuin edellisen kirjoittajan, oli kalaa monessa eri muodossa, ruskean kastikkeen lisäksi pinaatti(tai nokkos-)kastiketta tai vaikka kananmunakastiketta. Oli erilaisia salaatteja (ilman majoneesia) ja makkaroita. Kanaa syötiin vähän, koska myynnissä olevat kanat oli munintansa päätteeksi teurastettuja sitkeitä yksilöitä.
Nykyään vai ennen? Ennen kasvatettiin itse ja syksyllä säilöttiin kellareihin. (Ja kyllä tätä tehdään edelleenkin, esimerkiksi omat kuusikymppiset vanhempani.) Jos nykyään haluat tehdä juureslaatikoita tai rosollia juhannuksena, niin sen kuin käyt marketin hevi-osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se trauma ja häpeä ovat, joista puhutte?
En tunne yhtään maaseudun ihmisiä, joista tässäkin ketjussa puhutaan, mutta haluaisin ymmärtää.On tätä varmaan tutkittukin. En tiedä, mikä on saanut suomalaiset aikoinaan niin polvilleen, että itsetunto katosi, tilalle tuli riittämättömyyden tunne ja häpeä omasta kelvottomuudesta. Ihan kaikki pitää ansaita kovalla työllä ja ilonpito on turhanaikaista ajan haaskausta. "Mies tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta".
Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut yhdessä kirjassaan suomalaisesta kansanluonteesta: negatiivisuudesta ja tietynlaisesta vihamielisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä meillä ei ole miniät tervetulleita juhannuksena käymään.
En jaksa katsoa naisia, jotka istuvat naama mutrussa odottaen palvelua.
Talo elää tavallaan, vieras on mielellään poissa, jos ei sitä siedä.
Kuule tästä syytä teillä ei edes ole ainoatakaan miniää.
Vierailija kirjoitti:
Näissä ei, hyvät ihmiset, ole kyse maantieteellisestä alueesta, vaan sosiaaliluokasta. Köyhemmälle väelle nimenomaan se moraalinen paremmuus, joka tulee TYÖNTEOSTA, on kaikki kaikessa, kun ei muuta ole. Työläisyys periytyy tässä mielessä luokkana, vaikka työnteon tavat ovatkin muuttuneet. Ei keski/yläluokkainen voi koskaan ymmärtää, millaista henkistä kurjuutta (materiaalisen kurjuuden lisäksi) liittyy siihen, että koskaan ei ole ollut riittävästi mitään ja aina on pitänyt pelätä ja pokkuroida kylän patruunoita. Oma isoisäni, joka on mennyt 7-vuotiaana metsätöihin eikä käynyt päivääkään koulua, ei vieläkään saa sanaa suustaan, jos joku "parempaa väkeä" tulee samaan aikaan kyläkauppaan, nyplää vaan lakinlippaansa ja hyvä ettei kumartele. Ja kuitenkin on sydämeltään sivistynyt, lukemista rakastava ihminen, josta olisi ollut vaikka mihin. Ja meillä juuri työnteko on kaikki kaikessa, ilman sitä et ole mitään, etenkään naisena. Ei näitä suoraan sanota, mutta selän takana puhutaan.
Tämä on totta. Parempi väki on aina vaatinut alemmilta luokilta työteliäisyyttä. Eivätkä oikeastaan mitkään kausi juhlat ole Suomessa koskaan kuuluneet kuin paremmalle väelle. Tämä näkyy itsenäisyyspäivän vietossakin missä rahvas on vähän kuin rengin osassa omassa talossaan. Toinen ryhmä ovat pientilalliset joiden omistajilla ei ollut renkejä ja piikoja huolehtimassa tilan töistä. Elämä oli lakkaamatonta loputonta työtä jotta edes perustarpeet saatiin tyydytettyä.
Nyt mulle riitti,läksin huitsun nevadaan koko mökiltä...
AP