Pahin loukkaus minkä olet kuullut?

Se että minä olen narsisti

Vierailija kirjoitti:

Miks sä oot tommonen?

Tuolla kommentilla siis eräs kommentoi hiljaisuuttani joka taas johtuu siitä että olin kiusattu aikoinaan.

"Sano sinäkin jotain, ku oot niin hiljainen". Ihan väärä tapa koittaa saada joku hiljainen puhumaan, ei muuten auta mitään ja alkaa ahdistaa sosiaaliset tilanteet entistäkin enemmän.

Asia ei ole enää vaivannut pitkään aikaan, mutta valmiiksi kiusaamisesta varsin heikolle nuoren itsetunnolle ei tehnyt hyvää kun eräs tyttö koulussa luonnehti ulkonäköni-, aika näppärällä vertauksella tosin neljän rumimman joukkoon. Uskoin pitkään olevani niin helvetin ruma, että kukaan nainen ei ikinä huolisi minua ja tuo puheenvuoro oli mukana niissä hetkissä kun mietin tapanko itseni, mutta pidin sitä pelkurin ratkaisuna ja siksi täällä edelleen ollaan.

" Mene töihin..."  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks sä oot tommonen?

Tuolla kommentilla siis eräs kommentoi hiljaisuuttani joka taas johtuu siitä että olin kiusattu aikoinaan.

"Sano sinäkin jotain, ku oot niin hiljainen". Ihan väärä tapa koittaa saada joku hiljainen puhumaan, ei muuten auta mitään ja alkaa ahdistaa sosiaaliset tilanteet entistäkin enemmän.

Hiljainen on myös siitä jännä sana, että ihminen, joka on tietyssä tilanteessa hiljaa, voi toisessa olla puhelias. Muiden nimittely, niin ulkonäön tai "luonteenpiirteiden" arvioiminen ääneen on vain huonoa käytöstä. Olen itse saanut kuulla olevani ujo ja hiljainen, nämä on todettu ns. päin pläsiä. Ujo ja hiljainen sanoihin liitetään yleensä myös toisenlaisia ominaisuuksia kuten arka, naiivi ja helposti manipuloitavissa oleva, huumorintajuton, tyhmä. Toisaalta henkilö, joka oli lokeroinut minut ujoksi ja hiljaiseksi sitten yllättyi illanistujaisissa ja kehui sitten jälkikäteen kuin lasta, kuinka hienosti osasin keskustella ja olla. Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta kenenkään arvio itsestäni, ei negatiivinen eikä sellainen itsetuntoa nostavaksi tarkoitettu kehu, koska sekin on itsensä ylentämistä. Ei ulkonäköön tai muihin ominaisuuksiin liittyvä. Ihan vain oleminen ja toisen hyväksyminen sellaisena kuin tämä on, riittää. Vähän niin kuin oltaisiin kaikki aikuisia, kiitos.

Opiskelin kauan sitten amk:ssa kuvataiteilijaksi. Meillä oli kuvanveiston kurssi, ja siellä opettaja turhautui siihen, etten ollut niin hyvä kuin muut. Totesin, että en nyt vaan satu olemaan kuvanveistäjätyyppiä. Olen paljon parempi valokuvauksessa ja se on itselle mieluisin ilmaisutapa. Tähän opettaja huudahti: "No miksi sitten lähdit opiskelemaan kuvataiteilijaksi, etkä medianomiksi?! Mitä sä oikein teet täällä?!"

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin kauan sitten amk:ssa kuvataiteilijaksi. Meillä oli kuvanveiston kurssi, ja siellä opettaja turhautui siihen, etten ollut niin hyvä kuin muut. Totesin, että en nyt vaan satu olemaan kuvanveistäjätyyppiä. Olen paljon parempi valokuvauksessa ja se on itselle mieluisin ilmaisutapa. Tähän opettaja huudahti: "No miksi sitten lähdit opiskelemaan kuvataiteilijaksi, etkä medianomiksi?! Mitä sä oikein teet täällä?!"

Ihan oikein opettaja sanoi. Miksi opiskella kuvataitelijaksi, jos lahjat on valokuvaamisessa ja somen puolella.

En jaksa hautoa loukkauksia mielessäni. Unohdan ne äkkiä. Huorittelut, narsistiksi haukkumiset, yms.

Kehut jäävät mieleen kyllä. Paras saamani kehu tuli työtoverilta. Hän on kuuro. Hän kirjoitti paperille "Sä kävelet kauniisti" ja osoitti minua. Olen entinen voimistelija, joten kai minä sitten liikun tosi sulavasti. En edes miettinyt kävelytyyliäni ennen kuin työkaveri siitä sanoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin kauan sitten amk:ssa kuvataiteilijaksi. Meillä oli kuvanveiston kurssi, ja siellä opettaja turhautui siihen, etten ollut niin hyvä kuin muut. Totesin, että en nyt vaan satu olemaan kuvanveistäjätyyppiä. Olen paljon parempi valokuvauksessa ja se on itselle mieluisin ilmaisutapa. Tähän opettaja huudahti: "No miksi sitten lähdit opiskelemaan kuvataiteilijaksi, etkä medianomiksi?! Mitä sä oikein teet täällä?!"

Ihan oikein opettaja sanoi. Miksi opiskella kuvataitelijaksi, jos lahjat on valokuvaamisessa ja somen puolella.

Ei 90-00-luvuilla ollut somea, huoh.

Halusin tulla valokuvataiteilijaksi, en kuvajournalistiksi tai valokuvaamotyypiksi.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin kauan sitten amk:ssa kuvataiteilijaksi. Meillä oli kuvanveiston kurssi, ja siellä opettaja turhautui siihen, etten ollut niin hyvä kuin muut. Totesin, että en nyt vaan satu olemaan kuvanveistäjätyyppiä. Olen paljon parempi valokuvauksessa ja se on itselle mieluisin ilmaisutapa. Tähän opettaja huudahti: "No miksi sitten lähdit opiskelemaan kuvataiteilijaksi, etkä medianomiksi?! Mitä sä oikein teet täällä?!"

Siinä on taas joku hullu taiteilijanero ollut asialla, saatan jopa tietää kenestä kyse. Näitä nöyryyttäjiä taidepuolella riittää.

MENE TÖIHIN!

Tuo on pahinta ja hävyttömintä meidänlaisille loiseläjille sanottuna! Meillä on oikeus kupata muiden selkänahoissa.

T. demari

minua väitettiin vihreäksi.