Mitä menetän jos en saa lapsia?
Mitä menetän jos en saa lapsia? Mitä lapset ovat teille antaneet? Entä vieneet?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet joutuu maksamaan elareitakin lapsista joita eivät ole siittäneet.
Ja jotkut miehet ei maksa elareita ollenkaan vaan KELA eli veronmaksajat maksavat heidän puolestaan.
En tiedä, miksei vuosittain tarkasteta tuloja kuten opintotuessa jne. vaan KELA maksaa iloisesti 18 vuotta elatusmaksuja jonkun puolesta joka oli siitoshetkellä köyhä opiskelija. Kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet joutuu maksamaan elareitakin lapsista joita eivät ole siittäneet.
Ja jotkut miehet ei maksa elareita ollenkaan vaan KELA eli veronmaksajat maksavat heidän puolestaan.
En tiedä, miksei vuosittain tarkasteta tuloja kuten opintotuessa jne. vaan KELA maksaa iloisesti 18 vuotta elatusmaksuja jonkun puolesta joka oli siitoshetkellä köyhä opiskelija. Kaikenlaista.
Ja miksi naiset saavat huijata miehiä ilman seuraamuksia? Eikö heidän pitäisi maksaa elarit takaisin miehille korkojen kera.Tässä nähdään mitä feminismi ajaa. Pelkkää miesten sortoa.
Olen lapsetön ja ajattelen, että menetän perheen :(
Toisaalta, naisillä on aika iso riski jäädä lasten kanssa yksin. Yksinhuoltan elämä on vaikea taloudellisesti ja ajallisesti.
Jos olet naimisissa ja vaimosi kanssa olette hyväksyneet sen että ette saa tai halua lapsia niin et menetä juuri mitään.
Mutta jos joudut elämään yksin, ilman vaimoa tai lapsia niin se vaikuttaa jo uraasi ja etenemismahdollisuuksisi. Monet tyantajat antavat natsoja etupäässä perheellisille. Jos osaa komentaa lapsia osaa myös työpaikan alaisia tai hankalia asiakkaita.
Älä sen takia hanki lapsia että ajattelet mitä omat vanhempasi ajattelevat sinusta.
Ajatttele että lapsista saa myös kavereita erilaisiin harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Menetät sen herkän tunteen, miltä tuntuu katsoa ultrassa omaa pikkuista lastasi. (Kaikki ei tunne siinä tilanteessa mitään, jotkut tuntee)
Menetät sen ylitsevuotavan hoivan tunteen, joka välillä syntyy kun ajattelet lastasi, ja niin toivoisit hänelle tapahtuvan pelkkää hyvää elämänsä varrella. (Kaikki ei tunne hoivan tunnetta, useimmat vanhemmat ainakin joskus kokevat sen suuren rakkauden hulmahduksen)
Menetät iloiset silmät kurkistamassa pinnasängyn raoista. (Kaikki vauvat eivät ole vauva-aikana liiemmin iloisen oloisia, mutta ne harvat hetket ovat sitäkin merkityksekkäämpiä)
Jos olet nainen, menetät imetyksen myötä syntyvän fyysisen ja henkisen yhteyden tunteen, kun pienokainen katsoo silmiin.(tämäkin yksilöllistä)
Menetät ensiaskeleet, ensisanat, pyörälläajon oppimisen riemun, eskarilaisen ylpeän olemuksen, ensimmäisen koulupäivän.
Menetät päivän touhuista väsyneen leikki-ikäisen, joka niin haavoittuvana ja luottavaisena kaivautuu syliisi väsyneenä ja läheisyydenkaipuussa. (Jokainen lapsi kaipaa hellyyttä)
Menetät lapsenlapset.
Menetät lapsen, joka kyselee mistä kala kakkaa.
Menetät ilon näyttää pienelle kehittyvälle ihmiselle maailman eri asioita. (Joillekin se voi tuntua raskaalta, välillä kuitenkin syntyy korvaamattomia hetkiä kun huomaat miten lapsi rakentaa ymmärrystään maailmasta)Menetät oman lapsesi rakkaan hymyilevän mansikansotkuisen naaman, takkutukan ja naarmuiset polvet. (Kaikki ei arvosta mitään näistä, mutta tällaisia lapset ovat)
Menetät pienen lapsen suloiset hyvänyönsuukot.
Menetät uimarannalla kikattavan lapsesi.
Menetät mahdollisuuden kasvattaa mallikelpoisen kansalaisen (tästä voi sitten olla monia mielipiteitä millaista porukkaa me halutaan tulevaisuudessa maailmaa pyörittämään, kuitenkin tärkeintä on jokaisen tilaisuus itse kasvattaa ja näin vaikuttaa)
Menetät perhe-elämän lauantai-illat saunan jälkeen höpsöttelyineen. (Välillä väsyttää tuo, mutta en vaihtaisi näitä muistoja mihinkään)
Enkä IKINÄ vaihtaisi mitään näistä asioista pois, vaikka olen maksanut niistä ankeilla yövalvomisilla, loputtomalla sotkulla, hermojen kiristyksellä, huonommalla urakehityksellä ja miehen kanssa riitelyllä.
Mä en ainakaan tahdo mitään noista 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetät sen herkän tunteen, miltä tuntuu katsoa ultrassa omaa pikkuista lastasi. (Kaikki ei tunne siinä tilanteessa mitään, jotkut tuntee)
Menetät sen ylitsevuotavan hoivan tunteen, joka välillä syntyy kun ajattelet lastasi, ja niin toivoisit hänelle tapahtuvan pelkkää hyvää elämänsä varrella. (Kaikki ei tunne hoivan tunnetta, useimmat vanhemmat ainakin joskus kokevat sen suuren rakkauden hulmahduksen)
Menetät iloiset silmät kurkistamassa pinnasängyn raoista. (Kaikki vauvat eivät ole vauva-aikana liiemmin iloisen oloisia, mutta ne harvat hetket ovat sitäkin merkityksekkäämpiä)
Jos olet nainen, menetät imetyksen myötä syntyvän fyysisen ja henkisen yhteyden tunteen, kun pienokainen katsoo silmiin.(tämäkin yksilöllistä)
Menetät ensiaskeleet, ensisanat, pyörälläajon oppimisen riemun, eskarilaisen ylpeän olemuksen, ensimmäisen koulupäivän.
Menetät päivän touhuista väsyneen leikki-ikäisen, joka niin haavoittuvana ja luottavaisena kaivautuu syliisi väsyneenä ja läheisyydenkaipuussa. (Jokainen lapsi kaipaa hellyyttä)
Menetät lapsenlapset.
Menetät lapsen, joka kyselee mistä kala kakkaa.
Menetät ilon näyttää pienelle kehittyvälle ihmiselle maailman eri asioita. (Joillekin se voi tuntua raskaalta, välillä kuitenkin syntyy korvaamattomia hetkiä kun huomaat miten lapsi rakentaa ymmärrystään maailmasta)Menetät oman lapsesi rakkaan hymyilevän mansikansotkuisen naaman, takkutukan ja naarmuiset polvet. (Kaikki ei arvosta mitään näistä, mutta tällaisia lapset ovat)
Menetät pienen lapsen suloiset hyvänyönsuukot.
Menetät uimarannalla kikattavan lapsesi.
Menetät mahdollisuuden kasvattaa mallikelpoisen kansalaisen (tästä voi sitten olla monia mielipiteitä millaista porukkaa me halutaan tulevaisuudessa maailmaa pyörittämään, kuitenkin tärkeintä on jokaisen tilaisuus itse kasvattaa ja näin vaikuttaa)
Menetät perhe-elämän lauantai-illat saunan jälkeen höpsöttelyineen. (Välillä väsyttää tuo, mutta en vaihtaisi näitä muistoja mihinkään)
Enkä IKINÄ vaihtaisi mitään näistä asioista pois, vaikka olen maksanut niistä ankeilla yövalvomisilla, loputtomalla sotkulla, hermojen kiristyksellä, huonommalla urakehityksellä ja miehen kanssa riitelyllä.
Mä en ainakaan tahdo mitään noista 🤷♀️
Joo hyi helvetti. Aina tulee mieleen, että äidiksi haluavat on jotenkin yksinkertaisia, kouluttamattomia ja vähän tyhmän oloisia ihmisiä. Tietysti kun vertauskuvana on oma äitini, jolle kertotaulukin on aivan hepreaa. Osaa hoitaa kotia ja siihenpä kyvyt jääkin.
Menetät kokemuksen vanhemmuudesta. Se on ainoa minkä voi sanoa varmuudella.
Muiden ketjussa mainittujen asioiden kohdalla mitään takeita ei ole, että juuri vanhemmuus toisi ne elämään tai että ilman vanhemmuutta ne menettäisi.
Esim. on vanhempia, jotka eivät rakasta lapsiaan (ehdottomasti). Vastaavasti ehdottomasti voi rakastaa muitakin kuin lapsiaan – puolisoaan, omia lapsuudenperheen jäseniään, ystäviään, tuntemattomia ihmisiä.
Samoin kokemus, että toinen rakastaa sinua. On muitakin, joilta voi saada rakkautta. Jos ei muita ihmisiä, niin Jumala ainakin rakastaa.
Vanhuksena voi olla yksinäinen tai ei riippumatta siitä, onko omia lapsia.
Sukulaisgeenejä jää useimmiten tänne maailmaan lähiomaisten kautta, vaikkei itseltä tänne jälkeläisiä jäisikään.
Jos elämän ainoa tarkoitus olisi omien geenien eteenpäin siirtäminen, niin silloinhan kyllä menettäisi elämän tarkoituksen, mutta aika harva taitaa ajatella noin elämän tarkoituksesta. Itse en ainakaan ajattele.
Kokemuksen vanhemmuudesta kyllä menettää, jos ei saa lapsia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Menetät sen herkän tunteen, miltä tuntuu katsoa ultrassa omaa pikkuista lastasi. (Kaikki ei tunne siinä tilanteessa mitään, jotkut tuntee)
Menetät sen ylitsevuotavan hoivan tunteen, joka välillä syntyy kun ajattelet lastasi, ja niin toivoisit hänelle tapahtuvan pelkkää hyvää elämänsä varrella. (Kaikki ei tunne hoivan tunnetta, useimmat vanhemmat ainakin joskus kokevat sen suuren rakkauden hulmahduksen)
Menetät iloiset silmät kurkistamassa pinnasängyn raoista. (Kaikki vauvat eivät ole vauva-aikana liiemmin iloisen oloisia, mutta ne harvat hetket ovat sitäkin merkityksekkäämpiä)
Jos olet nainen, menetät imetyksen myötä syntyvän fyysisen ja henkisen yhteyden tunteen, kun pienokainen katsoo silmiin.(tämäkin yksilöllistä)
Menetät ensiaskeleet, ensisanat, pyörälläajon oppimisen riemun, eskarilaisen ylpeän olemuksen, ensimmäisen koulupäivän.
Menetät päivän touhuista väsyneen leikki-ikäisen, joka niin haavoittuvana ja luottavaisena kaivautuu syliisi väsyneenä ja läheisyydenkaipuussa. (Jokainen lapsi kaipaa hellyyttä)
Menetät lapsenlapset.
Menetät lapsen, joka kyselee mistä kala kakkaa.
Menetät ilon näyttää pienelle kehittyvälle ihmiselle maailman eri asioita. (Joillekin se voi tuntua raskaalta, välillä kuitenkin syntyy korvaamattomia hetkiä kun huomaat miten lapsi rakentaa ymmärrystään maailmasta)
Menetät oman lapsesi rakkaan hymyilevän mansikansotkuisen naaman, takkutukan ja naarmuiset polvet. (Kaikki ei arvosta mitään näistä, mutta tällaisia lapset ovat)
Menetät pienen lapsen suloiset hyvänyönsuukot.
Menetät uimarannalla kikattavan lapsesi.
Menetät mahdollisuuden kasvattaa mallikelpoisen kansalaisen (tästä voi sitten olla monia mielipiteitä millaista porukkaa me halutaan tulevaisuudessa maailmaa pyörittämään, kuitenkin tärkeintä on jokaisen tilaisuus itse kasvattaa ja näin vaikuttaa)
Menetät perhe-elämän lauantai-illat saunan jälkeen höpsöttelyineen. (Välillä väsyttää tuo, mutta en vaihtaisi näitä muistoja mihinkään)
Enkä IKINÄ vaihtaisi mitään näistä asioista pois, vaikka olen maksanut niistä ankeilla yövalvomisilla, loputtomalla sotkulla, hermojen kiristyksellä, huonommalla urakehityksellä ja miehen kanssa riitelyllä.