Mitä menetän jos en saa lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tule katsomaan sinua vanhainkotiin.

Miksi luulet että tulisi? Lapsi ei välttämättä välitä millään tapaa vanhemmistaan. Se, että syntyy johonkin talouteen ei automaattisesti tarkoita, että siinä olevia henkilöitä rakastaa tai on niihin kiintynyt. Jokainen syntyy jonnekin ilman omaa haluaan. Mutta loppuelämäänsä jokainen voi vaikuttaa ja ihmisiin ketä siinä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tule katsomaan sinua vanhainkotiin.

Tää on paras. Luin tuossa ketjua jossa isovanhempi ei halunnut pojan perhettä saareensa mökille niin johan oli joku huutelemassa että makaa sit yksinäis siel vanhainkodissa :D

Ihan kuin se kiinnostus heräisi kun on puoliksi tai täysin dementoitunut.

Et menetä mitään,päinvastoin saat nauttia rauhallisista aamuista,olet vastuussa vain itsestäsi,sun ei tarvii ikinä murehtia että missä se pena nyt viipyy kun saapuu maaginen teini ikä,eikä poikaa näy..Sun ei tarvii herätä öisin Koliikki vauvan kaa joka saattaa huutaa ekat 3kk,tämän jälkeen tulee hampaita ja taas itketään..Sun ei tarvii kestää uhma ikää,tarha ikää,koulu ikää,teini ikää..sä voit tehdä ruokaa vain itsellesi ja syödä ku haluut..Sun ei tarvii miettii onko se terveellistä..ja sä saat nauttia krapula päivistä,nukkua kun haluut😊

Lapsilisät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteen miltä tuntuu rakastaa toista pyyteettömästi. Ja joku rakastaa todennäköisesti myös sinua.

Minä en koskaan oppinut rakastamaan lastani.

Jos prosentti ihmisistä on tunnekylmiä 99 % oppii kyllä.

Lapset aktivoivat elämää, kun on pakko tehdä kaikenlaista paljon enempi. Usein ihmettelen mihin tuhlasin kaiken ajan ennen lapsia, kun nyt teen kaikkea muutakin kuin lapsiin liittyvää enempi. Lapsettomia oman ikäisiä kun katselee niin monissa huomaa sellaisen tietynlaisen väsähtäneisyyden, kun elämä on niin helppoa ja luppoaikaa runsaasti. Samoin vivahtavat usein vähän sellaisilta "valittajamummoilta" jo nuorempana. Lapsiperhe-elämä pitää sellaisen pienen hullunmyllyn päällä kokoajan ja pitä ihmisen vireämpänä.

Eli jos päättää olla lapseton niin suositukseni on kiinnittää huomiota siihen, että pitää itsensä aktiivisena! Aktiivisempana kuin tuntuu, että haluaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteen miltä tuntuu rakastaa toista pyyteettömästi. Ja joku rakastaa todennäköisesti myös sinua.

Minä en koskaan oppinut rakastamaan lastani.

Jos prosentti ihmisistä on tunnekylmiä 99 % oppii kyllä.

hmm...n. 25% iseistä kuitenkin hylkää lapsensa silkasta rakkaudesta heihin?

Vierailija kirjoitti:

Et menetä mitään,päinvastoin saat nauttia rauhallisista aamuista,olet vastuussa vain itsestäsi,sun ei tarvii ikinä murehtia että missä se pena nyt viipyy kun saapuu maaginen teini ikä,eikä poikaa näy..Sun ei tarvii herätä öisin Koliikki vauvan kaa joka saattaa huutaa ekat 3kk,tämän jälkeen tulee hampaita ja taas itketään..Sun ei tarvii kestää uhma ikää,tarha ikää,koulu ikää,teini ikää..sä voit tehdä ruokaa vain itsellesi ja syödä ku haluut..Sun ei tarvii miettii onko se terveellistä..ja sä saat nauttia krapula päivistä,nukkua kun haluut😊

Aamen, sinä kouluttautunut vela-nainen, kelpaisiko kouluttautunut mies, joka inhoaa lapsia? Ja paskanvitut ne kakarat mitää pidä huolta vanhana. Vanhustentalos mädännytään, jos ei lähde itse saappaat jalassa, joko luonnollisesti tai omakätisesti. Minulla ei ole mitään velvollisuutta valtiota kohtaan myöskään. 

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteen miltä tuntuu rakastaa toista pyyteettömästi. Ja joku rakastaa todennäköisesti myös sinua.

Minä en koskaan oppinut rakastamaan lastani.

Jos prosentti ihmisistä on tunnekylmiä 99 % oppii kyllä.

hmm...n. 25% iseistä kuitenkin hylkää lapsensa silkasta rakkaudesta heihin?

Eivät jaksa taistella näiden äitejä vastaan. Tiedän monta miestä joka on "hyljännyt" lapsensa exänsä painostuksesta.

Rakkautta ja lapsilisät

Jos et tunne vahvaa halua tehdä lapsia, se on luonnon keino viestittää, että olet viallinen yksilö. Sinun ei kannata lisääntyä, koska laji vain heikkenisi siitä. Jätä lasten tekeminen terveemmille yksilöille, joilla on luonnostaan vahva lisääntymisvietti. Tämä on luonnon mekanismi karsia huonot geenit pois ja pitää laji terveenä. Kiitän teitä, velat, jotka tunnistatte oman viallisuutenne ja karsitte vapaaehtoisesti huonot geeninne pois ihmiskunnan kirjosta.

Kukaan ei voi oikeastaan kertoa koskaan toiselle, mitä toinen menettäisi jos ei tee asiaa X. ( lapsia/uraa/mökkiä/laskuvarjohyppyä/jne). Kun se asian merkitys on aina yksilöllinen.

Esim mulle lapset on suurin iloni ja onneni, riemuni ja elämäni hienoin asia. Mutta jollekulle muulle täsmälleen sama asetelma ei olekaan onnea ja ihanuutta koska elämäntilanne, persoona ja löhtöasetelmat (raha, työ, koulutus jne) on aivan erit.

Ymmärrän tuon että pohdinta on vaikeaa mutta olen silti sitä mieltä että asiaa ei oikeasti kannata kysyä muilta eikä hirveästi kuunnella muiden mielipiteitä. Päätös ja valinta pitää tehdä itse.

Kun sain vauvan syliini, rakkaus tulvahti minuun. Vaikea selittää sen paremmin. Nyt elämälläni on tarkoitus: minun pitää huolehtia toisesta ihmisestä.

Lapsen saatuani, en ole koskaan enää yksin. Välillä on yksinäinen olo, mutta ei niin yksinäistä, kuin ennen lasta. Osa minua tulee aina olemaan tässä maailmassa jollakin muotoa.

Minulla ei ole koskaan ollut hyvää parisuhdetta, eikä nuoruuden jälkeen parasta kaveria. Joten olen ollut pitkään yksinäinen.

Et ap välttämättä menetä mitään, jos et saa lasta. Voit rakastaa ja välittää muista lähimmäisistäsi paljon. Minulle lapsi opetti, miten rakastetaan. Ehkä osaat sen taidon jo.

Ja jos sinulla on hyviä kavereita, et ehkä koskaan ole yksinäinen. Sinulla saattaa olla jotain muuta sellaista, joka jää elämään jälkeesi, joten sekään ei ehkä ole syy saada lapsi.

Jotkut ihmiset ovat ikäänkuin tulleet elämänkaarensa päätepisteeseen. Heillä ei ole tarvetta saada lasta. Heidän elämällään on toinen tarkoitus.

Minä koin ja koen olevani raakile, jota lapsi on muokannut. Yhtä paljon, kuin minä huolehdin lapsestani, ohjaa ja välittää hän minusta. Me autamme ja ohjaamme toisiamme elämässä. Kuulostaa erikoiselta, mutta lapseni on todella viisas.

Vierailija kirjoitti:

Lapset aktivoivat elämää, kun on pakko tehdä kaikenlaista paljon enempi. Usein ihmettelen mihin tuhlasin kaiken ajan ennen lapsia, kun nyt teen kaikkea muutakin kuin lapsiin liittyvää enempi. Lapsettomia oman ikäisiä kun katselee niin monissa huomaa sellaisen tietynlaisen väsähtäneisyyden, kun elämä on niin helppoa ja luppoaikaa runsaasti. Samoin vivahtavat usein vähän sellaisilta "valittajamummoilta" jo nuorempana. Lapsiperhe-elämä pitää sellaisen pienen hullunmyllyn päällä kokoajan ja pitä ihmisen vireämpänä.

Eli jos päättää olla lapseton niin suositukseni on kiinnittää huomiota siihen, että pitää itsensä aktiivisena! Aktiivisempana kuin tuntuu, että haluaisikaan.

Tuo pakko on vanhemmuudessa pahinta. Kyllä lapseton voi valita olla aktiivinen ja tehdä itseä kiinnostavia asioita vaikka kuinka paljon. Erona se että saa todellakin tehdä mitä haluaa, vieläpä useimmiten milloin haluaa. Perheellinen menee lasten ehdoilla ja tekee omia juttujaan jos ehtii ja jaksaa.

Lasten kanssa on aina se veemäinen pakko tehdä asioita joita ei haluaisi ja joiden tekeminen ottaa aivoon. Tätä muuten tarkoitetaan sillä kun sanotaan että lapsi kasvattaa vanhempiaan. Tulet epäitsekkäämmäksi ja sietokykysi lisääntyy mutta se tapahtuu suunnattoman hermoja repivän vitu tuksen kautta.

Lasten tekoa ei voi ajatella hyvinä ja huonoina puolina. Ei kannata tehdä, jos ei ole vahvaa tunnetta että haluaa lapsen/lapsia. Lapsissa ne hyvät asiat ovat henkisiä ja huonot puolet jaksaminen, raha, kroppa yms. Konkreettisia. Silti koen jääväni enemmän "plussan puolelle" kun tein lapset.

Vierailija kirjoitti:

Jos et tunne vahvaa halua tehdä lapsia, se on luonnon keino viestittää, että olet viallinen yksilö. Sinun ei kannata lisääntyä, koska laji vain heikkenisi siitä. Jätä lasten tekeminen terveemmille yksilöille, joilla on luonnostaan vahva lisääntymisvietti. Tämä on luonnon mekanismi karsia huonot geenit pois ja pitää laji terveenä. Kiitän teitä, velat, jotka tunnistatte oman viallisuutenne ja karsitte vapaaehtoisesti huonot geeninne pois ihmiskunnan kirjosta.

Väärin ajattelet. Se on sitä luonnon omaa syntyvyyden säännöstelyä, mitä ihmiset eivät itsekkyydessään tajua. Silllä ei ole mitään tekemistä huonouden tai viallisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset aktivoivat elämää, kun on pakko tehdä kaikenlaista paljon enempi. Usein ihmettelen mihin tuhlasin kaiken ajan ennen lapsia, kun nyt teen kaikkea muutakin kuin lapsiin liittyvää enempi. Lapsettomia oman ikäisiä kun katselee niin monissa huomaa sellaisen tietynlaisen väsähtäneisyyden, kun elämä on niin helppoa ja luppoaikaa runsaasti. Samoin vivahtavat usein vähän sellaisilta "valittajamummoilta" jo nuorempana. Lapsiperhe-elämä pitää sellaisen pienen hullunmyllyn päällä kokoajan ja pitä ihmisen vireämpänä.

Eli jos päättää olla lapseton niin suositukseni on kiinnittää huomiota siihen, että pitää itsensä aktiivisena! Aktiivisempana kuin tuntuu, että haluaisikaan.

No eipä tuo pakkoaktiivisuus kovin auvoiselta tunnu, kun KAIKKI lapsia hankkineet kaverit valittavat ettei ole hetken rauhaa. Ikinä. Ainoa haave on, että saisi olla puoli tuntia yksin joskus, koska elämä on 24/7 hullunmyllyä, riitoja, itkuja, askarteluja, koulujuttuja, muista sitä ja tätä, ai niin ne synttärit, kuka teki tämän ja kaatoi tätä tänne, älä kiusaa veljeäsi, aaaaaaaaargh. Kyrsiintyneenä istutaan hiekkalaatikolla ja kehutaan leikki-ikäisen hiekkakakkuja ja vahditaan ettei taapero taas syö kakkaa - vaikka oikeasti haluttaisiin joskus vaan olla.

Eipä kuulosta ihanalta aktiiviselta elämältä. t. n37, vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteen miltä tuntuu rakastaa toista pyyteettömästi. Ja joku rakastaa todennäköisesti myös sinua.

Siihen tunteeseen et tarvitse ihmistä, jonka synnytät. Rakkauden tunne ei ole siitä kiinni, eikä se myöskään takaa sitä.

Tarkoitin tässä tunnetta jolla ei rakasteta niin kuin esim. puolisoa. Mies (ap) rakastaa lastaan todennäköisesti aivan eri tavalla kuin ketään muuta. En usko että mies (eikä nainenkaan) pystyy rakastamaan toisen miehen lasta siten kuin omaansa.

Ei takaa mutta erittäin todennäköisesti, jopa todennäköisemmin kuin epätodennäköisesti. Ja sinä "vannoutunut vela" voit unohtaa saivartelun, koska et aiheesta oikeasti voi ymmärtää koskaan.

Viimeisin lauseesi kertoo kuinka rajoittunut olet.

Vierailija kirjoitti:

Tunteen miltä tuntuu rakastaa toista pyyteettömästi. Ja joku rakastaa todennäköisesti myös sinua.

Ai pyyteettömästi vai? Sulla ei vissiin lapsia.