Lue keskustelun säännöt.
Miksi eroaminen on joillekuille niin kauhea mörkö?
17.06.2020 |
Ajattelen, että jos minä tai kumppanini emme saa suhteelta enää niitä asioita, joiden vuoksi suhteeseen aloimme, eikä asiaa saada kohtuudella korjattua, ero on ainoa reilu ratkaisu tuossa tilanteessa. Ei tuo ole mikään katkera epäonnistuminen vaan osa elämää. Kiitetään toista yhteisestä matkasta ja jatketaan eri suuntiin.
Elämä sinkkuna on jo tosi kivaa, joten suhteen täytyy olla jotakin erinomaista.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella eroja ja uusia suhteita tulee usein. Onnea.
Mutta kun erot tapahtuvat huonoista suhteista, sittenhän tämä on vain hyvä asia. Kuka nyt hyvästä suhteesta lähtisi?
Moni eronnut on katunut myöhemmin sitä kun lähti hyvästä suhteesta jonkun jännityksenkaipuun perässä vaikka kyse oli vain omasta kypsymättömyydestä.
En ole kyllä ikinä kuullut kenenkään katuneen eroa. Ennemmin sitä kadutaan, ettei lähdetty aikaisemmin.
Joka tapauksessa itse en lähde hyvistä suhteista mutta lähden varmast huonosta, joten minulle tuo filosofia ainakin toimii.
Minä en ole kuullut kuin yhden ihmisen katuvan sitä ettei lähtenyt aiemmin, ja siinä suhteessa oli väkivaltaa ja päihteitä. Muiden olen kuullut vain katuvan. Itse olen tyytyväinen että olen pysynyt suhteessani vaikka vaikeita aikojakin on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampi sisarus ja vanhemmat, jotka erosivat useamman kerran.
Meidän perheessä näkyy erittäin selvästi se, että ne erot periytyy. Kuten on tutkittukin, että eroperheiden lapset eroaa useammin.
Me sisarukset kipuillaan jatkuvasti, kumppanit vaihtuu ja mihinkään ei oikein osata tyytyä. Aina jotain ”puuttuu” ja sellainen levottomuus vaivaa, vaikka periaatteessa kaikki olisikin hyvin.
Itse jopa terapiassa yrittänyt hoitaa tätä ongelmaa, koska en haluaisi toistaa samaa kaavaa ja erota lasten takia. Ja muutenkin, koska sisimmässäni tiedän ettei vaihtamalla parane ja aviomieheni on oikeasti hyvä kumppani. Mutta se levottomuus vaan vaivaa ja uskon todellakin, että se johtuu siitä mallista minkä vanhemmiltani sain.
Eläimille on täysin luonnollista häipyä omille matkoilleen, kun on lisäännytty (eli käytännössä harrastettu seksiä sen aikaa, että hedelmöittymisen olisi ollut syytä tapahtua). Ei ole kyse siis pelkästä parisuhdemallista, vaan kyvyttömyydestä sietää ja vastustaa kehon primisiiviä reaktioita.
Esimerkiksi tavoitteellinen meditointi (tylsyyden sietäminen, hieman pidempi tylsyyden sietäminen, ym.) voi auttaa.
Riippuu täysin eläimistä. Esimerkiksi joutsenet muodostavat pidempiä parisuhteita.
Tällainen "parisuhde" perustuu uroksen aggressiiviseen naaraan omimiseen ja raiskaamiseen. Ihmiset ovat onnistuneet lisääntymään monimuotoisin strategioin, joista yksi on tällainen omistushaluinen käytös. Toinen on se pesään lentely ja sitoutumattomuus. Kyseisen henkilön tapauksessa menestystä tuottavaksi strategiaksi on valikoitunut sukulinjassa jälkimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampi sisarus ja vanhemmat, jotka erosivat useamman kerran.
Meidän perheessä näkyy erittäin selvästi se, että ne erot periytyy. Kuten on tutkittukin, että eroperheiden lapset eroaa useammin.
Me sisarukset kipuillaan jatkuvasti, kumppanit vaihtuu ja mihinkään ei oikein osata tyytyä. Aina jotain ”puuttuu” ja sellainen levottomuus vaivaa, vaikka periaatteessa kaikki olisikin hyvin.
Itse jopa terapiassa yrittänyt hoitaa tätä ongelmaa, koska en haluaisi toistaa samaa kaavaa ja erota lasten takia. Ja muutenkin, koska sisimmässäni tiedän ettei vaihtamalla parane ja aviomieheni on oikeasti hyvä kumppani. Mutta se levottomuus vaan vaivaa ja uskon todellakin, että se johtuu siitä mallista minkä vanhemmiltani sain.
Minä ja sisarukseni saimme taas sen jääräpäisen väkisin yhdessä pysymisen mallin. Olisimme niin halunneet vanhempien eroavan, koska se jatkuva riitely, mykkäkoulu ja kaaos oli lapsille helvetillistä ja pelottavaa. Olemme ehkä kuitenkin omaksuneet saman mallin, sillä olemme yrittäneet yksipuolisesti pitää pystyssä omia tuhoontuomittuja (mielenterveysongelmien yms. takia väkivaltaisia ja tuhoisia) parisuhteitamme aivan liian pitkään ja liiaksi itsestämme luovuttaen.
Uskotko, että ero olisi auttanut? Todennäköisesti vanhempasi olisivat vaan etsineet uuden samanlaisen kumppanin ja riidat olisivat alkaneet uudestaan. Harvemmin siinä käy niin, että se seuraava puoliso on sitten se unelma eikä mitään ristiriitoja ole. Jostain syystä ihmiset aina pariutuvat samanlaisten kumppanien kanssa vaikka kuinka olisivat nähneet, että se ei toimi.
Eivät parisuhde ja perhe-elämä ole erillisiä. Mä voisin hyvin elääkin sinkkuna, jos ei olisi lapsia, mutta kun on lapsia (jotka olen halunnut), on elämäni paljon mukavampaa, kun on toinen aikuinen perheessä huolehtimassa heistä. Ja nimenomaan samassa asunnossa. En todellakaan eroa helposti tässä tilanteessa. Ero olisi kauhistus myös lapsille (ovat tämän sanoneet, kun jonkun kaverinsa vanhemmat erosivat), enkä haluaisi järkyttää heidän elämäänsä ilman todella painavaa syytä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan eroaminen monin tavoin rankkaa. Käytännön järjestelyt kuten asunnot, muutot, omaisuudenjako ym. ja vielä moninkertaisesti hankalampaa jos kuviossa on lapsia. Henkisestikin irrottautuminen suhteesta harvoin käy sormia napsauttamalla.
En nyt mörkönä pidä mutta työläs ja hankala prosessi.
Mulle eroaminen oli pelkästään helpotus, koska olin tehnyt henkisen irrottautumisen jo parisuhteen aikana. Käytännön järjestelyissäkään ei ollut mitään ongelmaa, koska meillä oli avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"itsekäs kiva" on ainoa syy olla parisuhteessa.
Ja kyllä sinä itsekkäältä kuulostatkin, etenkin jos et sen vertaa pysty kuvittelemaan, että aika usein ero ei ole yhteinen sopimus, jonka jälkeen jatketaan iloisina eteenpäin, ehkä jopa ystävinä. Yleensä toinen osapuoli ei halua erota. Sen takia ero on "kauhea mörkö".
Mutta eihän sitä pysty tajuamaan, jos on vain lusikalla annettu järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan eroaminen monin tavoin rankkaa. Käytännön järjestelyt kuten asunnot, muutot, omaisuudenjako ym. ja vielä moninkertaisesti hankalampaa jos kuviossa on lapsia. Henkisestikin irrottautuminen suhteesta harvoin käy sormia napsauttamalla.
En nyt mörkönä pidä mutta työläs ja hankala prosessi.
Mulle eroaminen oli pelkästään helpotus, koska olin tehnyt henkisen irrottautumisen jo parisuhteen aikana. Käytännön järjestelyissäkään ei ollut mitään ongelmaa, koska meillä oli avioehto.
Aivan, sinä olit tehnyt. Oliko se toinen? Yllätitkö toisen sanomalla, että "minusta on jo pitkään tuntunut ettei kannata jatkaa, joten lähden tästä nyt menemään?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty näkemään, että olisin uudessa suhteessa yhtään sen parempi mitä olen nyt.
Miksi näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"itsekäs kiva" on ainoa syy olla parisuhteessa.
Ja kyllä sinä itsekkäältä kuulostatkin, etenkin jos et sen vertaa pysty kuvittelemaan, että aika usein ero ei ole yhteinen sopimus, jonka jälkeen jatketaan iloisina eteenpäin, ehkä jopa ystävinä. Yleensä toinen osapuoli ei halua erota. Sen takia ero on "kauhea mörkö".
Mutta eihän sitä pysty tajuamaan, jos on vain lusikalla annettu järkeä.
Jos toisella ei ole minun kanssani hyvä olla, enkä pysty hänen onneaan lisäämään, en minäkään halua tuollaisessa suhteessa olla. Kyllä suhteen täytyy vastata molempien tarpeisiin, että se on hyvä ja jatkamisen arvoinen.
Miksi et halua erota kumppanista, joka ei edes halua olla kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät parisuhde ja perhe-elämä ole erillisiä.
Ovat ne ihmisille, jotka ovat osanneet käyttää ehkäisyä.
perheitä on niin monenlaisia että on selvää että erotkin on hyvin erilaisia.
Ajatelkaapa vaikka kolme vuotta yhdessä ollutta pariskuntaa joka naimissa, avioehto, molemmat töissä, ei rahahuolia, ei lapsia, ei lemmikkejä, ei yhteisiä omistuksia esim asuntoa jne. Jos pari vielä hyvissä väleissä ja eroaa kun kummastakin tuntuu että toinen on hyvä tyyppi mutta ei se oikea. Ero voi olla hyvin helppo.
Tai sitten vaihtoehtona perhettä jossa kummallakin lapsia edellisestä suhteesta. Eletty pitkään yhdessä ja lapsetkin kokee toisensa sisaruksina. Pari yhteistä lasta joista toinen erityislapsi. Toisella vanhemmalla ei juurikaan tuloja kun ollut pitkään lasten kanssa kotona johtuen olosuhteista. Lisää kuvioon paljon velkaa ja toiselle perittyä metsää ja talo. Lisää kuvioon että enemmän omistava ja tienaava ei halua erota ja sanoo että vie lapset toiselta jne.
Erotilanteet hyvin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
perheitä on niin monenlaisia että on selvää että erotkin on hyvin erilaisia.
Ajatelkaapa vaikka kolme vuotta yhdessä ollutta pariskuntaa joka naimissa, avioehto, molemmat töissä, ei rahahuolia, ei lapsia, ei lemmikkejä, ei yhteisiä omistuksia esim asuntoa jne. Jos pari vielä hyvissä väleissä ja eroaa kun kummastakin tuntuu että toinen on hyvä tyyppi mutta ei se oikea. Ero voi olla hyvin helppo.
Tai sitten vaihtoehtona perhettä jossa kummallakin lapsia edellisestä suhteesta. Eletty pitkään yhdessä ja lapsetkin kokee toisensa sisaruksina. Pari yhteistä lasta joista toinen erityislapsi. Toisella vanhemmalla ei juurikaan tuloja kun ollut pitkään lasten kanssa kotona johtuen olosuhteista. Lisää kuvioon paljon velkaa ja toiselle perittyä metsää ja talo. Lisää kuvioon että enemmän omistava ja tienaava ei halua erota ja sanoo että vie lapset toiselta jne.
Erotilanteet hyvin erilaisia.
Koskaan ei saisi vapaaehtoisesti laittaa itseään sellaiseen tilanteeseen, josta eii pääse myös tarvittaessa pois. Eli naisellakin täytyy olla oma tulonlähde ja omat sosiaaliset verkostot, ei voi tulla riippuvaiseksi miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan eroaminen monin tavoin rankkaa. Käytännön järjestelyt kuten asunnot, muutot, omaisuudenjako ym. ja vielä moninkertaisesti hankalampaa jos kuviossa on lapsia. Henkisestikin irrottautuminen suhteesta harvoin käy sormia napsauttamalla.
En nyt mörkönä pidä mutta työläs ja hankala prosessi.
Mulle eroaminen oli pelkästään helpotus, koska olin tehnyt henkisen irrottautumisen jo parisuhteen aikana. Käytännön järjestelyissäkään ei ollut mitään ongelmaa, koska meillä oli avioehto.
Aivan, sinä olit tehnyt. Oliko se toinen? Yllätitkö toisen sanomalla, että "minusta on jo pitkään tuntunut ettei kannata jatkaa, joten lähden tästä nyt menemään?"
Tavallaan yllätin ja tavallaan en. Olin puhunut jo vuosia asioista, mutta kun toista ei kiinnostanut, niin ei kiinnostanut. Yksin ei voi asioita muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää tinderiin, siellä suurinpiirtein kaikki näitä "yh-isä", "osa-aika isä" "etävanhempi" ja kovasti on normaalia, uutta vaan kehiin ja toiselle kierrokselle :) Ei eroaminen todellakaan ole mörkö tänäpäivänä!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä avioliitto on sitoumus elää elämänsä yhdessä toisen kanssa vaikka vastaan tulisi ei-niin-kivoja asioitakin.
Vastoinkäymisillä tarkoitetaan siinä toisen työttömyyttä tai sairautta, ei mustaa silmää tai juoppoutta. Kaikkea ei pidä sietää avioliitonkaan nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät parisuhde jua perhe-elämä ole erillisiä. Mä voisin hyvin elääkin sinkkuna, jos ei olisi lapsia, mutta kun on lapsia (jotka olen halunnut), on elämäni paljon mukavampaa, kun on toinen aikuinen perheessä huolehtimassa heistä. Ja nimenomaan samassa asunnossa. En todellakaan eroa helposti tässä tilanteessa. Ero olisi kauhistus myös lapsille (ovat tämän sanoneet, kun jonkun kaverinsa vanhemmat erosivat), enkä haluaisi järkyttää heidän elämäänsä ilman todella painavaa syytä.
niin, sulla ilmeisimmin on puoliso joka osaltaan huolehtii lapsista, eikä myöskään esim kanna teidän rahoja baariin ja palatessa herätä sinut haukkuakseen.
Miksi toimivasta liitosta pitäisikään erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.
Perhehelvetti = vanhempi ei enää tunne samanlaisia perhosia vatsassa kuin ihastuessaan? Kyllä eron lapsiperheessä tulisi oikeasti johtua jostain muusta kuin vanhempien yoloilusta. Väkivalta, päihteet yms ovat todellisia perhehelvetin tuottajia joista tulisi lasten päästä eroon, mutta se että ”kasvoimme erillemme” ei ole.
Ei lapsia haittaa romantiikan puute vanhempien välillä. Mutta vanhempien kiukku ja pettymys sekä riidat aiheesta haittaavat. Jos vanhemmat eivät kasva seuraavalle ihmisyyden tasolle, vaan jatkavat eläimellistä vaistojensa perässä juoksentelua (esim. romantiikan jahtaaminen), syntyy ristiriitoja ja konflikteja. Tämä häiritsee lasten kehittymistä ja kasvua.
On kuitenkin tutkittu, että jopa huonossa ydinperheessä kasvaneilla menee elämässä myöhemmin paremmin kuin eroperheissä kasvaneissa, siis tilastollisesti kokonaisuutena!
- vain väkivalta, pettäminen, jota ei pysty antamaan anteeksi yms. on kunnon syy eroon, tosin ihmisten pitäisi miettiä enemmän sitä, kenen kanssa menevät yhteen.
Se tilastosi nyt vaan sattuu olemaan räikeästi vääristynyt siltä osin, että ei ole vaihtoehtoista todellisuutta, jossa nähtäisiin, mitä niille eroperheille tapahtui, jos eivät eronneetkaan. On täysin selvä asia, että jos pari jää yhteen, sillä ei ole mennyt yhtä huonosti kuin toisella, joka erosi. Siis tilastollisesti kokonaisuutena! Lisäksi eroperheen lapset ovat ennen eroakin jo altistuneet jollekin niin sietämättömälle, mikä johti eroon. Se vaikutus ei täysin häviä elämän myötä vaikka ero siitä suurimman osan varmasti poistaakin jatkossa.
Ihminen ei voi ylipäänsä tehdä elämänsä ratkaisuita, jotka vaikuttavat merkittävästi itseen ja läheisimpiin, minkään tilastojen pohjalta.
Ehkä ihmisten pitäisi miettiä moniakin asioita, mutta jopa sinä varmasti ymmärrät, että pettäminen, väkivalta, persoonallisuushäiriöt, päihteet tai muut eivät yleensä näy tai haittaa oleellisesti seurusteluvaiheessa, kun niitä valintoja tehdään, vaan ne tupsahtavat elämään mukaan jossain myöhemmässä vaiheessa, kun ollaan jo saman paskapöntön käyttäjiä pankin rahalla.
Ne myös usein jäävät piiloon myös sivustakatsojilta, joille jää se käsitys että "ihan toimiva perhe" hajosi "ihan turhaan ja pinnallisista syistä". Mukava seuramies kutsuilla voi harrastaa henkistä väkivaltaa kotimakuuhuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.
Perhehelvetti = vanhempi ei enää tunne samanlaisia perhosia vatsassa kuin ihastuessaan? Kyllä eron lapsiperheessä tulisi oikeasti johtua jostain muusta kuin vanhempien yoloilusta. Väkivalta, päihteet yms ovat todellisia perhehelvetin tuottajia joista tulisi lasten päästä eroon, mutta se että ”kasvoimme erillemme” ei ole.
Ei lapsia haittaa romantiikan puute vanhempien välillä. Mutta vanhempien kiukku ja pettymys sekä riidat aiheesta haittaavat. Jos vanhemmat eivät kasva seuraavalle ihmisyyden tasolle, vaan jatkavat eläimellistä vaistojensa perässä juoksentelua (esim. romantiikan jahtaaminen), syntyy ristiriitoja ja konflikteja. Tämä häiritsee lasten kehittymistä ja kasvua.
On kuitenkin tutkittu, että jopa huonossa ydinperheessä kasvaneilla menee elämässä myöhemmin paremmin kuin eroperheissä kasvaneissa, siis tilastollisesti kokonaisuutena!
- vain väkivalta, pettäminen, jota ei pysty antamaan anteeksi yms. on kunnon syy eroon, tosin ihmisten pitäisi miettiä enemmän sitä, kenen kanssa menevät yhteen.
Se tilastosi nyt vaan sattuu olemaan räikeästi vääristynyt siltä osin, että ei ole vaihtoehtoista todellisuutta, jossa nähtäisiin, mitä niille eroperheille tapahtui, jos eivät eronneetkaan. On täysin selvä asia, että jos pari jää yhteen, sillä ei ole mennyt yhtä huonosti kuin toisella, joka erosi. Siis tilastollisesti kokonaisuutena! Lisäksi eroperheen lapset ovat ennen eroakin jo altistuneet jollekin niin sietämättömälle, mikä johti eroon. Se vaikutus ei täysin häviä elämän myötä vaikka ero siitä suurimman osan varmasti poistaakin jatkossa.
Ihminen ei voi ylipäänsä tehdä elämänsä ratkaisuita, jotka vaikuttavat merkittävästi itseen ja läheisimpiin, minkään tilastojen pohjalta.
Ehkä ihmisten pitäisi miettiä moniakin asioita, mutta jopa sinä varmasti ymmärrät, että pettäminen, väkivalta, persoonallisuushäiriöt, päihteet tai muut eivät yleensä näy tai haittaa oleellisesti seurusteluvaiheessa, kun niitä valintoja tehdään, vaan ne tupsahtavat elämään mukaan jossain myöhemmässä vaiheessa, kun ollaan jo saman paskapöntön käyttäjiä pankin rahalla.
Ne myös usein jäävät piiloon myös sivustakatsojilta, joille jää se käsitys että "ihan toimiva perhe" hajosi "ihan turhaan ja pinnallisista syistä". Mukava seuramies kutsuilla voi harrastaa henkistä väkivaltaa kotimakuuhuoneessa.
Siis kuka muka ajattelee näin? En usko että kukaan elämää nähnyt ihminen ajattelee, että kaksi ihmistä eroaa ja rikkoo perheen lapsilta ja rämpii kaiken se ero draaman ja muun skeidan huvikseen? Ja ihan huvikseen sitten tapellaan lasten huoltajuusasioista ja ollaan niitä yyhoo vanhempia.
Monesti ero on yllätys ulkopuolisille, mutta ei todellakaan ajattele kukaan että pinnallisista syistä ja "ihan turhaan" erotaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät parisuhde jua perhe-elämä ole erillisiä. Mä voisin hyvin elääkin sinkkuna, jos ei olisi lapsia, mutta kun on lapsia (jotka olen halunnut), on elämäni paljon mukavampaa, kun on toinen aikuinen perheessä huolehtimassa heistä. Ja nimenomaan samassa asunnossa. En todellakaan eroa helposti tässä tilanteessa. Ero olisi kauhistus myös lapsille (ovat tämän sanoneet, kun jonkun kaverinsa vanhemmat erosivat), enkä haluaisi järkyttää heidän elämäänsä ilman todella painavaa syytä.
niin, sulla ilmeisimmin on puoliso joka osaltaan huolehtii lapsista, eikä myöskään esim kanna teidän rahoja baariin ja palatessa herätä sinut haukkuakseen.
Miksi toimivasta liitosta pitäisikään erota.
Huolehtii ja on hyvä mies, mutta kyllä silti joskus mietin, että sinkkuna olisi helpompaa, koska meillä on miehen kanssa kuitenkin aina välillä kaikenlaista pientä vääntöä mm. kodin siisteystasosta, vapaa-ajanviettotavoista, jne. Yhdessäolon hyödyt kuitenkin voittavat lapsiperheessä. Voin milloin vain lähteä lenkille, ystäviä tapaamaan, saan omaa aikaa aina halutessani, koska mies tykkää olla lasten kanssa. Perheenä on mukavampi viettää vapaa-aikaa ja reissata kuin minä+lapset-kombolla, kun on aikuistakin seuraa (minulle). Mies tukee kasvatustyötäni (yksin tuskin saisin rajoja pidettyä lapsille) ja yhdessä saamme maksettua paljon kivemman asunnon kuin yksin jne. Ja ihan on kätevää muutenkin, kun on kaksi aikuista taloudessa. Toinen on lasten kanssa, kun toinen käy kaupassa / laittaa ruokaa jne. Homma niin sanotusti toimii.
Ja lisään, että tämän ikäisenä en enää huolisikaan suhdetta, jossa joutuisin miettimään, onkä tämä suhde nyt minulle hyvä vai ei. Parisuhdetarpeeni ovat niin yksinkertaiset, että yhteensopiva ihminen pystyy niihin kyllä vastaamaan helposti ja koko ajan.