Lue keskustelun säännöt.
Miksi eroaminen on joillekuille niin kauhea mörkö?
17.06.2020 |
Ajattelen, että jos minä tai kumppanini emme saa suhteelta enää niitä asioita, joiden vuoksi suhteeseen aloimme, eikä asiaa saada kohtuudella korjattua, ero on ainoa reilu ratkaisu tuossa tilanteessa. Ei tuo ole mikään katkera epäonnistuminen vaan osa elämää. Kiitetään toista yhteisestä matkasta ja jatketaan eri suuntiin.
Elämä sinkkuna on jo tosi kivaa, joten suhteen täytyy olla jotakin erinomaista.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.
Perhehelvetti = vanhempi ei enää tunne samanlaisia perhosia vatsassa kuin ihastuessaan? Kyllä eron lapsiperheessä tulisi oikeasti johtua jostain muusta kuin vanhempien yoloilusta. Väkivalta, päihteet yms ovat todellisia perhehelvetin tuottajia joista tulisi lasten päästä eroon, mutta se että ”kasvoimme erillemme” ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksikään suhde ei ole pelkkää myötämäkeä ja ruusuilla tanssimista, siksi suhde on sitoumus.
Kuinka usein sinun suhteessasi on sellaisia päiviä tai viikkoja, että suhde tuntuu ottavan enemmän kuin se antaa, tai että koet suhteen vuoksi enemmän epämiellyttäviä kuin miellyttäviä asioita?
Tuota oon itsekin miettinyt. Mun ystävä on pohtinut eroa nyt 6 vuotta. Hän on sinä aikana vuokrannut 2 eri kämppää, sisustanut ne, raahannut lapset sinne noin kuukaudeksi, todennut että en mä voi erota, muuttanut lapsineen takaisin kotiin, mutta pitänyt sen kämpän ja käynyt siellä lasten kanssa viikonloppuja aina kun menee pas kasti ja lopulta irtisanonut kämpän ja palannut miehen luo.
Nyt miettii kolmannen kämpän vuokrausta, mutta hänen vanhempansa sanoivat, että hän saa muuttaa yksin, he ei enää siirrä kaverini kamoja yhteenkään kämppään ennen kuin ne avioeropaperit on vetämässä. Mies ei ikinä sano mitään mihinkään, haluaisi olla yhdessä mutta ei vaan jaksa enää yrittää, kun mun kaverin mielestä hän tekee kaiken väärin ja valittaa mulle, kun mies ei tee mitään eikä osallistu ja miksi mä tulin takaisin. Kysyin lopulta viime viikolla miksi hän ei nyt vaan eroa kun on sitä halunnut toisen lapsen syntymästä asti. Kuulemma ei voi, ku hävettää kertoa että erosi ja rikkoa lapsilta se perhe ja repiä ne lapset kotoaan ja muutenki ahdistaa ajatus, että ois avioeronnut.
Joillekin se on katkera epäonnistuminen, voitko aloittaja ymmärtää tällaista.
Se ei olekaan mörkö, mikäli yhdessä on asioita yritetty selvittää ja tultu yhdessä siihen tulokseen, että parempi eriteille. Hyvin usein ne erot vaan tuppaavat olemaan niinsanotusti yksipuolisesta halusta kiinni., yrittämättäkään ratkoa niitä suhteen ongelmia. Kyllä siinä se toinen osapuoli todellakin kipuilee ja valtavasti, varsinkin kun aika usein varsinkin miehillä se ero johtuu miehen hingusta toiseen naiseen.
Kuinka moni ihan rehellisesti kykenee näkemään oman toimintansa/toimimattomuutensa parisuhteen eteen ? Parisuhde kun vaatii molemmilta, ei vain toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään suhde ei ole pelkkää myötämäkeä ja ruusuilla tanssimista, siksi suhde on sitoumus.
Kuinka usein sinun suhteessasi on sellaisia päiviä tai viikkoja, että suhde tuntuu ottavan enemmän kuin se antaa, tai että koet suhteen vuoksi enemmän epämiellyttäviä kuin miellyttäviä asioita?
Kyllä niitä on riittänyt ihan siihen asti että olemme tosissamme pohtineet eroa. Lasten syntymän aikaan meillä oli todella vaikeaa pitkään, noin 2 vuoden ajan, sitten helpotti. Olen todella tyytyväinen ettei erottu.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin se on katkera epäonnistuminen, voitko aloittaja ymmärtää tällaista.
En voi. Voitko selittää? Minusta parisuhde on onnistunut, jos siitä on nauttinut sen aikaa, kun se kestää. Eihän elokuvatakaan tee huonoa se, että lopputekstit lopulta rullaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Voi kumpa vanhempani olisivat eronneet silloin kun olin pieni. Katselin vuodesta toiseen kireää ilmapiiriä ja sairastuin jo ala-asteella ahdistuneisuushäiriöön. Oireilin niin pahasti, että jouduin usein jäämään pois koulusta pahoinvoinnin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään suhde ei ole pelkkää myötämäkeä ja ruusuilla tanssimista, siksi suhde on sitoumus.
Kuinka usein sinun suhteessasi on sellaisia päiviä tai viikkoja, että suhde tuntuu ottavan enemmän kuin se antaa, tai että koet suhteen vuoksi enemmän epämiellyttäviä kuin miellyttäviä asioita?
Kyllä niitä on riittänyt ihan siihen asti että olemme tosissamme pohtineet eroa. Lasten syntymän aikaan meillä oli todella vaikeaa pitkään, noin 2 vuoden ajan, sitten helpotti. Olen todella tyytyväinen ettei erottu.
Kiitos vastauksesta. Kysyin, koska minulla ei ole ollut ainuttakaan tuollaista päivää ainoassakaan suhteessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehet katkeroituu helpommin kun eroavat. Naiset pääsevät eron yli helpommin, varmaan paremman emotionaalistentunnekykyjen sekä oman terveydenhuolenpidon takia. Entiset mieheni ovat ottaneet eron aina raskaasti vaikka deittasimme vain sen tyypilliset 1-3 vuotta. Jotkut jopa raivostuivat kun sanoin etten ole onnellinen suhteesta syytä A. En tajua mikä hinku miehillä on pitää onneton nainen suhteessa? Varmaan jokin itsekäs syy jossa toisen tunteilla ei ole mitään sijaa. Mutta nyt edellinen mies sai idean että erotaan kun ei tämä suhde oikeen enään toimi ja olin samaa mieltä, en siitäkään ottanut nokkiini. Me naiset kyllä huomaamme aikaisemmin jos suhde ei toimi ja milloin ero tulee. Tosin erottuamme mies tuli katumapäälle muutaman kuukauden jälkeen ja itki perääni että haluaakin takaisin yhteen. -_- On ne miehet outoja. En suostunut. Nyt hänellä on uusi ja toivon että se auttaa häntä pääsemään eteenpäin. Nyt olen onnellisesti sinkku. Tarpeeksi parisuhteissa kahlattu.
Monilla miehillä on fiksaatio omistaa ja hallita asioita. Nainen on kuin koira, joka saadaan rakastumaan itseen alistamalla ja tukholmasyndrooman avulla ja jos nainen osoittaa merkkejä omasta tahdosta, reaktiona on kiukku tai manipulointi. Naista vihataan pitkään eron jälkeen, sillä miehen jättänyt nainen on kävelevä osoitus miehen kyvyttömyydestä hallita "omaisuuttaan".
Mies ei ole sama kuin persoonallisuushäiriö. Yhtä paljon pipipäitä löytyy naisistakin, tosin oireyhtymät saattavat olla painottuneet eri lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.
Perhehelvetti = vanhempi ei enää tunne samanlaisia perhosia vatsassa kuin ihastuessaan? Kyllä eron lapsiperheessä tulisi oikeasti johtua jostain muusta kuin vanhempien yoloilusta. Väkivalta, päihteet yms ovat todellisia perhehelvetin tuottajia joista tulisi lasten päästä eroon, mutta se että ”kasvoimme erillemme” ei ole.
Ei lapsia haittaa romantiikan puute vanhempien välillä. Mutta vanhempien kiukku ja pettymys sekä riidat aiheesta haittaavat. Jos vanhemmat eivät kasva seuraavalle ihmisyyden tasolle, vaan jatkavat eläimellistä vaistojensa perässä juoksentelua (esim. romantiikan jahtaaminen), syntyy ristiriitoja ja konflikteja. Tämä häiritsee lasten kehittymistä ja kasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään suhde ei ole pelkkää myötämäkeä ja ruusuilla tanssimista, siksi suhde on sitoumus.
Kuinka usein sinun suhteessasi on sellaisia päiviä tai viikkoja, että suhde tuntuu ottavan enemmän kuin se antaa, tai että koet suhteen vuoksi enemmän epämiellyttäviä kuin miellyttäviä asioita?
Kyllä niitä on riittänyt ihan siihen asti että olemme tosissamme pohtineet eroa. Lasten syntymän aikaan meillä oli todella vaikeaa pitkään, noin 2 vuoden ajan, sitten helpotti. Olen todella tyytyväinen ettei erottu.
Kiitos vastauksesta. Kysyin, koska minulla ei ole ollut ainuttakaan tuollaista päivää ainoassakaan suhteessani.
Kuinka pitkiä suhteita sinulla on ollut? Me olemme olleet naimisissa nyt 15v, tänä vuonna 16v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.
Perhehelvetti = vanhempi ei enää tunne samanlaisia perhosia vatsassa kuin ihastuessaan? Kyllä eron lapsiperheessä tulisi oikeasti johtua jostain muusta kuin vanhempien yoloilusta. Väkivalta, päihteet yms ovat todellisia perhehelvetin tuottajia joista tulisi lasten päästä eroon, mutta se että ”kasvoimme erillemme” ei ole.
Riippuu kuules ihan siitä, miten tuo erilleen kasvu näkyy Jos se on jatkuvaa kylmää ilmapiiriä tai kuumaa riittelyä, niin kyllä se herkkyysvaiheessa oleville lpasille voi olla helvettiä ja pilata tämän kehityksen ja mielenterveyden. Kalsea vihan ilmapiiri niiden välillä, joiden pitäisi olla sekä luotettava turva, että kasvattaja ja roolimalli, ei ole mistään kotoisin. Vaikka ei vedettäisi viinaa tai turpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa TV7 "Danny Silk - Rakasta tositarkoituksella" -sarja.
Vaikka on uskontoa mukana, niin sarjassa käsitellään todella hyvin ihmisten motiiveja mennä parisuhteeseen, omien perhetaustojen vaikutusta, suhteiden kohtalonkysymyksiä yms.
- ihmiset tarvitsisivat enemmän parisuhdekoulutusta ja omaan itseen tutustumista ennen mitään suhteita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.
Perhehelvetti = vanhempi ei enää tunne samanlaisia perhosia vatsassa kuin ihastuessaan? Kyllä eron lapsiperheessä tulisi oikeasti johtua jostain muusta kuin vanhempien yoloilusta. Väkivalta, päihteet yms ovat todellisia perhehelvetin tuottajia joista tulisi lasten päästä eroon, mutta se että ”kasvoimme erillemme” ei ole.
Ei lapsia haittaa romantiikan puute vanhempien välillä. Mutta vanhempien kiukku ja pettymys sekä riidat aiheesta haittaavat. Jos vanhemmat eivät kasva seuraavalle ihmisyyden tasolle, vaan jatkavat eläimellistä vaistojensa perässä juoksentelua (esim. romantiikan jahtaaminen), syntyy ristiriitoja ja konflikteja. Tämä häiritsee lasten kehittymistä ja kasvua.
Tiedät itsekin, että tämä on valetta. Vanhemmat mallintavat lapsilleen, millaista parisuhteessa on. Suhdemalli, jossa ei ole koskettelua ja romanttisia eleitä voi todella aiheuttaa ongelmia myöhemmin deittaillessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään suhde ei ole pelkkää myötämäkeä ja ruusuilla tanssimista, siksi suhde on sitoumus.
Kuinka usein sinun suhteessasi on sellaisia päiviä tai viikkoja, että suhde tuntuu ottavan enemmän kuin se antaa, tai että koet suhteen vuoksi enemmän epämiellyttäviä kuin miellyttäviä asioita?
Kyllä niitä on riittänyt ihan siihen asti että olemme tosissamme pohtineet eroa. Lasten syntymän aikaan meillä oli todella vaikeaa pitkään, noin 2 vuoden ajan, sitten helpotti. Olen todella tyytyväinen ettei erottu.
Kiitos vastauksesta. Kysyin, koska minulla ei ole ollut ainuttakaan tuollaista päivää ainoassakaan suhteessani.
Kuinka pitkiä suhteita sinulla on ollut? Me olemme olleet naimisissa nyt 15v, tänä vuonna 16v
Kolme ja kaksitoista vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.
Perhehelvetti = vanhempi ei enää tunne samanlaisia perhosia vatsassa kuin ihastuessaan? Kyllä eron lapsiperheessä tulisi oikeasti johtua jostain muusta kuin vanhempien yoloilusta. Väkivalta, päihteet yms ovat todellisia perhehelvetin tuottajia joista tulisi lasten päästä eroon, mutta se että ”kasvoimme erillemme” ei ole.
Riippuu kuules ihan siitä, miten tuo erilleen kasvu näkyy Jos se on jatkuvaa kylmää ilmapiiriä tai kuumaa riittelyä, niin kyllä se herkkyysvaiheessa oleville lpasille voi olla helvettiä ja pilata tämän kehityksen ja mielenterveyden. Kalsea vihan ilmapiiri niiden välillä, joiden pitäisi olla sekä luotettava turva, että kasvattaja ja roolimalli, ei ole mistään kotoisin. Vaikka ei vedettäisi viinaa tai turpaan.
Niin että aikuiset eivät osaa käyttäytyä aikuismaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.
Perhehelvetti = vanhempi ei enää tunne samanlaisia perhosia vatsassa kuin ihastuessaan? Kyllä eron lapsiperheessä tulisi oikeasti johtua jostain muusta kuin vanhempien yoloilusta. Väkivalta, päihteet yms ovat todellisia perhehelvetin tuottajia joista tulisi lasten päästä eroon, mutta se että ”kasvoimme erillemme” ei ole.
Ei lapsia haittaa romantiikan puute vanhempien välillä. Mutta vanhempien kiukku ja pettymys sekä riidat aiheesta haittaavat. Jos vanhemmat eivät kasva seuraavalle ihmisyyden tasolle, vaan jatkavat eläimellistä vaistojensa perässä juoksentelua (esim. romantiikan jahtaaminen), syntyy ristiriitoja ja konflikteja. Tämä häiritsee lasten kehittymistä ja kasvua.
Tiedät itsekin, että tämä on valetta. Vanhemmat mallintavat lapsilleen, millaista parisuhteessa on. Suhdemalli, jossa ei ole koskettelua ja romanttisia eleitä voi todella aiheuttaa ongelmia myöhemmin deittaillessa.
Entäs suhdemalli jossa lennetään kukasta kukkaan koska ei ole muuten tarpeeksi romanttisia eleitä? Suhdemalli jossa lasten kodin saa repiä auki ja hajalle, tuoda sinne uusia ihmisiä noin vain kunnes taas kyllästyy ja haluaa lisää romantiikka elämäänsä? Kuulostaa todella terveelliselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.
Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.
Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.
Perhehelvetti = vanhempi ei enää tunne samanlaisia perhosia vatsassa kuin ihastuessaan? Kyllä eron lapsiperheessä tulisi oikeasti johtua jostain muusta kuin vanhempien yoloilusta. Väkivalta, päihteet yms ovat todellisia perhehelvetin tuottajia joista tulisi lasten päästä eroon, mutta se että ”kasvoimme erillemme” ei ole.
Ei lapsia haittaa romantiikan puute vanhempien välillä. Mutta vanhempien kiukku ja pettymys sekä riidat aiheesta haittaavat. Jos vanhemmat eivät kasva seuraavalle ihmisyyden tasolle, vaan jatkavat eläimellistä vaistojensa perässä juoksentelua (esim. romantiikan jahtaaminen), syntyy ristiriitoja ja konflikteja. Tämä häiritsee lasten kehittymistä ja kasvua.
On kuitenkin tutkittu, että jopa huonossa ydinperheessä kasvaneilla menee elämässä myöhemmin paremmin kuin eroperheissä kasvaneissa, siis tilastollisesti kokonaisuutena!
- vain väkivalta, pettäminen, jota ei pysty antamaan anteeksi yms. on kunnon syy eroon, tosin ihmisten pitäisi miettiä enemmän sitä, kenen kanssa menevät yhteen.
Totta kai ero aiheuttaa epämiellyttäviä tunteita. Mutta tunteet ovat kuitenkin vain tunteita. Ne eivät voi vahignoittaa sinua ja menevät nopeasti ohi, kun antaa niiden olla. Vellominen, vastaan hangoittelu tai kieltäminen vain pitkittää niiden epämiellyttävää vaikutusta.
Ovatkohan puutteelliset tunnetaidot sen takana, että moni kammoaa eroa?