Miksi eroaminen on joillekuille niin kauhea mörkö?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi erota kun on hyvä liitto? Täällä lähtökohtaisesti ajatellaan, että kaikilla pitkään aviossa olleilla on huono ja epätyydyttävä liitto ja siitä ei vain uskalleta erota ja pidetään kulissia yllä. Toiset vaan ovat onnellisia vaikka välillä vastoinkäymisiäkin tulee vastaan. Ei kuitenkaan olla heti lyömässä eropapereita tiskiin vaan pyritään korjaamaan ongelmat.

Luetun ymmärtäminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi erota kun on hyvä liitto? Täällä lähtökohtaisesti ajatellaan, että kaikilla pitkään aviossa olleilla on huono ja epätyydyttävä liitto ja siitä ei vain uskalleta erota ja pidetään kulissia yllä. Toiset vaan ovat onnellisia vaikka välillä vastoinkäymisiäkin tulee vastaan. Ei kuitenkaan olla heti lyömässä eropapereita tiskiin vaan pyritään korjaamaan ongelmat.

Aihe ja keskusteluhan ei koskekaan hyviä liittoja, joissa kumpikin saa liitosta kaiken haluamansa. Ei ketään olla usuttamassa eroamaan vasten tahtoaan, vaan ihmeteltiin sitä, miksi eroa pidetään mörkönä silloin, kun se selvästi olisi parempi vaihtoehto.

Kyllä täällä usutetaan heti eroamaan ihan mistä syystä vain ja samaa tapahtuu tosielämässä. En tiedä onko se jotain kateutta vai mitä, mutta toisten liitoista ulkopuolisilla ei kuitenkaan ole käsitystä ja siksi niihin ei pitäisi muiden nokkaansa työntää.

Yleensä miehet katkeroituu helpommin kun eroavat. Naiset pääsevät eron yli helpommin, varmaan paremman emotionaalistentunnekykyjen sekä oman terveydenhuolenpidon takia.  Entiset mieheni ovat ottaneet eron aina raskaasti vaikka deittasimme vain sen tyypilliset 1-3 vuotta. Jotkut jopa raivostuivat kun sanoin etten ole onnellinen suhteesta syytä A. En tajua mikä hinku miehillä on pitää onneton nainen suhteessa? Varmaan jokin itsekäs syy jossa toisen tunteilla ei ole mitään sijaa. Mutta nyt edellinen mies sai idean että erotaan kun ei tämä suhde oikeen enään toimi ja olin samaa mieltä, en siitäkään ottanut nokkiini. Me naiset kyllä huomaamme aikaisemmin jos suhde ei toimi ja milloin ero tulee. Tosin erottuamme mies tuli katumapäälle muutaman kuukauden jälkeen ja itki perääni että haluaakin takaisin yhteen. -_- On ne miehet outoja. En suostunut. Nyt hänellä on uusi ja toivon että se auttaa häntä pääsemään eteenpäin. Nyt olen onnellisesti sinkku. Tarpeeksi parisuhteissa kahlattu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.

Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.

Monet asiat aiheuttaa lapsille mielenterveysongelmia. Esimerkiksi vanhempien pakkomielteinen suhtautuminen erilaisiin asioihin tyyliin ”aivan sama miten menee, mutta yhdessä pitää pysyä”.

Totta kai siihen pettyy, ettei se kumppani pidä suhdetta niin arvokkaana, että haluaisi palauttaa sen raiteilleen. Siis olettaen, että itse vielä haluaisi, muutenhan sillä ei ole enää väliä.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai siihen pettyy, ettei se kumppani pidä suhdetta niin arvokkaana, että haluaisi palauttaa sen raiteilleen. Siis olettaen, että itse vielä haluaisi, muutenhan sillä ei ole enää väliä.

Useimmat parit eroavat yhteensopimattomien luonteiden, tarpeiden, arvojen, elämäntyylin tai tulevaisuuden toiveiden vuoksi. Ei siinä paljoa paina, kuinka arvokkaana suhdetta pidät tai paljonko kumppaniasi rakastat. Jos et kerta kaikkiaan kykene antamaan toiselle sitä, mitä tämä tarvitsee, ei suhde voi toimia vaikka kuinka haluaisit.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.

Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.

Ei aiheuta. Sen sijaan vanhempien suru ja pettymys asiasta heijastuvat lapsiin. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat alkavat käyttää lapsia riitakapulana vaikuttaakseen toisiinsa, joka kuormittaa lapsia usein kohtuuttomasti.

Jos molemmat vanhemmat jatkavat elämäänsä normaalisti eteenpäin katsoen, huolehtien ja huomioiden lapsia normaalisti, lapset sopeutuvat helposti. Esimerkiksi vuoroviikkovanhemmuus sopii tällaisen elämäntyylin toteuttamiseen.

Lapset ovat kuin koiranpentuja, kyllähän ne hetken surevat, mutta sopeutuvat kyllä muuttuviin olosuhteisiin ja jatkavat elämäänsä iloisesti ja elämänhaluisesti - elleivät vanhemmat tätä häiritse omalla surullaan, kiukullaan ja katkeruudellaan.

Vierailija kirjoitti:

"Yleensä eroon liittyy todella paljon surun ja pettymyksen tunteita vaikka kuinka ero ollisi oikea ratkaisu."

Ei niin pahoja surun ja pettymyksen tunteita kuin epätyydyttävään suhteeseen jääminen aiheuttaisi.

Olen nähnyt toisenlaistakin menoa, jossa tilanne on muuttunut erityisen kurjaksi vasta eron jälkeen, kun tapellaan lasten asioista, riidellään ihan kaikesta ja tehdään joka asiasta kiusaa. Näin on käynyt siitä huolimatta, että on erottu yhteisymmärryksessä. Mutta eron jälkeen nimenomaan eroa halunnut osapuoli alkaa haastamaan riitaa kaikesta mahollisesta.

Onpas kummallinen kysymys. Jos rakastaa toista ihan hulluna mutta ei saa silti suhdetta toimimaan niin onpa kumma jso eroaminen on paha asia... 

Vierailija kirjoitti:

Totta kai siihen pettyy, ettei se kumppani pidä suhdetta niin arvokkaana, että haluaisi palauttaa sen raiteilleen. Siis olettaen, että itse vielä haluaisi, muutenhan sillä ei ole enää väliä.

Monet erot johtuu ihan vaan siitä, että nuorena ei tunne itseään ja menee yhteen jonkun kanssa johon ihastuu. Sitten kun kasvaa ja aikuistuu siinä ja tajuaakin että haluaa elämältä ihan eri asioita kuin se toinen. Siinä vaan latistaa kummankin elämää pysymällä yhdessä. Kumpikaan ei voi elää niin kuin oikeasti haluaisi tai saa toisesta siihen elämään sellaista tukea kuin voisi sopivammasta ihmisestä saada. Siinä vaan sitten ajellaan jollain raiteilla, millä kumpikaan ei edes halua ajella.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä miehet katkeroituu helpommin kun eroavat. Naiset pääsevät eron yli helpommin, varmaan paremman emotionaalistentunnekykyjen sekä oman terveydenhuolenpidon takia.  Entiset mieheni ovat ottaneet eron aina raskaasti vaikka deittasimme vain sen tyypilliset 1-3 vuotta. Jotkut jopa raivostuivat kun sanoin etten ole onnellinen suhteesta syytä A. En tajua mikä hinku miehillä on pitää onneton nainen suhteessa? Varmaan jokin itsekäs syy jossa toisen tunteilla ei ole mitään sijaa. Mutta nyt edellinen mies sai idean että erotaan kun ei tämä suhde oikeen enään toimi ja olin samaa mieltä, en siitäkään ottanut nokkiini. Me naiset kyllä huomaamme aikaisemmin jos suhde ei toimi ja milloin ero tulee. Tosin erottuamme mies tuli katumapäälle muutaman kuukauden jälkeen ja itki perääni että haluaakin takaisin yhteen. -_- On ne miehet outoja. En suostunut. Nyt hänellä on uusi ja toivon että se auttaa häntä pääsemään eteenpäin. Nyt olen onnellisesti sinkku. Tarpeeksi parisuhteissa kahlattu.

Me naiset aina sitä ja kaikki miehet aina blaa blaa. Älä jaksa. Ihmiset on ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas kummallinen kysymys. Jos rakastaa toista ihan hulluna mutta ei saa silti suhdetta toimimaan niin onpa kumma jso eroaminen on paha asia... 

Mitä tarkoitat? Eroaminenhan on tuossa tilanteessa hyvä ja oikea asia. Ei toisen rakastaminen tarkoita, että hänen kanssaan voisi tai kannattaisi olla suhteessa.

Jos ei lapsia, ero on helppoa, otetaan vaan eri suunnat. Mutta jos lapsia, minun , sinun , meidän, soppa alkaa syntyä . Kun lapset pieniä, alakoululaisia, kaikki on aikuisten käsissä ja sujuvaa. Mutta teini-ikäisinä, aikuisina , lasten hankittua puolisot ja perheet- alkaa käydä raskaaksi . Helpommallakin pääsisi kuin uusioperheessä.

Kyllä osa eroista on myös siitä, että toinen (yleensä mies) alkaa pitää naista kalustoon kuuluvana itsestäänselvyytenä ja lakkaa panostamasta, vaikka olisi ollut kuinka hyvin ja mukavaa pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä miehet katkeroituu helpommin kun eroavat. Naiset pääsevät eron yli helpommin, varmaan paremman emotionaalistentunnekykyjen sekä oman terveydenhuolenpidon takia.  Entiset mieheni ovat ottaneet eron aina raskaasti vaikka deittasimme vain sen tyypilliset 1-3 vuotta. Jotkut jopa raivostuivat kun sanoin etten ole onnellinen suhteesta syytä A. En tajua mikä hinku miehillä on pitää onneton nainen suhteessa? Varmaan jokin itsekäs syy jossa toisen tunteilla ei ole mitään sijaa. Mutta nyt edellinen mies sai idean että erotaan kun ei tämä suhde oikeen enään toimi ja olin samaa mieltä, en siitäkään ottanut nokkiini. Me naiset kyllä huomaamme aikaisemmin jos suhde ei toimi ja milloin ero tulee. Tosin erottuamme mies tuli katumapäälle muutaman kuukauden jälkeen ja itki perääni että haluaakin takaisin yhteen. -_- On ne miehet outoja. En suostunut. Nyt hänellä on uusi ja toivon että se auttaa häntä pääsemään eteenpäin. Nyt olen onnellisesti sinkku. Tarpeeksi parisuhteissa kahlattu.

Monilla miehillä on fiksaatio omistaa ja hallita asioita. Nainen on kuin koira, joka saadaan rakastumaan itseen alistamalla ja tukholmasyndrooman avulla ja jos nainen osoittaa merkkejä omasta tahdosta, reaktiona on kiukku tai manipulointi. Naista vihataan pitkään eron jälkeen, sillä miehen jättänyt nainen on kävelevä osoitus miehen kyvyttömyydestä hallita "omaisuuttaan".

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.

Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.

Kun vanhempani aikoinaan erosivat, olin todella tyytyväinen. Yhdessä oli sinnitelty muka lasten parasta ajatellen, mutta kotielämä oli kyllä yhtä helevettiä isän luonteen takia. Meille lapsillekin paras ratkaisu oli ero. Enemmän mieltäni on rikkonut vanhempien yhdessä olo, kuin odotettu ero.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ero aiheuttaa useita mielenterveyden häiriöitä. Eli lasten takia kannattaisi yrittää tulla toimeen keskenään.

Usein asioita pohditaan niin minä-keskeisesti, etteivät siinä lasten tarpeet juuri paina.

Lapsille perhehelvetissä eläminen aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Silloin ero on parempi ratkaisu, vaikka onkin lapsille rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä miehet katkeroituu helpommin kun eroavat. Naiset pääsevät eron yli helpommin, varmaan paremman emotionaalistentunnekykyjen sekä oman terveydenhuolenpidon takia.  Entiset mieheni ovat ottaneet eron aina raskaasti vaikka deittasimme vain sen tyypilliset 1-3 vuotta. Jotkut jopa raivostuivat kun sanoin etten ole onnellinen suhteesta syytä A. En tajua mikä hinku miehillä on pitää onneton nainen suhteessa? Varmaan jokin itsekäs syy jossa toisen tunteilla ei ole mitään sijaa. Mutta nyt edellinen mies sai idean että erotaan kun ei tämä suhde oikeen enään toimi ja olin samaa mieltä, en siitäkään ottanut nokkiini. Me naiset kyllä huomaamme aikaisemmin jos suhde ei toimi ja milloin ero tulee. Tosin erottuamme mies tuli katumapäälle muutaman kuukauden jälkeen ja itki perääni että haluaakin takaisin yhteen. -_- On ne miehet outoja. En suostunut. Nyt hänellä on uusi ja toivon että se auttaa häntä pääsemään eteenpäin. Nyt olen onnellisesti sinkku. Tarpeeksi parisuhteissa kahlattu.

Monilla miehillä on fiksaatio omistaa ja hallita asioita. Nainen on kuin koira, joka saadaan rakastumaan itseen alistamalla ja tukholmasyndrooman avulla ja jos nainen osoittaa merkkejä omasta tahdosta, reaktiona on kiukku tai manipulointi. Naista vihataan pitkään eron jälkeen, sillä miehen jättänyt nainen on kävelevä osoitus miehen kyvyttömyydestä hallita "omaisuuttaan".

Jos miesvihasi on tätä tasoa, parempi pysyä sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas kummallinen kysymys. Jos rakastaa toista ihan hulluna mutta ei saa silti suhdetta toimimaan niin onpa kumma jso eroaminen on paha asia... 

Mitä tarkoitat? Eroaminenhan on tuossa tilanteessa hyvä ja oikea asia. Ei toisen rakastaminen tarkoita, että hänen kanssaan voisi tai kannattaisi olla suhteessa.

Niin, tuohan on ilmiselvää? Et ilmeisesti ole koskaan oikeasti rakastanut jos puhut vain siitä mikä kannattaa etkä tiedä millaisia tunteita ero voi aiheuttaa. On varmaan hyvä ja oikea asia antaa eutanasia terminaalivaiheen syöpäpotilaallekin mutta tuntuuko hyvältä? 

Onhan ero valtava asia. Varsinkin jos on pitkä parisuhde ja lapsia. Yksikään suhde ei ole pelkkää myötämäkeä ja ruusuilla tanssimista, siksi suhde on sitoumus. Kyllä tähän 15v on mahtunut niin ylämäkeä kuin alamäkeä, kriisejä, paljon rakkautta ja onnea. Jos aina kriisin tullessa pitäisi erota koska ei _sillä hetkellä_ ole onnellinen, ei pitkiä parisuhteita olisi. Silti hyvä parisuhde antaa paljon enemmän kuin vie.