Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kaikki eroavat?
16.06.2020 |
Siis koko ajan joku pariskunta eroaa, lähipiirissämme on tullut neljä avioeroa viimeisen parin vuoden aikana, puhumattakaan kaikista tuttujen tutuista jne.
Olen itse ollut naimisissa pian 20 vuotta ja kaksi nuorta on mieheni kanssa kasvatettu tähän maailmaan, on käyty töissä ja selvitty rahatilanteiden muutoksista, kaikenlaisesta lasten sairastelusta, omista henkilökohtaisista kriiseistä jne.
Otsikko on provosoiva, tiedän. Ymmärrän, että joskus rakkaus vaan loppuu ja toiset eivät halua jumittaa "vanhassa" suhteessa.
Mutta tämä erojen tulva on niin outoa, tällä hetkellä en keksi mitään syytä miksi eroaisin miehestäni. Hän on fiksu, kiltti, hauska ja luotettava.
Mietin, onko kyse monien kohdalla lopulta siitä, että ei voi itse hyvin?
Moni eronnut syyttää aina niin helposti toista.
Asia ei edes kuulu minulle, mutta monen suhteen kohdalla tuntuu siltä että jotain olisi voitu vielä tehdä!
Olisi voitu ottaa pieniä lapsia yökylään että vanhemmat saavat omaa aikaa, harrastaa seksiä tai käydä syömässä.
Olisi voitu jutella, että ei sen elämän tarkoitus ole kai että koko ajan pitää tapahtua jotain uutta ja jännää, ostetaan talot ja autot ja ravataan harrastuksissa. Eikö osata enää pysähtyä sen oman kumppanin viereen ja olla ihan rauhassa.
Pihtarit, antakaa vaikka edes se kerta viikkoon jos se toinen haluaa!
Laiskat, tyhjentäkää joskus se pyykkikone. Itseäni ei paljoa kiinnosta jos pyykit on miten sattuu telineessä.
Kertokaa sille puolisolle että miten ihana se on, kukaan ei muutu niin paljon suhteen alkuajoista, että ei mitään hyvää enää keksi.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ihan henkisestä painostuksesta pysyä huonossa suhteessa. Tarvitaan se yksi, joka uskaltaa murtaa tämän ja muut saavat siitä "voimaa" tehdä samoin. Kukaan vaan ei halua olla se ensimmäinen.
Mikä siitä hyvästä suhteesta tekee yhtäkkiä huonon?
Alkoholi, väkivalta tai mielenterveysongelmat eivät ole olleet lähipiirissämme eron syitä vaan ihan puhtaasti se että "toinen ei tee tarpeeksi", "toinen ei ole koskaan kotona", "toinen ei anna", "tapasin sielunkumppanini"...
Ap
Ehkä se ei alunperinkään ole ollut riittävän hyvä tai aito? Aika moni pariutuu, kun kokee että "nyt on sen aika" ja lapsetkin pitäisi hankkia. Jotkut tyytyvät puolisoon jonka saavat, vaikkei suuria tunteita koskaan tulisikaan (tälläkin palstallahan kehotetaan toistuvasti sinkkuja laskemaan rimaa) .
Törmäsin äskettäin jonkun parisuhdeterapeutuin haastatteluun, missä hän kertoi vastaanotolleen tulevan merkittävissä määrin kolmekymppisiä miehiä, joiden parisuhde on solmussa. He sanovat että nyt ensimmäisen kerran elämässään heräävät oikeasti miettimään mitä elämältä haluavat. Ovat menneet ikään kuin autopilotilla tähän asti ja tehneet asioita niin kuin ajattelivat, että "kuuluu tehdä", eli seurustelu, kihlat, avioliitto, lapset, omistusasunto jne. Tämä "ulkoisen käsikirjoituksen" mukaan eläminen monesti päätyy tilanteeseen, missä mies hakee epätoivoisesti ulospääsyä elämästään, joka on alkanut ahdistaa. Usein pettämällä. Ja vaimo ihmettelee, että ero tuli ihan puskista.
Itse ajattelen että parisuhteen kestämiseen vaikuttaa vahvasti kaksi tekijää. Se kuinka vahva rakkaus suhteessa on alunperin, kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Lähes kaikissa suhteissa tulee hankalia paikkoja ja jos suhteeseen on menty miedommilla tunteilla, kuluttaa vaikeat ajat loputkin tunteet helposti loppuun. Jos rakkaus on ollut molemminpuolisesti oikeasti syvää, se kantaa heikoissa kohdissakin ja on löydettävissä pahojen paikkojen jälkeen uudelleen. Toinen on kyky kommunikoida ja halu opetella kommunikoimaan toisen kanssa.
No siis molemmilla suhteessa on omat tarpeet. Läheisyys, vuorovaikutus, yhdessäolo ja tekeminen, jakaminen. Tavat riidellä voi myös olla liian erilaiset. Lapsuuden Koti - ja sieltä saadut mallit vaikuttaa myös!
Mt ongelmat ovat äärimmäisen yleisiä. Masennus on kansansairaus samoin alkoholismi. Moni työssäkäyvä kamppailee näiden kanssa, eikä se ulospäin näy! Kulisseja pidetään yllä vaikka väkisin.
Sitten lasten kasvatus ongelmat, kyllästyminen toiseen ja niin päin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lähipiirissä yksi avioliitto lukuisine lapsineen karahti siihen, kun nainen petti miestä.
Mies lähti sitten ja lapset jäi naiselle ja talokin jäi naiselle.
Ai kiva, miehiä lisää markkinoille. Täällä olisi hyvin hoidettu ja huoliteltu, seksistä pitävä nainen vapaana. Ei muuta kuin hyvännäköiset urokset mun kanssa treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Kynnys erota on niin matala nykyään. Ja on isoja ongelmia jotka usein johtuu huonosta itsetunnosta (jota ruokkii some!!!)
Ja vertaillaan omaa liittoa kaverin liittoon, vaikkei todellisuudessa tiedetä mitä siellä tapahtuu kulisseissa! Nähdään se pintaraapaisu mikä tuodaan niin siirappisena esiin Facebookkiin ja muihin paska paikkoihin. Lisää tyytymättömyyttä ja kateutta yms.
Viisaasti sanottu "vaikkei todellisuudessa tiedetä mitä siellä tapahtuu kulisseissa". Mistä sinä sit sinne eron taakse näet?
Mun ja miehen eron syyt tietää meidän kahden lisäksi ihan pari ihmistä. En oo niitä jaksanut tai halunnut yhtään etäämmälle puida. Joten varmasti isoin osa ajattelee meistäkin kuten ap, ite onneks tiedetään mikä totuus on. Jos kaikki on onnellisempia perheessämme nyt, ei ero ole turha, vaikka jollekin se eron tuoman sovun vuoksi saattaisi siltä vaikuttaa.
Tähän voisi kirjoittaa paljon psykologisia syitä, mut laitan yhden teologisen: syntisyytemme tähden. Koska emme osaa Rakastaa oikeasti ja oikein, itseämme emmekä puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä yksi avioliitto lukuisine lapsineen karahti siihen, kun nainen petti miestä.
Mies lähti sitten ja lapset jäi naiselle ja talokin jäi naiselle.
Naisen tarpeet ei ole tullut täytetyksi sitten siinä. Eli mies ei ole ottanut tosissaan, ryypännyt tai muuten laiminlyönyt itseään/suhdetta. Se on koko perheen ongelma tai sairaus sitten.
Sinulla on parisuhteesta hellyttävän naiivi kuva, joka on selvästi seurausta hyvästä parisuhteesta.
Asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Joskus toinen pettää. Joskus toinen ei tee kompromisseja. Joskus toinen ei halua tehdä mitään, jotta toisella olisi parempi olla. Siinä ei auta jos itse käy kaikki kurssit ja terapiat ja lukee artikkelit ja harjoittelee puhumaan, jos toiselle on aivan sama miltä sinusta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on parisuhteesta hellyttävän naiivi kuva, joka on selvästi seurausta hyvästä parisuhteesta.
Asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Joskus toinen pettää. Joskus toinen ei tee kompromisseja. Joskus toinen ei halua tehdä mitään, jotta toisella olisi parempi olla. Siinä ei auta jos itse käy kaikki kurssit ja terapiat ja lukee artikkelit ja harjoittelee puhumaan, jos toiselle on aivan sama miltä sinusta tuntuu.
Miten tuollaisen kanssa on alunperin päädytty pitkään? parisuhteeseen?
Pakkohan se on erota, jos jompikumpi puolisoista löytää uuden rakkaan.
Suhteessa on aina niin, että molemmat eivät rakasta yhtä paljon toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se on erota, jos jompikumpi puolisoista löytää uuden rakkaan.
Suhteessa on aina niin, että molemmat eivät rakasta yhtä paljon toisiaan.
No ei ole pakko. Oletko kuullut avoimista suhteista? Polyamoriasta? Siinä olet kyllä oikeassa että toinen rakastaa aina enemmän ja toinen vähemmän. Tämä saattaa tosin muuttuakin suhteen aikana. Itselleni on käynyt näin, että ihastuksissaan ollut nainen on nykyään aika välinpitämätön. Itse taas tykkään nykyään kovasti, vaikka aluksi lähinnä siedin sitä palvontaa.
M41
Jos ap on saanut elää avioliitossa 20, niin ei se tarkoita että muutkin tekevät samoin.
Miksi helvetissä pitää aina verrata itseä muihin, tai muita itseensä?
Ihmiset ovat erilaisia, ja ihmiset myös muuttuvat ja kehittyvät parisuhteessa, eikä kaikilla ole haluja eikä valmiuksia pitää avioliittoa yllä, jos ongelmia alkaa tulla.
On helpompi irrota suhteesta kokonaan. Eikä se tunne ja yhteenkuuluvuus kaikilla kestä häistä hautajaisiin saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa tuttavapiirissä erosi kymmenkunta paria vuoden kahden sisällä. Kaikissa paitsi yhdessä nainen oli aloitteen tekijä. Ilmiötä oli kumma seurata sivusta, koska näin selvästi ystävieni kannustavan toisiaan eroihin, useimmisssa keisseissä ilman mitään erityistä syytä. Siinä vaiheessa kun ukot pistettiin lopulta mäkeen oli risteilyt ym. menot jo sovittu. Eroilmoitus oli lopulta vain ilmoitusluontoinen seikka, että pääsee bailaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä yksi avioliitto lukuisine lapsineen karahti siihen, kun nainen petti miestä.
Mies lähti sitten ja lapset jäi naiselle ja talokin jäi naiselle.
Naisen tarpeet ei ole tullut täytetyksi sitten siinä. Eli mies ei ole ottanut tosissaan, ryypännyt tai muuten laiminlyönyt itseään/suhdetta. Se on koko perheen ongelma tai sairaus sitten.
Eli jos mies pettää niin se on miehen vika, mutta jos nainen pettää niin sekin on miehen vika eikä naisen omalla vastuulla?
Pettäminen on aina pettäjän omalla vastuulla, sukupuolesta riippumatta. Monesti siihen johtaa toki etäinen, kylmä ja seksitön liitto, mutta ei se silti oikeuta pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä erosi kymmenkunta paria vuoden kahden sisällä. Kaikissa paitsi yhdessä nainen oli aloitteen tekijä. Ilmiötä oli kumma seurata sivusta, koska näin selvästi ystävieni kannustavan toisiaan eroihin, useimmisssa keisseissä ilman mitään erityistä syytä. Siinä vaiheessa kun ukot pistettiin lopulta mäkeen oli risteilyt ym. menot jo sovittu. Eroilmoitus oli lopulta vain ilmoitusluontoinen seikka, että pääsee bailaamaan.
Syy seuraus suhde unohtuu taas. Eiköhän se ukko ole perseillyt jo jonkun aikaan, tai valinnut viinan ennen naista. Olen nähnyt lukemattomia vastaavia keissejä.
Miksi täällä nyt vedetään pettämiset ja hakkaamiset esiin kun ap selkeästi puhui näistä kyllästymiseroamisista? Ja kyllä, tunnistan ilmiön. Omasta kaveripiiristä ollaan ainoa pari joka on ollut pian 20v yhdessä. Vain yhden eronneen kaverin kohdalla oli syy miehen alkoholismi, muissa tapauksissa ”halutaan nähdä muutakin maailmaa”, ”mies ei sitä mies ei tätä” ja lukemattomat kolmenneljänkympin kriisit ovat olleet eron syitä.
Tietenkään nykypäivänä ei kannata jäädä suhteeseen kärvistelemään mutta olisiko mitään jos niistä vaikeuksista edes yritettäisiin selvitä? Ilmeisesti ei, on helpompi lähteä kuin selvittää syitä miksi suhde on tiensä päässä.
Ei meilläkään helppoa ole ollut ja on koettu kaikennäköisiä kriisejä. Itse olin pari vuotta sitten aivan varma ettei yhteistä tulevaisuutta ole, pienet lapset ja yhteisen ajan puute oli todella ajaa erilleen ja koin omaa henkilökohtaista kriisiäni jossa piti todella mennä itseensä ja myöntää ongelmien syy. Eikä se ollut mies vaikka niin luulin, se oli kommunikaation puutteen ja tolkuttoman uupumisen aiheuttamaa. Läheisintä on helppo syyttää. Ei, ei vieläkään haluta erota vaikka pahojakin juttuja tapahtui ihan omalta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä nyt vedetään pettämiset ja hakkaamiset esiin kun ap selkeästi puhui näistä kyllästymiseroamisista? Ja kyllä, tunnistan ilmiön. Omasta kaveripiiristä ollaan ainoa pari joka on ollut pian 20v yhdessä. Vain yhden eronneen kaverin kohdalla oli syy miehen alkoholismi, muissa tapauksissa ”halutaan nähdä muutakin maailmaa”, ”mies ei sitä mies ei tätä” ja lukemattomat kolmenneljänkympin kriisit ovat olleet eron syitä.
Tietenkään nykypäivänä ei kannata jäädä suhteeseen kärvistelemään mutta olisiko mitään jos niistä vaikeuksista edes yritettäisiin selvitä? Ilmeisesti ei, on helpompi lähteä kuin selvittää syitä miksi suhde on tiensä päässä.
Ei meilläkään helppoa ole ollut ja on koettu kaikennäköisiä kriisejä. Itse olin pari vuotta sitten aivan varma ettei yhteistä tulevaisuutta ole, pienet lapset ja yhteisen ajan puute oli todella ajaa erilleen ja koin omaa henkilökohtaista kriisiäni jossa piti todella mennä itseensä ja myöntää ongelmien syy. Eikä se ollut mies vaikka niin luulin, se oli kommunikaation puutteen ja tolkuttoman uupumisen aiheuttamaa. Läheisintä on helppo syyttää. Ei, ei vieläkään haluta erota vaikka pahojakin juttuja tapahtui ihan omalta puolelta.
Edelleen, sinä et tiedä niitä todellisia syitä.
Ja sitten loppupeleissä niillä syillä ei edes ole väliä. Muutin mieltäni on ihan hyvä syy. Kaikki ei edes halua olla sen saman ihmisen kanssa loppuelämäänsä sitten kuitenkaan. Kaikille pitkä avioliitto ei ole mikään merkittävä meriitti.
Itse olin yhden miehen kanssa 13 vuotta. Niistä ainakin viisi oli tuota kriiseilyä ja vaikeaa aikaa. Mitä järkeä sellaisessa elämässä on? En edes rakastanut miestä enää. Ero oli elämäni paras päätös. Nykyään oma suhdeperiaatteeni on että “ollaan yhdessä niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja molemmat haluaa”. Siihen mahtuu kyllä myös sitä tahtoa ja halua ponnistella JOS rakkautta on. Mutta mitään hampaat irvessä olemista en ala enää harjoittamaan.
Silloin jos on väkivaltaa niin pitää erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä yksi avioliitto lukuisine lapsineen karahti siihen, kun nainen petti miestä.
Mies lähti sitten ja lapset jäi naiselle ja talokin jäi naiselle.
Naisen tarpeet ei ole tullut täytetyksi sitten siinä. Eli mies ei ole ottanut tosissaan, ryypännyt tai muuten laiminlyönyt itseään/suhdetta. Se on koko perheen ongelma tai sairaus sitten.
Toimiiko sama toisinpäin vai onko tämä taas palstafeministin miesvihaa? Hankamäki jää kakkoseksi.
Laitoin vasta eron vireille. Eroa mietin usean vuoden ajan. Ajatus yhteisestä tulevaisuudesta saa oloni niin toivottomaksi, että kuolema tuntuu sen rinnalla paremmalta. Tunnen surua ja syyllisyyttä, mutta en jaksa enää.
Ap, minäkin joskus ihmettelin samaa kuin sinä. Toivon ettet joudu koskaan tällaiseen tilanteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Ei suinkaan kaikki eroa. Ainoastaan heikkolahjainen ros*aväki.