Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kaikki eroavat?
16.06.2020 |
Siis koko ajan joku pariskunta eroaa, lähipiirissämme on tullut neljä avioeroa viimeisen parin vuoden aikana, puhumattakaan kaikista tuttujen tutuista jne.
Olen itse ollut naimisissa pian 20 vuotta ja kaksi nuorta on mieheni kanssa kasvatettu tähän maailmaan, on käyty töissä ja selvitty rahatilanteiden muutoksista, kaikenlaisesta lasten sairastelusta, omista henkilökohtaisista kriiseistä jne.
Otsikko on provosoiva, tiedän. Ymmärrän, että joskus rakkaus vaan loppuu ja toiset eivät halua jumittaa "vanhassa" suhteessa.
Mutta tämä erojen tulva on niin outoa, tällä hetkellä en keksi mitään syytä miksi eroaisin miehestäni. Hän on fiksu, kiltti, hauska ja luotettava.
Mietin, onko kyse monien kohdalla lopulta siitä, että ei voi itse hyvin?
Moni eronnut syyttää aina niin helposti toista.
Asia ei edes kuulu minulle, mutta monen suhteen kohdalla tuntuu siltä että jotain olisi voitu vielä tehdä!
Olisi voitu ottaa pieniä lapsia yökylään että vanhemmat saavat omaa aikaa, harrastaa seksiä tai käydä syömässä.
Olisi voitu jutella, että ei sen elämän tarkoitus ole kai että koko ajan pitää tapahtua jotain uutta ja jännää, ostetaan talot ja autot ja ravataan harrastuksissa. Eikö osata enää pysähtyä sen oman kumppanin viereen ja olla ihan rauhassa.
Pihtarit, antakaa vaikka edes se kerta viikkoon jos se toinen haluaa!
Laiskat, tyhjentäkää joskus se pyykkikone. Itseäni ei paljoa kiinnosta jos pyykit on miten sattuu telineessä.
Kertokaa sille puolisolle että miten ihana se on, kukaan ei muutu niin paljon suhteen alkuajoista, että ei mitään hyvää enää keksi.
Kommentit (132)
Pettämisen takia eronneet ovat aina katkerana täällä itkemässä, miten x pilasi parisuhteen. Jos mielestänne teitte oikein, miksi olette katkeria, vihaisia, kateellisia ja raivoatte tuntemattomille ihmisille, jotka ovat onnellisia?
Antaako ero siveyspoliisin pätevyyden? Katkeruus tekee ruman naaman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei sinulla ole YHTÄÄN ystävää. Sinulla on tuttuja, eikä ne luota sinuun.
No ihan typerää mielestäni sinnitellä liitossa vain siksi että voisi sanoa että oltiinpa sitä tosiaan avioliitossa viiskyt vuotta! Ja nelkyviis vuotta siitä ehkä onnettomia molemmat? Hienoo hei.
Kaikenlaista sattuu elämässä ja ihmiset kasvaa erilaisiksi vuosien kuluessa. Kannatan määräaikaista liittoa, viis vuotta ja sitten katsotaan taas. Oma liittoni on kestänyt pitkään mutta olen mielestäni vain onnekas, en mitenkään "taitava avioliittoutuja".
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen takia eronneet ovat aina katkerana täällä itkemässä, miten x pilasi parisuhteen. Jos mielestänne teitte oikein, miksi olette katkeria, vihaisia, kateellisia ja raivoatte tuntemattomille ihmisille, jotka ovat onnellisia?
Antaako ero siveyspoliisin pätevyyden? Katkeruus tekee ruman naaman.
Sinähän siellä katkerasti muita haukut. Varmaan ihan syystäkin kun tiedät tulevasi uudelleen petetyksi milloin tahansa. Et kovin onnelliselta pettäjän kanssa vaikuta. Ps. Mieheni ei ole pettänyt ainakaan tietääkseni, muuten olisin jo eronnut.
Ehkä syynä on se, ettei ihmiset osaa elää yhdessä tarpeeksi hyvin. Puuttuu siis jotain oleellisia taitoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ei ole mikään syy erota. Ne syyt tekojen taustalla ratkaisevat. Asiat on joka tapauksessa keskusteltava ja selvitettävä läpi, tuli eroa tai ei.
Puhuminen ei auta lähes mitään. Ihmiset puhuu koko ajan ilman sanoja. Useat jotka haluaa johki avioliittoterapiaan toivoo vaan että se joku terapeutti pakottaisi puolison sanomaan ne "oikeat ja rauhoittavat" sanat jotka tämä terapiaan halunnut toivois kuulevansa. Ja sitten kaikki olisi yhtäkkiä maagisesti hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen takia eronneet ovat aina katkerana täällä itkemässä, miten x pilasi parisuhteen. Jos mielestänne teitte oikein, miksi olette katkeria, vihaisia, kateellisia ja raivoatte tuntemattomille ihmisille, jotka ovat onnellisia?
Antaako ero siveyspoliisin pätevyyden? Katkeruus tekee ruman naaman.
Mielestäni on ihan oikeutettua olla vihainen, jos ihminen johon on luottanut 100% vetää kuvainnollisesti maton jalkojen alta ja murskaa kaiken sen, mitä yhdessä on vuosia rakennettu. Sellaisen jälkeen saattaa myös tulla "raivonneeksi", jos joku tulee lässyttämään, miten kaikki voi antaa anteeksi ja syyttelemään siitä, että mitäs et antanut tarpeeksi oma moka niin kuin sinun kaltaisillasi on tapana tehdä. Tuo petetyksi tulleiden mollaminen se vasta ruman naaman antaakin. Eikä se rumuus jää pelkkään naamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on low ego miesten juttuja. He tarvitsee sen itsetunto boostin, mutta jos miehellä on healthy ego se ei petä.
Alhainen itsetunto ja terve itsetunto ovatkin ihan läääst siison termejä. Tuo finglish on paljon kuulimpaa.
:D Sen se teettää kun asunut ulkomailla pitkään.
Jos miehellä low ego se tarvii sen tasaisesti tuntea et on haluttava ja pystyy attract naista. Ja valehtelee, manipuloi, pettää.
Mutta jos ego on kunnossa niin mies ei petä. Hänellä on hieno työ, vaimo ja ego kunnossa joten se vain pilaisi kaiken.
Itselläni se oli uuden pímpsan lumo. Se syy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, aloituksestani on päätelty että oma mieheni on vajaa ja että minulla ei ole ystäviäkään. Olkoon niin.
Mutta ihan aidosti ihmettelen erojen määrää, koska monet lähipiirissämme ovat olleet aidosti onnellisia (ei kai kukaan onnettomassa liitossa halua mennä naimisiin tai saada lapsia?) ja yllättäen jokin pikkulapsiajan aikaan tai suhteen vuosina 4-8 alkaa mennä pieleen ja erotaan.
Enhän minä voi ystävilleni sanoa, että heidän eronsa minua "vaivaavat". Toisille ero on varmasti tehnyt hyvää, toisille ei.
Mutta jokainen, valehtelematta jokainen tuttuni syyttää sitä toista osapuolta.
Joskus olisi hyvä mennä itseensä ja ymmärtää että itseään voi myös kehittää puolisona!
Ja kyllä, joskus voi antaa vaikka ei aina huvita koska usein itsekin innostuu.
Myös meillä (niin kuin jollain toisellakin näytti olevan) on hyvä ja säännöllinen seksielämä. Seksihän nyt kuitenkin on se erottava tekijä parisuhteessa muihin suhteisiin.
Ap
Itse etsin nyt 19v avioliiton jälkeen omaa asuntoa, eropapereita en ole vielä lähettänyt.
En enää jaksa miestä. Kolme kertaa se on jäänyt pettämisestä kiinni, haukkuu ulkonäköäni epäseksikkääksi, minä kuulemma en ihaile häntä tarpeeksi. Ei mun tarvii enää kestää ja ja yrittää ja korjailla liittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on low ego miesten juttuja. He tarvitsee sen itsetunto boostin, mutta jos miehellä on healthy ego se ei petä.
Naisethan pettää ihan yhtä paljon, mistä se sitten johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ihan henkisestä painostuksesta pysyä huonossa suhteessa. Tarvitaan se yksi, joka uskaltaa murtaa tämän ja muut saavat siitä "voimaa" tehdä samoin. Kukaan vaan ei halua olla se ensimmäinen.
Mikä siitä hyvästä suhteesta tekee yhtäkkiä huonon?
Alkoholi, väkivalta tai mielenterveysongelmat eivät ole olleet lähipiirissämme eron syitä vaan ihan puhtaasti se että "toinen ei tee tarpeeksi", "toinen ei ole koskaan kotona", "toinen ei anna", "tapasin sielunkumppanini"...
Ap
Ehkä se ei alunperinkään ole ollut riittävän hyvä tai aito? Aika moni pariutuu, kun kokee että "nyt on sen aika" ja lapsetkin pitäisi hankkia. Jotkut tyytyvät puolisoon jonka saavat, vaikkei suuria tunteita koskaan tulisikaan (tälläkin palstallahan kehotetaan toistuvasti sinkkuja laskemaan rimaa) .
Törmäsin äskettäin jonkun parisuhdeterapeutuin haastatteluun, missä hän kertoi vastaanotolleen tulevan merkittävissä määrin kolmekymppisiä miehiä, joiden parisuhde on solmussa. He sanovat että nyt ensimmäisen kerran elämässään heräävät oikeasti miettimään mitä elämältä haluavat. Ovat menneet ikään kuin autopilotilla tähän asti ja tehneet asioita niin kuin ajattelivat, että "kuuluu tehdä", eli seurustelu, kihlat, avioliitto, lapset, omistusasunto jne. Tämä "ulkoisen käsikirjoituksen" mukaan eläminen monesti päätyy tilanteeseen, missä mies hakee epätoivoisesti ulospääsyä elämästään, joka on alkanut ahdistaa. Usein pettämällä. Ja vaimo ihmettelee, että ero tuli ihan puskista.
Itse ajattelen että parisuhteen kestämiseen vaikuttaa vahvasti kaksi tekijää. Se kuinka vahva rakkaus suhteessa on alunperin, kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Lähes kaikissa suhteissa tulee hankalia paikkoja ja jos suhteeseen on menty miedommilla tunteilla, kuluttaa vaikeat ajat loputkin tunteet helposti loppuun. Jos rakkaus on ollut molemminpuolisesti oikeasti syvää, se kantaa heikoissa kohdissakin ja on löydettävissä pahojen paikkojen jälkeen uudelleen. Toinen on kyky kommunikoida ja halu opetella kommunikoimaan toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen takia eronneet ovat aina katkerana täällä itkemässä, miten x pilasi parisuhteen. Jos mielestänne teitte oikein, miksi olette katkeria, vihaisia, kateellisia ja raivoatte tuntemattomille ihmisille, jotka ovat onnellisia?
Antaako ero siveyspoliisin pätevyyden? Katkeruus tekee ruman naaman.
Mielestäni on ihan oikeutettua olla vihainen, jos ihminen johon on luottanut 100% vetää kuvainnollisesti maton jalkojen alta ja murskaa kaiken sen, mitä yhdessä on vuosia rakennettu. Sellaisen jälkeen saattaa myös tulla "raivonneeksi", jos joku tulee lässyttämään, miten kaikki voi antaa anteeksi ja syyttelemään siitä, että mitäs et antanut tarpeeksi oma moka niin kuin sinun kaltaisillasi on tapana tehdä. Tuo petetyksi tulleiden mollaminen se vasta ruman naaman antaakin. Eikä se rumuus jää pelkkään naamaan.
Huh, miten kitkerän katkeraa tekstiä. Mitään ei tarvitse antaa anteeksi. Asiat todetaan, käsitellään ja jatketaan eteenpäin. Missään tapauksessa tuollaiseen ankeuteen ei kuulu jäädä pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yritin vaikka mitä 20 vuoden suhteessa. Toinen vain loittoni. Ero tuli yllätyksenä monille. Ei kukaan tiennyt ettei mies suostunut nukkumaan vieressäni, ei koskettanut eikä oikeastaan puhunut. Ei kukaan ollut kuulemassa pilkallisia vastauksia, kun yritin kysyä missä mättää. Ei kukaan kuullut, kun yritin saada miestä treffeillä tai hotellilomalle pois arkisista askareista. Ei minulla lopulta ollut enää mitään syytä katsella exää. Alkoi inho tulla. En edelleenkään tiedä mitä tapahtui, mutta ei väliä. Elämäni on nyt hyvää.
Juu.. sepä se kun ihmiset (kuten ap) kuvittelevat tietävänsä toisten elämästä jotain, vaikka todellisuudessa muut tietää tasan sen mitä heille kerrotaan. Sama koskee näitä "ammattilaisia", jotka on eroperheiden kanssa tekemisissä. Ai ettäkö olisin yhdellekkään psykologille, opelle, hoitajalle tai perheneuvolan työntekijälle alkanut avautumaan siitä, mitä kaikkea p*skaa mies kehtasi vuosien varrella tehdä.
Juu ei kiitos, vien ne asiat mukanani hautaan mukaan ja tutut voi ihmetellä vaikka maailman tappiin sitä miksi erosin päällepäin normaalista ja hyvästä miehestä. "Kasvettiin erilleen" on minun vakiovastaus.
Koska ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen. Newsflash: se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihtarit, antakaa vaikka edes se kerta viikkoon jos se toinen haluaa!
Ap olet todella sairas ihminen. Mikäli oma jalkovälisi aivosi ovat tunteettomat ja kykenet moiseen niin älä odota samaa normaaleilta ihmisiltä. Seksuaalisen halun pitää olla molemminpuolista.
En ole ap, mutta pakko kyllä tähän sanoa: sillähän ne seksihalut kuolee lopullisesti, että seksiä ei harrasta. Vaikka ei juuri sillä hetkellä tekisi mieli, niin kyllähän himot herää sitten, kun homma pyörähtää hyvin käyntiin. Jos on hitaammin lämpenevä kone, niin kannattaa sopia miehen kanssa pitkät lämmittelyt, hierontaa, ehkä prnon katselua yhdessä, jos se on molemmille ok... Parasta suhteen hoitoa ikinä on ollut säännöllinen seksi! Vaikka tuntui tyhmältä laittaa se ikään kuin kalenteriin ja sopia, että meidän suhteessa seksiä harrastetaan X kertaa viikossa, niin se oli paras päätös ikinä. Lakattiin ajautumasta erillemme ja jossain vaiheessa oltiinkin taas siinä tilanteessa, että ei pystytty pitämään näppejä erossa toisistamme...
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, aloituksestani on päätelty että oma mieheni on vajaa ja että minulla ei ole ystäviäkään. Olkoon niin.
Mutta ihan aidosti ihmettelen erojen määrää, koska monet lähipiirissämme ovat olleet aidosti onnellisia (ei kai kukaan onnettomassa liitossa halua mennä naimisiin tai saada lapsia?) ja yllättäen jokin pikkulapsiajan aikaan tai suhteen vuosina 4-8 alkaa mennä pieleen ja erotaan.
Enhän minä voi ystävilleni sanoa, että heidän eronsa minua "vaivaavat". Toisille ero on varmasti tehnyt hyvää, toisille ei.
Mutta jokainen, valehtelematta jokainen tuttuni syyttää sitä toista osapuolta.
Joskus olisi hyvä mennä itseensä ja ymmärtää että itseään voi myös kehittää puolisona!
Ja kyllä, joskus voi antaa vaikka ei aina huvita koska usein itsekin innostuu.
Myös meillä (niin kuin jollain toisellakin näytti olevan) on hyvä ja säännöllinen seksielämä. Seksihän nyt kuitenkin on se erottava tekijä parisuhteessa muihin suhteisiin.
Ap
Kannattaa kuitenkin vähän varoa ennenkuin kovin paukuttelee henkseleitä. Et sinä tiedä mitä kaikkea niissä suhteissa on tapahtunut. "Anna vaikka ei huvita" on sekin melko totaalisen paska neuvo, sanoisitko saman tuttavallesi, jos tietäisit että hänen puolisonsa olisi pettänyt useamman kerran, haukkunut tai jopa pahoinpidellyt häntä? Älä neuvo asioissa mistä et mitään tiedä. Näitä asioita ei useinkaan kerrota edes lähimmille ystäville tai omille sisaruksille, koska ne on häpeällisiä. Miksi et voi luottaa ystäviesi omaan arviointikykyyn siitä onko suhde ollut heille tai heidän lapsilleen hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen takia eronneet ovat aina katkerana täällä itkemässä, miten x pilasi parisuhteen. Jos mielestänne teitte oikein, miksi olette katkeria, vihaisia, kateellisia ja raivoatte tuntemattomille ihmisille, jotka ovat onnellisia?
Antaako ero siveyspoliisin pätevyyden? Katkeruus tekee ruman naaman.
Mielestäni on ihan oikeutettua olla vihainen, jos ihminen johon on luottanut 100% vetää kuvainnollisesti maton jalkojen alta ja murskaa kaiken sen, mitä yhdessä on vuosia rakennettu. Sellaisen jälkeen saattaa myös tulla "raivonneeksi", jos joku tulee lässyttämään, miten kaikki voi antaa anteeksi ja syyttelemään siitä, että mitäs et antanut tarpeeksi oma moka niin kuin sinun kaltaisillasi on tapana tehdä. Tuo petetyksi tulleiden mollaminen se vasta ruman naaman antaakin. Eikä se rumuus jää pelkkään naamaan.
Huh, miten kitkerän katkeraa tekstiä. Mitään ei tarvitse antaa anteeksi. Asiat todetaan, käsitellään ja jatketaan eteenpäin. Missään tapauksessa tuollaiseen ankeuteen ei kuulu jäädä pyörimään.
Ikävä kyllä harva on noin pyhimyksiä kuin sinä. Normaaleilla ihmisillä siihen käsittelyvaiheeseen kuuluu myös tunteet. Vihakin. Se on täysin tervettä ja jokainen joka tietää edes alkeet suruprosessista sen ymmärtää.
Alue: Aihe vapaa
Alhainen itsetunto ja terve itsetunto ovatkin ihan läääst siison termejä. Tuo finglish on paljon kuulimpaa.