Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kaikki eroavat?
16.06.2020 |
Siis koko ajan joku pariskunta eroaa, lähipiirissämme on tullut neljä avioeroa viimeisen parin vuoden aikana, puhumattakaan kaikista tuttujen tutuista jne.
Olen itse ollut naimisissa pian 20 vuotta ja kaksi nuorta on mieheni kanssa kasvatettu tähän maailmaan, on käyty töissä ja selvitty rahatilanteiden muutoksista, kaikenlaisesta lasten sairastelusta, omista henkilökohtaisista kriiseistä jne.
Otsikko on provosoiva, tiedän. Ymmärrän, että joskus rakkaus vaan loppuu ja toiset eivät halua jumittaa "vanhassa" suhteessa.
Mutta tämä erojen tulva on niin outoa, tällä hetkellä en keksi mitään syytä miksi eroaisin miehestäni. Hän on fiksu, kiltti, hauska ja luotettava.
Mietin, onko kyse monien kohdalla lopulta siitä, että ei voi itse hyvin?
Moni eronnut syyttää aina niin helposti toista.
Asia ei edes kuulu minulle, mutta monen suhteen kohdalla tuntuu siltä että jotain olisi voitu vielä tehdä!
Olisi voitu ottaa pieniä lapsia yökylään että vanhemmat saavat omaa aikaa, harrastaa seksiä tai käydä syömässä.
Olisi voitu jutella, että ei sen elämän tarkoitus ole kai että koko ajan pitää tapahtua jotain uutta ja jännää, ostetaan talot ja autot ja ravataan harrastuksissa. Eikö osata enää pysähtyä sen oman kumppanin viereen ja olla ihan rauhassa.
Pihtarit, antakaa vaikka edes se kerta viikkoon jos se toinen haluaa!
Laiskat, tyhjentäkää joskus se pyykkikone. Itseäni ei paljoa kiinnosta jos pyykit on miten sattuu telineessä.
Kertokaa sille puolisolle että miten ihana se on, kukaan ei muutu niin paljon suhteen alkuajoista, että ei mitään hyvää enää keksi.
Kommentit (132)
Juu, kivaa on kun on tuttu puoliso yöllä vieressä, 30v yhteistä elämää takana.
Eroamaan on aikoinaan kehotettu, puolisoni ei koskaan ole sijoittunut kunnolla työelämään, on oikea sottapytty jne...
Ehkä olisin saanut ahkeran ja aikaansaavan puolison eroamalla tai sitten en.
Ehkä se uusi ja parempi olisi jättänyt kyllästyttyään tai ollutkin pidemmänpäälle ilkeä....
Moni eronnut onkin sitten eronnut useamman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omissa piireissä ei ole erottu, kaksi paria on tainnut erota ja viisikymppisiä ollaan. En itsekään näe meitä eroamassa, elämä on hyvää.
Kyllä yritin vaikka mitä 20 vuoden suhteessa. Toinen vain loittoni. Ero tuli yllätyksenä monille. Ei kukaan tiennyt ettei mies suostunut nukkumaan vieressäni, ei koskettanut eikä oikeastaan puhunut. Ei kukaan ollut kuulemassa pilkallisia vastauksia, kun yritin kysyä missä mättää. Ei kukaan kuullut, kun yritin saada miestä treffeillä tai hotellilomalle pois arkisista askareista. Ei minulla lopulta ollut enää mitään syytä katsella exää. Alkoi inho tulla. En edelleenkään tiedä mitä tapahtui, mutta ei väliä. Elämäni on nyt hyvää.
Ihmiset eivät kestä vaikeita tunteita, joita pitkissä suhteissa joutuu pakostakin kohtaamaan....
Kyse on ihan henkisestä painostuksesta pysyä huonossa suhteessa. Tarvitaan se yksi, joka uskaltaa murtaa tämän ja muut saavat siitä "voimaa" tehdä samoin. Kukaan vaan ei halua olla se ensimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vaan yksi elämä. Miksei erottaisi?
Harva parisuhde on onnellinen. Usein suhteessa on useita muitakin ihmisiä joista joko tiedetään tai ei tiedetä tai kumppaneista jompikumpi ei tiedä tai kummatkin tietää. Vähintään on säätämistä ja henkistä pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy nähdä itsensä ulkopuolelle ja tämä on yllättävän hankalaa...
”Mutta tämä erojen tulva on niin outoa, tällä hetkellä en keksi mitään syytä miksi eroaisin miehestäni. Hän on fiksu, kiltti, hauska ja luotettava.”
Aloittajalle tiedoksi, että erotessa mies ei ole ollut enää hetkeen fiksu, kiltti, hauska tai luotettava. Ei tähän aloituksen kysymykseen mitään ydinfysiikkaa tarvitse osata, joku osa-alue pettää suhteessa niin pahasti että tuntuu mukavammalta olla erillään.
Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ihan henkisestä painostuksesta pysyä huonossa suhteessa. Tarvitaan se yksi, joka uskaltaa murtaa tämän ja muut saavat siitä "voimaa" tehdä samoin. Kukaan vaan ei halua olla se ensimmäinen.
Mikä siitä hyvästä suhteesta tekee yhtäkkiä huonon?
Alkoholi, väkivalta tai mielenterveysongelmat eivät ole olleet lähipiirissämme eron syitä vaan ihan puhtaasti se että "toinen ei tee tarpeeksi", "toinen ei ole koskaan kotona", "toinen ei anna", "tapasin sielunkumppanini"...
Ap
Kynnys erota on niin matala nykyään. Ja on isoja ongelmia jotka usein johtuu huonosta itsetunnosta (jota ruokkii some!!!)
Ja vertaillaan omaa liittoa kaverin liittoon, vaikkei todellisuudessa tiedetä mitä siellä tapahtuu kulisseissa! Nähdään se pintaraapaisu mikä tuodaan niin siirappisena esiin Facebookkiin ja muihin paska paikkoihin. Lisää tyytymättömyyttä ja kateutta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Mutta tämä erojen tulva on niin outoa, tällä hetkellä en keksi mitään syytä miksi eroaisin miehestäni. Hän on fiksu, kiltti, hauska ja luotettava.”
Aloittajalle tiedoksi, että erotessa mies ei ole ollut enää hetkeen fiksu, kiltti, hauska tai luotettava. Ei tähän aloituksen kysymykseen mitään ydinfysiikkaa tarvitse osata, joku osa-alue pettää suhteessa niin pahasti että tuntuu mukavammalta olla erillään.
Siksi.
Mitäs miehellesi tapahtui että muuttui tuollaiseksi?
Fiksuus tuskin katoaa, hauskuus/huumori kehittyvät, kiltteys on mielestäni osa ihmisen temperamenttiä.
Noh, luoton annan periksi. Sen ymmärrän. Jos luotto menee, se kai menee, mutta voihan sitä rakentaa uudestaan jos ei nyt ole mitään hirveää tehnyt.
Ap
Tuttuni on sarjarakastuja, ei enää jaksaisi kuunnella sitä alun ihanuuden hehkutusta, miten juuri nyt on oikea ukko löytynyt. Kun tietää kaavan ja voi vaan veikkailla kestääkö vuoden vai kaksi. Ehkä tämä alkuhuuman etsintä on joillain syy eroihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä niiden toisten kumppanit ei ole fiksuja, hauskoja, kilttejä ja luotettavia. Suurin osa ihmisistä ei vaikuta olevan.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni on sarjarakastuja, ei enää jaksaisi kuunnella sitä alun ihanuuden hehkutusta, miten juuri nyt on oikea ukko löytynyt. Kun tietää kaavan ja voi vaan veikkailla kestääkö vuoden vai kaksi. Ehkä tämä alkuhuuman etsintä on joillain syy eroihin.
😂 Tää oli hyvä. Tunnen samanlaisen, sählää jatkuvasti uuden miehen kaa ja lapsiakin kahdelle eri miehelle. Ällöttävä.
Vaikka mikään muu ei olisi toiminut liitossamme, seksi on ollut aina hyvää.
Se kai on pitänyt yhdessä.
Ehkä olen läheisriippuvainenkin.
No joku on syöppö ja joku juoppo, minä olen ikuisessa hellyydenkipeydessä.
Elämä on kaatanut paskaa niskaan sankotolkulla, ei tarvitse ainakaan yksin kantaa taakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vaan yksi elämä. Miksei erottaisi?
Koska on eletty jo 30 vuotta yhdessä, pitäisikö se heittää menemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ihan henkisestä painostuksesta pysyä huonossa suhteessa. Tarvitaan se yksi, joka uskaltaa murtaa tämän ja muut saavat siitä "voimaa" tehdä samoin. Kukaan vaan ei halua olla se ensimmäinen.
Mikä siitä hyvästä suhteesta tekee yhtäkkiä huonon?
Alkoholi, väkivalta tai mielenterveysongelmat eivät ole olleet lähipiirissämme eron syitä vaan ihan puhtaasti se että "toinen ei tee tarpeeksi", "toinen ei ole koskaan kotona", "toinen ei anna", "tapasin sielunkumppanini"...
Ap
Koska sitä eroa on mietitty vuositolkulla, mutta ei ole uskallettu jättää. Ei huono suhde aina näy ulkopuolisille. Noistakin syistä: "toinen ei tee tarpeeksi, vaikka olen jo 5 vuotta sanonut että veisi ne roskat edes joskus", "viimeksi vietettiin parisuhdeiltaa ennen lapsia", "saan hyvällä tuurilla kerran kuussa jos silloinkaan", jne. Kun joku lähipiiristä eroaa niin tajutaan, ettei tuollaista tarvitse kestää.
Vierailija kirjoitti:
Pihtarit, antakaa vaikka edes se kerta viikkoon jos se toinen haluaa!
Ap olet todella sairas ihminen. Mikäli oma jalkovälisi aivosi ovat tunteettomat ja kykenet moiseen niin älä odota samaa normaaleilta ihmisiltä. Seksuaalisen halun pitää olla molemminpuolista.
Alue: Aihe vapaa
Totta puhut. Me on oltu yli 30v yhdessä, välillä ihan hemmetin vaikeaa ollut mutta sitten taas hyvää ja vieläkin parempaa. Mikä vahvuus onkaan pitkä parisuhde. Vaihtamalla uuteen saa ihanan alun huuman mutta arki tulee aina. Lapset on erossa suurimmat kärsijät.
Töissä tapaan eroperheitä ja suurin osa eroista on ihan turhia. Elämä muuttuu lähes kaikilla vaan hankalammaksi.
Tottakai ero on joissain tilanteissa paras ja ainoa ratkaisu.