Miksi monet ihmiset eivät uskalla näyttää kykyjään ja kauneuttaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen liittyen. Tämä kyseinen henkilö lakkas olemasta, kulkee nykyään vain urheluvaatteissa, ei ole enää uskaltanut olla omaa ittensä. Kysessä 45v nainen. Hänestä tuli synkkä ja arka.

Suomessa se on todella raju tämä kiusaaminen tai enemminkin huono ilmapiiiri!

Kiusaajat sitten veroista maksavat muiden oleminen ja asuminen tukien muodossa.

Entäpä kun hän pitää urheiluvaatteista ja tuntee olevanssa niissä oma itsensä. Urheiluvaatteet ovat yleensä tarkoituksenmukaisia ja mukavia.

Niin. Kaikki ihmiset ei koe tarvetta esitellä kauneuttaan julkisesti = paljastella itseään.

No voi hyvä tavaton taas sentään. Ei se ole itsensä paljastamista jos nauttii itsestään ja upeudestaan. Ei kauneus tarkoita avonaista rintavakoa tai tiukkoja, salilla trenattuja pakaroita - ainakaan minulle. Toki joillekin voi merkata. 

Osa ihmisistä nauttii upeudestaan verkkareissa ja huppareissa.

Ei henkilöllä edes välttämättä ole käsitystä omista kyvyistä ja ulkonäöstä. Moni tosi lahjakas, fiksu ja kaunis ihminen voi luulla olevansa jopa tyhmä ja ruma. Mistäpä sitä tietäisi jos palaute ulkopuolelta on vaikkapa aina negatiivista, syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä kauneutta pitäisi näyttää?

Pukeutua kauniisti, laittaa hiuksensa, olla viehättävä ja ihana.

aika ulkoisia asioita, pintaa vaan. Entäs sisäinen kauneus? Itse arvostan sitä enemmän ja toivon että sille annettaisiin enemmän arvoa

Ulkoista kauneutta voi hankkia, mutta sisäisen kanssa synnytään. Kumpaankin voi ja kannattaa panostaa, sisäinen on se joka tuo hyvää oloa sekä itselle että muille eikä se katoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset reagoivat usein huonosti, jos joku on hyvä jossakin ja saa tunnustusta tai on ylpeä itsestään. Toisten onnistumisia mollataan tai vähätellään. Jotkut ovat päässeet tasolle, jossa uskaltavat jo antaa tunnustusta ja ihailla avoimesti toisten suorituksia, mutta tällöinkin usein odotetaan suoriutujan itsensä vähättelevän itseään ja suututaan, jos tehtävästä suoriutunut onkin itsekin ylpeä ja iloinen omasta suorituksestaan. Ihmisiä, joiden edessä saa olla hyvä ja iloita onnistumisistaan, on todella vähän, tai ovat todella suljetuissa piireissä.

Eli jos on hyvä ja erityisesti jos kehtaa olla ylpeä suorituksistaan, päätyy helposti henkisen väkivallan kohteeksi. Moni selviytyy tästä alentamalla ja vähättelemällä itseään, piilottelemalla taitojaan tai alisuorittamaan.

Osaavat ja menestyneet ihmiset paskat nakkaa sille mitä kateeliset sanoo. Kukaan täysijärkinen ihminen, jolla on itsetuntoa ei pilaa elämäänsä ryhtymällä alisuoritujiksi toisten mieliksi. Toki teillä mielenterveyspotilailla asiat voi mennä toisin.

Näinhän se on, mutta menestyminenkin on mentaliteetti, joka pitää jostakin oppia. Jos lahjakas lapsi syntyy keskinkertaisuuksien tai jopa luuserien perheeseen, menevät helposti hänenkin lahjansa kankkulan kaivoon ja pahimmassa tapauksessa oppii mallista käyttämään energiansa menestymisen sijaan muiden menestymisen estämiseen.

Osaksi sen takia, että ovat saaneet lyttäämistä, hyssyttelyä ja vihamielisyyttä osakseen. Ihmisten on monesti vaikea kestää itseään "parempia" ihmisiä, on se paremmuus sitten kuinka pientä hyvänsä tai jopa kuviteltua. Toisaalta sitäkään eivät kaikki kestä, että joku itseä "huonompi" saavuttaa mukavia ja ihania asioita elämässään. Tyypillinen esimerkki: porukan ikisinkku, jolle on selän takana alentuvasti naureskeltu, löytää upean puolison ja saa yhtä upean parisuhteen.

Asiassa on sitten myös se puoli, että jotkut ihan oikeasti haluavat viettää matalan profiilin elämää ja ovat onnellisia omassa arjessaan. Heillä ei ole tarvetta mitenkään "näyttää kykyjään ja kauneuttaan" ja jotkut tulkitsevat tämän huonoksi itsetunnoksi. Siitä patistelu, että "pitää uskaltaa tulla näkyväksi". Monesti itse huomionhakuiset ihmiset tuntevat olonsa vaikeaksi sellaisten ihmisten, jotka viettävät mielellään yksityistä elämää, seurassa. Heille se näkymättömyys kun on yhtä kuin se, että ei ole olemassa.

Antaa parempien ihmisten loistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset reagoivat usein huonosti, jos joku on hyvä jossakin ja saa tunnustusta tai on ylpeä itsestään. Toisten onnistumisia mollataan tai vähätellään. Jotkut ovat päässeet tasolle, jossa uskaltavat jo antaa tunnustusta ja ihailla avoimesti toisten suorituksia, mutta tällöinkin usein odotetaan suoriutujan itsensä vähättelevän itseään ja suututaan, jos tehtävästä suoriutunut onkin itsekin ylpeä ja iloinen omasta suorituksestaan. Ihmisiä, joiden edessä saa olla hyvä ja iloita onnistumisistaan, on todella vähän, tai ovat todella suljetuissa piireissä.

Eli jos on hyvä ja erityisesti jos kehtaa olla ylpeä suorituksistaan, päätyy helposti henkisen väkivallan kohteeksi. Moni selviytyy tästä alentamalla ja vähättelemällä itseään, piilottelemalla taitojaan tai alisuorittamaan.

Mistä hourulasta sinä olet karannut?

Tottahan tuo on, mitä hän tuossa sanoo. Jos oma elämänkokemuksesi on vajaa niin älä nimittele viisaampaasi ja enemmän kokenutta ja nähnyttä. Opi.

Ei tarvi kun mennä ulos  ja kävellä n 10 m niin kommenttia sataa. Ei jaksa.

Tapasin kerran erittäin lahjakkaan ihmisen joka oli ollut vuosia linnottautuneena kotiin. Sain edes ulos pelaamaan joskus.

Jos pienestä saakka lytätään ja painetaan alas ja luonne on vielä arka niin sinne jäät.

Itse olin lapsena/ nuorena hyvinkin nätti (Joo vaikka itse sanonkin). Siro, pitkä vaalea tukka, siniset silmät, sievä naama, äiti aina vielä puki nätisti. Koulussa muut tytöt kyllä piti huolen siitä etten vaan luullut itsestäni “liikoja”. Nolattiin, suositeltiin leikkaamaan tukka kun “ei sulle sovi toi pitkä”, puhuttiin selän takana, jätettiin ulkopuoliseksi. Aikuisena kun katsoin niitä koulukuvia niin tajusin kyllä miksi.

Meidän luokalla oli myös yksi tyttö joka oli todella hyvä koulussa. Voi jestas sitä kateuden määrää, ei häntäkään porukoihin otettu ja haukuttiin ja vähäteltiin.

Nykyään en enää ole niin ihastuttavan näköinen mutta onneksi itsetunto on jo vähän parantunut.

Vierailija kirjoitti:

Jotta ei leimattaisi koppavaksi ja itserakkaaksi.

Joo ihan sh tason tuttavat leimanneet narsistiksi ihmisiä jotka vaan taitavia  ja lahjakkaita ja pukeutuvat kauniisti jne. Aina saa oikoa että se kaikki on vaan myönteistä eikä mikään "huolenaihe".

Ihmisten pitäisi pyrkiä rakentamaan itselleen rautaisen hyvää itsetuntoa ja olla välittämättä pikkusieluisten katkeroiden, kateellisten ja ainaisten valittajien kommenteista. Tiedän, että se on vaikeaa ja noita lannistajia on maailma pullollaan, mutta älkää luovuttako. Jos kuulut itse edellä mainittuihin, jotka katkerina kyttää toisten asioita, suosittelen teillekin itsetunnon hankkimista ja siihen omaan elämään keskittymistä.

Mitä sillä kykyjen näyttämisellä tässä tarkoitetaan? Ainakin netissä saa seurata sivusta, miten kykyjään näyttäviä haukutaan, etenkin naisia. Siitä voi tiedostamattaankin oppia varomaan näkyväksi joutumista, opitaan nöyryys ja alistuvuus ymmärtämättä miksi.