Kiltit miehet kertovat naisten kovista vaatimuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Voi elämä! Luuletko, että nuo asiat ovat fiksujen 20+ ihmisten mielestä "hienoja" asioita joita kerrotaan uusille tuttavuuksille?

Voit esim. jättää kertomatta, jos sulla ei oikeasti ollut kavereita kouluaikana. Tai sitten voit jättää kertomatta, jos olit koulun hylkiö, vaan voit esittää asian niin, että siellä sun kotipaikakunnalla oli ihan hirveä junttimeininki ja olet tyytyväinen, kun nyt pääsit uuteen ympäristöön, missä on enemmän sun kanssa samanhenkisiä ihmisiä (eli fiksuja, joita kiinnostaa muukin kuin viinan juonti). Tai sitten sun ei tarvitse kertoa mitään kaverisuhteista! Kotipaikkakuntaan liittyvät kysymykset voit myös kuitata "siellä on kyllä aika kuollut meininki".

Yleensä ihmiset eivät ole erityisen kiinnostuneita utelemaan ja kuulemaan ihmisten menneisyydestä. Mutta tutustumisvaiheessa omasta elämästä tulee aina kerrottua JOTAIN - voit itse valita, mitä se "jotain" on. Luultavasti ne, jotka kertovat vaan miten harrastivat seksiä ja joivat viinaa, eivät suinkaan ole enää fiksujen yli parikymppisten keskuudessa kiinnostavimpina pidettyjä tyyppejä. Joten jos kerrotkin sen sijaan jotain ajatuksistasi, se kiinnostaa ihmisiä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluaa saman arvoista euroa, mutta pienieuroinen mies ei kelpaa kuitenkaan.

Lompakko on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus olutta lipittäen ja itkien.

Ja miehet haluaa että tavismiehetkin kelpaisi naisille, mutta tavisnainen ei kelpaa kuitenkaan.

Ulkonäkö on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus siideriä lipittäen ja itkien.

Pps. Samassa veneessä ollaan, sukupuolesta riippumatta, uskoisitte jo.

Tuota on vaikea uskoa, jos olet oikeasti tavisnainen.

Siltä varalta että kirjoitat totta, niin ilman muuta sympatiani ovat puolellasi. Toivottavasti löydät kivan miehen ja onnistut jotenkin nauttimaan juhannuksesta.

Minulla ei tule olemaan mahkuja löytää naista ja yksi syy on juurikin se mitä mieheltä odotetaan alkaen niistä viejän otteista ja maskuliinisesta käytöksestä (ulkonäkökin on surkeaa tasoa, mutta jos olisin luontaisesti maskuliinisempi käytökseltäni niin ehkei sekään estäisi pariutumasta), joten parisuhde tulee jäämään haaveeksi. Yritän juuri opetella hyväksymään asian, haave löytää ihana kumppani on ollut yhtenä eteenpäin vievänä voimana edelliset 15-20 vuotta.

 

-palstamies

Anteeksi nyt, mutta nuo eivät ole ne puutteet, joiden takia jäädään ikuisiksi ajoiksi yksin. Ne ilkeät, vihaiset ja katkerat jäävät ikuisiksi ajoiksi yksin. Sovinismi ja naisviha karkoittavat kaikki naiset. Jos sattuisit olemaan normaalijärkinen ja tunne-elämältäsi tasapainoinen, veikkaan, että etsit vääränlaisten naisten joukosta. Tai sitten olet jotakin edellämainitsemistani...arvomaailmaahan on tunnetusti hyvin vaikea muuttaa, joten siinä tapauksessa, en tiedä, onko mitään tehtävissä.

Kirjoitin niistä yhdessä ketjussa, eivät olleet noista sinun mainitsemiasi. Yksikään vastaajista ei olisi puutteita hyväksynyt omalla kohdallaan.

Silläkin uhalla että saan taas pilkkaryöpyn niskaani koska palstanaisten mielestä olen "epänormaali", seksuaalinen submissiivisuus on ehkä pahin puutteistani. Tykkäisin että nainen veisi. Eikä vain välillä vaihtelun vuoksi.

-palstamies

Mikähän ketju mahtoi olla kyseessä? Se on mennyt multa ohi. Voitko nopsasti avata? Anyway, näin hippitätinä, jos esim. hippitytöistä tykkäät, niin arvomaailmanne saattaisivat kohdata paremmin kuin nuorten konservatiivien kanssa. Ei kenenkään pitäisi yrittää olla muuta kuin on, teeskentely ei kuitenkaan onnistu pidemmän päälle. Marginaaliryhmillä vaan tuppaa olemaan omat, pienet piirinsä erilaisen elämäntavan takia, enkä pitkään varattuna olleena osaa sanoa, missä heitä tapaisi. Mutta kaltaisillesi on ottajansa lukemani perusteella. Oletko hän, joka haaveilee koti-isyydestä?

En ole.

Siinä on toinen heikkous, en halua isäksi ollenkaan. Kuulun siis vähemmistöön.

Väitän myös että vela-naisilla on yleensä kovemmat kriteerit kuin lapsia haluavilla. Sen huomaa naisista siitä kuinka pariutumishalut ikäluokassa 25-35v ovat kovemmat kuin nuoremmilla tai vanhemmilla. Ei miestä, ei perhettä...

-palstamies

No jaa, mikä kenellekin on heikkous. Mä olen onnellisesti velamiehen kanssa, joka oli tavatessa köyhä kuin kirkonrotta. Rakkautta on 15 vuoden jälkeenkin. Me tavattiin töissä. Tästä näkökulmasta, ei kuulosta mitenkään taputellulta sinunkaan kohdallasi, ellei kaapeissa kolise ihmeellisiä luurankoja. -ed.

- vela (rajaa enemistön naisista pois)

- seksuaalisesti submissiivinen (rajaa 99% naisista pois)

- epämiehekäs käytös

- tasa-arvoinen myös parisuhteessa, ei miehen/naisen rooleja

- ulkonäkö ei luokkaa boytoy (?)

Kyllä noilla spekseillä homma on pitkälti taputeltu.

Sori vaan

t. myös palstamies

Tervetuloa tänne marginaaliin sinäkin. Ei tarvitse löytää kuin se yksi. Itse etsin aikanaan empaattista miestä, jolle työelämä ei ole merkityksellinen, kauan sai sitäkin etsiä, ja 99% oli poissuljettu. Pointti onkin siinä, että jos ne 99% eivät vastaa sitä, mitä itse parisuhteelta haluat (mennään nyt sen pinnan ohi), niin se ei ole mikään menetys, ette sopisi yhteen kuitenkaan. Ja siksi elämä on rakennettava sellaiseksi, että se on hyvää myös yksin.

Öö, tota, mä olen kylläkin parisuhteessa.

Vastasin tuolle -palstamies nimimerkille (huomaa myös palstamies, eri nimimerkki).

Tajusin parikymppisenä että naiset puhuu mitä puhuu mutta oikeasti tietyt jutut vaaditaan ja kehitin niitä.

-myös palstamies

Vastasit minulle, ilmeisesti sitten häntä (edellistä palstamiestä) koskien, mutta viestisi voi lukea myös niin, että olet samankaltainen hänen kanssaan. Joka tapauksessa, ennen kuin hän myrkyttyy teorioilla, toivon hänen pohtivan, kannattaako naisia koskevissa asioissa kuunnella naisia, joilla on kokemusta naisena olosta, vai palstamiehiä, joilla on lähinnä teorioita naisista. 

Kannattaa kuunnella miehiä. Oikeasti.

Naiset yleensä kertoo sen mikä kuulostaa kivalta, ei totuutta.

-myös palstamies

 

Ja tämän harhan vuoksi et tule saamaan koskaan naista. Se ei ole edes huono juttu.

ohis

Samat sanat. Olen siinä hyvin onnellinen, etteivät nämä hul*ut voi pilata jonkin muunkin elämää. Heidän ulinansa on musiikkia korvilleni.

Mä oon niin samaaa mieltä. Hymyilen aina kun luen täällä "miksi en loöydä hyvää miestä"

-> Koska ne meni jo etkä sä ole riittävän hyvä nainen :)

Voiko eronnut löytää rakkautta ja puolison

-> ei sinun arvostelukyvylläsi, mene vain takaisin jännisten ränniksi.

Casanovalla oli paljon rakkaussuhteita. Hän ei ollut komea eikä erityisen rikas. Hän sai naisia koska hän kohteli heitä hyvin ja oli loistava seuramies. Hän ei pitänyt naisia ränneinä. Rännimiehet taitaa olla se kilttien miesten oikea nimi. Ovat syystä yksin.

Ehei, kiltit ei pääse pukille, sehän niitä risoo. Ränni on paikka jolla miehet käy tyhjentäytymässä.

Ja Casanovan rakkaussuhteet.... Aika moni asia on selitelty saduissanne parhain päin. Siinä näköjään yksi. Kutsu tarinaa rakkaudeksi jos se ilahduttaa sinua. Pretty Womankin oli rakkaustarina, hüora siellä silti oli, ja mies joka maksoi kaiken :)

Eli tässä meillä on rännimies, joka onkin nainen. Mikä saa sinut kirjoittamaan omasta sukupuolestasi noin rumasti?

Ei se ole sukupuoliasia. Mies vain tyhjentää kassinsa ilman tunteita, nainen luulee että hän saa miehen sitoutumaan.

Väärin.

Ei käynyt meille noin, koska sitouduttiin eka ja vasta sitten tyhjenneltiin kasseja ;)

En usko kyllä, että suurin osa miehistä olisi noin tunnevammaisia kuin esität. Osa toki aina on, kylmiä ja sairaita löytyy niin naisista kuin miehistäkin. Mutta kyllä suurin osa on mieleltään terveitä ja kykeneviä ja halukkaita sitoutumaankin.

No sitä tässä puhutaankin: ne tunnekylmät, itsevarmat miehet pääsee jotenkin tyhjentämään kassinsa.

Kukas sen mahdollistaa? Joulupukki? Vai naiset ihan itse?

Ei noiden miesten tarvitse "aikuistua" koska se ei ole niille ongelma. Naisille se on joten he aikuistuu, lopuille miehille se on koska kukas niitä huomaa? Ei kukaan ennen kuin nainen aikuistuu :)

Siinä teille mitä tarkoitetaan karusellilla.

Nuoren naisen terve seksielämä = Karuselli? saattaa tulla yllätyksenä, että naisetkin tykkäävät seksistä ja harrastavat sitä myös miesten kanssa, joiden kanssa eivät välttämättä halua suhdetta. Aivan kuten naisetkin, ei tässä ole mitään sukupuolten välistä eroa. Naiset saavat orgasmeja, kiihottuvat ja nauttivat, ovat aktiivisia myös hakemaan seksiä ja ehdottamaan sitä. '

Eikö se nyt ole itsestäänselvää, että ne miehet, joilla on ylipäätään pokkaa niitä naisiä aktiivisesti lähestyä, myös saavat niitä naisia? Ei naisilla ole mitään velvollisuutta poimia sitä joukon hiljaisinta säälistä ja antaa "kokemuksia" yhteiskunnan hyväksi. Naisten keho on naisen oma, ei mikään yhteiskunnan yhteinen panoväline. 

Karusellista jauhaa miehet, joiden itsetunto ei kestä naisen seksuaalista menneisyyttä. Olen itsekin harrastanut hyvää, kiihkeää ja paljon erilaista seksiä ennenkuin menin naimsiin. Mieheni on melko "vanilja", mutta olen tyytyväinen. Olen tyytyväinen, koska olen saanut kokeilla ja kokea kaikenlaista, en ole jäänt mistään paitsi ja nyt saan sitä, mitä haluankin. Ei mieheni ole koskaan menneisyydestäni mitään kysellyt eikä asia tunnu vaivaavan tuon taivaallista - enpä hänen kanssaan olisikaan, jos tällaisesta asiasta kehittäisi ongelman. Ei se miehenkään seksuaalinen menneisyys yleensä ole naiselle mikään ongelma. Meillä on miehen kanssa aktiivinen seksielämä ja mies saa sitä, mitä pyytää. 

Tällaisia miehiä on aina, joille nämä normaalit luonnolliset asiat ovat ongelma, mutta kuten tästäkin keskustelusta käy ilmi, ilman jäävät. Joten jokainen ihan itse valitsee osansa, turha siitä on täällä joka päivä ketjukaupalla valittaa. Tässä vielä yhteenveto: 

 

1. Miehet eivät joudu tyytymään vaan saavat sellaisen kumppanin kuin haluavat. Jos et itse ole kummoinen persoona niin tuskin viehätät sitä instabeibeä, joka muutenkin elää meitä tavisnaisia poikkevampaa elämää ja selkeästi kaipaa jotain erikoisempaa kuin sen tavispentin siihen. Joko se oma kohtalo pitää hyväksyä tai ihan tosissaan tehdä asialle jotain, resursseja on suomessa psykologeista life coacheihin ja stylisteihin.

2. Säälistä ei naisen tarvitse pariutua. Sitä on turha kenenkään vaalita.

3. Kukaan ei ota itselleen riippakiveä mukana vedettäväksi. Oma itsensä pitää pystyä hoitamaan ja elättämään. Se nyt vain on fakta, Suomessa naiset itsekin käyvät töissä.

4. Kannattaa kehittää itsetuntoa, jos naisen seksuaalinen menneisyys on niin kova pala. Se ei sinulle edes kuulu, joten asiaa on loppupeleissä turha edes miettiä. 

Hyvin kirjoitettu. Itse olen yhden miehen nainen, mutta ihmiset on erilaisia. 

Yhtä en ymmärrä, sitä että ette puhu menneisyyksistänne. Itse kun ollaan aviomiehen kanssa jaettu ihan kaikki, niin tuntuisi valheelliselta olla hiljaa noin isosta asiasta. Seksuaalisuus ja kokemukset on mielestäni kuitenkin iso osa elämää, niin vaikea ymmärrä, ettei siitäkin puhuttaisi.

N46

Minun vaatimukseni miehelle eivät liity tanssiko tämä hitaita teininä tai onko assertiivinen. Minä edellytän kiinnostavalta mieheltä yliopistotutkintoa, mieluiten tohtorin tutkintoa, laajaa yleissivistystä, taloudellista vakavaraisuutta, perhearvoja, luotettavuutta ja uskollisuutta sekä samankaltaista maailman katsomusta kuten itselläni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Ei noilla saa aikuisten keskuudessa mitään "rispektii", eikä aikuisten kaverisuhteissa edes ole kysymys siitä, ollaanko "nuoruuden kokemisen suhteen samalla levelillä". Kun aikuiset haluavat olla aikuisia, eivätkä jumittaa jossain yläastemuistoissa!!! Niissä yläastemuistoissa jumittavat vain todellisuudesta vieraantuneet miehet, jotka ovat saaneet pakkomielteen jostain teinisuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Ei hemmetti. Ymmärrän jos olet 19, sen jälkeen tuolla ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Ei noilla saa aikuisten keskuudessa mitään "rispektii", eikä aikuisten kaverisuhteissa edes ole kysymys siitä, ollaanko "nuoruuden kokemisen suhteen samalla levelillä". Kun aikuiset haluavat olla aikuisia, eivätkä jumittaa jossain yläastemuistoissa!!! Niissä yläastemuistoissa jumittavat vain todellisuudesta vieraantuneet miehet, jotka ovat saaneet pakkomielteen jostain teinisuhteista.

Saa henkistä rispectii!

siis otetaans esimerkkinä vaikkapa koulu. Täs on vähä sama juttu et normaalit ihmiset on keskimäärin matikankurssil 8, kun kokematon on tyylii kurssil 2 tai 3. Ja sit oletetaan et osaa ne 8 kurssin asiat ilman et on käyny niit aikasempii kurssei ja kaikkihan tietää miten siinä käy..

Näille punapillerinpyörittäjille normaali elämä on kulli-, duuni-, auto-, matkailu-, asunto-, ravintola-, urheilu-, harrastuskarusellia. Ketään ei kiinnosta netissä 24/7 uli sija. Häntä ei pyydetä mukaan koska mitään annettavaa tylsällä, tunnevammaisella netin kautta elämäänsä elävällä katkeralla tasoteoreetikolla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Ei noilla saa aikuisten keskuudessa mitään "rispektii", eikä aikuisten kaverisuhteissa edes ole kysymys siitä, ollaanko "nuoruuden kokemisen suhteen samalla levelillä". Kun aikuiset haluavat olla aikuisia, eivätkä jumittaa jossain yläastemuistoissa!!! Niissä yläastemuistoissa jumittavat vain todellisuudesta vieraantuneet miehet, jotka ovat saaneet pakkomielteen jostain teinisuhteista.

Saa henkistä rispectii!

siis otetaans esimerkkinä vaikkapa koulu. Täs on vähä sama juttu et normaalit ihmiset on keskimäärin matikankurssil 8, kun kokematon on tyylii kurssil 2 tai 3. Ja sit oletetaan et osaa ne 8 kurssin asiat ilman et on käyny niit aikasempii kurssei ja kaikkihan tietää miten siinä käy..

Viinanjuontia voi harjoitella vaikka yksin kotona. Kun on pari kertaa kokeillut, tietää mikä on hyvä juomistahti ja määrä. Ja mitä seksiin tulee, niin eihän uusie kavereiden kanssa kukaan tiedä, vaikka olisi ihan tumpelo seksissä, eikä se kavereita kiinnostakaan. Parikymppiset tyypit, joilla on pari teiniseurustelua takana, eivät ratkaisevasti kokeneempia edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Ei noilla saa aikuisten keskuudessa mitään "rispektii", eikä aikuisten kaverisuhteissa edes ole kysymys siitä, ollaanko "nuoruuden kokemisen suhteen samalla levelillä". Kun aikuiset haluavat olla aikuisia, eivätkä jumittaa jossain yläastemuistoissa!!! Niissä yläastemuistoissa jumittavat vain todellisuudesta vieraantuneet miehet, jotka ovat saaneet pakkomielteen jostain teinisuhteista.

Saa henkistä rispectii!

siis otetaans esimerkkinä vaikkapa koulu. Täs on vähä sama juttu et normaalit ihmiset on keskimäärin matikankurssil 8, kun kokematon on tyylii kurssil 2 tai 3. Ja sit oletetaan et osaa ne 8 kurssin asiat ilman et on käyny niit aikasempii kurssei ja kaikkihan tietää miten siinä käy..

Aika omituisissa piireissä pitää liikkua, jos tuosta saa jotain henkistä rispektiä.

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole mikään yllättävä uutinen. Naiselta vaaditaan työssäkäyntiä ihan siinä kuin mieheltäkin, mutta suurin osa miehistä ei silti panosta vastaavasti enemmän parisuhteeseen, kodinhoitoon ja lapsiin. Kun parisuhde on naiselle jo lähtökohtaisesti aika huono diili, niin on sen miehen totta vie oltavakin aika hemmetin upea tapaus, että tuollaiseen viitsii lähteä.

Tällä hetkellä miehet yrittävät tasa-arvossa poimia rusinat pullasta. He tykkäävät kyllä, että naisetkin tienaavat rahaa, mutta eivät haluaisi oman työmääränsä lisääntyvän, vaan muilta osin sitten haluaisivatkin perinteisempää työnjakoa ymmärtämättä ollenkaan, että siihen perinteiseen työnjakoon sisältyi erittäin olennaisena osana se, että mies sitten hoitaa naiselle kunnollisen elintason.

Enpä ole tullut tätä ajatelleeksi, koska mulle on siunaantunut tosi aktiivisia miehiä, jotka kyllä kantavat vastuuta arjesta ja kohdista joskin jonkin verran hommat ovat jakautuneet sukupuolistereotyyppien mukaan, mikä tuntuu minusta pelkästään hyvältä. Mut kun ajattelee niin yllättävän moni nainenhan vinkuu sitä ettei mies ”tee mitään”. Että kai niitäkin sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluaa saman arvoista euroa, mutta pienieuroinen mies ei kelpaa kuitenkaan.

Lompakko on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus olutta lipittäen ja itkien.

Ja miehet haluaa että tavismiehetkin kelpaisi naisille, mutta tavisnainen ei kelpaa kuitenkaan.

Ulkonäkö on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus siideriä lipittäen ja itkien.

Pps. Samassa veneessä ollaan, sukupuolesta riippumatta, uskoisitte jo.

Tuota on vaikea uskoa, jos olet oikeasti tavisnainen.

Siltä varalta että kirjoitat totta, niin ilman muuta sympatiani ovat puolellasi. Toivottavasti löydät kivan miehen ja onnistut jotenkin nauttimaan juhannuksesta.

Minulla ei tule olemaan mahkuja löytää naista ja yksi syy on juurikin se mitä mieheltä odotetaan alkaen niistä viejän otteista ja maskuliinisesta käytöksestä (ulkonäkökin on surkeaa tasoa, mutta jos olisin luontaisesti maskuliinisempi käytökseltäni niin ehkei sekään estäisi pariutumasta), joten parisuhde tulee jäämään haaveeksi. Yritän juuri opetella hyväksymään asian, haave löytää ihana kumppani on ollut yhtenä eteenpäin vievänä voimana edelliset 15-20 vuotta.

 

-palstamies

Anteeksi nyt, mutta nuo eivät ole ne puutteet, joiden takia jäädään ikuisiksi ajoiksi yksin. Ne ilkeät, vihaiset ja katkerat jäävät ikuisiksi ajoiksi yksin. Sovinismi ja naisviha karkoittavat kaikki naiset. Jos sattuisit olemaan normaalijärkinen ja tunne-elämältäsi tasapainoinen, veikkaan, että etsit vääränlaisten naisten joukosta. Tai sitten olet jotakin edellämainitsemistani...arvomaailmaahan on tunnetusti hyvin vaikea muuttaa, joten siinä tapauksessa, en tiedä, onko mitään tehtävissä.

Kirjoitin niistä yhdessä ketjussa, eivät olleet noista sinun mainitsemiasi. Yksikään vastaajista ei olisi puutteita hyväksynyt omalla kohdallaan.

Silläkin uhalla että saan taas pilkkaryöpyn niskaani koska palstanaisten mielestä olen "epänormaali", seksuaalinen submissiivisuus on ehkä pahin puutteistani. Tykkäisin että nainen veisi. Eikä vain välillä vaihtelun vuoksi.

-palstamies

Mikähän ketju mahtoi olla kyseessä? Se on mennyt multa ohi. Voitko nopsasti avata? Anyway, näin hippitätinä, jos esim. hippitytöistä tykkäät, niin arvomaailmanne saattaisivat kohdata paremmin kuin nuorten konservatiivien kanssa. Ei kenenkään pitäisi yrittää olla muuta kuin on, teeskentely ei kuitenkaan onnistu pidemmän päälle. Marginaaliryhmillä vaan tuppaa olemaan omat, pienet piirinsä erilaisen elämäntavan takia, enkä pitkään varattuna olleena osaa sanoa, missä heitä tapaisi. Mutta kaltaisillesi on ottajansa lukemani perusteella. Oletko hän, joka haaveilee koti-isyydestä?

En ole.

Siinä on toinen heikkous, en halua isäksi ollenkaan. Kuulun siis vähemmistöön.

Väitän myös että vela-naisilla on yleensä kovemmat kriteerit kuin lapsia haluavilla. Sen huomaa naisista siitä kuinka pariutumishalut ikäluokassa 25-35v ovat kovemmat kuin nuoremmilla tai vanhemmilla. Ei miestä, ei perhettä...

-palstamies

No jaa, mikä kenellekin on heikkous. Mä olen onnellisesti velamiehen kanssa, joka oli tavatessa köyhä kuin kirkonrotta. Rakkautta on 15 vuoden jälkeenkin. Me tavattiin töissä. Tästä näkökulmasta, ei kuulosta mitenkään taputellulta sinunkaan kohdallasi, ellei kaapeissa kolise ihmeellisiä luurankoja. -ed.

- vela (rajaa enemistön naisista pois)

- seksuaalisesti submissiivinen (rajaa 99% naisista pois)

- epämiehekäs käytös

- tasa-arvoinen myös parisuhteessa, ei miehen/naisen rooleja

- ulkonäkö ei luokkaa boytoy (?)

Kyllä noilla spekseillä homma on pitkälti taputeltu.

Sori vaan

t. myös palstamies

Tervetuloa tänne marginaaliin sinäkin. Ei tarvitse löytää kuin se yksi. Itse etsin aikanaan empaattista miestä, jolle työelämä ei ole merkityksellinen, kauan sai sitäkin etsiä, ja 99% oli poissuljettu. Pointti onkin siinä, että jos ne 99% eivät vastaa sitä, mitä itse parisuhteelta haluat (mennään nyt sen pinnan ohi), niin se ei ole mikään menetys, ette sopisi yhteen kuitenkaan. Ja siksi elämä on rakennettava sellaiseksi, että se on hyvää myös yksin.

Öö, tota, mä olen kylläkin parisuhteessa.

Vastasin tuolle -palstamies nimimerkille (huomaa myös palstamies, eri nimimerkki).

Tajusin parikymppisenä että naiset puhuu mitä puhuu mutta oikeasti tietyt jutut vaaditaan ja kehitin niitä.

-myös palstamies

Vastasit minulle, ilmeisesti sitten häntä (edellistä palstamiestä) koskien, mutta viestisi voi lukea myös niin, että olet samankaltainen hänen kanssaan. Joka tapauksessa, ennen kuin hän myrkyttyy teorioilla, toivon hänen pohtivan, kannattaako naisia koskevissa asioissa kuunnella naisia, joilla on kokemusta naisena olosta, vai palstamiehiä, joilla on lähinnä teorioita naisista. 

Kannattaa kuunnella miehiä. Oikeasti.

Naiset yleensä kertoo sen mikä kuulostaa kivalta, ei totuutta.

-myös palstamies

 

Ja tämän harhan vuoksi et tule saamaan koskaan naista. Se ei ole edes huono juttu.

ohis

Samat sanat. Olen siinä hyvin onnellinen, etteivät nämä hul*ut voi pilata jonkin muunkin elämää. Heidän ulinansa on musiikkia korvilleni.

Mä oon niin samaaa mieltä. Hymyilen aina kun luen täällä "miksi en loöydä hyvää miestä"

-> Koska ne meni jo etkä sä ole riittävän hyvä nainen :)

Voiko eronnut löytää rakkautta ja puolison

-> ei sinun arvostelukyvylläsi, mene vain takaisin jännisten ränniksi.

Casanovalla oli paljon rakkaussuhteita. Hän ei ollut komea eikä erityisen rikas. Hän sai naisia koska hän kohteli heitä hyvin ja oli loistava seuramies. Hän ei pitänyt naisia ränneinä. Rännimiehet taitaa olla se kilttien miesten oikea nimi. Ovat syystä yksin.

Ehei, kiltit ei pääse pukille, sehän niitä risoo. Ränni on paikka jolla miehet käy tyhjentäytymässä.

Ja Casanovan rakkaussuhteet.... Aika moni asia on selitelty saduissanne parhain päin. Siinä näköjään yksi. Kutsu tarinaa rakkaudeksi jos se ilahduttaa sinua. Pretty Womankin oli rakkaustarina, hüora siellä silti oli, ja mies joka maksoi kaiken :)

Eli tässä meillä on rännimies, joka onkin nainen. Mikä saa sinut kirjoittamaan omasta sukupuolestasi noin rumasti?

Ei se ole sukupuoliasia. Mies vain tyhjentää kassinsa ilman tunteita, nainen luulee että hän saa miehen sitoutumaan.

Väärin.

Mistä tämä käsitys tulee, ettei nainen olisi realisti ja ottaisi huomioon vaihtoehtoa, jossa mies ei halua sitoutua? Ihmeellisen romantisoituja kuvitelmia naisista.

Hauskanpidosta nainen tuskin valittaa että häntä vain käytetään hyväksi. Se on siis täysin eri asia. Nyt puhuin niistä naisista jotka itkee täällä kun mies vain pani ja jätti.

Ok. En ole törmännyt sellaisiin.

Et ole törmännyt ketjuihin joissa naiset moittivat miesten käytöstä, kuinka esimerkiksi ghostataan seksin jälkeen. 

Ok

En. Olen 41, naimisissa, enkä palstalla koko päivää joka päivä.

Mutta epäilemättä löydät lukemattomia ketjuja joissa miehet itkevät naisettomuuttaan :) jep jep

No tässähän me ollaan sellaisessa. Ei mua kiinnosta erityisesti etsiä niitä. Naisettomuuttaan itkevät miehet tulivat palstalle invaasiona joku vuosi takaperin. Olen käynyt täällä vuodesta 2000, ensimmäiseen 15 vuoteen niitä ei nähty.

aaa, tässä ketjussa puhutaan uutisesta ja aiheesta, eräät naiset vain tykkäävät vääntää että siinä puhutaan heti itsestään.

Vähän sama kuin alkaisi selittää että BLM mellakat johtuvat siitä että mustia ammutaan kaduille, ja naiset alkaisivat inttää että älä sitten ammu niitä.

Oletko lukenut ketjuja? Useimmissa nainen alkaa valittaa näistä inceleistä tai sitten solvaillaan muuten vain miehiä ja naureskellaan ettei ole ihme ettei ne löydä naista. Sävy yleensä hyvin samanlainen kuin "Heidän ulinansa on musiikkia korvilleni" viesti tuolla aikaisemmin. Sitten kun tähän erehtyy kommentoimaan alkaa henkilöön hyökkäily. Eri mieltä = ulisen naisettomuuttani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Ei noilla saa aikuisten keskuudessa mitään "rispektii", eikä aikuisten kaverisuhteissa edes ole kysymys siitä, ollaanko "nuoruuden kokemisen suhteen samalla levelillä". Kun aikuiset haluavat olla aikuisia, eivätkä jumittaa jossain yläastemuistoissa!!! Niissä yläastemuistoissa jumittavat vain todellisuudesta vieraantuneet miehet, jotka ovat saaneet pakkomielteen jostain teinisuhteista.

Saa henkistä rispectii!

siis otetaans esimerkkinä vaikkapa koulu. Täs on vähä sama juttu et normaalit ihmiset on keskimäärin matikankurssil 8, kun kokematon on tyylii kurssil 2 tai 3. Ja sit oletetaan et osaa ne 8 kurssin asiat ilman et on käyny niit aikasempii kurssei ja kaikkihan tietää miten siinä käy..

Aika omituisissa piireissä pitää liikkua, jos tuosta saa jotain henkistä rispektiä.

Iha normaaleis opiskelijapiireis meiningit pyörii viinan ja séxín ympäril hyvinki pitkälti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Ei noilla saa aikuisten keskuudessa mitään "rispektii", eikä aikuisten kaverisuhteissa edes ole kysymys siitä, ollaanko "nuoruuden kokemisen suhteen samalla levelillä". Kun aikuiset haluavat olla aikuisia, eivätkä jumittaa jossain yläastemuistoissa!!! Niissä yläastemuistoissa jumittavat vain todellisuudesta vieraantuneet miehet, jotka ovat saaneet pakkomielteen jostain teinisuhteista.

Saa henkistä rispectii!

siis otetaans esimerkkinä vaikkapa koulu. Täs on vähä sama juttu et normaalit ihmiset on keskimäärin matikankurssil 8, kun kokematon on tyylii kurssil 2 tai 3. Ja sit oletetaan et osaa ne 8 kurssin asiat ilman et on käyny niit aikasempii kurssei ja kaikkihan tietää miten siinä käy..

Aika omituisissa piireissä pitää liikkua, jos tuosta saa jotain henkistä rispektiä.

Iha normaaleis opiskelijapiireis meiningit pyörii viinan ja séxín ympäril hyvinki pitkälti!

Lopeta jenkkikomedioiden tuijottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Ei noilla saa aikuisten keskuudessa mitään "rispektii", eikä aikuisten kaverisuhteissa edes ole kysymys siitä, ollaanko "nuoruuden kokemisen suhteen samalla levelillä". Kun aikuiset haluavat olla aikuisia, eivätkä jumittaa jossain yläastemuistoissa!!! Niissä yläastemuistoissa jumittavat vain todellisuudesta vieraantuneet miehet, jotka ovat saaneet pakkomielteen jostain teinisuhteista.

Saa henkistä rispectii!

siis otetaans esimerkkinä vaikkapa koulu. Täs on vähä sama juttu et normaalit ihmiset on keskimäärin matikankurssil 8, kun kokematon on tyylii kurssil 2 tai 3. Ja sit oletetaan et osaa ne 8 kurssin asiat ilman et on käyny niit aikasempii kurssei ja kaikkihan tietää miten siinä käy..

Aika omituisissa piireissä pitää liikkua, jos tuosta saa jotain henkistä rispektiä.

Iha normaaleis opiskelijapiireis meiningit pyörii viinan ja séxín ympäril hyvinki pitkälti!

No eikä pyöri. Olen opiskellut sekä ammattikorkeassa että yliopistossa, ja ei siellä kukaan mitään lukioaikaisia känni- tai panojuttuja muistellut. Ja mitä alkoholiin tulee, niin sitä opiskelijapiireissä juodaan, mutta eikö vaikka opintoja edeltävän kesän aikana pystyisio sen verran tutustumaan alkoholiin, että tietää, haluaako sitä edes juoda itse, ja jos haluaa, niin millaisia juomia ja kuinka paljon. Jos pelkää, että vetää överit liian vahvoilla juomilla, voi aina kieltäytyä niistä ja ilmoittaa olevansa enemmän olut- tai viinimiehiä. Opiskelijapiireissä ihmiset haluavat saada uusia kavereita ja viettää hauskaa hengailua yhdessä.

Mutta jos ette usko, niin älkää uskoko. Toimikaa sitten vaikka niin, että opiskelijabileissä kun muut kertovat nimensä ja mitä opiskelevat, sanokaa te sitten, että "moi, mä oon Jaska, ja lukiossa join viinaa ja harrastin seksiä". Voitte ihan sillä testata, millaista "rispektii" saatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomat miehet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, ainakin naisten näkökulmasta. Kukaan ei ole heitä kohtaan osoittanut ikinä minkäänlaista kiinnostusta. Koulukiusatuksi joutumisen lisäksi nämä kaverit saivat katsella vierestä kun ne koulukiusaavat pahisjätkät pyörittivät useita tyttöystäviä vaikka kotona oli opetettu, että käyttäydy hyvin niin jonain päivänä joku tyttö rakastuu tulisesti.

Päälle parikymppisenä kokemattomuus on miehelle erittäin raskas taakka. Naiset ovat siihen ikään mennessä saaneet kokea jo kaikenlaista. Nykyaikainen itsenäinen ja vahva nainen pystyy valitsemaan kumppaninsa laadukkaista miehistä, eikä hänellä ole mitään syytä tyytyä kokemattomaan miespoikaan joka varmaan vielä aikuisenakin pelaa videopelejä ja katsoo supersankarielokuvia.

Näiltä miehiltä on jäänyt kaikki kokematta: teini-iän rakkaus, hitaat diskossa, eka kerta nuorena, sydänsurut, huolettomat kesäillat kaverien kanssa sekä kotibileet. 

Tää on niin totta. Ketuttaa aika paljon kun ne entiset koulukiusaajat yms deittailee hiton monen kaa ja itellä ei oo ikinä ollu ketään. Enkä siis toki ole mikään kouluttautumaton vaan yliopistolla opiskelen, mut minkäs teet jos tytöt ei kiinnostu kilteistä pojista...

M26

Ainakaan itseään säälivistä vinkujista ei tykkää edes oma äiti. Huono asenne kyllä karkottaa kaikki.

En vingu enkä enkä sääli itseäni, tiedostan vain etten ole saanut samaa mitä jotkut. Tässä tapauksessa kokea sitä nuorten rakkauselämää tyttöjen kanssa. Ehkä asiat muuttuu yliopiston jälkeen, ken tietää. Silti tuo kommentti pitää paikkansa

M26

Miksi ajattelet, että teinien rakkauselämä olisi jotain erityisen kokemisen arvoista? Isolla osalla heistä syy olla yhdessä ei suinkaan ole RAKKAUS toista kohtaan, vaan uteliaisuus, halua kokea, tai sitten "kun kaveritkin"... Tai toki moni on ihastunut, mutta kyllä ne teinien ihastukset ovat paljon lievempiä ja tunteina erilaisia verrattuna aikuisten rakastumisiin. Tuossa iässä ei vieä ihmissuhdetaidotkaan ole kovin hyviä, joten eivät ne teinien suhteet mitään elämän ihanimpia ole. Tai jos ovat, niin silloin niissä muissa suhteissa on jotain pielessä.

Ja luuletko, että kaikki muut muka seurustelivat nuorena? Minun kouluaikana vain vähemmistö seurusteli, yläasteella ei melkein kukaan, lukiossa ehkä neljäsosa luokasta (korkeintaan kolmasosa). Onko kaikilla muilla nyt sitten paska elämä?

Ei kaikki seurustellut toki, mutta omana yläasteaikana ja lukio aikana huomattava osa seurusteli. Ja niillä pahoilla pojilla saattoi olla parikin tyttöä kierrossa. Tämä siis omassa koulussa, kaikkialla ei toki näin ole, mutta tottakai sitä haluaa kokea saman kuin ne muut

Halusit siis kokea samaa kuin ne pahat pojat? Ihailitko heitä?

No, tokihan itsekin olisin halunnut nuorena seurustella. Joten sikäli ymmärrän, että se tuntuu pahalta teininä, jos ei saa sitä ihastuksensa kohdetta (tai vaikka ettei saa mitään haluamiaan kokemuksiakaan). Mutta sitä en oikein ymmärrä, että jumitutu näihin teinivuosiin niin, että vielä pitkän ajan kuluttua jää haikailemaan niitä ja miettimään, kuinka ihanaa olisi ollut kun olisi voinut pussailla kotibileissä. Aikuisuuden mukana nimittäin soisi tulevan vähän suhteellisuudentajua.

Kyllä minäkin ajattelen, että olisi ollut kivempaa kouluaikana, jos en olisi koko ajan ajatellut että olen ruma, josta kukaan ei koskaan tykkää (ja en sitä paitsi oikeastaan ollut ruma - olin ihan nätti sinänsä, mutta huono itsetunnon vuoksi en vaan oikein päässyt kukoistamaan). Mutta eivät kouluajat ole leimannut loppuelämääni. Enkä todellakaan mieti tai kaipaa nuoruuteen. On harmillista, jos nuoruusajat ovat olleet ihmiselle pettymys, mutta sitä suuremmalla syyllä ne kannattaisi jättää taakse ja aloittaa uusi elämä - näin tein itse.

Uuden elämän aloittaminen ei ole niin yksinkertaista. Kaikki muut normaalit ihmiset kun ovat sattuneet kokemaan tietyssä iässä tietyt asiat, joten yhteistä tarttumapintaa ei vaan ole.

Eihän uuden elämän aloittaminen välttämättä ole yksinkertaista tai helppoa. Itse olin ujo ja itsetunto alhaalla, kun lukion jälkeen muutin uudelle paikkakunnalle. Jouduin pakottamaan itseni siihen, että uskalsin tutustua uusiin tyyppeihin, jutella ja näyttää, millainen persoona olen. Sitä kautta sain uusia kavereita, itsetuntokin vähitellen nousi. Vähitellen uskalsin myös tehdä huomaamattomalle ulkonäölleni jotain ja löysin ns. naisellisuuteni. Siihen asti olin kulkenut säkkimäisissä vaatteissa, mutta sitten löysin omaan persoonaani sopivan tyylin. Olen nyt aikuisena paljon tyytyväisempi elämääni kuin nuorena. Kyllä se vaati uskallusta, että uskalsin hypätä siitä vanhasta kuonasta pois - mutta se kannatti. Uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskuudessa se oli helpompaa, koska kukaa ei tiennyt mitään menneisyydestäni. Saatoin itse päättää, mitä kerroin. Mikään ennakkomielikuva ei siis leimannut minua.

miten voi itse päättää mitä kertoo.

En ainakaan osaa uskottavasti valehdella että nuorena dokasin viinaa ja harrastin séxíí, tietyt asiat vaan paistaa kilometrin päähän.

Miksi kenenkään pitäisi valehdella jotain noin idi oottia?

Ei kait siin oo mitää idii eikä ees oottii, mut noil juiduil saa rispektii ja vastapuoli ymmärtää että olet samalla levelillä normaalin nuoruuden kokemisen suhteen!

Ahaa olitkin 80-luvun nuori, sitten ymmärrän!

Nykyisinhän nuoret käyttää paljon vähemmän alkoholia kuin silloin, ja tämä tendenssi on ollut jo kymmenisen vuotta. Tai toinen vaihtoehto, pyrit syrjäytyneiden piireihin, siellä ryyppääminen on edelleen normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole mikään yllättävä uutinen. Naiselta vaaditaan työssäkäyntiä ihan siinä kuin mieheltäkin, mutta suurin osa miehistä ei silti panosta vastaavasti enemmän parisuhteeseen, kodinhoitoon ja lapsiin. Kun parisuhde on naiselle jo lähtökohtaisesti aika huono diili, niin on sen miehen totta vie oltavakin aika hemmetin upea tapaus, että tuollaiseen viitsii lähteä.

Tällä hetkellä miehet yrittävät tasa-arvossa poimia rusinat pullasta. He tykkäävät kyllä, että naisetkin tienaavat rahaa, mutta eivät haluaisi oman työmääränsä lisääntyvän, vaan muilta osin sitten haluaisivatkin perinteisempää työnjakoa ymmärtämättä ollenkaan, että siihen perinteiseen työnjakoon sisältyi erittäin olennaisena osana se, että mies sitten hoitaa naiselle kunnollisen elintason.

Enpä ole tullut tätä ajatelleeksi, koska mulle on siunaantunut tosi aktiivisia miehiä, jotka kyllä kantavat vastuuta arjesta ja kohdista joskin jonkin verran hommat ovat jakautuneet sukupuolistereotyyppien mukaan, mikä tuntuu minusta pelkästään hyvältä. Mut kun ajattelee niin yllättävän moni nainenhan vinkuu sitä ettei mies ”tee mitään”. Että kai niitäkin sitten on.

Sama täällä. Omakin aviomies on reippaampi siivoamaan kuin minä, melkein nolottaa ;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluaa saman arvoista euroa, mutta pienieuroinen mies ei kelpaa kuitenkaan.

Lompakko on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus olutta lipittäen ja itkien.

Ja miehet haluaa että tavismiehetkin kelpaisi naisille, mutta tavisnainen ei kelpaa kuitenkaan.

Ulkonäkö on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus siideriä lipittäen ja itkien.

Pps. Samassa veneessä ollaan, sukupuolesta riippumatta, uskoisitte jo.

Tuota on vaikea uskoa, jos olet oikeasti tavisnainen.

Siltä varalta että kirjoitat totta, niin ilman muuta sympatiani ovat puolellasi. Toivottavasti löydät kivan miehen ja onnistut jotenkin nauttimaan juhannuksesta.

Minulla ei tule olemaan mahkuja löytää naista ja yksi syy on juurikin se mitä mieheltä odotetaan alkaen niistä viejän otteista ja maskuliinisesta käytöksestä (ulkonäkökin on surkeaa tasoa, mutta jos olisin luontaisesti maskuliinisempi käytökseltäni niin ehkei sekään estäisi pariutumasta), joten parisuhde tulee jäämään haaveeksi. Yritän juuri opetella hyväksymään asian, haave löytää ihana kumppani on ollut yhtenä eteenpäin vievänä voimana edelliset 15-20 vuotta.

 

-palstamies

Anteeksi nyt, mutta nuo eivät ole ne puutteet, joiden takia jäädään ikuisiksi ajoiksi yksin. Ne ilkeät, vihaiset ja katkerat jäävät ikuisiksi ajoiksi yksin. Sovinismi ja naisviha karkoittavat kaikki naiset. Jos sattuisit olemaan normaalijärkinen ja tunne-elämältäsi tasapainoinen, veikkaan, että etsit vääränlaisten naisten joukosta. Tai sitten olet jotakin edellämainitsemistani...arvomaailmaahan on tunnetusti hyvin vaikea muuttaa, joten siinä tapauksessa, en tiedä, onko mitään tehtävissä.

Kirjoitin niistä yhdessä ketjussa, eivät olleet noista sinun mainitsemiasi. Yksikään vastaajista ei olisi puutteita hyväksynyt omalla kohdallaan.

Silläkin uhalla että saan taas pilkkaryöpyn niskaani koska palstanaisten mielestä olen "epänormaali", seksuaalinen submissiivisuus on ehkä pahin puutteistani. Tykkäisin että nainen veisi. Eikä vain välillä vaihtelun vuoksi.

-palstamies

Mikähän ketju mahtoi olla kyseessä? Se on mennyt multa ohi. Voitko nopsasti avata? Anyway, näin hippitätinä, jos esim. hippitytöistä tykkäät, niin arvomaailmanne saattaisivat kohdata paremmin kuin nuorten konservatiivien kanssa. Ei kenenkään pitäisi yrittää olla muuta kuin on, teeskentely ei kuitenkaan onnistu pidemmän päälle. Marginaaliryhmillä vaan tuppaa olemaan omat, pienet piirinsä erilaisen elämäntavan takia, enkä pitkään varattuna olleena osaa sanoa, missä heitä tapaisi. Mutta kaltaisillesi on ottajansa lukemani perusteella. Oletko hän, joka haaveilee koti-isyydestä?

En ole.

Siinä on toinen heikkous, en halua isäksi ollenkaan. Kuulun siis vähemmistöön.

Väitän myös että vela-naisilla on yleensä kovemmat kriteerit kuin lapsia haluavilla. Sen huomaa naisista siitä kuinka pariutumishalut ikäluokassa 25-35v ovat kovemmat kuin nuoremmilla tai vanhemmilla. Ei miestä, ei perhettä...

-palstamies

No jaa, mikä kenellekin on heikkous. Mä olen onnellisesti velamiehen kanssa, joka oli tavatessa köyhä kuin kirkonrotta. Rakkautta on 15 vuoden jälkeenkin. Me tavattiin töissä. Tästä näkökulmasta, ei kuulosta mitenkään taputellulta sinunkaan kohdallasi, ellei kaapeissa kolise ihmeellisiä luurankoja. -ed.

- vela (rajaa enemistön naisista pois)

- seksuaalisesti submissiivinen (rajaa 99% naisista pois)

- epämiehekäs käytös

- tasa-arvoinen myös parisuhteessa, ei miehen/naisen rooleja

- ulkonäkö ei luokkaa boytoy (?)

Kyllä noilla spekseillä homma on pitkälti taputeltu.

Sori vaan

t. myös palstamies

Tervetuloa tänne marginaaliin sinäkin. Ei tarvitse löytää kuin se yksi. Itse etsin aikanaan empaattista miestä, jolle työelämä ei ole merkityksellinen, kauan sai sitäkin etsiä, ja 99% oli poissuljettu. Pointti onkin siinä, että jos ne 99% eivät vastaa sitä, mitä itse parisuhteelta haluat (mennään nyt sen pinnan ohi), niin se ei ole mikään menetys, ette sopisi yhteen kuitenkaan. Ja siksi elämä on rakennettava sellaiseksi, että se on hyvää myös yksin.

Öö, tota, mä olen kylläkin parisuhteessa.

Vastasin tuolle -palstamies nimimerkille (huomaa myös palstamies, eri nimimerkki).

Tajusin parikymppisenä että naiset puhuu mitä puhuu mutta oikeasti tietyt jutut vaaditaan ja kehitin niitä.

-myös palstamies

Vastasit minulle, ilmeisesti sitten häntä (edellistä palstamiestä) koskien, mutta viestisi voi lukea myös niin, että olet samankaltainen hänen kanssaan. Joka tapauksessa, ennen kuin hän myrkyttyy teorioilla, toivon hänen pohtivan, kannattaako naisia koskevissa asioissa kuunnella naisia, joilla on kokemusta naisena olosta, vai palstamiehiä, joilla on lähinnä teorioita naisista. 

Kannattaa kuunnella miehiä. Oikeasti.

Naiset yleensä kertoo sen mikä kuulostaa kivalta, ei totuutta.

-myös palstamies

 

Ja tämän harhan vuoksi et tule saamaan koskaan naista. Se ei ole edes huono juttu.

ohis

Samat sanat. Olen siinä hyvin onnellinen, etteivät nämä hul*ut voi pilata jonkin muunkin elämää. Heidän ulinansa on musiikkia korvilleni.

Mä oon niin samaaa mieltä. Hymyilen aina kun luen täällä "miksi en loöydä hyvää miestä"

-> Koska ne meni jo etkä sä ole riittävän hyvä nainen :)

Voiko eronnut löytää rakkautta ja puolison

-> ei sinun arvostelukyvylläsi, mene vain takaisin jännisten ränniksi.

Casanovalla oli paljon rakkaussuhteita. Hän ei ollut komea eikä erityisen rikas. Hän sai naisia koska hän kohteli heitä hyvin ja oli loistava seuramies. Hän ei pitänyt naisia ränneinä. Rännimiehet taitaa olla se kilttien miesten oikea nimi. Ovat syystä yksin.

Ehei, kiltit ei pääse pukille, sehän niitä risoo. Ränni on paikka jolla miehet käy tyhjentäytymässä.

Ja Casanovan rakkaussuhteet.... Aika moni asia on selitelty saduissanne parhain päin. Siinä näköjään yksi. Kutsu tarinaa rakkaudeksi jos se ilahduttaa sinua. Pretty Womankin oli rakkaustarina, hüora siellä silti oli, ja mies joka maksoi kaiken :)

Eli tässä meillä on rännimies, joka onkin nainen. Mikä saa sinut kirjoittamaan omasta sukupuolestasi noin rumasti?

Ei se ole sukupuoliasia. Mies vain tyhjentää kassinsa ilman tunteita, nainen luulee että hän saa miehen sitoutumaan.

Väärin.

Mistä tämä käsitys tulee, ettei nainen olisi realisti ja ottaisi huomioon vaihtoehtoa, jossa mies ei halua sitoutua? Ihmeellisen romantisoituja kuvitelmia naisista.

Hauskanpidosta nainen tuskin valittaa että häntä vain käytetään hyväksi. Se on siis täysin eri asia. Nyt puhuin niistä naisista jotka itkee täällä kun mies vain pani ja jätti.

Ok. En ole törmännyt sellaisiin.

Et ole törmännyt ketjuihin joissa naiset moittivat miesten käytöstä, kuinka esimerkiksi ghostataan seksin jälkeen. 

Ok

En. Olen 41, naimisissa, enkä palstalla koko päivää joka päivä.

Mutta epäilemättä löydät lukemattomia ketjuja joissa miehet itkevät naisettomuuttaan :) jep jep

No tässähän me ollaan sellaisessa. Ei mua kiinnosta erityisesti etsiä niitä. Naisettomuuttaan itkevät miehet tulivat palstalle invaasiona joku vuosi takaperin. Olen käynyt täällä vuodesta 2000, ensimmäiseen 15 vuoteen niitä ei nähty.

aaa, tässä ketjussa puhutaan uutisesta ja aiheesta, eräät naiset vain tykkäävät vääntää että siinä puhutaan heti itsestään.

Vähän sama kuin alkaisi selittää että BLM mellakat johtuvat siitä että mustia ammutaan kaduille, ja naiset alkaisivat inttää että älä sitten ammu niitä.

Oletko lukenut ketjuja? Useimmissa nainen alkaa valittaa näistä inceleistä tai sitten solvaillaan muuten vain miehiä ja naureskellaan ettei ole ihme ettei ne löydä naista. Sävy yleensä hyvin samanlainen kuin "Heidän ulinansa on musiikkia korvilleni" viesti tuolla aikaisemmin. Sitten kun tähän erehtyy kommentoimaan alkaa henkilöön hyökkäily. Eri mieltä = ulisen naisettomuuttani. 

alas-nuoli painaneille ja oikeastaan muillekin: mikä viestissä vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluaa saman arvoista euroa, mutta pienieuroinen mies ei kelpaa kuitenkaan.

Lompakko on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus olutta lipittäen ja itkien.

Ja miehet haluaa että tavismiehetkin kelpaisi naisille, mutta tavisnainen ei kelpaa kuitenkaan.

Ulkonäkö on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus siideriä lipittäen ja itkien.

Pps. Samassa veneessä ollaan, sukupuolesta riippumatta, uskoisitte jo.

Tuota on vaikea uskoa, jos olet oikeasti tavisnainen.

Siltä varalta että kirjoitat totta, niin ilman muuta sympatiani ovat puolellasi. Toivottavasti löydät kivan miehen ja onnistut jotenkin nauttimaan juhannuksesta.

Minulla ei tule olemaan mahkuja löytää naista ja yksi syy on juurikin se mitä mieheltä odotetaan alkaen niistä viejän otteista ja maskuliinisesta käytöksestä (ulkonäkökin on surkeaa tasoa, mutta jos olisin luontaisesti maskuliinisempi käytökseltäni niin ehkei sekään estäisi pariutumasta), joten parisuhde tulee jäämään haaveeksi. Yritän juuri opetella hyväksymään asian, haave löytää ihana kumppani on ollut yhtenä eteenpäin vievänä voimana edelliset 15-20 vuotta.

 

-palstamies

Anteeksi nyt, mutta nuo eivät ole ne puutteet, joiden takia jäädään ikuisiksi ajoiksi yksin. Ne ilkeät, vihaiset ja katkerat jäävät ikuisiksi ajoiksi yksin. Sovinismi ja naisviha karkoittavat kaikki naiset. Jos sattuisit olemaan normaalijärkinen ja tunne-elämältäsi tasapainoinen, veikkaan, että etsit vääränlaisten naisten joukosta. Tai sitten olet jotakin edellämainitsemistani...arvomaailmaahan on tunnetusti hyvin vaikea muuttaa, joten siinä tapauksessa, en tiedä, onko mitään tehtävissä.

Kirjoitin niistä yhdessä ketjussa, eivät olleet noista sinun mainitsemiasi. Yksikään vastaajista ei olisi puutteita hyväksynyt omalla kohdallaan.

Silläkin uhalla että saan taas pilkkaryöpyn niskaani koska palstanaisten mielestä olen "epänormaali", seksuaalinen submissiivisuus on ehkä pahin puutteistani. Tykkäisin että nainen veisi. Eikä vain välillä vaihtelun vuoksi.

-palstamies

Mikähän ketju mahtoi olla kyseessä? Se on mennyt multa ohi. Voitko nopsasti avata? Anyway, näin hippitätinä, jos esim. hippitytöistä tykkäät, niin arvomaailmanne saattaisivat kohdata paremmin kuin nuorten konservatiivien kanssa. Ei kenenkään pitäisi yrittää olla muuta kuin on, teeskentely ei kuitenkaan onnistu pidemmän päälle. Marginaaliryhmillä vaan tuppaa olemaan omat, pienet piirinsä erilaisen elämäntavan takia, enkä pitkään varattuna olleena osaa sanoa, missä heitä tapaisi. Mutta kaltaisillesi on ottajansa lukemani perusteella. Oletko hän, joka haaveilee koti-isyydestä?

En ole.

Siinä on toinen heikkous, en halua isäksi ollenkaan. Kuulun siis vähemmistöön.

Väitän myös että vela-naisilla on yleensä kovemmat kriteerit kuin lapsia haluavilla. Sen huomaa naisista siitä kuinka pariutumishalut ikäluokassa 25-35v ovat kovemmat kuin nuoremmilla tai vanhemmilla. Ei miestä, ei perhettä...

-palstamies

No jaa, mikä kenellekin on heikkous. Mä olen onnellisesti velamiehen kanssa, joka oli tavatessa köyhä kuin kirkonrotta. Rakkautta on 15 vuoden jälkeenkin. Me tavattiin töissä. Tästä näkökulmasta, ei kuulosta mitenkään taputellulta sinunkaan kohdallasi, ellei kaapeissa kolise ihmeellisiä luurankoja. -ed.

- vela (rajaa enemistön naisista pois)

- seksuaalisesti submissiivinen (rajaa 99% naisista pois)

- epämiehekäs käytös

- tasa-arvoinen myös parisuhteessa, ei miehen/naisen rooleja

- ulkonäkö ei luokkaa boytoy (?)

Kyllä noilla spekseillä homma on pitkälti taputeltu.

Sori vaan

t. myös palstamies

Tervetuloa tänne marginaaliin sinäkin. Ei tarvitse löytää kuin se yksi. Itse etsin aikanaan empaattista miestä, jolle työelämä ei ole merkityksellinen, kauan sai sitäkin etsiä, ja 99% oli poissuljettu. Pointti onkin siinä, että jos ne 99% eivät vastaa sitä, mitä itse parisuhteelta haluat (mennään nyt sen pinnan ohi), niin se ei ole mikään menetys, ette sopisi yhteen kuitenkaan. Ja siksi elämä on rakennettava sellaiseksi, että se on hyvää myös yksin.

Öö, tota, mä olen kylläkin parisuhteessa.

Vastasin tuolle -palstamies nimimerkille (huomaa myös palstamies, eri nimimerkki).

Tajusin parikymppisenä että naiset puhuu mitä puhuu mutta oikeasti tietyt jutut vaaditaan ja kehitin niitä.

-myös palstamies

Vastasit minulle, ilmeisesti sitten häntä (edellistä palstamiestä) koskien, mutta viestisi voi lukea myös niin, että olet samankaltainen hänen kanssaan. Joka tapauksessa, ennen kuin hän myrkyttyy teorioilla, toivon hänen pohtivan, kannattaako naisia koskevissa asioissa kuunnella naisia, joilla on kokemusta naisena olosta, vai palstamiehiä, joilla on lähinnä teorioita naisista. 

Kannattaa kuunnella miehiä. Oikeasti.

Naiset yleensä kertoo sen mikä kuulostaa kivalta, ei totuutta.

-myös palstamies

 

Ja tämän harhan vuoksi et tule saamaan koskaan naista. Se ei ole edes huono juttu.

ohis

Samat sanat. Olen siinä hyvin onnellinen, etteivät nämä hul*ut voi pilata jonkin muunkin elämää. Heidän ulinansa on musiikkia korvilleni.

Mä oon niin samaaa mieltä. Hymyilen aina kun luen täällä "miksi en loöydä hyvää miestä"

-> Koska ne meni jo etkä sä ole riittävän hyvä nainen :)

Voiko eronnut löytää rakkautta ja puolison

-> ei sinun arvostelukyvylläsi, mene vain takaisin jännisten ränniksi.

Casanovalla oli paljon rakkaussuhteita. Hän ei ollut komea eikä erityisen rikas. Hän sai naisia koska hän kohteli heitä hyvin ja oli loistava seuramies. Hän ei pitänyt naisia ränneinä. Rännimiehet taitaa olla se kilttien miesten oikea nimi. Ovat syystä yksin.

Ehei, kiltit ei pääse pukille, sehän niitä risoo. Ränni on paikka jolla miehet käy tyhjentäytymässä.

Ja Casanovan rakkaussuhteet.... Aika moni asia on selitelty saduissanne parhain päin. Siinä näköjään yksi. Kutsu tarinaa rakkaudeksi jos se ilahduttaa sinua. Pretty Womankin oli rakkaustarina, hüora siellä silti oli, ja mies joka maksoi kaiken :)

Eli tässä meillä on rännimies, joka onkin nainen. Mikä saa sinut kirjoittamaan omasta sukupuolestasi noin rumasti?

Ei se ole sukupuoliasia. Mies vain tyhjentää kassinsa ilman tunteita, nainen luulee että hän saa miehen sitoutumaan.

Väärin.

Ei käynyt meille noin, koska sitouduttiin eka ja vasta sitten tyhjenneltiin kasseja ;)

En usko kyllä, että suurin osa miehistä olisi noin tunnevammaisia kuin esität. Osa toki aina on, kylmiä ja sairaita löytyy niin naisista kuin miehistäkin. Mutta kyllä suurin osa on mieleltään terveitä ja kykeneviä ja halukkaita sitoutumaankin.

No sitä tässä puhutaankin: ne tunnekylmät, itsevarmat miehet pääsee jotenkin tyhjentämään kassinsa.

Kukas sen mahdollistaa? Joulupukki? Vai naiset ihan itse?

Ei noiden miesten tarvitse "aikuistua" koska se ei ole niille ongelma. Naisille se on joten he aikuistuu, lopuille miehille se on koska kukas niitä huomaa? Ei kukaan ennen kuin nainen aikuistuu :)

Siinä teille mitä tarkoitetaan karusellilla.

Minulla on ollut paljon yhden yön juttuja. Kymmeniä sellaisia, joiden ei ollut tarkoituskaan olla yhtään mitään sen enempää. En muista, että yksikään niistä seksikumppaneista olisi ollut tunnekylmä. Kaikki olivat hauskoja miehiä, joiden kanssa oli sellaiset tunteet kuin ihmisen kanssa on, jonka seurassa viihtyy. Kyse ei liioin ollut siitä, että he pääsivät tyhjentämään kassinsa vaan, kuten sanottu, hauskanpidosta. Meillä molemmilla oli hauskaa. Tuo vaikuttaa olevan monelle palstamiehelle täysin vieras termi. Se, että kaksi ihmistä voi kohdata (useimmiten baarissa), huomata, että toisen seurassa on hauskaa ja hän on varsin seksikäskin sen lisäksi, että on mukava. Lähteä harrastamaan seksiä. (Ja huom. on paljon naisia, jotka eivät sitä tee, nyt puhutaan vain meistä, joille sinkkuna yhden yön jutut ovat osa normaalia elämää.)

Nuorena, parikymppisenä, tein myös sen virheen että haaveilin, että mies (poika, pikemminkin) kiinnostuisi minusta myös tyttöystävänä, jos harrastaisimme hyvää seksiä. Kasvoin nopeasti yli niistä kuvitelmista. Eivätkä nekään miehet (pojat) olleet mitään tunnekylmiä hyväksikäyttäjiä, joiden suhteen erehdyin, vaan ihan tavallisia nuoria miehiä, jotka tarttuivat tilaisuuteen.

Kunnes karuselli pysähtyy ja löydät sen ei niin komean mutta ah, varakkaan jonka kanssa tehdä pari lasta ja ottaa elarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluaa saman arvoista euroa, mutta pienieuroinen mies ei kelpaa kuitenkaan.

Lompakko on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus olutta lipittäen ja itkien.

Ja miehet haluaa että tavismiehetkin kelpaisi naisille, mutta tavisnainen ei kelpaa kuitenkaan.

Ulkonäkö on se mikä lopulta ratkaisee.

Ps. Kiva viettää yksin juhannus siideriä lipittäen ja itkien.

Pps. Samassa veneessä ollaan, sukupuolesta riippumatta, uskoisitte jo.

Tuota on vaikea uskoa, jos olet oikeasti tavisnainen.

Siltä varalta että kirjoitat totta, niin ilman muuta sympatiani ovat puolellasi. Toivottavasti löydät kivan miehen ja onnistut jotenkin nauttimaan juhannuksesta.

Minulla ei tule olemaan mahkuja löytää naista ja yksi syy on juurikin se mitä mieheltä odotetaan alkaen niistä viejän otteista ja maskuliinisesta käytöksestä (ulkonäkökin on surkeaa tasoa, mutta jos olisin luontaisesti maskuliinisempi käytökseltäni niin ehkei sekään estäisi pariutumasta), joten parisuhde tulee jäämään haaveeksi. Yritän juuri opetella hyväksymään asian, haave löytää ihana kumppani on ollut yhtenä eteenpäin vievänä voimana edelliset 15-20 vuotta.

 

-palstamies

Anteeksi nyt, mutta nuo eivät ole ne puutteet, joiden takia jäädään ikuisiksi ajoiksi yksin. Ne ilkeät, vihaiset ja katkerat jäävät ikuisiksi ajoiksi yksin. Sovinismi ja naisviha karkoittavat kaikki naiset. Jos sattuisit olemaan normaalijärkinen ja tunne-elämältäsi tasapainoinen, veikkaan, että etsit vääränlaisten naisten joukosta. Tai sitten olet jotakin edellämainitsemistani...arvomaailmaahan on tunnetusti hyvin vaikea muuttaa, joten siinä tapauksessa, en tiedä, onko mitään tehtävissä.

Kirjoitin niistä yhdessä ketjussa, eivät olleet noista sinun mainitsemiasi. Yksikään vastaajista ei olisi puutteita hyväksynyt omalla kohdallaan.

Silläkin uhalla että saan taas pilkkaryöpyn niskaani koska palstanaisten mielestä olen "epänormaali", seksuaalinen submissiivisuus on ehkä pahin puutteistani. Tykkäisin että nainen veisi. Eikä vain välillä vaihtelun vuoksi.

-palstamies

Mikähän ketju mahtoi olla kyseessä? Se on mennyt multa ohi. Voitko nopsasti avata? Anyway, näin hippitätinä, jos esim. hippitytöistä tykkäät, niin arvomaailmanne saattaisivat kohdata paremmin kuin nuorten konservatiivien kanssa. Ei kenenkään pitäisi yrittää olla muuta kuin on, teeskentely ei kuitenkaan onnistu pidemmän päälle. Marginaaliryhmillä vaan tuppaa olemaan omat, pienet piirinsä erilaisen elämäntavan takia, enkä pitkään varattuna olleena osaa sanoa, missä heitä tapaisi. Mutta kaltaisillesi on ottajansa lukemani perusteella. Oletko hän, joka haaveilee koti-isyydestä?

En ole.

Siinä on toinen heikkous, en halua isäksi ollenkaan. Kuulun siis vähemmistöön.

Väitän myös että vela-naisilla on yleensä kovemmat kriteerit kuin lapsia haluavilla. Sen huomaa naisista siitä kuinka pariutumishalut ikäluokassa 25-35v ovat kovemmat kuin nuoremmilla tai vanhemmilla. Ei miestä, ei perhettä...

-palstamies

No jaa, mikä kenellekin on heikkous. Mä olen onnellisesti velamiehen kanssa, joka oli tavatessa köyhä kuin kirkonrotta. Rakkautta on 15 vuoden jälkeenkin. Me tavattiin töissä. Tästä näkökulmasta, ei kuulosta mitenkään taputellulta sinunkaan kohdallasi, ellei kaapeissa kolise ihmeellisiä luurankoja. -ed.

- vela (rajaa enemistön naisista pois)

- seksuaalisesti submissiivinen (rajaa 99% naisista pois)

- epämiehekäs käytös

- tasa-arvoinen myös parisuhteessa, ei miehen/naisen rooleja

- ulkonäkö ei luokkaa boytoy (?)

Kyllä noilla spekseillä homma on pitkälti taputeltu.

Sori vaan

t. myös palstamies

Tervetuloa tänne marginaaliin sinäkin. Ei tarvitse löytää kuin se yksi. Itse etsin aikanaan empaattista miestä, jolle työelämä ei ole merkityksellinen, kauan sai sitäkin etsiä, ja 99% oli poissuljettu. Pointti onkin siinä, että jos ne 99% eivät vastaa sitä, mitä itse parisuhteelta haluat (mennään nyt sen pinnan ohi), niin se ei ole mikään menetys, ette sopisi yhteen kuitenkaan. Ja siksi elämä on rakennettava sellaiseksi, että se on hyvää myös yksin.

Öö, tota, mä olen kylläkin parisuhteessa.

Vastasin tuolle -palstamies nimimerkille (huomaa myös palstamies, eri nimimerkki).

Tajusin parikymppisenä että naiset puhuu mitä puhuu mutta oikeasti tietyt jutut vaaditaan ja kehitin niitä.

-myös palstamies

Vastasit minulle, ilmeisesti sitten häntä (edellistä palstamiestä) koskien, mutta viestisi voi lukea myös niin, että olet samankaltainen hänen kanssaan. Joka tapauksessa, ennen kuin hän myrkyttyy teorioilla, toivon hänen pohtivan, kannattaako naisia koskevissa asioissa kuunnella naisia, joilla on kokemusta naisena olosta, vai palstamiehiä, joilla on lähinnä teorioita naisista. 

Kannattaa kuunnella miehiä. Oikeasti.

Naiset yleensä kertoo sen mikä kuulostaa kivalta, ei totuutta.

-myös palstamies

 

Ja tämän harhan vuoksi et tule saamaan koskaan naista. Se ei ole edes huono juttu.

ohis

Samat sanat. Olen siinä hyvin onnellinen, etteivät nämä hul*ut voi pilata jonkin muunkin elämää. Heidän ulinansa on musiikkia korvilleni.

Mä oon niin samaaa mieltä. Hymyilen aina kun luen täällä "miksi en loöydä hyvää miestä"

-> Koska ne meni jo etkä sä ole riittävän hyvä nainen :)

Voiko eronnut löytää rakkautta ja puolison

-> ei sinun arvostelukyvylläsi, mene vain takaisin jännisten ränniksi.

Casanovalla oli paljon rakkaussuhteita. Hän ei ollut komea eikä erityisen rikas. Hän sai naisia koska hän kohteli heitä hyvin ja oli loistava seuramies. Hän ei pitänyt naisia ränneinä. Rännimiehet taitaa olla se kilttien miesten oikea nimi. Ovat syystä yksin.

Ehei, kiltit ei pääse pukille, sehän niitä risoo. Ränni on paikka jolla miehet käy tyhjentäytymässä.

Ja Casanovan rakkaussuhteet.... Aika moni asia on selitelty saduissanne parhain päin. Siinä näköjään yksi. Kutsu tarinaa rakkaudeksi jos se ilahduttaa sinua. Pretty Womankin oli rakkaustarina, hüora siellä silti oli, ja mies joka maksoi kaiken :)

Eli tässä meillä on rännimies, joka onkin nainen. Mikä saa sinut kirjoittamaan omasta sukupuolestasi noin rumasti?

Ei se ole sukupuoliasia. Mies vain tyhjentää kassinsa ilman tunteita, nainen luulee että hän saa miehen sitoutumaan.

Väärin.

Mistä tämä käsitys tulee, ettei nainen olisi realisti ja ottaisi huomioon vaihtoehtoa, jossa mies ei halua sitoutua? Ihmeellisen romantisoituja kuvitelmia naisista.

Hauskanpidosta nainen tuskin valittaa että häntä vain käytetään hyväksi. Se on siis täysin eri asia. Nyt puhuin niistä naisista jotka itkee täällä kun mies vain pani ja jätti.

Ok. En ole törmännyt sellaisiin.

Et ole törmännyt ketjuihin joissa naiset moittivat miesten käytöstä, kuinka esimerkiksi ghostataan seksin jälkeen. 

Ok

En. Olen 41, naimisissa, enkä palstalla koko päivää joka päivä.

Mutta epäilemättä löydät lukemattomia ketjuja joissa miehet itkevät naisettomuuttaan :) jep jep

No tässähän me ollaan sellaisessa. Ei mua kiinnosta erityisesti etsiä niitä. Naisettomuuttaan itkevät miehet tulivat palstalle invaasiona joku vuosi takaperin. Olen käynyt täällä vuodesta 2000, ensimmäiseen 15 vuoteen niitä ei nähty.

aaa, tässä ketjussa puhutaan uutisesta ja aiheesta, eräät naiset vain tykkäävät vääntää että siinä puhutaan heti itsestään.

Vähän sama kuin alkaisi selittää että BLM mellakat johtuvat siitä että mustia ammutaan kaduille, ja naiset alkaisivat inttää että älä sitten ammu niitä.

Oletko lukenut ketjuja? Useimmissa nainen alkaa valittaa näistä inceleistä tai sitten solvaillaan muuten vain miehiä ja naureskellaan ettei ole ihme ettei ne löydä naista. Sävy yleensä hyvin samanlainen kuin "Heidän ulinansa on musiikkia korvilleni" viesti tuolla aikaisemmin. Sitten kun tähän erehtyy kommentoimaan alkaa henkilöön hyökkäily. Eri mieltä = ulisen naisettomuuttani. 

Satunnaisesti. Valitsen yleensä ne pisimmät ketjut, oli aihe mikä hyvänsä. Varsin usein ne ovat näitä. Ja näin pitkällä kokemuksella täytyy sanoa, että keskustelujen sävy yleensäkin on vuosien varrella muuttunut ikävämmäksi, samalla kun sisälukutaito ilmeisesti heikkenee heikkenemistään.

Tämä oli takavuosina aidosti hauska palsta, jossa tsempattiin toisia. Monella oli nimimerkit ja tehtiinpä livemiittejäkin, terveisiä vaan Smirgelle ja Kutrille. Mutta ymmärtääkseni sama ilmiö on vallannut alaa verkkokeskusteluissa yleensäkin; jostakin pahoinvoinnista kai loanheittokin kertoo, puolin ja toisin.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että mikäli esim. tasoteoreetikoiksi itseään tituleeraava porukka toivoo jonkinlaista ymmärrystä osakseen, jankuttava ("kaikki naiset") ja hyökkäävä lähestymistapa ("valehtelet") ja/tai foorumi on siihen täysin väärä. Henkkoht pidän sitäkin yhtenä trollauksen muotona ja ajanvietteenä. T: persjalkaisten kyklooppien fani.