Jos kokisisit vääryyttä perinnönjaossa, lähtisitkö siitä riitelemään?

Vierailija kirjoitti:

Koin vääryyttä. Riitautin asian ja käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja ratkaisi asian minun edukseni. Perintö oli sen verran iso että kannatti ehdottomasti. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se että säilytin itsekunnioitukseni kun uskalsin olla jämäkkä.

Ja jos ratkaisua ei olisi tehty sinun eduksesi, maksaisit omien oikeudenkäyntikulujen lisäksi mahdollisesti myös muiden osapuolten oikeudenkäyntikuluja. Olisi siinä tullut jämäkkyydelle hintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on vainajan tahto niin en lähde riitelemään, mutta jos käy kuten oletan ja ahne veljen vaimo yrittää hyötyä vanhemmistani niin en tasan anna sen kotkan saada pennikään ylimääräistä. 

Eihän veljen vaimo vanhempiasi peri elleivät he ole tehneet testamenttia hänen hyväkseen.

No shit Sherlock! Mahtaisikohan se veljen osuus kuitenkin hyödyttää hänen vaimoaan, mitäpä lottoat? 

No shit Sherlock! Sille taas ap ei voi mitään mitä veli osuudellaan tekee.

Yllättäen aviossa omaisuus on yhteistä ilman avioehtoa, tämän tietää yläkoululainenkin.

Omaisuus ei ole yhteistä, mutta veljen vaimo hyötyy kuitenkin peritystä omaisuudesta. Sille ei voi mitään ahnas sisarkaan.

Jep, lakiosansa haluava lapsi onkin se ahne versus läski veljen vaimo joka kaipaa hurvittelurahaa. 

Eikös perintö jakaudu tasan sisaruksille? Sille ei voi mitään jos vanhemmat ovat tehneet testamentteja muiden hyväksi. Testamentin voi riitauttaa, se ei välttämättä kuitenkaan muuta lopputulosta ja vaatia lakiosan. Veljen vaimo pääsee silti hyötymään vaikka tekisit mitä, jos veljesi niin haluaa.

Testamentilla tapahtuva (lakiosan ulkopuolinen) muiden jälkeläisten suosiminen on tietysti täysin laillista ja joskus ihan oikeinkin. Se että omaisuutta lahjoitetaan etukäteen salaa ja veroja kiertäen on tietysti toinen juttu ja moni vääryyden tunne nouseekin varmaan näistä kokemuksista. Periaatteessa jälkeläistä ei ole mahdollista jättää täysin perinnöttömäksi, käytännössä se kuitenkin on varsin helppoa jos tahtoa siihen on. Näissä em. tapauksissa käräjöinti on melkoista arpapeliä.

Vierailija kirjoitti:

Perinnönkärkkyjät on yksi vastenmielisimmistä ihmisryhmistä. Miksi ette hanki itse varallisuutta, jos sellaista hingutte?

Minunkin vanhemmillani on kohtalaisesti omaisuutta. Kun ikääntyvät, laitan heidät realisoimaan ja käyttämään sen laadukkaaseen, elämänarvoiseen hoivaan kun eivät enää itse pärjää. Ei haittaa vaikkei mulle jäisi mitään! 

Niin, perinnönkärkkyjiä oli 40-50-luvulla syntyneet, ainakin meidän suvussa. Eivät itse hankkineet varallisuutta vaan perivät sitä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Hirveän vaikea kysymys. Minun vanhempani ovat varsin varakkaita. Meitä suoria rintaperillisiä on kolme. Tiedän, että äitini tahto on, että vain yksi perii talon ja metsän. En tiedä, onko heillä testamenttia asiasta. Toivottavasti on, sillä olisi vaikea keskenään päättää, kuka sen talon ottaisi. Lakiosa, eli meidän tapauksessa yksi neljäsosa, toki kuuluu, mutta tuntuisi pahalta lähteä vaatimaan sitä. Silloinhan yksi perijöistä joutui verojen lisäksi ns. maksamaan minut ulos talosta jne. En osaa vastata. 

Voi olla, että jos näin käy, jättäisin vaatimatta lakiosaani. Omien lasten kannalta se tuntuu pahalta, sillä olisihan se kuitenkin lisää meidän perheelle. 

Siis näinhän tämä perinnönjako tehdään ihan normaalisti: Jos on maata ja metsää ja kotitalo, niin se sisaruksista, joka päättää jäädä taloon asumaan ja ottaa samalla maat haltuunsa, ostaa sisarukset siitä ulos eli maksaa heille kuuluvan osuuden. Ei siinä ole mitään ihmeellistä tai sellaista, että sinä "vaatisit" epäreilusti osuuttasi. Näin se aina tehdään.

Nykyisessä tilanteessani en. Olen hyvätuloinen, sisarussarjastani todennäköisesti kovatuloisin, joten mistään muutamasta tuhannesta eurosta en lähtisi suhteita pilaamaan sisaruksiini. Suurta miljoonaperintöä ei ole tulossa ja luulen, että perinnönjako on aika helppo tehdä: Vanha talo myydään ja tuotto meidän sisarussarjan kesken tasan. Ei pitäisi olla mitään riidan aihetta. En ole liioin kiintynyt tavaraan, vanhemmillani ei ole mitään sellaista huonekalua, kahvikuppia tai tyynynliinaa, mistä saisin riidan aikaiseksi ja ehdottomasti juuri sen haluaisin itselleni.  

En varmaankaan, sillä olen asennoitunut elämässä siten että en koskaan saa mistään mitään perintöä. Luultavasti kieltäydyn perinnöstä jossain vaiheessa.