Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos kokisisit vääryyttä perinnönjaossa, lähtisitkö siitä riitelemään?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ei mun tarvii, kun oon nuorin ja ainoo, jolla on muksu. Kaikki tulee ennen pitkää mulle kuitenkin, viimestään lapselle.
Miten nuorimmaisuus tähän liittyy? Tai se, että sinulla on lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Hirveän vaikea kysymys. Minun vanhempani ovat varsin varakkaita. Meitä suoria rintaperillisiä on kolme. Tiedän, että äitini tahto on, että vain yksi perii talon ja metsän. En tiedä, onko heillä testamenttia asiasta. Toivottavasti on, sillä olisi vaikea keskenään päättää, kuka sen talon ottaisi. Lakiosa, eli meidän tapauksessa yksi neljäsosa, toki kuuluu, mutta tuntuisi pahalta lähteä vaatimaan sitä. Silloinhan yksi perijöistä joutui verojen lisäksi ns. maksamaan minut ulos talosta jne. En osaa vastata.
Voi olla, että jos näin käy, jättäisin vaatimatta lakiosaani. Omien lasten kannalta se tuntuu pahalta, sillä olisihan se kuitenkin lisää meidän perheelle.
No mikä ongelma tuossa nyt on? Metsää myyntiin sen verran että rahulit menee tasuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun tarvii, kun oon nuorin ja ainoo, jolla on muksu. Kaikki tulee ennen pitkää mulle kuitenkin, viimestään lapselle.
Miten nuorimmaisuus tähän liittyy? Tai se, että sinulla on lapsi?
Hän ilmeisesti olettaa että koska on nuorin niin perii myös kaikki sisaruksensa ja/tai lapsensa perii heidät.
En oikein ymmärrä tätä perintöhommaa muutenkaan. Itse olen sanonut vanhemmille, että laittakaa haisemaan ja nauttikaa elämästä, mitään en heiltä perinnöksi oleta. Osaan hoitaa oman elämäni ja talouteni.
Itse hyppään heti pois työelämästä kun taloudellinen tilanne sen sallii ja nautin loppuelämäni täysillä. Perintöä en tule miettimään yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on aina taloudellisesti suosinut uuden suhteen tuomia sisarpuoliani. Epäilemättä tämä toistuu perinnönjaossakin.
En lähde asiasta käräjöimään. Toisaalta tuskin menen hautajaisiinkaan.
Mutta sinähän olet rintaperillinen. Jos mitään testamentteja ei ole, perit isäsi ilman muuta. Olet joka tapauksessa oikeutettu lakiosaan, eikä siitä tarvitse käräjöidä, riittää kun ilmoitat siitä.
Asiat voi hoitaa niin että yhdelle tai useammalle rintaperilliselle ei jää mitään perittäväksi. Tai jos jää, niin jotain arvottomia rippeitä. Käräjöimällä toki voi yrittää muuttaa asioita, mutta nykyisessä oikeusvaltiossa siitä voi mahdollisesti seurata vain iso lasku maksettavaksi. Parempi antaa asian olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on aina taloudellisesti suosinut uuden suhteen tuomia sisarpuoliani. Epäilemättä tämä toistuu perinnönjaossakin.
En lähde asiasta käräjöimään. Toisaalta tuskin menen hautajaisiinkaan.
Mutta sinähän olet rintaperillinen. Jos mitään testamentteja ei ole, perit isäsi ilman muuta. Olet joka tapauksessa oikeutettu lakiosaan, eikä siitä tarvitse käräjöidä, riittää kun ilmoitat siitä.
Asiat voi hoitaa niin että yhdelle tai useammalle rintaperilliselle ei jää mitään perittäväksi. Tai jos jää, niin jotain arvottomia rippeitä. Käräjöimällä toki voi yrittää muuttaa asioita, mutta nykyisessä oikeusvaltiossa siitä voi mahdollisesti seurata vain iso lasku maksettavaksi. Parempi antaa asian olla.
Toivottavasti lahja- ja muut verot on asianmukaisesti maksettu ja kuitit tallessa. Harvemmin näin kuitenkaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten siinä edes voisi tapahtua vääryyttä? Yksinkertainen laskutoimitus, jota on vaikea suorittaa väärin.
Ehkäpä maailma ei olekaan niin yksinkertainen ja vääryydetön mitä kuvittelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Mä olen kokenut vääryyttä koko elämäni ja aina kun olen yrittänyt pitää puoliani tai korjata asioita omalta kohdaltani paremmiksi, olen saanut vaan entistä enemmän selkääni. Tyydyn jatkossa vaan kohtalooni.
Aivan sama juttu mulla. Sitä paitsi vanhempani sanoi jo vuosia sitten miten hän on jakanut ennakkoperintönä molemmat kiinteistönsä ja niitä käyttävät sisarukseni nyt kuin omaansa.
Minä siihen väliin rupea mitään riitelemään, se on ensinnäkin hirveän kuluttavaa (olen omakohtaisesti kokenut sen yhden kiinteistön "jakamisessa") ja toisekseen mitä sillä sitten tekee kun on paha mieli. Paras on jos omistaja myy kaiken pois eläessään tai kuluttaa kaiken, niin ei ole sitten mitään riideltävän arvoista jäljelläkään... Meidän perheessä tietysti toiveajattelua.
Jos joku tiedotelappunen mulle ilmestyy niin sanon että kiitos mutta ei kiitos, vaikka olenkin rintaperillinen.
Vierailija kirjoitti:
Vaatisin lakiosani, joka on puolet perinnöstä.
Ainoa rintaperillinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatisin lakiosani, joka on puolet perinnöstä.
Ainoa rintaperillinen?
Kyllä ja tämä on periaatekysymys miksi näin tekisin.
Kun vanhemmat ovat juoppoluusereita, niin mikä tahansa heidän kupsahtamiseen liittyvä asia on evvvvk. Muut hoitakoot, perunkirjoitukseen laitan nimmarin alle enkä mitäön muuta tee, sen verran kallista on aikani ettei ole aikaa säntäillä jo eläessään meikäläisen asioita/elämää liikaa haitanneiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on aina taloudellisesti suosinut uuden suhteen tuomia sisarpuoliani. Epäilemättä tämä toistuu perinnönjaossakin.
En lähde asiasta käräjöimään. Toisaalta tuskin menen hautajaisiinkaan.
Mutta sinähän olet rintaperillinen. Jos mitään testamentteja ei ole, perit isäsi ilman muuta. Olet joka tapauksessa oikeutettu lakiosaan, eikä siitä tarvitse käräjöidä, riittää kun ilmoitat siitä.
Asiat voi hoitaa niin että yhdelle tai useammalle rintaperilliselle ei jää mitään perittäväksi. Tai jos jää, niin jotain arvottomia rippeitä. Käräjöimällä toki voi yrittää muuttaa asioita, mutta nykyisessä oikeusvaltiossa siitä voi mahdollisesti seurata vain iso lasku maksettavaksi. Parempi antaa asian olla.
Toivottavasti lahja- ja muut verot on asianmukaisesti maksettu ja kuitit tallessa. Harvemmin näin kuitenkaan on.
En ymmärrä koko lahjaveron ideaa. Mikään ei ole sen helpompaa kuin kiertää lahjavero tekaistulla kauppakirjalla. Yksityisen ihmisen ei kannata näistä lähteä käräjöimään - voi tulla takkiin niin että tuntuu.
En lähtisi käräjöimään. En kuitenkaan ole saamassa miljoonia, joten antaisin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on aina taloudellisesti suosinut uuden suhteen tuomia sisarpuoliani. Epäilemättä tämä toistuu perinnönjaossakin.
En lähde asiasta käräjöimään. Toisaalta tuskin menen hautajaisiinkaan.
Mutta sinähän olet rintaperillinen. Jos mitään testamentteja ei ole, perit isäsi ilman muuta. Olet joka tapauksessa oikeutettu lakiosaan, eikä siitä tarvitse käräjöidä, riittää kun ilmoitat siitä.
Asiat voi hoitaa niin että yhdelle tai useammalle rintaperilliselle ei jää mitään perittäväksi. Tai jos jää, niin jotain arvottomia rippeitä. Käräjöimällä toki voi yrittää muuttaa asioita, mutta nykyisessä oikeusvaltiossa siitä voi mahdollisesti seurata vain iso lasku maksettavaksi. Parempi antaa asian olla.
Toivottavasti lahja- ja muut verot on asianmukaisesti maksettu ja kuitit tallessa. Harvemmin näin kuitenkaan on.
En ymmärrä koko lahjaveron ideaa. Mikään ei ole sen helpompaa kuin kiertää lahjavero tekaistulla kauppakirjalla. Yksityisen ihmisen ei kannata näistä lähteä käräjöimään - voi tulla takkiin niin että tuntuu.
Ei onnistu sekään aina.
Vierailija kirjoitti:
Omista oikeuksistaan kannattaa pitää kiinni.
Niinkuin esimerkiksi oikeudesta huomioida omia lapsiaan eri tavoin?
Varmaan siihenkin on oikeus ja joskus erityisessä tilanteessa se voi olla ihan oikeutettuakin.
Riippuu perinnön suuruudesta. Oikeudessa takkuaminen on kallista niin ei muutaman tuhannen euron takia kannata riidellä.
Jos se on vainajan tahto niin en lähde riitelemään, mutta jos käy kuten oletan ja ahne veljen vaimo yrittää hyötyä vanhemmistani niin en tasan anna sen kotkan saada pennikään ylimääräistä.
Alue: Aihe vapaa
En. Mä olen kokenut vääryyttä koko elämäni ja aina kun olen yrittänyt pitää puoliani tai korjata asioita omalta kohdaltani paremmiksi, olen saanut vaan entistä enemmän selkääni. Tyydyn jatkossa vaan kohtalooni.