Lapsi nukahtaa nykyään enää vain raivokohtaukseen. Mikä avuksi?
Lapsi on 2 v 3 kk. Ja nukahtaminen on mennyt muutama kuukausi sitten todella vaikeaksi. Mikään nukuttaminen ei enää auta, ei yöunille eikä päiväunille. Ei tarkka päivärytmi, ei iltasatu, ei tuutulaulut. Ei silittäminen, ei rattaisiin kävelylle nukuttaminen. Ei yksin nukkumaan jättäminen. Leikkii peitolla / sormillaan / rattaiden kankaalla tms. millä vain voi leikkiä ja höpöttelee ja huutelee. Ei nukahda päiväunille kävelyllä vaikka kävelisin 3 tuntia päiväuniaikaan (vielä talvella nukkui aina rattaissa ja nukahti nopeasti).
Mutta nukahtaa jos saa raivokohtauksen jostain. Ensin raivoaa, sitten itkee lohduttomana, ja sitten nukahtaa minuutissa. Minulla on kuitenkin paha mieli lapsen puolesta, kun hän aina joutuu saamaan raivarin ennen kuin pystyy nukahtamaan.
Miten saada tämän ikäinen nukahtamaan jollain normaalilla tavalla?
Kommentit (47)
Meilläkin hetken raivosi ja huusi ennen päiväunia ja yöunia, mutta meni ohi kuukaudessa. Oletin, että jonkun näköistä uhmaa oli. Otettiin viereen makoilemaan sänkyyn ja välillä pidin jopa sylissä. En tiedä oliko tästä nyt loppuen lopuksi apua :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olette yhdessä lapsen kanssa tehneet nukahtamisesta ja uneen pääsemisestä sen tasoisen sirkuksen, että lapsi odottaa sitä niin innokkaasti että jännitys estää sen nukahtamisen. Älä mainosta lapselle nukkumista etukäteen. Älä myöskään vietä liian pitkää aikaa sen lapsen kanssa unta jahdaten. Tilanne pitäisi saada nyt normalisoitua. Eli lapsen pitäisi nukkua siksi kun on väsynyt, ei odotella unen tuloa kun nukkuminen on KIVAA!! ja jäädä sitten sen kivan odottelussa unta vaille.
Ei se ole mielestäni sirkus. Enkä mainosta asiaa hänelle etukäteen vaan sanon vaikka, että ruoan jälkeen lähdetään rattailla kävelylle. Ja laitan sitten makaamaan niihin rattaisiin ja silloin sanon, että nyt on päiväunet ja on aika nukahtaa. Ja välillä siinä kävellessä rauhoittelen, että ei leikitä enää vaan yritetään nukahtaa. Ei vain nukahda. Ap
Siis sun kävelevä, vilkas lapsi laitetaan rattaisiin "nukkumaan" ja katseltavana tai kuunneltavana on vaikka mitä.
Sun on pakko olla provo! Ei kukaan ole noin avuton.
Provo? Ei todellakaan ole provo. Lapsi on aina tykännyt nukkua päiväunet rattaissa kävelylenkillä. Kunnes loppukeväästä ei enää osannut nukahtaa. Mutta ei nukahda kyllä sisällekään pimennettyyn, hiljaiseen makuuhuoneeseen päiväunille. Kun yritän nukuttaa sisälle niin vaatii päästä rattaisiin ulos päiväunille. Ap
Voithan käyttää lääkärissä varmuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitää ilmeisesti päästä purkamaan energiaansa ennen nukahtamista. Raivotessaan lapsi purkaa energiaansa, mutta olisiko teillä mahdollisuus järjestää joku mukavampi tapa, millä hän saisi sen touhuenergiansa purettua ennen nukkumaanmenoa? Esim. kävisitte ulkona potkimassa palloa tms. missä lapsi saisi juosta niin että vähän hengästyykin.
Joo noin se varmaan on, että energiataso väsymyksestä huolimatta on liian korkea nukahtamiseen ja raivari leikkaa energian pois ja sitten pystyy nukahtamaan. Mutta olen yrittänyt sitä, että esim. ulkona kävellään ja riekutaan (ei siis rattaissa vaan lapsi itse kävelee) enemmän ja pidempään kuin periaatteessa lapsi edes jaksaisi, eli olen yrittänyt väkisin väsyttää ulkoilemalla. Silti ei nukahda. Olen yrittänyt kokeilla myöhään illalla ulkoilua, sekään ei auta rauhoittumaan yöunille. Ap
Ehkä hän tarvitsee juoksemista, hyppelyä yms. sykettä nostavaa liikuntaa. Ei hän enää mikään vauva ole.
Meillä molemmat lapset on menneet raivolla nukkumaan ihan taaperosta asti.
Eivät tykkää nukkua.
Joka ilta itkun kanssa. Vanhempi lapsista on oppinu nukkumaan ollessaan 8 kesäinen.
Eli ajan kanssa se menee.
Meillä mies on myöhäinen valvoja ja taitaa olla peritty häneltä tavat. Hän ei meinaa aikaisin aamulla herätä millään. Ajanut neljä kertaa kolarin aamulla matkalla töihin.
Valitettavaa että pitää mennä yhteiskunnan aikataulun mukaan. Tämän takia moni kärsii koulumenestyksessäkin, kun paras työteho olisi vasta illalla.
Meillä aina vitsaillaan että mies on yösissien jälkeläisiä. Eli niitä joiden takia sota voitettiin. He taistelivat öisin, he tekivät ratkaisevat teot, he olivat sankareita!
Pari kertaa on iltaisin riekkuminen ratkennut lopulta sillä, että aikuiset vaan menevät nukkumaan. Lapsi otetaan silloin poikkeuksellisesti väliin ja sanotaan, että saat valvoa, kunhan pysyt samassa sängyssä ja annat vanhempien nukkua. Ei ole kauaa jaksanut riekkua kahden makaavan aikuisen välissä ja yleensä ollaan saatu kantaa omaan sänkyynsä ennen kuin ollaan oikeasti nukahdettu. Päiväunilla olen käyttänyt välillä vastaavaa eli pyydän lasta laittamaan minut päivöunille. Uniasiat on todella yksilöllisiä eli ei auta kuin kokeilla kaikkea ja käyttää mielikuvitusta. Päiväunien poisjäänti oli tosi hankala vaihe kokonaisuudessaan, kun ei olisi ihan pärjännyt ilman, mutta kieltäytyi silti yleensä nukahtamasta. Onneksi vaihe ei kovin kauaa kestänyt. Olisiko ollut ohi parissa kuussa.