EPäileen etttä lapsuudessa ja nuoruudessa kömpelyys on yhteydessä älyn kehitykseen aivoissa silllä kömpelö ei sänntäile asioista toiseen vauhdilla ja ketteryydellä vaan kömpelön toimiii hitaasti havainnoiden jolloin aivot kehittyvät toimimaan myös niiin.

Ei taida mennä noin. Kömpelyys on tiettyjen aivojen alueiden huonomman toiminnan syytä. Motorinen harjoittelu (esim. sirkuskoulu tai puissa kiipeily) vähentävät kömpelyyttä dramaattisesti kun aivot kuntoutuvat. On havaittu, että esimerkiksi matematiikan vaikeudet liittyvät motoriseen kömpelyyteen. Kun aivoja kuntoutetaan ovat matemaattiset vaikeudetkin huomattavasti vähäisempiä.

Voithan sinä epäillä. Yleisesti hyvällä motoriikalla on kyllä positiivinen korrelaatio muiden kognitatiivisten kykyjen kanssa. 

Voi olla, että kömpelöt ovat hitaampia ja harkitsevampia, mutta en usko, että tuolla on älyn kanssa juuri tekemistä.

Hitaissa ja harkitsevissa on älykkäitä, mutta on myös vähempiälyisiä. Samoin säntäilevät saattavat säntäillessään tehdä tyhmyyksiä, mutta jotkut heistä saattavat olla huippuälykkäitä, jolloin äly pysyykin säntäilevältä tuntuvassa ripeässä toiminnassa mukana.

No riippuu aina vähän mitä milloinkin tarkoitetaan. Kun tässä nyt oli puhe näistä erilaisista oppimishäiriöistä, niin selitän niiden näkökulmasta. Motorinen levottomuus (huomattava tilanteesta toiseen säntäily) voi olla myös tarkkaavaisuushäiriön merkki, joka on yhteydessä erilaisiin oppimisvaikeuksiin. Tällainen lapsi yleensä kehittyykin motorisesti taitavaksi koska saa niin paljon niissä harjoitusta, ja joskus myös vaikuttaa kielellisesti taitavalta ja oivaltavalta alle kouluikäisenä, koska puhuu paljon ja on utelias. Yleensä kouluiässä sitten haasteet oppimisen kanssa alkavat näkymään enemmän, ja esimerkiksi kun matematiikassa mennään korkeammalle tasolle niin jostain syystä tulee hankaluuksia.

On totta että motorinen kehityshäiriö (hox, ei pelkkä kömpelyys tai varautuneisuus esim. kiipeämistä kohtaan) lisää riskiä muihin oppimishäiriöihin.

Sen sijaan esimerkiksi motorinen "kömpelyys" (osaa tehdä jonkin asian, mutta on vaikeaa suunnitella miten laittaa kädet ja miten jalat) on yksi autismikirjon häiriöön liittyvä oire, ja lievässä autismissa älykkyys on välillä keskitaso-hyvin korkea. Tällainen lapsi voi vaikuttaa alle kouluiässä hitaalta ja tyhmältäkin, koska käytös poikkeaa niin kovasti ikätovereista. Sitten kouluiässä näistä voi kuoriutua suorastaan neroja, kun kypsyvät riittävästi sosiaalilta taidoiltaan ja pystyvät kukoistamaan seurassakin. Tällaisen lapsen kohdalla pätee hyvinkin, että mielessä pyörii aivan muut asiat kuin ikätovereilla keskimäärin, ja siksi on vaikeaa pysyä ikätovereiden ajatusten perässä.

Eli pointtini on, että on tärkeää ettei lapsen motorisista taidoista vedetä suoria johtopäätöksiä. Kömpelyys tai ketteryys ei itsessään ole vielä älyn tai tyhmyyden merkki. Jos lapsi tarvitsee tukea motoriikan kehittymiseen tai tarkkaavaisuuteen, niin sitä on hyvä antaa juurikin alle kouluiässä, mutta ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä lapsen tulevaisuuden suhteen. Sekä ADHD:n omaavalla että autismikirjon häiriön lapsella vahvuuksia, jotka voivat olla suureksi eduksi koulunkäynnin kanssa. ADHD ja autismi ovat vieläkin tietyllä tavalla mysteerejä, mutta näillä häiriöillä ja esimerkiksi oppimishäiriöillä vaikuttaa olevan yhteistä geenipohjaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tällainen lapsi automaattisesti omaa myös oppimishäiriön.

T. alalla