Miten pitkään tapailua ennen seurustelua?

Teinit seurustelee, ei aikuiset.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006546147.html

Eilen kirjoitin tänne, että ulkosuomalaiset kesälomalle tulevat ovat riski. Tässä Hesari kirjoittaa heistä pitkän artikkelin. Teemana lähinnä se, että heidän tulemisensa aiheuttaa suvuissa epävarmuutta tartunnoista ja riitojakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha 1970 luvulla syntynyt kääpä täällä ihmettelee, että mitä nämä nykyajan tapailut ja seurustelut on. Ennen vaan joko alettiin olemaan yhdessä tai sitten ei eikä missään vaiheessa tarvinnut määritellä, että onko tämä tapailua vai seurustelua vai mitä. Yhdessä alettiin yleensä olemaan rakastuneena, ja silloin oli selvää että käytännössä seurustellaan eli ei enää katsella muita ja ei saa pettää. Jos taas ei heti kolahtanut, ei jääty tapailemaan siinä toivossa että ehkä se joskus se ihastus tulee, vaan erottiin. 

Aviomiehekseni päätyneen miehen kanssa meni niin, että mentiin bileistä petiin, ja sen jälkeen mies jäi käytännössä asumaan luokseni. Kolmen kuukauden päästä mentiin kihloihin ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Molemmat vaan tiesi heti ensitapaamisella, että tämä se nyt on. Aiemmissa suhteissa joskus ei homma alkanut seksillä, mutta silloinkin oli selvää, että jos nyt molempia toinen kiinnostaa ja flirttityyliin ja vakavissaan jutellaan, niin seurustelua tässä kehitellään, eikä enää muita katsella (ja jos tuntuisi ettei tulekaan mitään, kerrottaisiin tämä suoraan toiselle ennen muihin sekaantumista, eikä vaan tehtäisi ghostausta).

Mä olen syntynyt vuonna 1980, ja kyllä todellakin olen halunnut keskustelun suhteen tilasta.

Ei siksi etten ITSE tietäisi mitä haluan, tai että haluaisin tapailla muita vaan siksi että saan varmuuden että  se TOINEN on samalla mielellä mukana.

Oman kokemuksen mukaan telepatia toimii toisi huonosti parisuhteessa, ja homma kaatuu jossain vaiheessa kommunikointiongelmiin. Ne jotka väittävät ettei ikinä ole keskustelleet suhteesta puolison kanssa eivät yleensä ymmärrä mikä kaikki sitä keskustelua on.

Tapailun ja seurustelun erotan toisistaan siksi, koska voin tavata kuinka monta miestä tahansa, vaikka 50, mutta että olisin seurustellut 50:n miehen kanssa? Miltä se nyt korviinne kuulostaa? Yleensä seurustelussa kuitenkin jo harrastetaan tiettyä kanssakäymistä. En todellakaan kaikkien tapailumiesten kanssa ole mennyt sänkyyn.

Onhan se nyt ihan eri asia tapailla miehiä katsoakseen olisiko heistä seurusteluun, kuin seurustella ensi tapaamisesta heidän kaikkien kanssaan.

N. 3kk, siinä menee itselläni hekilökohtainen raja, jonka jälkeen joko ilmoitan etten ole tarpeeksi kiinnostunut, (dataa miehestä on kertynyt tarpeeksi) tai sitten kysyn mitä miltä mies olisi siitä että oltaisiin vain toistemme kanssa, ja tosissaan alettaisiin katsomaan mitä tästä tulee. Ellei mies ole ehtinyt tehdä näitä asioita itse ennen minua.

Minä olen vm -73 kanttura. Mulle pariutuminen on ollut helppoa. On menty lasilliselle, vedetty yhdessä kännit, päädytty petiin ja kuukauden sisällä muutettu yhteen. Kahdesti olen ollut aviossa, miestä piti vaihtaa vain koska ensimmäinen otti ja kuoli. Koskaan en ole tapaillut, seurustellut tms. eikä ikinä ole pitänyt miettiä kuka maksaa treffeillä. Parisuhteessa olen ollut koko aikuisikäni pl. sen suruvuoden kun se eka mies tosiaan kuoli.

Niin? Miten tämä liittyy lainaamaasi tekstiin?

T: eri

Tapasimme ja toin miehen kotiin. Pari viikkoa olimme olleet yötä päivää yhdessä (lomaromanssi) ja mies oli jo esitellyt minut vanhemmilleen. Pari viikkoa tapaamisesta hän siis kysyi olenko hänen tyttöystävänsä. Yksi ihania puolia hänessä on muutenkin, että on selkeä ja määrätietoinen. Ei tarvitse arpoa millä tuulella se mies tänään on. Tiesi milloin halusi naimisiin (aiemmin kuin minä), tiesi milloin halusi lapsia ja keskustelee tärkeistä kysymyksistä suoraan salaamatta ja jahkaamatta olematta typerä ja mustavalkoinen. Seurustelua ennen ensimmäistä kosintaa oli 6kk, naimisiin mentiin kaksi vuotta tapaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tapasimme ja toin miehen kotiin. Pari viikkoa olimme olleet yötä päivää yhdessä (lomaromanssi) ja mies oli jo esitellyt minut vanhemmilleen. Pari viikkoa tapaamisesta hän siis kysyi olenko hänen tyttöystävänsä. Yksi ihania puolia hänessä on muutenkin, että on selkeä ja määrätietoinen. Ei tarvitse arpoa millä tuulella se mies tänään on. Tiesi milloin halusi naimisiin (aiemmin kuin minä), tiesi milloin halusi lapsia ja keskustelee tärkeistä kysymyksistä suoraan salaamatta ja jahkaamatta olematta typerä ja mustavalkoinen. Seurustelua ennen ensimmäistä kosintaa oli 6kk, naimisiin mentiin kaksi vuotta tapaamisesta.

Montako kertaa sua piti kosia?

Se on monesti helppo olla "selkeä ja määrätietoinen" jos ei ole huonoja kokemuksia elämässä vielä tuolla saralla.

Kolme kertaa tapaamista. Se ei tietenkään tarkoita, että seksiä voisi olla jo neljännellä kerralla, vaan sitä että jos tarvii enemmän kuin 3 kertaa ei oikein tiedä, mitä on tekemässä ja se on huono merkki itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasimme ja toin miehen kotiin. Pari viikkoa olimme olleet yötä päivää yhdessä (lomaromanssi) ja mies oli jo esitellyt minut vanhemmilleen. Pari viikkoa tapaamisesta hän siis kysyi olenko hänen tyttöystävänsä. Yksi ihania puolia hänessä on muutenkin, että on selkeä ja määrätietoinen. Ei tarvitse arpoa millä tuulella se mies tänään on. Tiesi milloin halusi naimisiin (aiemmin kuin minä), tiesi milloin halusi lapsia ja keskustelee tärkeistä kysymyksistä suoraan salaamatta ja jahkaamatta olematta typerä ja mustavalkoinen. Seurustelua ennen ensimmäistä kosintaa oli 6kk, naimisiin mentiin kaksi vuotta tapaamisesta.

Montako kertaa sua piti kosia?

Se on monesti helppo olla "selkeä ja määrätietoinen" jos ei ole huonoja kokemuksia elämässä vielä tuolla saralla.

Kahdesti, sanoin, että puoli vuotta tapaamisesta on liian pian vaikka tiesin jo haluavani naimisiin miehen kanssa. En kuitenkaan usko olevani parempi tietämään mikä suhde kestää alkuhuuman jälkeen kuin kukaan muukaan, joten halusin nähdä millaista rakkaus välillämme olisi vähintään vuoden kuluttua. Mies kosi toisen kerran tasan vuosi tapaamisestamme paikassa, jossa näimme ensikerran. Sitten piti jo suostua :D

nenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffailu: tavataan monia uusia ihmisiä, vaikka joka päivä uusi, kevyttä ajanviettoa yhdessä.

Tapailu: tavataan yhtä ja samaa ihmistä monta kertaa esim. muutaman viikon ajan. Vielä ei kuitenkaan luvata mitään. Tutustutaan paremmin.

Seurustelu: ollaan vain sen toisen kanssa, esitellään kumppani tyttö- tai poikaystävänä, jos joku kysyy niin kerrot olevasi varattu. Parista riippuen tästä sovitaan sanallisesti tai sitten vain siihen ajaudutaan.

Tiedän pareja jotka ovat tapailleet 1-2 vuotta eivätkä halua määritellä suhdetta. Tiedän myös toisia jotka alkoivat seurustella ensitreffeistä alkaen. Riippuu ihan pariskunnasta miten he haluavat.

Itselleni treffailuun ja tapailuun ei kuulu seksi, mutta esim. kaverini treffaa 3-4 naista viikossa ja kaikkien kanssa puuhailee myös muuta. Eli taas - kuka mitenkin haluaa e

10 ukkoo kuussa 1-2 kertaa per äijä? Jäätävä h...! 

Itehän en lukitse suhdetta kunnes on sanottu papin aamen eli ei koskaan! Kyl mun tyty varmaan tietää et ottajia on muitaki mut onkyl niin upee muija et oon sen kaa mielelläni!

Puoli vuotta tapailtiin ennen kuin sovittiin, että ollaan ihan parisuhteessa. Molemmat lopetti muiden kanssa viestittelyn ja tapailun meidän ensitreffeihin. Molemmilla oli halu katsoa tämä kortti, että mitä tästä tulee.

Aviomiehen kanssa tapailua oli ehkä kolme viikkoa. Sitten se oli jo rakastunutta seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut juuri tapailtua. Joko on kolahtanut tai sitten ei. Vaimon kanssa mentiin sänkyyn ensitreffeillä.

Tapailun vika on, että siinä usein sallitaan itselle enemmän kuin toiselle osapuolelle. Tapaillaan muita siinä sivussa, muttei suoda sitä toiselle osapuolelle.

Juuri näin! Itse vierastan tapailua. Kyllä sen huomaa heti, kiinnostaako toinen vai ei ja minusta on rehellistä myös kertoa sitten jos on jotain muita sutinoita, koska itse olen sen verran vanhanaikainen, että yksi tapaus tulisi katsoa ensin loppuun eikä mitään sinne tänne sohimista.

Kyllä sitä kolmansilla treffeillä on sovittu seurustelusta. Jos taas tapailumoodi jatkuu pidempään, niin ei se siitä koskaan kummemmaksi muutu, tai itselläni ei ainakaan ole näin käynyt

Tällaiset asiat on vain ja ainoastaan hyvännäköisille ja niille jotka kykenee hyväksymään ettei saa kuin ruman. 

Nyksän kanssa vuosien työkaveruus muuttui tietystä keskustelusta lähtien puhelinnumeroiden vaihtamiseen. Päivittäisiä puheluita puoli vuotta, kunnes ajauduttiin halailemaan ja pusuttelemaan. Siitä lähtien ymmärsimme seurustelevamme. Yökyläilyä pari kertaa viikossa vuoden, sitten työpaikkojen vaihdot ja muutto yhteen.

En suostuisi enää mihinkään tapailulimboon. Jos ei tiedä kiinnostaako riittävästi ilman muidenkin treffailua niin sit ei ole oikea ihminen. 

Yhdessä ekoista treffeistä lähtien. 

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi enää mihinkään tapailulimboon. Jos ei tiedä kiinnostaako riittävästi ilman muidenkin treffailua niin sit ei ole oikea ihminen. 

Mä en ymmärrä miks jotkut suostuu siihen että tapaillaan myös muita samalla.. miksei siihen yhteen voi keskittyä.. jos ei kykene ei ole oikeesti kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tarkoitin sitä, että treffailu johtaa seurusteluun vai onko teidän mielestä treffit heti sama kuin seurustelu?

 

Jotta voimme keskustella järkevästi, määrittele ensin, miten sinä ymmärrät termit

- treffailu

- tapailu

- seurustelu

Muuten on oikeasti todella vaikea ymmärtää puolin ja toisin, mistä puhutaan.

Olen eri tyyppi, mutta miellän treffailun niin, että käydään treffeillä esim. kahvilassa, syömässä, ja mennään tarkoituksella tutustumaan ja miettimään haluaako tavata uudestaan. Ei sido yhtään mihinkään.

Tapailuksi muuttuu siinä vaiheessa, kun hengaillaan vapaa-ajalla muuten vain. Itse mietin, kun kolmannet treffit meni tämmöiseksi "hengailuksi" ja sen jälkeen on kaikki lapsista vapaa aika yhdessä vietetty, että tapaillaanko tässä vai treffaillaanko edelleen. Mieltäisin tapailuksi, kun ei enää erikseen sovita treffejä jonnekin tiettyyn paikkaan vaan mietitään että mitä tehdään ens kerralla, eli se oletus on, että tavataan uudestaankin.

Seurusteluksi muuttuu, kun on tunteet mukana ja yhdessä sovittu eksklusiivisuudesta, että ei enää deittailla/tapailla muita. Tapailuvaiheessakin olisi toki suotavaa, että ei muita tapailla samaan aikaan, mutta nykyisen Tinder-kulttuurin aikana ihmiset ilmeisesti jatkaa polygamian harjoittamista niin pitkään, kunnes on sovittu että ei enää, kun uutta matoa koukkuun on niin helppoa löytää ja Tinderissä on lihatiski tarjolla, josta voi valita parhaimmat päältä.

Näin minä asian miellän, mutta olen ollut niin kauan poissa sinkkumarkkinoilta (jotakuinkin 15 vuotta), että nykyajan deittailukulttuurin ymmärrys on lähinnä niiden kauhutarinoiden pohjalla, joita olen netistä lukenut. Kolmekymppinen nainen olen itse, mutta varmaan aika vanhanaikainen kun en ole itse harrastanut monia treffejä vaan keskittynyt yhteen ihmiseen kerrallaan. Jos ei kemiat kohtaa tai tutustuessa ei toimi, sitten voi siirtyä seuraavaan, mutta en ole niin epätoivoinen kumppanin löytääkseni että kävisin monen miehen kanssa yhtä aikaa treffeillä ja/tai valitsisin ns. parhaan päältä kuin jossakin Bachelorissa.