Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..

Jossain oudossa asiayhteydessä eräs työn kautta tapaamani ihminen kysyi minulta "oletko sinä isoäiti?". Olin 36 ja voisinhan biologisesti ollakin, mutta aika harvinaista se kai olisi.

Oletan, ettei kyseessä ollut mikään takakiero kettuilu, mutta toisaalta tyyppi ei ollut ihan normaali enkä ole häntä sen koommin tavannut, joten saattoi ollakin.

Yleensä ihmiset pitävät minua muutaman vuoden nuoremman oloisena kuin olen ja papereita kysytään ahkerasti, joten tuo tuli aivan puskista.

Taisin olla 22 vuotias silloin kun tapailin yhtä miestä. Intiimit hetket eivät onnistuneet, koska pelkäsin. Hän totesi siihen, että mietipä kuule sitä kun olet synnärillä, että silloin vasta sattuukin. Vastasin hänelle, että en aio hankkia lapsia. Hän kommentoi minulle, että "olet niin nuori että mieli ehtii muuttua vielä moneen kertaan".

Mielestäni äärimmäisen vähättelevää asennetta toista ihmistä kohtaan. Olen nyt 40 vuotias, enkä halua lapsia. Ehkä se mieli ehtii vielä muuttua moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 vuotias, ja vielä kehtaa kaupan myyjät henkkareita kysellä kun ostan tupakkatuotteita. Reilusti yli 20 vuotta on sitäkin myrkkyä tullut tupruteltua, mutta naamassa ei näy. Eli mitä voimme tästä päätellä? Tupakka ei vanhenna, vaan on ikuisen nuoruuden lähde! Ja turha tulla pätemään, että jos näyttää alle 30 vuotiaalta niin pitää henkkarit pyytää. Laki ei sano näin, eikä mikään laki jota kaupat/ihmiset saa itse mielivaltaisesti soveltaa tule koskaan voimaan. Ongelmia tulee vain ja ainoastaan, kun myydään alaikäisille ikärajoitettuja tuotteita. Yli-ikäiselle myymisestä, vaikka henkkareita ei kysytäkään, ei tule ongelmia tai sanktioita. Ottakaa asioista selvää, ja lakatkaa olemasta vittumaisia keski-ikäisille asiakkaille ja lopettakaa se henkkareiden pyytely meiltä. Se ei ole imartelevaa eikä hauskaa, vaan vittumaista käytöstä!

"Ikuisen nuoruuden lähde". 😂

Käypä nyt, kun olet lähes 30 vuotta vetänyt sitä myrkkyä, kuvauttamassa keuhkosi. Kuuntele sitten tarkkaan lääkärin arvio. Samahan se on alkoholin kanssa, että sitä saa vetää ja vetää vuosikymmenet. Mutta sitten, kun sitä on aikansa käytetty, tapahtuu kaikki hyvin äkkiä. Noutaja tulee, vaikka vielä kuukausi sitten näytti siltä, että hyvinhän mä tätä tässä vedän.

Itse olen läheltä nähnyt erään kaverin, joka oli jo 13-vuotiaana aloittanut juomisen kavereiden kanssa. Joi kuin sieni 38 vuotta, kunnes sitten yhdessä yössä tila romahti. Kaveri vietiin sairaalaan ja sieltä patologin pöydälle.

Sitten on elänyt eräs tuttu ketjupolttajanainen, joka ehti olla vuosikymmeniä sätkä huulessa koko ajan. Hänkin sitten viiskymppisenä menehtyi.

Se voi käyttäessä tuntua hyvältä jutulta, jota se ei todellisuudessa ole siellä päinkään.

Hei sama, 38-vuotias kaveri joi kuin sieni mutta ei ennättänyt edes sairaalaan, kuoli kotiinsa ilman mitään varoitusmerkkejä. Ei näkynyt päällepäin mutta kroppa oli täynnä vaurioita kuulemma.

Ei se kaikki naamasta näy ja myös päinvastoin, kamala naama ei tarkoita aina epäterveellisiä elämäntapoja. Itselläni on "huono iho" eli ihan diagnoosi ihotaudista, mikä saa kasvot punoittamaan kirjavana. Pelkään aina, että ihmisten mielestä juon itseni tuollaiseksi (en juo ollenkaan). Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ihmiset ajattelee että olen vaan näppyinen nuori. Vielä vähän aikaa sitten sen saattoi pistää nuoruuden piikkiin, mutta nyt alkaa näkyä oikea ikä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisen nuori ihminen, kun puuttuu sosiaaliset taidot ja ymmärrys siitä, miltä vanhuuseläkeläinen suurin piirtein näyttää verrattuna nelikymppiseen. Älä välitä! T. nainen 63 v

Ihan oikeasti on kyllä hyvin vaikea sanoa ihmisten ikää noin vain.   Jotkut syntyvät jo vanhoina, näyttä 16-vuotiaina jo samalta kuin vuosikymmenien jälkeen (eivät siis nuorilta), toiset hyvässä kunnossa ja liikkuvat normaalisti kun taas jotkut päinvastoin, jotkut ajaneet itsensä rappiolle...ja ne geenit.

Vierailija kirjoitti:

Ho hoijaa miten ihmeessä monet naiset on "mä oon niin nuorekas, luultiin et oon 20 vaikka oikeasti 40",mistä näitä tarinoita piisaa :D yksikään nainen tuolla julkisesti on ihan itsensä ikäinen, 30,40,50, jne, kukaan ei oo "10,20 vuotta nuoremman näköinen", sama koskee miehiä, naurahdin kun miespuolinen työkaverini luuli mun olevan nuorempi, vaikka olen oikeasti 30,hän itse sanoi olevansa 33 ja sanoi että ihmiset luulee että hän max 25,ja että hänestä monesti tuntuu et on jäänyt + 20 tasolle... Sanoin että ihan yli 30 näytät :D

Miksi muuten monet muka luulee et on nuorempi kuin onkaan, varsinkin naisten kohdalla, uskon tuon jos on muutenkin lyhyt ja pyöreä eli babyface, mut loput tarinat selvästi keksittyjä. Harvalla niin hyvät geenit, jos ei sitten harrasta liikuntaa niin että pysyy kunnossa ja ikääntyminen hidastuu...

Hohhoijaa, minua on luultu lääkärin toimesta ainakin 10 vuotta nuoremmaksi, oikein painotti että ei tällaista hänelle ole tapahtunut. Olin siinä vähissä vaatteessa tutkittavana, ikää päälle 40. Kyllä luulisi lääkärin osaavan ammattinsa puolesta arvioida aika hyvin ihmisen ikä. Myös uimahallissa on mummot huokailleet että ei kai tuo voi olla sinun lapsesi, kerroin että on jo kolmas. Viimeisimmät tapaukset tietysti liittyivät koronapiikkiin; että mitä riskiryhmää olen kun nyt jo sain.

Enkä ole pieni enkä pyöreäkasvoinen, päin vastoin.

Ei omalle kohdalle (tällä kertaa) vaan tyttärelle ja hänen kaverilleen. Olivat tapahtumassa, jossa tarkistettiin koronapassit, mutta ilmeisesti henkkareita ei sitten katsottu kovin tarkasti. Menivät peräkanaa, ensin kaveri ja sitten tyttäreni, ja se koronapassin tarkastaja toivotti tyttärelleni "Pitäkää hauskaa äidin kanssa!". Joo. Ovat parin kuukauden tarkkuudella saman ikäisiä... Eivät osanneet päättää, kumman olisi pitänyt loukkaantua, niin päättivät, että se oli sitten hirveän hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei mikä moka parturilta! Minulta uusi kampaaja viimeksi kysyi varovasti että oletko vielä työelämässä. Olen 58 joten sikäli ymmärrettävää. Olen työtön.

No olipa tosiaan karmea moka...

Itseltäni tädin mies ja kummisetäni (sama henkilö siis) alkoi mummin hautajaisissa tivata yksityiskohtaista selontekoa seksielämästäni. Olin toki 25-vuotias sinkku, mutta jokseenkin sopimaton aihe kumminkin. Varsinkin hautajaisissa. En vastannut, johon tämä etäisesti ihmistä muistuttava metsäläinen jatkoi, että no joo, eikai sitä noin rumalla naamalla ja hirveällä luonteella ketään saakaan. Tätikulta nauroi tolkuttomasti  vieressä, eikä kynnysmattomainen äitinikään saanut sanottua edes nohnoh.  Että vaikea sanoa, kuka noista kolmesta loukaksi pahiten.

Puolisollani on aikuisia lapsia.  Sukujuhlissa, joissa tapasin puolison sukua ensi kertaan, minua luultiin lapsen seurustelukumppaniksi. Ikäeroa lapsen ja minun välillä 20 v.

Seitsemänkymppinen harrastuskaverini kysyi, olenko vielä työelämässä. Olin 45. 

Mikään yksittäinen kommentti ei eroa muista mutta kokonaisuutena niitä alkaa olla niin hirveästi, että asia tuskastuttaa.

Olen 40 mutta ulkonäköni on ilmeisesti jäänyt muiden silmin katsottuna parikymppiseksi. Tämä oli hauskaa vielä 30-vuotiaana mutta ei enää. Kun jokainen paperien kysyminen (tapahtuu joka kerta ikärajallisen tuotteen ostaessa, oli se sitten lottorivi tai kevytolut), lääkärikäynti tai uuden ihmisen tapaaminen johtaa ihmettelyyn siitä, mitä teen säilyäkseni ikinuorena, alkavat humoristiset vastaukset loppua.

Päivittely loukkaa, koska itse näen peilissä normaalin, kauniisti ikääntyvän naisen. Itse en todellakaan kommentoi muiden ikää suhteessa ulkonäköön.

Vielä yli 3-kymppisenä on kysytty papereita ja pidetty opiskelijana.
Kun olin reippaasti yli 20-vuotias vanhempien naapuri tervehti ja kyseli olenko koulusta tulossa, kun menin töiden jälkeen reppu selässä käymään vanhemmilla.

Kaupan kassat on pyöritelleet silmiään, kun olen esittänyt henkilöllisyystodistuksen. Se on ehkä vähän ikävä suhtautuminen.
Hauskempia on ne kassat, jotka ensin kysyy "onks sul papereita" ja sitten kun näkevät, että ikää on reilusti yli 30 alkavat hämmentyneenä teititellä.

Olin tuolloin 22vuotias ja polveni oli pahasti  kipeytynyt. Koetin nousta bussiin ja takanani seisoi kaksi teiniä jotka eivät ilmeisesti olleet nähneet kasvojani, minulla oli mustat toppahousut ja äitini vanha kukallinen  toppatakki , iso  ruskea nahkainen käsilaukku ja  maantienväriset ohuet hiukset nutturalla. Takaani kuului kyllästynyt ääni "vi tu tolla mummolla kestää!" ja kun käännyin, näin ämistyneen naaman ja kuulin kommentin "oho" sekä hihitystä.

Toki teineille kaikki yli kaksikymppiset on vanhuksia, mutta kyllä se yllättynyt ilme kertoi että oli oikeasti kuvitellut jonkun seniorin kampeavan bussiin.  Se kukallinen takki lähti muuten seuraavana päivänä kirppikselle! Ostin myös hiusvärin.

Ovikello soi ja menin avaamaan oven. Siellä oli joku saman taloyhtiön mies ja kysyi minulta onko sun isä ja äiti kotona? No minä olin se äiti ja 35v. Nolo tilanne molemmilla.

Poikani saattoi minut illalla sairaalan päivystykseen, ilmoittautuessani hoitaja sanoi hetken päästä; mies voi lähteä kotiin, tässä menee sen verran pitempään

uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu

Nuori parikymppinen nainen viittasi johonkin tuttavaansa sanoen, että "se on jotain meidän ikäinen". Olin silloin 41-vuotias.

MInua luultiin mieheni äidiksi kun olin 25v ja mieheni 27v.

Luultiin lukiolaiseksi usein kaupassa ja työpaikalla,Hei haloo puusilmäkin näkee etten ole 16-19 vuotias! 32 olen...

Itse mokasin kun kysyin kollegalta suurin piirtein, että "kuinka vanha sä oikeen oot", kun hän ilmoitti, että häpeilee, ettei ole saanut aikaan yhtä paljon kuin toinen kollega, siis elämänsä aikana. Hän sitten vastasi mulle silleen vähän häpeillen ikänsä, enkä saanut selitetyksi, että tarkoitin, että se toinen kollega oli paljon vanhemman näköinen kuin hän, siksi vain hämmästyin. Eli, en tarkoittanut ollenkaan, että hän näyttäisi vanhalta, PÄIN VASTOIN! Paljon nuoremmalta kuin se ns. verrokki. Hitto, että harmittaa vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Taisin olla 22 vuotias silloin kun tapailin yhtä miestä. Intiimit hetket eivät onnistuneet, koska pelkäsin. Hän totesi siihen, että mietipä kuule sitä kun olet synnärillä, että silloin vasta sattuukin. Vastasin hänelle, että en aio hankkia lapsia. Hän kommentoi minulle, että "olet niin nuori että mieli ehtii muuttua vielä moneen kertaan".

Mielestäni äärimmäisen vähättelevää asennetta toista ihmistä kohtaan. Olen nyt 40 vuotias, enkä halua lapsia. Ehkä se mieli ehtii vielä muuttua moneen kertaan.

No voi hellanlettas meidän pientä tyttölasta. Hanki kaalimato!